Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden laittaminen talviteloille.

Talvitakit pestiin, tuuletettiin, huollettiin. Ne laitettiin pusseihin koipallojen kanssa ja vietiin varastoitavaksi esimerkiksi vintille.Samoin kesätakit otettiin esille sieltä vintiltä. Ja syksyllä sama juttu toisin päin!

Tähän meni pahimmillaan monta päivää ja se oli yksi osa kotitaloustöitä.

Nykyään takit ovat kaikki samassa kaapissa tai maksimissaan talvitakkeja viedään varastoon tilaa viemästä, mutta samaa huoltoseremoniaa ei enää tehdä :)

Minä teen tämän huoltoseremonian. Pesen keväisin paksummat takit, samoin syksyllä kevyemmät takit. Takit ovat tosin kaapissa.

Ei täällä keskisuuressa kaupungissa Kanarian matkailu vielä kovin yleistä ollut 70-luvun puolivälissä.

Luokkakaverin Kanarian matkaa ihmeteltiin ja ihasteltiin kauan aikaa, kukaan muu meidän

luokalla ei ollut ollut lentokoneessa. Ehkä tuohon lentoreissaamiseen tuli jonkinlainen notkahdus

v. 1973 öljykriisin jälkeen, lentohinnat nousivat ja mm. Keihäsmatkat meni konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku oli (70-luvulla) käynyt ulkomailla, niin häntä tentattiin tosi tarkasti siitä, millaista siellä oli ollut.

Eräs rikkaanpuoleinen tuttumme oli kuvannut kaitafilmikamerallaan Playa del Inglesin reissuaan. Oli se eksoottista katsoa sitä! Näki millaista on ulkomailla!

Kesti vielä aikaa, ennen kuin itse pääsin etelänmatkalle. Se oli 80-luvun puolivälissä, omilla kesätyörahoilla ostettu matka.

Oletko nyt ihan varma, että tuo oli 70-luvulla? Silloinhan massaturismi jo alkoi. Meidän koulussa oli tuollainen kuvaamasi tapahtuma ihan 50-luvun lopulla; yksi luokkakaveri oli päässyt Kanarialle, ja koko koulu ihmetteli hänen rusketustaan keskellä talvea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämää kokemattomien nuorten naureskelusta pitäisi välittää? 

Se että kulkee koko ajan älypuhelin kourassa ei tee ihmisestä älykkäämpää, vaan todennäköisesti laiskemman omaksumaan tietoa syvällisesti. Kun tietää ja hallitsee jonkin asian kunnolla, niin ei sitä tarvitse koko ajan tarkistaa googlettamalla tai wikipedian avulla. Kun pankit kannustavat tekemään rahan käytöstä entistä nopeampaa ja huomaamattomampaa,  niin moneltä unohtaa semmoinen arkipäivän budjetointi ja se miten rahat katoavat sieltä tililtä.

Älä ota niin vakavasti, tämä on tämmöistä vanhojen aikojen muistelua :)

Aiemmin Suomessa ei ollut venäjänkielisiä opasteita. Nykyisin esim. Lappeenrannassa ja muissa Itä-Suomen kunnissa on paljon venäjänkielisiä katukylttejä. Homma muuttui neukkulan hajoamisen jälkeen. Silloin -90 luvun alussa alkoi maanteillä näkymään Venäjän kilvissä olevia autoja.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija-asunnossa "sisustuksena" patja lattialla ja pahvilaatikko pöytänä. Näin taisi olla vielä 70-luvulla.

