Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Asiakas ei ollut aina oikeassa. Jos koskaan. Kävin lapsena lähipostissa, joka toimi myös pankkina ja en enää muista mitä oli tarkoitus tehdä, mulla oli joku tilisiirtolappunen tms (silloin oli kaikennäköisiä lappusia, pankkisiirtoja ja muita) enkä ollut osannut täyttää sitä oikein. Pankkitäti katsoi lappuani, tuhahti ivallisesti ja huusi kovaan ääneen "eihän tämä ole edes oikea paperi ja ihan väärät tiedot laitettu et sinä lapsi parka tällä sitä voi tehdä voi hyvänen aika" ja tuhahtelua ja naurua perään. Menin aivan hikiseksi häpeästä ja noloudesta ja lähdin pää painoksissa äkkiä kotiin, missä äiti neuvoi ja hoiti varmaan sen homman.

Toisella kertaa samassa pankissa ostin postimerkkejä ja (varmaan sama kauhutantta) viskasi palautusrahat minun puolelleni tiskiä, niin että osa lensi lattialle pitkin poikin. Jälleen keräsin pää painoksissa häpeissäni niitä pitkin lattioita ja lähdin pois.  En ymmärrä mikä hänen ongelmansa oli. Varmaan oli jotenkin tyydyttävää piinata arkoja lapsia.

Ruokakaupassa taas kassa saattoi ottaa hymyillen palveltavaksi takaasi sinut ohittavan tärkeän näköisen aikuisen.

Nuoriin suhtauduttiin kaupoissa kuin potentiaalisiin roistoihin, vaikka olisi kuinka kiltiltä näyttänyt. Kassa saattoi ärjäistä KASSI AUKI ja ojentaa käden kun olit maksanut ostokset. Sitten hän nosteli tavarasi kaikkien jonottajien seuratessa ja tutki niitä. Odotit pää painuksissa, kunnes hän VISKASI laukun sinulle tuhahtaen.

Kiitos, ole hyvä, anteeksi olivat sanoja joita ei tarvinnut lausua lapsille tai nuorille asiakkaille.

Kumma kun suurin osa silloin kasvaneista on suht koht normaaleja. Itselläni auttoi se, että koti oli rakastava ja hyvä, meillä oli myös käytöstavat. Ehkä siksi nuo vieraiden aikuisten hirveät tavat on jääneet kaihertamaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 70- luvun nuori, enkä tunnista aloituksen asioita. Vaikka olen maalta, yliopisto oli relevantti ja toivottu vaihtoehto, naimisiinmenoa ei kannustettu tai ainakaan pidetty naisen ainoana vaihtoehtona. Ammatti täytyi hankkia.

Tää on näitä uusfeministien aloituksia. Ne ei tiedä historiasta mitään ja luulee, että naisten oikeudet alkoi v. 2010 tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Lähikaupasta sai ostaa ruokaa vastakirjallle eli asiakkaan vihkoon kirjoitettiin jokainen ostos erikseen. Maksamassa poikettiin sitten tilipäivänä. Tili eli setelit ja kolikot saatiin työpaikalta tilipussissa.

Jossain maaseudun kyläkaupoissa oli asukkailla kaiketi just näitä, kun menin poikaystävän luokse niin hämmästyin kun hän kävi kaupassa ja sanoi myyjälle "laita tilille" ja sitten mentiin vain ulos. Hänen vanhemmillaan oli tili. Kaiken huippu oli kun minäkin joskus kävin ostamssa ja sanoin vain "laita x:n tilille" ja marssin ulos. Kaipa pikkupaikassa tunnettiin kenen tyttö- ja poikaystäviä siellä oli tileille ostelemassa milloin mitäkin karkkia, pullaa, limua ja lonkeroa. Ja tupakkaa :D

