Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Ja sitä ennen taas sota ja pula-aika pitivät vanhemmat niin stressaantuneina, että osa ei kyennyt tai ehtinyt antaa lapselle sitä, mitä lapsi tarvitsee. Hyvä kun ravintoa ja vaatteita sekä kodin suojaa pystyivät tarjoamaan. Traumat siirtyvät muokkaantuneina sukupolvelta toiselle uusiin olosuhteisiin ja elintapoihin.
Olen syntynyt 1945 isäni oli ollut sodassa, koti jäänyt rajan taa, asuntona hellahuone, ei stressiä kuitenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Ei ole siitä kiinni. Jos resursseja olisi enemmän, niin toki sitä hoitaisi vaikka kuinka vaikeita erityislapsia. Mutta kun ei ole. Ne huononevat kokoajan, koulutettuja hoitajia on kokoajan vähemmän, puhumattakaan pätevistä opettajista ja tämän lisäksi lapsilla kokoajan enemmän ja enemmän haasteita. Muun muassa juurikin tätä rajattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Anna kun arvaa: näissä perheissä kuitenkin useampi kuin yksi lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Eli kasvatus jää varhaiskasvatuksen ja koulun vastuulle? Eikö ongelmaperheet voisi ohjata perheneuvolaan ja lastensuojeluun? Miksi tehdään edes lapsia jos niiden kanssa ei haluta lähtökohtaisesti olla, vaan kaikki oleminen on ylitsepääsemättömän raskasta ja vaikeaa?
Lastentarhanopettajalla ja luokanopettajalla on lasten kasvattamisesta ihan yliopistotutkinto toisin kuin useimmilla vanhemmilla, joten kyllä, oletettavaa on että jonkinlaista kasvatuksellista roolia oltaisiin sen asiantuntemuksen perusteella valmiita ottamaan. Ja sanoiko joku, ettei ongelmaperheet hae tai saa muutakin tukea? Mutta ei se sitä päivähoitoa tai koulua korvaa, ei ongelmalasta voi kotiin lykätä kunnes ongelmat taianomaisesti paranee. Ei ainakaan eskari- tai kouluikäistä voi. Ja ihan itsekin voit sen lasun rustata jos sinusta vanhemmat on kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan, itseasiassa sinulla on työn puolesta siihen ihan velvollisuuskin. Ei se täällä palstalla kitiseminen mitään auta.
Osa vanhemmista on laiskoja ja itsekkäitä. Oma aika on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Hoetaan mantrana ”onnellinen äiti/isä=onnellinen perhe”. Eikä onnellinen tietenkään voi olla ellei saa olla vapaasti harrastuksissa kaikki viikonloput ja illat tai lapsivapaalla kesälomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Ei ole siitä kiinni. Jos resursseja olisi enemmän, niin toki sitä hoitaisi vaikka kuinka vaikeita erityislapsia. Mutta kun ei ole. Ne huononevat kokoajan, koulutettuja hoitajia on kokoajan vähemmän, puhumattakaan pätevistä opettajista ja tämän lisäksi lapsilla kokoajan enemmän ja enemmän haasteita. Muun muassa juurikin tätä rajattomuutta.
No joo, ymmärrän kyllä että se on ongelmallista. Mutta ei se ongelmalasten ikuinen kotihoitokaan ole ratkaisu, monissa tilanteissa se pikemminkin pahentaa ongelmaa. Viimeistään eskari-iässä ne lapset tulevat kuitenkin ammattikasvattajien(kin) ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitäpä tuumaisit, jos alakoululainen huutaisi sulle kadulla että : haista p...a ? Tai mene ukki/ mummo kotiisi ? Tai senkin apina. ?
Niin. Tällaisilla ominaisuuksilla nämä ALAKOULUN oppilaat nykyään.Ei olisi mitään uutta. Tosin eivät ole huudelleet.
