Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Ennen ei ollut mitään hölmöjä englanninkelisiä lyhennelmiä

Lähikaupasta sai ostaa ruokaa vastakirjallle eli asiakkaan vihkoon kirjoitettiin jokainen ostos erikseen. Maksamassa poikettiin sitten tilipäivänä. Tili eli setelit ja kolikot saatiin työpaikalta tilipussissa.

Sai vetää turpaan ja sai ottaa turpaansa, ei tullut sosiaalikasvatusta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farkkuja nimitettiin myös jameksiksi. Oli myös ihan James-merkkisiä farkkuja, mutta sillä sanalla tarkoitettiin usein myös mitä tahansa farkkuja.

”Ostin uudet jamekset”.

Asuttiin maalla ja äiti kävi päivällä lypsyjen välissä läheisessä kaupungissa ostamassa, jos jotakin vaatteita tarvitsin. Kerroin toiveet ja sitten jännitti, mitä sieltä tulee, kun ei aina äiti ihan saanut kiinni ideastani tai ei vaan juuri sellaista löytynyt.

Mutta se oli kyllä karmea pettymys, kun farkkutakkien tultua muotiin äiti lähti sellaista ostamaan ja toi Jameksen sijaan Lasson 😭

Oi voin kuvitella! Itse en saanut sitä farkkutakkia koskaan. Mutta LeeCoopper farkut sain kesällä 1975, vaikka olivat tosi kalliit eli 50 mk.

Radiosta tuli välillä kuulutus tyyliin: "Ville Virtanen, Ville Virtanen, joka on liikkeellä Kuusamon alueella, ota välittömästi yhteys kotiin. Eli Ville Virtanen..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.

Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.

Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.

Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.

Veivipuhelin on eri asia kuin pyöritettävällä numerolevyllä varustettu puhelin. Minulla ei ole veivipuhelimista kokemusta, mutta pyöritettävä kiekko meillä oli käytössä monen vuoden ajan.

Ihan kuin et olisi asiayhteydestä ymmärtänyt, mitä tarkoitin aivan yleisesti veivipuhelimella. Pese hiekat pillusta/esinahan alta heti nyt aamusta.

Käytätkö veiviautoa?

Pese hiekat aivoistasi, jos sellaiset päässäsi ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.

Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.

Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.

Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.

No, oikea veivipuhelin on sellainen jossa on kyljessä kampi, jolla keskus herätettiin. Tätä sitten pyydettin yhdistämään jollekin. Keskus yhdisti ja väänsi omaa veiviään, jolloin kohdepuhelin pirisi. Jos joku vastasi, keskus yhdisti puhelut, toki ensin kuulumiset vaihtoi ja saattoi jopa jäädä kuuntelemaan puhelua. Noin 100 vuotta sitten.

Viimeiset käsivälitteiset keskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980

No ehheh heh. 

No mikä faktassa naurattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.

Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.

Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.

Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.

No, oikea veivipuhelin on sellainen jossa on kyljessä kampi, jolla keskus herätettiin. Tätä sitten pyydettin yhdistämään jollekin. Keskus yhdisti ja väänsi omaa veiviään, jolloin kohdepuhelin pirisi. Jos joku vastasi, keskus yhdisti puhelut, toki ensin kuulumiset vaihtoi ja saattoi jopa jäädä kuuntelemaan puhelua. Noin 100 vuotta sitten.

No lue otsikko. Nykyajan nuorisoa naurattaa entiset tavat.... 

Viimeiset käsivälitteiset keskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980

No ehheh heh. 

No mikä faktassa naurattaa?

Auktoriteetteja ja vanhempia kunnioitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa katsottiin opetusfilmejä. Luokka oli pimeänä ja projektorilla kuva heijastettiin isolle kankaalle. Muistan miesäänen joka puhui monessa filmissä mutta en hänen nimeään. Magnetofoni oli myös käytössä varsinkin englanninkielen tunneilla. Ja liitutaulu.

Kaikissa opetusfilmeissä oli taustamusiikkina sibeliuksen karelia-sarjasta se yksi valssi.

Valse Triste

Oli selvää, että kotoa muutettiin noin 18-vuotiaana tai siihen tähdättiin. Itsenäistyminen oli tärkeä asia. Ei haluttu leimautua luuseriksi. Oli äärimmäisen noloa jos asui vanhempiensa kanssa vielä 25-vuotiaana ja tälläisiä naurettiin ja lapset heittelivät kivillä. Nykyään on täysin normaalia, että asutaan vanhempien kellarissa 40-vuotiaana, koska "opiskelu on kallista ja vuokraa vaikea maksaa" yms tekosyitä. Aina on opiskelu ollut kallista ja vuokrat kalliita ja syöty hernekeittoa laimentamalla pariksi päiväksi, mutta silti se voitti vanhempien helmoissa selkärangattoman nössöilyn.

