En ole ollut innostunut ns. "autonrassaajamiehistä", siis miehistä, joiden kanssa ei ole yhteisiä harrastuksia tai tekemistä, meneekö minulta hyviä miehiä sivu suun?

En itse ole "rassaajamies", mutta oma parisuhde alkoi rakoilla juuri, kun ei ollut yhteisiä harrastuksia. Alun perin niitä taisi olla, mutta loppu vaiheessa emäntä oli nenä kiinni tietokoneessa 24/7. Itse en hirveästi tietokoneella pelaa ja muutenkin se yhdessä tekeminen, vaikka sylikkäin leffan katsominen sohvalla vaan jotenkin jäi.

Että kantsii varmaan vaan hankkia sellanen kumppani, jonka kanssa on sitä yhteistä tekemistä.

M,31

Yhteisiä harrastuksia ei minusta tarvitse olla. Minä esim. harrastan tähtitiedettä ja ihan itsekseni käyn havainnoimassa ja osallistun nettiluennoille, ei miestä kiinnosta se yhtään, kuten ei fysiikkakaan. Toinen rakas harrastukseni, kasvimaan pito, menee samaten mieheltä ihan ohi, ei kiinnosta yhtään. Minua taas ei kiinnosta ollenkaan miehen sotahistoriaharrastus. Olennaista minusta on, pystyykö silti puuhaamaan yhdessä kivoja juttuja ja soljuuko keskustelu mukavasti eri kiinnostuksenaiheista huolimatta. Meillä lapset ja mökki on yhteisiä projekteja ja me laitetaan ruokaa, katsotaan leffoja ja ollaan yhdessä muutoin, vaikka osa ajasta meneekin omien juttujen parissa. Sitten ei varmaan toimisi, jos mies rassaisi autoaan kaiket illat ja viikonloput eikä tekisi kanssani mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa rassajissa on syvällusiäkin tyyppejä. On johtajia ja opiskelleita. Turha autoharrastajia on johonkin lokeroon kahlita.

Ei tässä nyt ole kyse siitä, ennemminkin että jos miehellä on "miehinen" harrastus eikä ole yhteisiä harrastuksia.

ap

Ei ole itsellä kokemusta autonrassaajamiehistä, mutta voisin kuvitella, ettei yksi miehinen harrastus kuitenkaan voisi sulkea pois mahdollisia muita samoja kiinnostuksenkohteita. Joten on ehkä yksilökohtaista, onko toisen kanssa yhteistä vai ei. Yksittäinen harrastus ei ehkä sitä määritä, vaan kokonaisuus. Ja samantapainen ajattelutapa ja arvomaailma on mielestäni tärkeämpää kuin se, mätsäävätkö kaikki harrastukset. Toki jotain yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita on hyvä olla, mutta luulisi, että se tulisi automaattisesti, jos ihmiset ovat sopivan samanhenkisiä.

Minun mies ei rassaa autoja kuin pakosta, mutta kalastaa aktiivisesti ja itseäni ei kalastus voisi vähempää kiinnostaa. Hän on myös musikaalinen, soittaa kitaraa ja laulaa, minä olen toivottoman epämusikaalinen mielestäni. Minä olen akateemisesta perheestä, miehen isä on raksamies. Meillä on kuitenkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yhteinen arvomaailma. Keskustellaan paljon eri asioista, mieheni on hyvin sivistynyt ja kiinnostunut kaikesta, vaikka koulutustaso ei ole erityisen korkea. Yhdessä harrastamme esimerkiksi lenkkeilyä, patikointia ja retkeilyä, pientä remppaa, koiran koulutusta, pidämme osittain saman tyyppisestä musiikista vaikka miehen maku onkin raskaampi kuin minun. Kumpikaan meistä ei pidä "nykymusiikista" siis jostain jvg/cheek tyylisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun aina tuohon mieheen kaadetaan kaikki ennakkoluulot mitä keksitään.

Tuskinpa se rassaajamies lähtee naisensa kainalosta autoa rassaamaan muuten kuin aivan pakkotilanteessa. 

Paitsi kun Pertti soittaa ja pyytää miestä kaveriksi tekemään jotain autoremppaa, nainen jää yksin sohvalle istumaan ja ihmettelemään, että äkkiäpä se mies hävisi. Ja kyllä, tunnen tuollaisia miehiä.