Suvaitsevaiselle utusilmäiselle maailmankotsomukselle nauretaan nuorison keskuudessa täysin avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Jopa pikkukaupungeissa alkoi 80-luvulla näkyä MusicTV ja Sky tv tms mitkä soittivat pelkkiä musiikkivideoita aamusta iltaan. Ekassa työpaikassa ne näkyivät ja tuijotin kaikki tauot lumoutuneena videoita. Samoin jossain paikallisessa yökerhossa pyöri videoita tv-ruuduilla ja ne olivat kiinnostavampia kuin muut asiakkaat.. Ja jo 80-luvun alkupuolella joka kaupasta ja kiskasta sai brittiläisiä, amerikkalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia muoti-, musiikki- ja nuorisolehtiä. Luin pelkästään niitä ja tuijotin musiikkivideoita ja HÄVETTI se tarjonta mitä Suomen telkkarista ja radiosta tuli. Ensimmäinen hyvä radiokanava täällä oli mielestäni Radiomafia.. Myös muodissa oltiin järkyvällä tavalla jälkijunassa, varsinkin pääkaupungin ulkopuolella. Taitavat ompelivat vaatteensa itse kun kaupoista ei saanut tarpeeksi muodikkaita.

Muistan kun Dallas alkoi telkkarista ja olin NIIN PETTYNYT sen vaatetukseen. Se oli todella jälkeenjääneen amerikkalaista, vanhoillista suorastaan. Verrattuna brittimuotiin ja eurooppalaisiin virtauksiin. Ja ne miehet kuten Bobbyt ja JR:t olivat ankeita pukumiehiä vanhanaikaisissa hiuksissa. Olin niin pettynyt. Dynastian muoti oli jo vähän parempaa.

Kaikki arvelivat minun menevän muotialalle. En mennyt. Olisi varmaan pitänyt. Joskus mietin, että jos voitan lotossa niin suunnittelen yhden malliston ja katson mitä tapahtuu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Mikko Alatalo muistelee Ylen tv-kanavien musiikkiohjelmien olleen 80-luvulla tärkeässä roolissa. Iltatähti ja Hittimittari olivat monopoliasemassa ja tavoittivat suuren osan pop-musiikin kuuntelijoista Suomessa.  

”Ohjelmissa esiteltiin uutta suomalaista ja kansainväistä musiikkia. Pop-musiikki oli entistä kaupallisempaa 80-luvulla, ja konemusiikki ja disco tulivat Suomeen. Jos hyvä kappale soitettiin Hittimittarissa, siitä saattoi tulla valtava hitti yhdessä yössä.”

Alatalo toimi ensin yhtenä Iltatähden ja sitten Hittimittarin nasevana juontajana tv:ssä 80-luvulla.

Inhoni herra Alataloa kohtaan juontaa noista myötähäpeän hetkistä tyyliin soittovuorossa on Madonnan Like a Virgin, josta herra Alatalo vitsailee kuinka tässä biisissä lauletaan "kuin virginialainen" ja myhäilee hauskalle jutulleen.

Hämäriä ensimmäisiä muistoja tietokoneista eli "atk:sta" kuten sitä silloin kutsuttiin.. matikanopettaja esittelee miten näppärästi dos-pohjaisella möhkömonitorilla voi ratkaista funktioita. Tuijotan neonvihreää vilkkuvaa numerosarjaa mustalla pohjalla ja ajattelen "luoja miten tylsää".

Mutta annas olla kun ekan kerran eräällä tunnilla näin Netscapen ja sitten seuraavassa työpaikassa sen sai avata jos oli aikaa ja tajusin, että siellä on KAUPPOJA (telen kauppakatu, anyone?) ja keskustelufoorumeita (newsgroupeja). Se oli sitten menoa.

Vierailija kirjoitti:

Hämäriä ensimmäisiä muistoja tietokoneista eli "atk:sta" kuten sitä silloin kutsuttiin.. matikanopettaja esittelee miten näppärästi dos-pohjaisella möhkömonitorilla voi ratkaista funktioita. Tuijotan neonvihreää vilkkuvaa numerosarjaa mustalla pohjalla ja ajattelen "luoja miten tylsää".

Mutta annas olla kun ekan kerran eräällä tunnilla näin Netscapen ja sitten seuraavassa työpaikassa sen sai avata jos oli aikaa ja tajusin, että siellä on KAUPPOJA (telen kauppakatu, anyone?) ja keskustelufoorumeita (newsgroupeja). Se oli sitten menoa.