Kun itse olin alakouluikäinen (70-luvulla), soiteltiin pilapuheluita tuntemattomien numeroihin. Sehän onnistui, kun lapset saivat olla itsekseen kotona vanhempien ollessa vielä töissä. Exä kertoi aikoinaan pudotelleensa pihlajanmarjoja naapurin postilaatikon täyteen, niin että postit olivat ihan sotkussa.
Aina on kolttosia tehty.
Vähän eri asia kuin haistatella tuntemattomille. Ennen ei olisi uskallettu, mutta nykyään tuntuu että huonovointisuus lasten keskuudessa on lisääntynyt ja nuo haistattelut ovat ikään kuin hätähuutoja. Uskalletaan tuntemattomillekin toivotella kuolemaa ja muuta pahantahtoista.
Pihlajanmarjat ovat vain lasten normaalia leikkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Anna kun arvaa: näissä perheissä kuitenkin useampi kuin yksi lapsi?
Usein on, entä sitten? Jälkiviisastelu lapsiluvusta lienee vähän turhaa. Sitäpaitsi usein ne ongelmat ilmenee vasta siinä vaiheessa kun sisarus on jo maailmassa. Vaikeatkin kiukkukohtaukset menee 3 v:llä vielä herkästi uhman piikkiin, ja ongelmiin herätään vasta kun lapsi on 4-5 v. Eikä se aina ole vanhemman vika ettei ole reagoitu aiemmin. Voi olla, että myös neuvolassa ja päiväkodissa on vähätelty ongelmia normaalina ikään liittyvänä vaiheena joka menee kyllä ohi. Vanhempi on erityisesti esikoisen kanssa aika pitkälti ammattilaisten näkemysten armoilla. Jos pk ja neuvola sanoo että on normaalia ja menee ohi, niin sitten laitetaan seuraava tulille. Sitten kun vauva on syntynyt todetaankin, että ei se nyt hups vaan mennytkään ohi vaan pahenee.
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Kamalaa, ajattelevatko vanhemmat oikeasti noin että eivät jaksa/halua hoitaa omia lapsiaan?
Kyllä, ja tehdään vaan lisää lapsia muiden hoidettavaksi kun ei itse viitsitä tai jakseta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Mitä jos aloittaisit vaikka katsomalla Super-Nannya? Se kun ei ole mitään rakettitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät todellakaan pääse helpolla.
Kun varsinainen opetustyö ei ole helppoa kurittomasa luokassa.
Mutta vaikka työ on raskasta, silti vielä haastavampaa on olla TEKEMISISSÄ OPPILAIDEN VANHEMPIEN KANSSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Anna kun arvaa: näissä perheissä kuitenkin useampi kuin yksi lapsi?
Usein on, entä sitten? Jälkiviisastelu lapsiluvusta lienee vähän turhaa. Sitäpaitsi usein ne ongelmat ilmenee vasta siinä vaiheessa kun sisarus on jo maailmassa. Vaikeatkin kiukkukohtaukset menee 3 v:llä vielä herkästi uhman piikkiin, ja ongelmiin herätään vasta kun lapsi on 4-5 v. Eikä se aina ole vanhemman vika ettei ole reagoitu aiemmin. Voi olla, että myös neuvolassa ja päiväkodissa on vähätelty ongelmia normaalina ikään liittyvänä vaiheena joka menee kyllä ohi. Vanhempi on erityisesti esikoisen kanssa aika pitkälti ammattilaisten näkemysten armoilla. Jos pk ja neuvola sanoo että on normaalia ja menee ohi, niin sitten laitetaan seuraava tulille. Sitten kun vauva on syntynyt todetaankin, että ei se nyt hups vaan mennytkään ohi vaan pahenee.
Just niin eli nostetaan vaan kädet ilmaan joka vaiheessa eikä oteta vastuuta, vaikka lapset ovat ihan ikiomia, vapaaehtoisesti hankittuja.
