Kumppani kaipaa syvällisyyttä suhteeseemme

Ylös

Villi idea hei.

Kannattasko sun puhua sen kumppanin kanssa? 🤔

Sulle riittää että saat vain pimpsalooraa, suihinoton, siivous-pyykinoesu-ja ruuanlaittopalvelut. Ja kumppani vaatii enemmän.. apuva. Miten  naiset kehtaa? Miksei niille riitä sohvalla pierrskelevä perunasäkki ,joka "antaa" mukaansa aina,kun huolit. 

Ei tarvi kuin kysellä kysymyksiä ja kuunnella niin se tuntuu toisesta syvälliseltä yhteydeltä.

Yksi eksä painosti minua "tukemaan" häntä. Ainut vaan, että hän toi minulle vain kuormitusta, riitoja, tyhjästä suuttumista ja samojen asioiden jankkausta. Lisäksi nämä asiat, joissa hän kaipasi tukea, eivät ole elämän ja kuoleman asioita, vaikka ikäviä ovatkin. Minulla on oma elämä täynnä hoidettavia asioita, niin ihan hirveästi ei kiinnostanut tukea painostuksen alaisena ihmistä, jonka käytös minua kohtaan on hemmetin epävakaata ja joskus jopa vihaavan oloista.

Vierailija kirjoitti:

Yksi eksä painosti minua "tukemaan" häntä. Ainut vaan, että hän toi minulle vain kuormitusta, riitoja, tyhjästä suuttumista ja samojen asioiden jankkausta. Lisäksi nämä asiat, joissa hän kaipasi tukea, eivät ole elämän ja kuoleman asioita, vaikka ikäviä ovatkin. Minulla on oma elämä täynnä hoidettavia asioita, niin ihan hirveästi ei kiinnostanut tukea painostuksen alaisena ihmistä, jonka käytös minua kohtaan on hemmetin epävakaata ja joskus jopa vihaavan oloista.

Ei tuo ole mitään syvällisyyttä. 😀

Häntä vaivaa peräsuolen laskeuma

Vierailija kirjoitti:

Yksi eksä painosti minua "tukemaan" häntä. Ainut vaan, että hän toi minulle vain kuormitusta, riitoja, tyhjästä suuttumista ja samojen asioiden jankkausta. Lisäksi nämä asiat, joissa hän kaipasi tukea, eivät ole elämän ja kuoleman asioita, vaikka ikäviä ovatkin. Minulla on oma elämä täynnä hoidettavia asioita, niin ihan hirveästi ei kiinnostanut tukea painostuksen alaisena ihmistä, jonka käytös minua kohtaan on hemmetin epävakaata ja joskus jopa vihaavan oloista.

Yritti hän saada minuakin avautumaan, mutta en minä jaksa kun ei se mitään auta. Lähinnä triggeröi vain turhaan, kun joutuu kohtaamaan ikävät asiat uudestaan ja uudestaan. On myös vaikeaa, kun naiset ovat STEREOTYYPPISESTI kamalia hössöttäjä-huolehtijoita, mutta minä en vain osaa olla. En jaksa vatvoa sairauksia päivästä toiseen, tukea aikuista ihmistä kun hänen läheiselleen käy jokin pieni tapaturma (ei edes vakava) jne. Tuntuu, että se ihminen elää draamasta. Kaikki täytyy suurennella, hakea huomiota ja lopulta kaikki on ihan okei. Sairaan raskasta. Ei uskoisi miehen olevan noin draamanhakuinen. 🙄

Jutelkaa syvällisistä aiheista kuten elämän tarkoituksesta, siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, uskotteko karmaan jne. Ja puhukaa myös aroista aiheista kuten peloistanne ja ole rohkeasti haavoittuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi eksä painosti minua "tukemaan" häntä. Ainut vaan, että hän toi minulle vain kuormitusta, riitoja, tyhjästä suuttumista ja samojen asioiden jankkausta. Lisäksi nämä asiat, joissa hän kaipasi tukea, eivät ole elämän ja kuoleman asioita, vaikka ikäviä ovatkin. Minulla on oma elämä täynnä hoidettavia asioita, niin ihan hirveästi ei kiinnostanut tukea painostuksen alaisena ihmistä, jonka käytös minua kohtaan on hemmetin epävakaata ja joskus jopa vihaavan oloista.

Yritti hän saada minuakin avautumaan, mutta en minä jaksa kun ei se mitään auta. Lähinnä triggeröi vain turhaan, kun joutuu kohtaamaan ikävät asiat uudestaan ja uudestaan. On myös vaikeaa, kun naiset ovat STEREOTYYPPISESTI kamalia hössöttäjä-huolehtijoita, mutta minä en vain osaa olla. En jaksa vatvoa sairauksia päivästä toiseen, tukea aikuista ihmistä kun hänen läheiselleen käy jokin pieni tapaturma (

Minä en muutenkaan pidä mistään liian vakavista keskusteluista. Siis että istutaan jossain pöydän ääressä ja itku kurkussa puhutaan tunteista. Hyh. Avaudun sen verran kuin tuntuu hyvältä, ihan arjen keskellä. En halua mitään show'ta asiasta.

Ette ole sielunkumppaneita. Se teidän tuleva syvällinen keskustelu on erokeskustelu. Olkaa hyvät. Olkaa toisillenne armollisia, älkääkä syytelkö toisianne. Elämä jatkuu ja löydette toisillenne sopivammat kumppanit. 

.

Syvällisyyttä on niin paljon erilaista. Toinen kaipaa filosofisempaa lähestymistapaa ja pohdintoja elämään. Toinen maanläheisempiä ja kolmas tunnepitoisempaa. Ainut tapa on kysyä kumppanilta millaista hän hakee.

Itsekin kaipaan syvällisyyttä, en pelkkää pintaa. Niin ei löydä aitoa onnea, vaan täytyy osata olla avoin ja haavoittuva kumppanin edessä. Täytyy oppia keskustelemaan, kysymään ja astumaan myös omalle epävarmuusalueelle.

Näin lyhykäisyydessään.

T: keittiöpsykologi n29

Vierailija kirjoitti:

Syvällisyyttä on niin paljon erilaista. Toinen kaipaa filosofisempaa lähestymistapaa ja pohdintoja elämään. Toinen maanläheisempiä ja kolmas tunnepitoisempaa. Ainut tapa on kysyä kumppanilta millaista hän hakee.

Itsekin kaipaan syvällisyyttä, en pelkkää pintaa. Niin ei löydä aitoa onnea, vaan täytyy osata olla avoin ja haavoittuva kumppanin edessä. Täytyy oppia keskustelemaan, kysymään ja astumaan myös omalle epävarmuusalueelle.

Näin lyhykäisyydessään.

T: keittiöpsykologi n29

Tää on ihan totta! Tuntuu että monille miehille etenkin on vaikeaa tuo haavoittuvaisena oleminen.