Koodarit tuijottaa nykyäänkin sitä mustaa ruutua, mutta numeroita ja kirjaimia voi olla useammalla värillä kuin vihreällä.

Miltähän vuosisadalta aloittaja on? Olen n 60-v nainen ja ainakin minua duunarivamhemmat kannustivat opiskelemaan mahdollisimman pitkälle. En varmaan ollut kuullutkaan emäntäkoulusta. Äiti kehotti hankkimaan ammatin, jossa voi elättää itsensä ja lapsensakin, jos tahtoo ja niin myös tein. Lapsia ei kannustettu hankkimaan taikka menemään naimisiin, päinvastoin. Pidettiin tärkeänä, että oli hyvä ura ja muu tulisi aikanaan, jos oli tullakseen.

Niiaaminen, Kukkien vieminen ihastuksen kohteelle, virsien laulu, papiljottien käyttö päivittäin.

Ihmiset saattoi puhua mitä tahansa. Kanssaihmisille saatettiin kertoa kuinka on ollut ilmavaivoja tai nyt täytyy lähteä kakkoshädälle. Nykyään se ei kuulu sivistyneisiin tapoihin. Ennen myös toisten ihmisten painon kommentointi, ulkonäön kommentointi ja asioiden sanominen suoraan oli hyvin tavallista. Nykyään nämä ei ole sivistyneen ihmisen toimintapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Pirkanmaan periferioissa kyllä dokataan jo seiskalla, niin tytöt kuin pojat. Luuserikilttikset on sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Jopa pikkukaupungeissa alkoi 80-luvulla näkyä MusicTV ja Sky tv tms mitkä soittivat pelkkiä musiikkivideoita aamusta iltaan. Ekassa työpaikassa ne näkyivät ja tuijotin kaikki tauot lumoutuneena videoita. Samoin jossain paikallisessa yökerhossa pyöri videoita tv-ruuduilla ja ne olivat kiinnostavampia kuin muut asiakkaat.. Ja jo 80-luvun alkupuolella joka kaupasta ja kiskasta sai brittiläisiä, amerikkalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia muoti-, musiikki- ja nuorisolehtiä. Luin pelkästään niitä ja tuijotin musiikkivideoita ja HÄVETTI se tarjonta mitä Suomen telkkarista ja radiosta tuli. Ensimmäinen hyvä radiokanava täällä oli mielestäni Radiomafia.. Myös muodissa oltiin järkyvällä tavalla jälkijunassa, varsinkin pääkaupungin ulkopuolella. Taitavat ompelivat vaatteensa itse kun kaupoista ei saanut tarpeeksi muodikkaita.

Muistan kun Dallas alkoi telkkarista ja olin NIIN PETTYNYT sen vaatetukseen. Se oli todella jälkeenjääneen amerikkalaista, vanhoillista suorastaan. Verrattuna brittimuotiin ja eurooppalaisiin virtauksiin. Ja ne miehet kuten Bobbyt ja JR:t olivat ankeita pukumiehiä vanhanaikaisissa hiuksissa. Olin niin pettynyt. Dynastian muoti oli jo vähän parempaa.

Kaikki arvelivat minun menevän muotialalle. En mennyt. Olisi varmaan pitänyt. Joskus mietin, että jos voitan lotossa niin suunnittelen yhden malliston ja katson mitä tapahtuu :)

Olitko se sama tyttö, joka jaksoi päivästä toiseen huomauttaa luokkakaverille, miten tällä oli hiuksissaan yksi kiehkura väärään suuntaan? 

Vierailija kirjoitti:

Sanottiin, että: ”Anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.” Tätä ei kuule enää.