Kyllä! Ja minun lapsuudenkodissani oli pinnasänky ja 2 patjaa lattialla sekä sohva ja sohvapöytä. Kun tuli ilta, äiti ja isä laittoivat patjat lattialle, aamulla ne nostettiin pois, sohvan taakse piiloon. Asuimme opiskelija-asunnossa, joka oli yksiö. Se oli siihen aikaan luksusta, koska perheettömåt opiskelijat sijoitettiin aina soluasuntoihin. En tiedä, miten ihmeessä se on edes mahdollista, mutta olin 5,5-vuotias, kun muutettiin siitä pois. Vanhemmat olivat jo valmistuneet ja isä kävi töissä, äiti jäi uudestaan äitiyslomalle, mutta oli valmistunut hänkin yliopistosta. Oliko niissä siihen aikaan sitten joku asumisoikeusaika valmistumisen jälkeen (esim. Vuosi). Muutettiin sieltä suoraan omakotitaloon, johon vanhemmat oli keränneet pesämunaa. Vanha lautahökkeli se oli, ja vuosi oli 1976.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut pääsi suoraan yliopistoon ja katsottiin muutenkin ylöspäin.

Eihän tuo nyt pidä lainkaan paikkaansa. Lukion jälkeen mentiin yleisimmin opistoasteen kouluun. Korkeakouluopiskelijoiden määrä oli 70-luvun alussa 60 000. Vertaapa v. 2006 lukuun, joka oli 180 000. Suurten ikäluokkien nuoruudessa korkeakoulututkinto oli harvinaisuus. Eipä toisaalta ollut korkeakoulutettujen työttömyyttäkään ennen 90-luvun lama-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija-asunnossa "sisustuksena" patja lattialla ja pahvilaatikko pöytänä. Näin taisi olla vielä 70-luvulla.

Kyllä! Ja minun lapsuudenkodissani oli pinnasänky ja 2 patjaa lattialla sekä sohva ja sohvapöytä. Kun tuli ilta, äiti ja isä laittoivat patjat lattialle, aamulla ne nostettiin pois, sohvan taakse piiloon. Asuimme opiskelija-asunnossa, joka oli yksiö. Se oli siihen aikaan luksusta, koska perheettömåt opiskelijat sijoitettiin aina soluasuntoihin. En tiedä, miten ihmeessä se on edes mahdollista, mutta olin 5,5-vuotias, kun muutettiin siitä pois. Vanhemmat olivat jo valmistuneet ja isä kävi töissä, äiti jäi uudestaan äitiyslomalle, mutta oli valmistunut hänkin yliopistosta. Oliko niissä siihen aikaan sitten joku asumisoikeusaika valmistumisen jälkeen (esim. Vuosi). Muutettiin sieltä suoraan omakotitaloon, johon vanhemmat oli keränneet pesämunaa. Vanha lautahökkeli se oli, ja vuosi oli 1976.

Minä muistelen, että taisi tosiaan olla sellainen ”suoja-aika” opiskelun päättymisen jälkeen. Opiskelija-asuntoja ei vielä 70-luvulla ollut niin paljon kuin nykyisin. Kaukaa muuttavat sai kämpän, ja taloja kutsuttiin asuntoloiksi. Esim. meijerioppilaitoksen asuntola. Niissä oli yleisesti oppilashuoneita, joissa oli 1-2 opiskelijaa/huone ja yhteinen keittiö, yhteiset vessat ja pesuhuoneet. Perheille oli kai jo olemassa perhetaloja.

Meidän perhe ei saanut opiskelija-asuntoa, koska muutettiin Kuopioon alle 100 km päästä.. Minun äitini lähti kauppaopistoon vasta n. 22-23-vuotiaana, jolloin muutimme alivuokralaiseksi äidin tädille. Minä olen kuulemma ollut hoidossa tädin naapurin eläkeläismummolla muutamia tunteja päivässä. Joskus olin kuulemani mukaan mukana luennoilla, piirtelin siinä äidin vieressä. Ei varmaan ollut opiskelijalla rahaa viedä lasta kunnalliseen päiväkotiin.

Minun omat lapset ovat syntyneet 90-luvulla ja ovat ihmetelleet sitä, miten köyhää meillä oli, kun ei ollut edes puhelinta.. Kolikkopuhelimesta käytiin soittamassa mummolle ja ukille pari kertaa kuussa. Äiti ompeli itse paljon vaatteita. Siihen aikaan ompelu ei ollut kallista, toisin kuin nykyään, kun kankaatkin maksavat paljon.