Se on totta että päiväkodissa ei välttämättä ole resursseja alkaa vanhempia ohjaamaan ihan kasvatuksen perusasioissa, enkä tiedä kuuluuko tällainen edes päiväkodille? Toki jotain pientä ohjetta voi jossain välissä antaa, mutta että jotain vanhemmuuskouluakin
pitäisi vielä alkaa pitää kaiken muun työn ohella? Kun vanhemmille pitäisi jatkuvasti kertoa ihan perusasioita, että jos lapsi esim lyö, niin sille sanotaa ei saa lyödä, se sattuu ym ym.
Neuvolassa tehdään arviota hyvin pitkälti vanhempien kertoman mukaan ainakin kun puhutaan pienestä taaperoikåiestä.
Ja kyllähän kaiken maailman vanhemmuuskursseja on olemassa muun muassa MLL järjestää ja moni muukin järjestö ja kaupunkikin. Kyllä vähän täytyy vanhempienkin ottaa vastuuta siitä että on pallo hukassa jo ihan pienenkin lapsen kanssa. Ratkaisu ei ole se, että lapset työnnetään päiväkotiin mahdollisimman pitkiksi päiviksi, lomiksikin ja toivotaan että kaikki ongelmat korjaantuu siellä, vaikka itsellä on yhä edelleen pallo aivan yhtä hukassa. Vähän hei vastuuta myös vanhemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Mitä jos aloittaisit vaikka katsomalla Super-Nannya? Se kun ei ole mitään rakettitiedettä.
Ei ole rakettitiedettä, mutta yksikään itsensä paremmaksi kokeva ihminen ei kuitenkaan kykene antamaan yhtäkään konkreettista hyödyllistä neuvoa, vaan kaikki on tätä samaa vähättelyä ja v*ttuilua.
Surullista kun vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen. Lapset voivat pahoin. Nuoret voivat pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Mitä jos aloittaisit vaikka katsomalla Super-Nannya? Se kun ei ole mitään rakettitiedettä.
Ei ole rakettitiedettä, mutta yksikään itsensä paremmaksi kokeva ihminen ei kuitenkaan kykene antamaan yhtäkään konkreettista hyödyllistä neuvoa, vaan kaikki on tätä samaa vähättelyä ja v*ttuilua.
Tässähän on annettu jo monta hyvää neuvoa tässäkin ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.
Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?
Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty.
Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.
Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.
Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?
Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.
Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?
No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.
Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.
Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.
Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?
Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?
Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.
Anna kun arvaa: näissä perheissä kuitenkin useampi kuin yksi lapsi?
Usein on, entä sitten? Jälkiviisastelu lapsiluvusta lienee vähän turhaa. Sitäpaitsi usein ne ongelmat ilmenee vasta siinä vaiheessa kun sisarus on jo maailmassa. Vaikeatkin kiukkukohtaukset menee 3 v:llä vielä herkästi uhman piikkiin, ja ongelmiin herätään vasta kun lapsi on 4-5 v. Eikä se aina ole vanhemman vika ettei ole reagoitu aiemmin. Voi olla, että myös neuvolassa ja päiväkodissa on vähätelty ongelmia normaalina ikään liittyvänä vaiheena joka menee kyllä ohi. Vanhempi on erityisesti esikoisen kanssa aika pitkälti ammattilaisten näkemysten armoilla. Jos pk ja neuvola sanoo että on normaalia ja menee ohi, niin sitten laitetaan seuraava tulille. Sitten kun vauva on syntynyt todetaankin, että ei se nyt hups vaan mennytkään ohi vaan pahenee.
Just niin eli nostetaan vaan kädet ilmaan joka vaiheessa eikä oteta vastuuta, vaikka lapset ovat ihan ikiomia, vapaaehtoisesti hankittuja.
Se on totta että päiväkodissa ei välttämättä ole resursseja alkaa vanhempia ohjaamaan ihan kasvatuksen perusasioissa, enkä tiedä kuuluuko tällainen edes päiväkodille? Toki jotain pientä ohjetta voi jossain välissä antaa, mutta että jotain vanhemmuuskouluakin
pitäisi vielä alkaa pitää kaiken muun työn ohella? Kun vanhemmille pitäisi jatkuvasti kertoa ihan perusasioita, että jos lapsi esim lyö, niin sille sanotaa ei saa lyödä, se sattuu ym ym.Neuvolassa tehdään arviota hyvin pitkälti vanhempien kertoman mukaan ainakin kun puhutaan pienestä taaperoikåiestä.
