Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Autot oli parempia, ainakin 80-luvulla. Meille ostettiin melkein uutena 740 Volvo, joka on vieläkin ajossa kesäisin :) En muista vuotta tarkkaan... Ehkä nykyään nuoret nauraa noille laatikoille mutta ne kestää. Turussa asun, enkä muualle lähde :)

Näin se männöö kirjoitti:

Autot oli parempia, ainakin 80-luvulla. Meille ostettiin melkein uutena 740 Volvo, joka on vieläkin ajossa kesäisin :) En muista vuotta tarkkaan... Ehkä nykyään nuoret nauraa noille laatikoille mutta ne kestää. Turussa asun, enkä muualle lähde :)

1980-luvulla oli selvä ero autojen laadussa. Esimerkiksi Volvo, Saab ja Mersu olivat kestäviä laatuautoja, joista löytyy vielä monia liikennekelpoisia yksilöitä nykyäänkin.

Kodissa TÄYTYY olla telkkari.

Isäni järkyttyi kun sai tietää ettei minulla sellaista ole, luuli että oli rahasta kiinni. Koitin selittää että katson sarjat ja uutiset netistä ja se riittää minulle. Lopulta suostuin ottamaan pienikokoisen taulutelkkarin, siinä näkyy myös teksti-tv mitä isäni korosti :D :D Seuraavaksi sain ilosanoman että vanhempieni jäätävän kokoinen taulutelkkari vapautui ja nyt minunkaan ei tarvitsi enää kärsiä pikkuruudusta, sanoin että en ota kun ei ole sille tilaa.

Sama pätee autoon. Asun lähellä keskustaa enkä tarvitse autoa kirjaimellisesti mihinkään, parkkipaikkojakaan ei ole oikein missään. Mutta koskas sinä Tiina hankit sen auton? :D

Isäni järkyttyy kun en syö perunaa, tämä kävi ilmi yhteisellä kauppareissulla. Sanoin että syön pastaa tai riisiä, MUTTA ENTÄS PERUNA?? Perunaa pitää kuulema olla.

Vierailija kirjoitti:

Kodissa TÄYTYY olla telkkari.

Isäni järkyttyi kun sai tietää ettei minulla sellaista ole, luuli että oli rahasta kiinni. Koitin selittää että katson sarjat ja uutiset netistä ja se riittää minulle. Lopulta suostuin ottamaan pienikokoisen taulutelkkarin, siinä näkyy myös teksti-tv mitä isäni korosti :D :D Seuraavaksi sain ilosanoman että vanhempieni jäätävän kokoinen taulutelkkari vapautui ja nyt minunkaan ei tarvitsi enää kärsiä pikkuruudusta, sanoin että en ota kun ei ole sille tilaa.

Sama pätee autoon. Asun lähellä keskustaa enkä tarvitse autoa kirjaimellisesti mihinkään, parkkipaikkojakaan ei ole oikein missään. Mutta koskas sinä Tiina hankit sen auton? :D

tarkoitti varmaan etta on eri asia katsoa yhdessa tvta kun etta kaikki olisivat jumittaneet omilla pikku ruuduillaan omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodissa TÄYTYY olla telkkari.

Isäni järkyttyi kun sai tietää ettei minulla sellaista ole, luuli että oli rahasta kiinni. Koitin selittää että katson sarjat ja uutiset netistä ja se riittää minulle. Lopulta suostuin ottamaan pienikokoisen taulutelkkarin, siinä näkyy myös teksti-tv mitä isäni korosti :D :D Seuraavaksi sain ilosanoman että vanhempieni jäätävän kokoinen taulutelkkari vapautui ja nyt minunkaan ei tarvitsi enää kärsiä pikkuruudusta, sanoin että en ota kun ei ole sille tilaa.

Sama pätee autoon. Asun lähellä keskustaa enkä tarvitse autoa kirjaimellisesti mihinkään, parkkipaikkojakaan ei ole oikein missään. Mutta koskas sinä Tiina hankit sen auton? :D

tarkoitti varmaan etta on eri asia katsoa yhdessa tvta kun etta kaikki olisivat jumittaneet omilla pikku ruuduillaan omissa oloissaan.

Asun yksin.

Ei 70-luvulla ollut niin, että nainen kävi max lukion tai oli poikkeustapaus.

Siis vuosikymmeniä aiemmin oli niin, että monet naiset kävivät vain oppikoulun ja menivät sitten naimisiin. Tuo oli joskus 1890-luvulla syntyneillä. 70-luvulla lukioissa oli poikia ja tyttöjä suunnilleen yhtä paljon. Harva jäi kotirouvaksi.

Vai että emäntäkoulu. Ei juuri kukaan käynyt emäntäkoulua 70-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.

Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.

Mustia kohtaan tunnettiin ennen sellaista ystävällismielistä uteliaisuutta. Yleensä ne oli opiskelijoita tai sitten töissä täällä jonkun tietyn ajan. Vetelehtijöitä ne ei tuohon aikaan olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, ap. Näistä ei  juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:

- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html

- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.

- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.

- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559

- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…

"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"

Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.

N54, yhteiskuntatieteilijä

Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja. 

Sinä yleistät nyt mutusi koskemaan kaikkia. Jos huomasit, minä esitin ihan tilastofaktoja, siis koko maasta, en mistään Helsingistä. Oma sukuni on muuten Kauhajoelta.

N54, yhteiskuntatieteilijä.

Vale - emävale - tilasto.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon pihalla huudettiin: äi-ti tuu iik-kuunaan! Lappalaisen äi-ti tuu iik-kuunaan.

En muista mitä asiaa yleensä oli, kun piti saada äiti ikkunaan. Meillä ei ollut mitään lukittuja alaovia edes ja kodin ovetkin laitettiin lukkoon vain yöksi.

Ja maaseudulla monessa talossa oli lukitsematon ulko-ovi öisinkin, jos talossa oli koira.

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin treffit hyvissä ajoin puhelimitse yleensä aina johonkin samaan paikkaan ja kaikki tulivat omilla busseilla ym. Jos joku ei tullut paikalle, ei ollut juuri mitään keinoa selvittää, oliko tulossa tai mikä meininki. Joutui siis sietämään ihan eri tavalla epävarmuutta.

Heh, tästä tuli mieleen. Olimme kerran erään ystävän kanssa sopineet tapaavamme Assalla kukkakioskin luona. Oli talvi, 20˚ pakkasta. Tulin ensin, seisoin kukkakioskin puolella, kaveria ei kuulunut. Kiersin pari kertaa kioskin ja tunnin palelun jälkeen lähdin kotiin vihaisena. Myöhemmin soitti kaveri äkäisenä ja kysyi, miksi en tullutkaan. Hän oli seisonut tunnin siellä saman kioskin toisella puolella ja olimme näköjään kiertäneet kioskia samaan aikaan. Se siitä perjantai-illasta kaupungilla.

Toiselle ystävälle on sattunut sama Stockan pääsisäänkäynnin luona. Eivät vain muistaneet tarkistaa, onko molemmilla sama käsitys, mikä niistä kaikista sisäänkäynneistä on se pääsisäänkäynti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Hahhah! Ai ei vai? Ne, jotka juovat, juovat entistä enemmän. Päihteissä on nykyään paljon enemmän vaihtoehtoja kuin isän baarikaapista varastetut vodkanjämät. Nuuska ja kannabis on tulleet tupakan tilalle, ja tyttöjen alkoholinkäyttö on lisääntynyt verrattuna 80-lukuun. On ihan myytti, että nykynuoret olisivat raittiita. Vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä, mitä heidän kullannuppunsa kaveripiirissään touhuavat viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Uudet farkut pestiin kesällä mattolaiturilla. Juuriharjaa ja mäntysuopaa kului kesällä. Mattojakin pestiin ahkerasti, ja jätettiin orrelle kuivumaan. Eväät oli monasti mukana, ja kuivat puhtaat matot käärittiin pyörän tarakalle. Ja ne tarkut piti hinkata kuluneen näköiseksi, että kehtasi mennä syksyllä kouluun. Silloin vanhempi väki ei ymmärtänyt miksi uudet siniset farkut piti näyttää "kulahtaneilta".

Ja sitten niiden piti olla niin tiukat, että ne täytyi laittaa päälle vielä kosteina, lattialla maaten, muuten ne eivät kokonaan kuivuttuaan enää olisi menneet kiinni.

Ensin oli vain yksi TV-kanava.Sitten tuli TV2.Radiossa oli kaksi YLE kanavaa ja Ruotsinkielinen kanava.

Radiossa loppui ohjelma 24.00.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.

Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.

Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.

Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.

No, oikea veivipuhelin on sellainen jossa on kyljessä kampi, jolla keskus herätettiin. Tätä sitten pyydettin yhdistämään jollekin. Keskus yhdisti ja väänsi omaa veiviään, jolloin kohdepuhelin pirisi. Jos joku vastasi, keskus yhdisti puhelut, toki ensin kuulumiset vaihtoi ja saattoi jopa jäädä kuuntelemaan puhelua. Noin 100 vuotta sitten.

Ei muuten ollut noin 100 vuotta sitten, vaan ihan normaalia Helsingin ulkopuolelle suuntautuvien puheluiden yhteydessä vielä 70-luvun alkupuolella. Olin lukiolaisena kesätöissä puhelinkeskuksessa Postitalon ylimmäisessä kerroksessa, siellä välitettiin puheluita maaseudulle, ne voi tilata joko pikana tai tavallisena. Siellä istuttiin nuorista tytöistä vanhoihin naisiin pitkissä riveissä, varsinainen kanala ja voi taivas, jos saliin tuli MIES, yleensä teknikko, jotakin korjaamaan.

