Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei?
Tietämätön
25.03.2021 |
Olen suuressa pulassa.. Toivon, että keskustelu säilyy asiallisena ja turhia syyttelyitä ei tule, tämä on muutenkin erittäin rankkaa.
Olen seurustellut 5 vuotta ja parisuhde on ollut melko riitaisaa. Mies tulistuu helposti, haukkuu ja vähättelee välillä. (On luonteelta äkkipikainen, mutta ei paha)
Hyviä hetkiäkin on ollut ja mies on todella luotettava ja lojaali. Kuitenkin ehkä aina takaraivossani on muhinnut ajatus siitä, ettei tämä suhde ole loppuelämän suhde ja minua varten on joku toinen, jonka kanssa henkinen yhteys on suurempi. Meillä on kuitenkin ollut yhdessä ihan mukavaa, eikä kiirettä ole ollut pois. Mies oli Lapissa työmatkalla helmikuun lopussa ja huomasin tuon viikon aikana, että viihdyn paremmin yksin ja nautin siitä, kun kukaan ei valittanut tai ilkeillyt kotona. Päätinkin, että kun mies saapuu reissusta niin eroan.. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja tein tuon reissun aikana positiivisen raskaustestin. Mulla on olleet tosi epäsäännölliset menkat ja olemme käyttäneet kortsua. Kerran kortsu rikkoontui, jonka seurauksena otin jälkiehkäisyn. Alkio sai ilmeisesti tästä kerrasta alkunsa.
Tämän vuoden puolella olen myös ihastunut erääseen työkaveriini. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta henkinen yhteys on suurta ja tunnen olevani "enemmän elossa" hänen seurassaan kuin pitkään aikaan.
Käyn pääni sisällä suurta taistelua siitä, että pidänkö lapsen ja jään suhteeseen vai teenkö keskeytyksen ja jatkan elämääni yksin etsien suurempaa onnea? Pelottaa, että oli päätös mikä vain, niin se kaduttaa. Toki lapsen saaminen on lopullisempaa ja muuttaa elämää enemmän. Yksinkään en haluaisi ryhtyä vanhemmaksi.
Minua ahdistaa lapsen saanti ja jääminen suhteeseen, mutta toisaalta myös se ajatus tuntuu ihan kivalle. Ikää minulla on hieman alle 30v. Silti olisin toivonut, että löydän elämäni rakkauden, jonka kanssa hankimme perheen. Pelkään myös, että tuo ihastus on sotkenut ajatuksiani. Hän ei tietenkään tiedä tästä.
Olen varannut perjantaiksi keskeytyksen ja aika alkaa olemaan kortilla, joten jokin päätös pitäisi tehdä. Olen monia viikkoja tätä puntaroinnut ja pohtinut ystävieni kanssa sekä käynyt myös terapeutilla, mutta mitään en ole saanut päätökseen.
Nyt olen juuri pian viikolla 12, joten aika loppuu.
Ehkä kommentilla toivoisin kannustusta ja mielipiteitä.Olisi myös kiva kuulla, jos joku on ollut samassa tilanteessa. Tämä on ollut tosi raskasta..
Kommentit (61)
Sanoisin, että älä keskeytä.
-olet hieman alle 30v eli hedelmällisyytesi laskee. Et tiedä milloin tapaat sen oikean miehen, siinä voi mennä aikaa niin että perheen perustamisen aika sen oikean kanssa voi mennä ohi
-lapsesi ja miehesi/parisuhteesi ovat kaksi eri asiaa. Muista tämä.
-Lapsesi voi olla se kaipaamasi "sielunkumppanisi" tai yhteys toisen ihmisen kanssa. Joka tapauksessa varmastu tuo tarkoitusta elämään.
-Jos mies on se oikea, hän hyväksyy sinut oli lasta tai ei. En itse ainakaan haluaisi miestä jolle en kelpaisi lapsen takia.
-Jokainen elämä on ainutlaatuinen. Tätä lasta ei voi korvata. Selvästi hän haluaa tulla tähän maailmaan kun kerran pilleri ei toiminut?
T. 31v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, isä ei tiedä lapsestaan?
Olette olleet ihmeet pitkään yhdessä. Sen perusteella voisi ajatella, että myös jatkatte. Onko teillä yhteisiä suunnitelmia? Onko lasten saamisesta ollut puhe? (Tiedän, että kysymys voi kuulostaa hullulta, ottaen huomioon että olette olleet yhdessä 5 vuotta...)
Miehen käytös ei kuulosta hyvältä. Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä (Älä KOSKAAN edes vihjaile hänelle sellaista.) Onko hänen sukunsa muuten hyvältä vaikuttavaa? Tätä ei tarvitse tietenkään miettiä, ellei lasta aio pitää. Pointtini on, että vaikka miehellä olisi luonnevika, se voi johtua kokemuksista eikä siitä, etteikö hän olisi hyvä lisääntymismielessä.
Jos päätät tehdä abortin, sinun täytyy myös erota. Et voi jatkaa suhdetta, jossa olet hankkiutunut toisen lapsesta eroon kertomatta hänelle. Niin ja olethan myös päättänyt erota - silloin on ymmärrettävää, että hankkiudut lapsestakin eroon. Yksinhuoltajuus saattaa olla helppoa, mutta yhteishuoltajuus ei yleensä ole. Olet vielä nuori ja sinulla olisi mahdollisuus saada aviomies, lapsi voisi olla esteenä. Aviomiehen kanssa voisit saada useamman lapsen.
Kävipä harvinaisen hassusti, kun raskauduit juuri nyt! Otit jotain ainetta poistaaksesi lapsen; JOS päätätkin pitää hänet, huolehdi siitä, ettei aine ole vahingoittanut lapsen kehitystä. Tosi varhain se omatoiminen abortti tehdään, joten tuskin en voinut vaikuttaa.