Ja kyllähän kaiken maailman vanhemmuuskursseja on olemassa muun muassa MLL järjestää ja moni muukin järjestö ja kaupunkikin. Kyllä vähän täytyy vanhempienkin ottaa vastuuta siitä että on pallo hukassa jo ihan pienenkin lapsen kanssa. Ratkaisu ei ole se, että lapset työnnetään päiväkotiin mahdollisimman pitkiksi päiviksi, lomiksikin ja toivotaan että kaikki ongelmat korjaantuu siellä, vaikka itsellä on yhä edelleen pallo aivan yhtä hukassa. Vähän hei vastuuta myös vanhemmille!
Mistä sinä olet keksinyt, että nostetaan kädet vaan ilmaan? Tiedätkö sinä mitä vanhemmat niiden käytösongelmien ratkaisemiseksi kotona tekevät (tai eivät tee)? Vai ajatelletko sinä vaan niin, että kun ne ongelmat ei maagisesti ratkea, niin niihin ei ole mitenkään voitu hakea apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Mitä jos aloittaisit vaikka katsomalla Super-Nannya? Se kun ei ole mitään rakettitiedettä.
Ei ole rakettitiedettä, mutta yksikään itsensä paremmaksi kokeva ihminen ei kuitenkaan kykene antamaan yhtäkään konkreettista hyödyllistä neuvoa, vaan kaikki on tätä samaa vähättelyä ja v*ttuilua.
Tässähän on annettu jo monta hyvää neuvoa tässäkin ketjussa?
Määrittele hyvä neuvo, minä en ainakaan ole nähnyt yhtäkään toimivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä todella kyllästynyt tähän myrkylliseen ilmapiiriin joka ympäröi kasvatuskeskustelua nykypäivänä. Silkkaa muiden haukkumista ja omien henkseleiden paukuttelua ilman yhtäkään oikeasti hyödyllistä neuvoa niille, jotka kasvatusongelmien kanssa joutuu painimaan. Tuntuu, että keskustelun taso on "lällällää, olet huono vanhempi eikä sun olis pitänyt lisääntyä lällällää". Sitten kun toteat reilusti että kyllä, olen huono, haluaisin paremmaksi niin apua tuntuu olevan lähes mahdotonta saada. Vaan tätä iänikuista jeesustelua joka suunnalta. Lällällää olet keinoton ja surkea lällällää.
Mitä jos aloittaisit vaikka katsomalla Super-Nannya? Se kun ei ole mitään rakettitiedettä.
Ei ole rakettitiedettä, mutta yksikään itsensä paremmaksi kokeva ihminen ei kuitenkaan kykene antamaan yhtäkään konkreettista hyödyllistä neuvoa, vaan kaikki on tätä samaa vähättelyä ja v*ttuilua.
Öö siinähän oli neuvo: Aloita vaikka katsomalla Super-Nannya. Nyt juuri siinä on ollut monta tällaista ”rajatonta lasta”. Se on sitten asia erikseen, jos vanhempi ei halua tai kykene vastaanottamaan neuvoja.
Tuollainen super-nanny palvelu olisi varmaan menestys. Siinä jollekin ilmainen business-idea.
Alue: Aihe vapaa
Ja lisään, että tuttavapiirissä on tapauksia, joissa neuvola ja jopa lastenneurologi/-psykiatri suosittaa lapselle päivähoitoa kotihoidon sijaan, vaikka kotona onkin motivoituneet ja aktiivisesti apukeinoja etsivät vanhemmat. Siten tuntuu välillä absurdilta, että ne koulutetut varhaiskasvatusammattilaiset kilisevät etteivät jaksaisi hoitaa kuin helppoja lapsia.