Kesät asuttiin mummon ja ukin kesämökillä, kun kauppaopisto oli kiinni. Minulla on ollut isä, joka perusti uuden perheen heti syntymäni jälkeen, joten ei häntä kiinnostanut tavata enää sen jälkeen, kun muutettiin äidin kanssa Kuopioon.

1970-luvulla oli kaksi tv-kanavaa, TV1 ja TV2, näistä TV2 oli suljettuna heinäkuun ajan.

TV-ohjelmat alkoivat kello 17.00 ja päättyivät lähes aina ennen puolta yötä.

TV-sarjoja ja elokuvia ei lähetetty uusintana monta kertaa viikossa, kerran vuodessa näki saman ohjelman uudelleen telkkarista.

Ei ollut videonauhureitakaan, ja ohjelmat suurelta osin mustavalkoisia.

Suomenkielisiä radiokanavia oli tasan kaksi, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma, ei muita.

Vierailija kirjoitti:

Öööö... Joku kirjoitti ukkoskauhusta ja että ei saanut mennä ukkosella kuusen alle yyämäs. Kuin siinä olisi ollut jotain outoakin. Ihan tiedoksenne, että salama iskee korkeimpaan kohtaan ja kaataa helposti puun. Joten ei, sinne kuusen alle ei todellakaan pidä mennä ukkosella (en kyllä tiedä miksi kuusen alle pitäisi ylipäätään ikinä mennä.)

Ukkosella ei myöskään pidä uida, koska kuten sanottua, salama iskee korkeimpaan kohtaan ja vedessä se korkein kohta on ihmisen pää.

Siis et oikeasti tiedä miksi kukaan menisi puun alle ukkosella?? Huoh... Tuollaiseksi tulee kun on viettänyt koko elämänsä neljän seinän sisällä.

Lisäksi siinä on vähän muitakin vaaratekijöitä kuin puun kaatuminen päälle, jos sattuu olemaan sellaisen puun alla mihin iskee salama..... KVG, kuten nykyään sanotaan.

Käytiin töissä, että pystyttiin elättämään itsemme ja perheemme.

Cd-levyt, niitä lainattiin kirjastoista ja haettiin  piraatteina Tallinnan torilta

Meikkaamisen opettelu jonkun ikivanhan naistenlehden avulla.

Fritsut, en ole nähnyt nykyään yhtään teiniä jolla olisi kaula ja posket syöty.

Jatkuva kännissä oleminen.

Tupakointi.

Kun Alkosta sai viinaa tai viiniä vain tiskin takaa. Ravintolassa ei saanut kuin jotain Carelia- mustaherukkaviiniä, ja oli kallista! 80- luvun lopulla käytiin kavereiden kanssa Puikkarissa Kuopiossaja join Volkkaria Speitella ja se oli tuota Carelia. Hintakin oli hirveä 30 mk kun kaljatuoppi taisi maksaa 10 mk silloin.

Diskoon ei päässyt tennareissa

Kun ei ollut Internetiä ja tieto piti etsiä muualta. Puhelinluettelot- ei taida enää olla.

Tuosta matkustelusta vielä: meillä pienehkössä eteläsuomalaisessa teollisuuskaupungissa oli hyvin harvinaista, että kukaan kävi ulkomailla. Erään luokkakaverin isä oli tehtaan pomoja, siis paikallista yläluokkaa, ja hän kävi vaimonsa kanssa peräti Mombasassa. Kyllä sitä hämmästeltiin melkein koko kylän voimin. Perheen lapset eivät muuten päässeet sille matkalle.

Itse pääsin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni Tanskaan 13-vuotiaana, ja sekin oli luokkakavereiden parissa yleinen ihmettelyn aihe. Elettiin 70-luvun puoliväliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku oli (70-luvulla) käynyt ulkomailla, niin häntä tentattiin tosi tarkasti siitä, millaista siellä oli ollut.