Eli ”ei haukku haavaa tee” ei sovi nykyiseen rasismin, naisten sorron, meetoon ja feminismin kyllästämään nykyaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Jopa pikkukaupungeissa alkoi 80-luvulla näkyä MusicTV ja Sky tv tms mitkä soittivat pelkkiä musiikkivideoita aamusta iltaan. Ekassa työpaikassa ne näkyivät ja tuijotin kaikki tauot lumoutuneena videoita. Samoin jossain paikallisessa yökerhossa pyöri videoita tv-ruuduilla ja ne olivat kiinnostavampia kuin muut asiakkaat.. Ja jo 80-luvun alkupuolella joka kaupasta ja kiskasta sai brittiläisiä, amerikkalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia muoti-, musiikki- ja nuorisolehtiä. Luin pelkästään niitä ja tuijotin musiikkivideoita ja HÄVETTI se tarjonta mitä Suomen telkkarista ja radiosta tuli. Ensimmäinen hyvä radiokanava täällä oli mielestäni Radiomafia.. Myös muodissa oltiin järkyvällä tavalla jälkijunassa, varsinkin pääkaupungin ulkopuolella. Taitavat ompelivat vaatteensa itse kun kaupoista ei saanut tarpeeksi muodikkaita.

Muistan kun Dallas alkoi telkkarista ja olin NIIN PETTYNYT sen vaatetukseen. Se oli todella jälkeenjääneen amerikkalaista, vanhoillista suorastaan. Verrattuna brittimuotiin ja eurooppalaisiin virtauksiin. Ja ne miehet kuten Bobbyt ja JR:t olivat ankeita pukumiehiä vanhanaikaisissa hiuksissa. Olin niin pettynyt. Dynastian muoti oli jo vähän parempaa.

Kaikki arvelivat minun menevän muotialalle. En mennyt. Olisi varmaan pitänyt. Joskus mietin, että jos voitan lotossa niin suunnittelen yhden malliston ja katson mitä tapahtuu :)

Olitko se sama tyttö, joka jaksoi päivästä toiseen huomauttaa luokkakaverille, miten tällä oli hiuksissaan yksi kiehkura väärään suuntaan? 

En :D

Minulla ei ole tapana huomautella ihmisille moisista ja toisekseen, en ole säntillisen tyylin ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tästä nyt ole itse asiassa kauaakaan, kun kaikki kaupat oli kiinni aina sunnuntaisin ja lauantaina menivät kiinni kuudelta, tai kenties jo aikaisemmin...

Toisessa ketjussa oli juttua, että Alkossa jonotettiin tiskille ja myyjä haki pyydetyn juoman. Tälläistä se oli itselläkin ekoja aikoja asiakkaana vielä ysärin alussa, muistan hyvin.

Itse muistan 1970- luvulta. Kaupat menivät kiinni lauantaina, osuuskauppa klo 13 ja k- kauppa klo 14. Sitten tuli lähistölle Supermarket, joka oli lauantaina auki aluksi 16:aan ja sitten 18:aan. Sunnuntaiaukiolot olivat poikkeus ja silloinkin vain pari tuntia. Joulunpyhät ja pääsiäissunnuntaina ja -maanantain kaupat olivat kiinni. Jos joulupäivä ja Tapaninpäivä sattuivat perjantaiksi ja lauantaiksi, olivat kaupat kiinni torstaista puolesta päivästä maanantaiaamuun. Sitä kuitenkin osattiin varautua eikä kukaan huutanut koko maan kiinnilaittoa ”satuolennon” palvomisen vuoksi. Kyläkaupat olivat auki aina, eivät virallisesti, mutta ”sisään kautta” pääsi tekemään ostoksia. Alkossa piti tosiaan tietää jo mennessä, monta halusi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan suuren sukupolvien välisen eron seksismissä, ihan naisillakin. 90-luvulla parikymppisinä olleet ovat todella rivoja suustaan ja heittävät kaksimielisiä esim. työpaikoillakin. Tulee mieleen että niin tämä oli tämä Panu-tyttöjen ja topless-tarjoiljoiden sukupolvi tämä.

Ei kuulu minusta nykyaikaan.

Kaikki Big Brothersin asukkaat, tempteissoniailandilaiset sun muut parasiittihotellit ja vosut rannalla edustaa tätä vähemmän sekstististä nykyaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.

Lähdekriittisyys? Miestä oli perheoikeudessa käsketty olemaan jakamatta julkisesti tietoja joiden perusteella lapsi voitaisiin tunnistaa, ja sai tuomion koska rikkoi tätä määräystä eli lapsen yksityisyyssuojaa.