öh, varmaan se naurattaa, että ihmisillä oli rakkaat isovanhemmat joiden kanssa viihdyttiin. Emme tienneet, että olisi pitänyt olla "sukupolvien välinen kuilu", joten meillä oli ihanaa yhdessä.

Nykynuoret varmaan nauravat kippurassa löhötessään ruutunsa ääressä yksin katsomassa kun animoidut pikku-ukot hajottavat kaupunkia kuullessaan, että mummi opetti mut virkkaamaan, ukki opetti lukemaan, molemmat opettivat oikean, luonnon kunnioittamisen, miten ihmisten kanssa ollaan, vieraanvaraisuutta, Suomen historiaa, pillin vuolemisen, karjalanpiirakoiden tekemisen, kampasimme toistemme tukkaa, paitsi ukilla oli tukkaa niin vähän, että kampasin ukille oravan korvat.

Opin omaa lähihistoriaani heidän tarinoistaan. Opin rakastamaan kaunista maatani, pitämään sen siistinä. Päiväunet otettiin ukin kainalossa. Ukki kertoili mulle satuja vinttisirkasta. Nukuimme kesälla vuorotelle vintillä. Sade ropisi peltikattoon.Äänet kuuluivat kadulta, ihmisten puhe. Talvella vintti oli jopa pakkasella kun oli oikein kylmä. Yleensa siellä säilyi isot ruoka-astiat, hillot ja mehut.

Yhdessä mentiin saunaan. Sitten syötiin vasta ja käytiin ruoan päälle nukkumaan! Vakiovitsi, nauratti 5-vuotiasta. "Tuosta sirpale meni sisään. Takana poskeessa oli reikä, josta se tuli ulos.

Ukki oli talvisodan veteraani jo. Oli nähnyt sodan. Ei silti ollut johtajia. Sattui huono tuuri, nuori johtaja (en tiedä termejä kun ei ole inttiä käyty. Johtaja lähetti miehen yhtensä perään väijymään. Kukaaan ei palannut. Tarkka-ampujahan siellä. Kun ukin vuoro tuli, hän sanoi, "mie en mene, Siellä on tarkka-ampuja, myö männää kaik, jos myö jatketaan. Ukilla oli paitsi arviointikykyä, kokemusta, vaimo ja lapsi (äitini) Myö heitetää tää homma tähän, tai sie oot kohta viimenen ryhmästäs". Ihme, kapiainen tai mikä lie, ymmärsi ukin viisauden. Pimeä laski. Loput joukkueesta selvisivät. Ukki löi nuorempaansa olalle ja sanoi: "Sie poika selvisit tässa, siust tulee hyvä johtaja!"

Nuoria taatusti naurattaa, että ennen lapset istuvat aikuisten sylissä, halailtiin, attettiin suukkoja, kiedottii kädet kaulaan ja sanottiin. Mä rakastan sua! Voi hyvä ihme, niihä miekii siuta, lapskulta.

Ruudun ääressä valuvat nuoret rätkähtäisivat nauruun, jos jaksaisivat, mun ei jaksa ja ilo on noloa, jos tietäisivät, että meillä joilla mummit ja ukit ei kuolleet nuorena, isovanhemmat ovat rakkaimpia ihmisiä, joilta saatu pyyteetön, loppumaton hyvyys ja ehdoton rakkaus kantaa minua vaikeuksien yli elämäni loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Radiosta tuli välillä kuulutus tyyliin: "Ville Virtanen, Ville Virtanen, joka on liikkeellä Kuusamon alueella, ota välittömästi yhteys kotiin. Eli Ville Virtanen..."

Tämän muistan hyvin kesälomien aikaan. Aina kylmäsi kun kuuli kuulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.

Plus viestejä mahtui puhelimeen rajallinen määrä, ja kun ne kerran poisti, ne pysyivät pois. Voi olla vaikea tajuta, jos on tottunut siihen että kahden vuoden takaisen wa-keskustelun saa varmuuskopion kautta uuteenkin puhelimeen. Ja tähän liittyen se, mille nykynuori saattaa nauraa, on se, että jos jonkun poistettavan viestin halusi talteen, se piti kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan.

Jep ja jos halusi tekstiviestiin vaikka s-kirjaimen, niin piti painaa sitä 7- nappia neljä kertaa yhden ässän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.