Eräs rikkaanpuoleinen tuttumme oli kuvannut kaitafilmikamerallaan Playa del Inglesin reissuaan. Oli se eksoottista katsoa sitä! Näki millaista on ulkomailla!

Kesti vielä aikaa, ennen kuin itse pääsin etelänmatkalle. Se oli 80-luvun puolivälissä, omilla kesätyörahoilla ostettu matka.

Oletko nyt ihan varma, että tuo oli 70-luvulla? Silloinhan massaturismi jo alkoi. Meidän koulussa oli tuollainen kuvaamasi tapahtuma ihan 50-luvun lopulla; yksi luokkakaveri oli päässyt Kanarialle, ja koko koulu ihmetteli hänen rusketustaan keskellä talvea.

Olen täysin varma, olin tuolloin lapsi. Asuimme pienellä maaseutupaikkakunnalla, joten silläkin on varmasti ollut vaikutusta matkoille pääsyyn, aika köyhiä oltiin eikä kaikki virtaukset ensimmäisenä meitä saavuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla oli kaksi tv-kanavaa, TV1 ja TV2, näistä TV2 oli suljettuna heinäkuun ajan.

TV-ohjelmat alkoivat kello 17.00 ja päättyivät lähes aina ennen puolta yötä.

TV-sarjoja ja elokuvia ei lähetetty uusintana monta kertaa viikossa, kerran vuodessa näki saman ohjelman uudelleen telkkarista.

Ei ollut videonauhureitakaan, ja ohjelmat suurelta osin mustavalkoisia.

Suomenkielisiä radiokanavia oli tasan kaksi, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma, ei muita.

Entäs mainos-tv eli Mtv, oliko se tuo kakkoskanava?

Ainakin 70-80-luvuilla ompelutaitoiset ompelivat paljon itse, koska se tuli selkeästi halvemmaksi, kuin ostovaate. Itse ommeltua ei vain arvostettu niin paljon kuin kaupasta ostettua. Ainakin nuoriso halusi mieluummin kaupan merkkifarkut kuin äidin ompelemat housut.

Sitten jossain vaiheessa ei enää kannattanut ryhtyä itse ompelemaan, kankaiden hinnat kallistuivat. Myös väestön vaurastumisen myötä into ompelemiseen väheni. Samoin kenkiä ei enää viety suutarille, vaan ostettiin uudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tekeekö kukaan enää näin, mutta ukonilmalla naapurin pariskunta meni aina pihalle parkkeerattuun autoonsa istumaan. Siellä heidän mielestään oli turvallista, koska autossa on kumipyörät, joita pitkin salamanisku ohjautuu maahan, jos se iskee autoon.

Näin he ainakin kertoivat, kun kysyttiin asiasta.

Sitä en tiedä miksi heistä oli turvatonta olla sisällä talossaan ukonilmalla, olihan sielläkin ukkosenjohdatin.

70-luvulla kohkattiin kovasti näistä ukkoseen liittyvistä asioista.

Tuo on totta! Siis että 70-luvulla kohkattiin ukkosesta. Lapsia varoiteltiin koko ajan ukkosesta, ei saanut mennä kuusen alle ukonilmalla, eikä uimaan (oli normaalia mennä ilman aikuisia rannalle). Kotona piti nyppiä sähkölaitteita seinästä, vähintään telkkari, jos lähdettiin muutamaksi päiväksi reissuun. Puhelimen kautta saattoi tulla salama sisälle.

Nykyään lähinnä laitetaan someen päivitys, jos on oikein kova ukonilma. Ketään ei tunnu pelottavan. Ei kyllä minuakaan, vaikka olin 70-luvun lapsi.

Sama pätee kuitenkin vieläkin,ettei ukkosella ole hyvä mennä uimaan eikä puun alle jne.

Mentiin myymäläautoon puutoslistan kanssa johon itse lisätty Marlboro aski. Olevinaan en saanut selvää niin myyjä luki ja antoi askin. Heti kun auto lähti niin maitolaiturin taakse sauhuttelemaan.