Tilaukset tulivat putkesta pienellä paperilapulla, jossa oli tilaajan ja vastaajan numero. Puhelut yhdistettiin kuten vanhoissa filmeissä, johdot laitettiin työpöydän edessä oleviin reikiin. Kun puhelu loppui, johto otettiin irti ja laskutus loppui. Välillä johdot menivät toistensa yli ja irrottaessa sitä alimmaista myös ne päällimmäiset lähtivät irti ja kaikki puhelut katkesivat. Niitä voi myös kuunnella, joten kaikki laitettiin kirjoittamaan vaitiolovelvoitus. O tempora, o mores.

16-vuotiaasta lähtien aina perjantai känni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.

Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.

Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.

Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.

No, oikea veivipuhelin on sellainen jossa on kyljessä kampi, jolla keskus herätettiin. Tätä sitten pyydettin yhdistämään jollekin. Keskus yhdisti ja väänsi omaa veiviään, jolloin kohdepuhelin pirisi. Jos joku vastasi, keskus yhdisti puhelut, toki ensin kuulumiset vaihtoi ja saattoi jopa jäädä kuuntelemaan puhelua. Noin 100 vuotta sitten.

Ei muuten ollut noin 100 vuotta sitten, vaan ihan normaalia Helsingin ulkopuolelle suuntautuvien puheluiden yhteydessä vielä 70-luvun alkupuolella. Olin lukiolaisena kesätöissä puhelinkeskuksessa Postitalon ylimmäisessä kerroksessa, siellä välitettiin puheluita maaseudulle, ne voi tilata joko pikana tai tavallisena. Siellä istuttiin nuorista tytöistä vanhoihin naisiin pitkissä riveissä, varsinainen kanala ja voi taivas, jos saliin tuli MIES, yleensä teknikko, jotakin korjaamaan.

Tilaukset tulivat putkesta pienellä paperilapulla, jossa oli tilaajan ja vastaajan numero. Puhelut yhdistettiin kuten vanhoissa filmeissä, johdot laitettiin työpöydän edessä oleviin reikiin. Kun puhelu loppui, johto otettiin irti ja laskutus loppui. Välillä johdot menivät toistensa yli ja irrottaessa sitä alimmaista myös ne päällimmäiset lähtivät irti ja kaikki puhelut katkesivat. Niitä voi myös kuunnella, joten kaikki laitettiin kirjoittamaan vaitiolovelvoitus. O tempora, o mores.

Itse olen soittanut maaseudulle sedälleni vielä 1980- luvun alussa ja pyytänyt keskusta yhdistämään tähän tiettyyn numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululaiset vetivät pussikaljakännit päättäjäispäivänä jossakin uimarannalla.  Nykyään ei tulisi kyllä kuuloonkaan, kun lapsia on vähän ja vanhemmat tietävät aina missä he ovat.

Tuo kuulosta 90-lukulaiselta. Ei 70-luvulla mitään pussikaljaa oltu keksittykään.

Ei niin, ainakin mun kotipaikkakunnala nuoret dokasi keskikaljakuppiloissa lauantai-iltaisin tai joivat punkkua kotibileissä. Siideriä ei ollut.

Eikö edes Alkossa Golden capia? Ruokakaupoissa myytiin jotain 2,25% vahvuista siideriä. Tavallisiin ruokakauppoihinhan keskioluen vahvuiset siiderit tulivat muistaakseni joskus 1980- luvun lopussa tai 1990- luvun alulkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ei 70-luvulla ollut niin, että nainen kävi max lukion tai oli poikkeustapaus.

Siis vuosikymmeniä aiemmin oli niin, että monet naiset kävivät vain oppikoulun ja menivät sitten naimisiin. Tuo oli joskus 1890-luvulla syntyneillä. 70-luvulla lukioissa oli poikia ja tyttöjä suunnilleen yhtä paljon. Harva jäi kotirouvaksi.

Vai että emäntäkoulu. Ei juuri kukaan käynyt emäntäkoulua 70-luvulla!

Kyllä emäntäkoulua käytiin vuosikymmenten ajan ihan ahkerasti ja 70-luku oli ihan emäntäkoulun kulta-aikaa. Itse kävin sen 80-luvulla siksi, että se edesauttoi huomattavasti pääsyä kotitalousopettajaksi opiskelemaan. Taisi olla ihan edellytyskin siihen, tarkkaan en enää muista.

Emäntäkoulun käyminen helpotti monelle alalle pääsyä. Siitä sai pisteitä mm. sairaanhoitajakoulutukseen haettaessa, sekä esimerkiksi puutarha-alalle.

Emnätäkoulua ei suinkaan käynyt pelkästään maatalon emänniksi tähtäävät.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱

Minulla oli tuttu, joka venyttää pingotti luurin vessaan, jotta minä ja muut eivät kuulisi ja johto raapi maalit oven reunasta ja karmista. Mutta hän kailotti niin kovaa, että kaiken kyllä kuuli.