Plus viestejä mahtui puhelimeen rajallinen määrä, ja kun ne kerran poisti, ne pysyivät pois. Voi olla vaikea tajuta, jos on tottunut siihen että kahden vuoden takaisen wa-keskustelun saa varmuuskopion kautta uuteenkin puhelimeen. Ja tähän liittyen se, mille nykynuori saattaa nauraa, on se, että jos jonkun poistettavan viestin halusi talteen, se piti kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan.

Jep ja jos halusi tekstiviestiin vaikka s-kirjaimen, niin piti painaa sitä 7- nappia neljä kertaa yhden ässän vuoksi.

Minä painan neljä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.

Plus viestejä mahtui puhelimeen rajallinen määrä, ja kun ne kerran poisti, ne pysyivät pois. Voi olla vaikea tajuta, jos on tottunut siihen että kahden vuoden takaisen wa-keskustelun saa varmuuskopion kautta uuteenkin puhelimeen. Ja tähän liittyen se, mille nykynuori saattaa nauraa, on se, että jos jonkun poistettavan viestin halusi talteen, se piti kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan.

Jep ja jos halusi tekstiviestiin vaikka s-kirjaimen, niin piti painaa sitä 7- nappia neljä kertaa yhden ässän vuoksi.

Minä painan neljä kertaa.

Siis edelleen. En ole älypuhelinta hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

Juu. Nuoret ei nykyään kännää viikonloppuisin. Ne vetää mieluummin huumeita. Sitten vielä puhutaan, että nuoret on nykyisin niin fiksuja ja raitistuneita, kun eivät ryyppää. Paskat ne mitään raitistuneita ole, ne ovat vain siirtyneet alkoholista muihin päihteisiin.

Niin, nimenomaan "mentiin" töihin, koska silloin oli töitä joihin mennä. Itsekin aikoinaan kävelin vain mieluisan yrityksen ovesta sisään kyselemään töitä ja aloitin työt seuraavana päivänä. Erona nykyaikaan: nyt töitä ei ole mihin noin vain mennä mennä. Ehei, lähetät spostia, johon ei koskaan vastata, joudut perustamaan linkedin-tilin, jotta voit edes hakea alasi töitä, teet itsestäsi videon ja joudut esittämään kymmenen hyvää ja filmaattista super-ihmistä. Työn hakeminen on yhä absurdimpaa ja kafkamaisempaa, ei ihme, että monet ovat jo luovuttaneet suosiolla. Mutta sitä hyvin harva 70-luvulla työuransa aloittaneet ymmärtävät, jotka eivät ole kokeneet elämänsä aikana työttömyyttä ja sitä tehneet kovaa työtä, että pääsee takaisin töihin puhumattakaan uudelleenkouluttautumisesta.

Olen nykyään kokopäiväisessä työssä, "työuraa" on takana 36-vuotta miinus äitiyslomat ja hoitovapaat. Kokemusta on myös työttömyydestä ja uudelleen kouluttautumisesta. 

Olen itse 70- luvun nuori, enkä tunnista aloituksen asioita. Vaikka olen maalta, yliopisto oli relevantti ja toivottu vaihtoehto, naimisiinmenoa ei kannustettu tai ainakaan pidetty naisen ainoana vaihtoehtona. Ammatti täytyi hankkia.

Luuserisukupolvi kirjoitti:

Oli selvää, että kotoa muutettiin noin 18-vuotiaana tai siihen tähdättiin. Itsenäistyminen oli tärkeä asia. Ei haluttu leimautua luuseriksi. Oli äärimmäisen noloa jos asui vanhempiensa kanssa vielä 25-vuotiaana ja tälläisiä naurettiin ja lapset heittelivät kivillä. Nykyään on täysin normaalia, että asutaan vanhempien kellarissa 40-vuotiaana, koska "opiskelu on kallista ja vuokraa vaikea maksaa" yms tekosyitä. Aina on opiskelu ollut kallista ja vuokrat kalliita ja syöty hernekeittoa laimentamalla pariksi päiväksi, mutta silti se voitti vanhempien helmoissa selkärangattoman nössöilyn.

Ihana 1990-luvun lama sekotti pakkaa tämänkin osalta.

Kun työpaikkaa ei löytynyt, ei ollut rahkeita muuttaa omilleen. Ite muutin kotoa pois 23-vuotiaana, kun "pääsin" mäkkiin töihin. Siitähän se kituuttaminen vasta alkoikin. Oltiin työelämässä ja silti haettiin kaikki kelan avut ja sossun tukiaiset, kun ei palkka riittänyt elämiseen. Oli se "hienoa" aikaa.

Sarjassamme menneen elämän asiat, joita en takaisin ottaisi, vaan vaihtaisin kernaasti melkeinpä mihin muuhun tahansa, jos se vaan jollakin mahdollista olisi. ☺