Ollessani lukiossa 1980- luvulla vai oliko vieläkin myöhemmin pidettiin suomenkieltä naurettavana, kun täällä ei voitu ihmisen sukupuolta välttämättä erottaa puhutussa ja kirjoitetussa tekstissä sivistyskielien tapaan. Pohdittiin pitäisikö sanan hän tilalle ottaa muodot hän ja hen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, nimenomaan "mentiin" töihin, koska silloin oli töitä joihin mennä. Itsekin aikoinaan kävelin vain mieluisan yrityksen ovesta sisään kyselemään töitä ja aloitin työt seuraavana päivänä. Erona nykyaikaan: nyt töitä ei ole mihin noin vain mennä mennä. Ehei, lähetät spostia, johon ei koskaan vastata, joudut perustamaan linkedin-tilin, jotta voit edes hakea alasi töitä, teet itsestäsi videon ja joudut esittämään kymmenen hyvää ja filmaattista super-ihmistä. Työn hakeminen on yhä absurdimpaa ja kafkamaisempaa, ei ihme, että monet ovat jo luovuttaneet suosiolla. Mutta sitä hyvin harva 70-luvulla työuransa aloittaneet ymmärtävät, jotka eivät ole kokeneet elämänsä aikana työttömyyttä ja sitä tehneet kovaa työtä, että pääsee takaisin töihin puhumattakaan uudelleenkouluttautumisesta.

Olen nykyään kokopäiväisessä työssä, "työuraa" on takana 36-vuotta miinus äitiyslomat ja hoitovapaat. Kokemusta on myös työttömyydestä ja uudelleen kouluttautumisesta. 

Joo, tässä asiassa on mielenkiintoiset erot kokemuksissa eri sukupolvilla.

Itse ihmettelin nuorena kun äiti kertoi että hänen nuoruudessaan pystyi vain kävelemään yliopistoon  sisään ja ilmoittautumaan opiskelijaksi. Toisaalta johonkin muihin koulutuksiin oli tiukka valintakoe, ja mun äiti pääsi taistelleen sisään opiskelemaan unelma-alaansa, mutta hänet erotettiin koulusta kun hän sattui tulemaan raskaaksi. Sellaista syrjintää tuskin tänään nähdään.

Mun nuoruudessa yliopistoon/opistoihin pääsi opiskelemaan vain valintakokeiden kautta ja kilpailu oli kovaa, monet luokkakaverit, jotka hakivat tiettyyn opiskelupaikkaan, olivat etukäteen jo päättäneet että "haen neljä kertaa ja jollen pääse sitten vasta vaihdan muuhun".

Mun vanhemmat olivat kumpikin vain ylioppilaita, mutta saivat helposti vakituisen hyvän työpaikan silti ja etenivät kumpikin jo 40 ikävuoden korvilla esimiesasemaan kumpikin.

Mun nuoruudessa oli vielä paljon töitä ja työtehtäviä kouluttamattomille ihmisille, joten kesätöitä, keikkatöitä yms. oli koululaisena helppo saada. Mutta kun mä valmistuin ylioppilaaksi, ei ollut mahdollista enää päästä mihinkään vakituisiin ja kunnon töihin vaan joka paikassa vaadittiin se ammatillinen tutkinto.

Sitten kun valmistuin yliopistosta, sillä tutkinnolla töihin pääsyy alkoi olla todella hankalaa, kilpailu on kovaa ja enimmäkseen kaikki oli alan vierestä, projektihommia tai muuta määräaikaista. Opiskelukavereista vai osa onnistui suhteilla tai tsäkällä pääsemään oman alan hommiin vuosien kitkuttelun jälkeen, osa vaihtoi alaa tai tyytyi muun alan hommiin, osa lähti ulkomaille.

Nyt minua nuoremmat vastavalmistuneet eivät näytä saavan edes pätkähommiakaan. Tunnen lukuisia nuorempia ihmisiä, jotka ovat opiskelleet useamman tutkinnon tästä syystä, eikä siltikään ole löytäneet töitä, ainakaan oman alan hommia, osaamista vastaavia saati vakituisia töitä.

Ihmisillä oli vain kaksi sukupuolta, eikä kukaan tiennyt mitään muunsukupuolisista.