Kerroit ihastuksesta. TÖISSÄ. Älä missään nimessä sekaannu häneen fyysisesti. Ihastuminen on kivaa, mutta pidä se sellaisena.
Hoida parisuhteesi, siis ero, ja järjestä se miten lapsi hoidetaan jos päätät/päätätte pitää lapsen. Sitten nauti yksinolosta. Älä sitoudu työkaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Abortti, koska muuten olet loppuelämäsi tekemisissä tuon ikävän miehen kanssa. Mieti sitä.
Olin samanlaisessa tilanteessa, päätösta lopettaa raskaus en ole katunut sekuntiakaan.
Miksi abortti on muka se oikea ja helpompi vaihtoehto? Miksi asia pitäisi päättää viikolla 12?
Asianhan voi päättää vasta lapsen syntymän jälkeenkin eli antaa lapsen adoptioon. Ainakin lapsi saa elää.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle kerroin ja hän oli tosi onnellinen. Tuntuu kurjalta tehdä hänelle näin.
-Ap
Aaa.... Kamalaa. Että olisi onnellinen saadessaan tietää tulevansa vanhemmaksi. Mutta toisella olisi valta lopettaa lapsesi, ennen kuin saisit edes nähdä häntä.
Oliko mies sinulle töykeä, vaikka kerroit olevasi raskaana? Yleensä arvostus nousee siinä kohtaa.
Millainen olet miestä kohtaan, kun pyörittelet päässäsi aborttia, ja olet päättänyt jättää miehen, vaikka hän luulee että on saamassa kanssasi perheen? Ja olet ihastunut toiseen mieheen. Kuinka ihanasti sinä kohtelet isää? Kysyn, koska mietin, voisitko pelastaa parisuhteesi - HALUATKO pelastaa sen. Vai haluatko vain olla vapaa, ja ajatus miehen vastineesta tylylle (?) käytöksellesi helpottaa sinua kokemasta syyllisyyttä?
Tee mitä haluat, mutta älä sotke jotain työpaikkaromanssia eroon ja lapsesta eroon hankkiutumiseen... What a mess!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä varmaan ällöttäisi jos tietäisi, että mietit kiihkeästi toista ja haluaisit eroon hänen lapsestaan ja hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi sanoa tätä mut jos olet oikeasti hiukan alle 30v niin sä olet mun ikäinen ihan pienessä hujauksessa! Mä olin vasta 27v enkä osannu kuvitella että aika menee noin nopsaa! Ei oo miestä eikä lasta vielä. :/
Mieti. Jos alat yrittämään 2 vuoden päästä niin vaikka onnistuisit piankin olisit todennäköisesti yli 30v ensisynnyttäjä.
En yleensä sano tämmöistä mutta oikeasti jos lähestyt jo 30v niin....
Itselleni lapsettomaksi jääminen ei ole katastrofi joten siksi ajattelin just samoin että mielummin sen oikean kanssa.
T. Se sama 31v
Jos sinulla on vaihtoehto olla tekemättä aborttia, älä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tietää nyt ja haluaisi pitää lapsen. Viikko on nyt 10+5 muistaakseni.. Hirvittää abortti ja se syyllisyys, mutta voinko jäädä moneksi vuodeksi suhteeseen sen takia etten uskaltanut tehdä aborttia? Yksinhuoltajuus ei minua kiinnosta..
-Ap
Jää suhteeseen ja rakastu lapseesi ja huomaa miten ihana isä miehesi on. Lapsi tekee perheen, tiivistää sitä.
Onneksi olkoon! Mikään ei ole elämässä tärkeämpää kuin oma lapsi.
Ja arki sujuu helpommin kun on kaksi aikuista huoltajaa. Ja lapsestakin tulee onnellisempi, jos perhe eie hajoa.
Kukaan ei ole katunut sitä että on antanut lapsensa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei selvästikään ole kykenevä isäksi, joten yh-elämä odottaa. Jos olet valmis siihen, niin sitten pidät lapsen, mutta muuten suosittelen aborttia.
Minusta mies on todellakin hyvin sopiva isäksi, jos kerran on luotettava ja lojaali. Sehän on tärkeintä. Vastuuntunto.
Minäkin joskus tulistun helposti ja haukun miestäni, varsinkin nuorempana olin sellainen. Mutta osasin myös tehdä sovinnon.
Nyt vanhempana en enää viitsi tulistua tai loukata toista, vaan katson läpi sormien vaikka kotityöt jäisikin tekemättä tms. Ollaan erilaisia ihmisiä, mutta silti on kiinnostavia keskusteluja ja väittelyitä. Ollaan oltu naimisissa jo 20 v
Mitä jos lapsi on vaikea ja elämästä miehen kanssa tulee vielä enemmän helvettiä kuin tähän asti? Kuvailemasi kaltainen suhde tulee päättymään jossain vaiheessa, joten yksinhuoltaja sinusta tulee joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kaikissa miehissä on vikoja, enemmän tai vähemmän. Jotkut harkitsee eroa miehestä jopa sen takia että se on niin hyvä, on liian tylsää. Heh. Jos sun mies on kunnollinen ja luotettava, perustakaa perhe! Siitä lapsesta tulee sulle niin tärkeä, ettei laita enää niin isoa painoarvoa sille millainen se mies on. Ei ole enää vain sitä parisuhdetta, vaan perhe jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Viisi vuotta yhdessä ja "hyviäkin hetkiä on ollut". Ihanko oikeasti joku kannustaa jatkamaan tällaisessa parisuhteessa?
Lupaan, että rakastut lapseesi ja itket vielä monet itkut siitä hyvästä, että edes joskus mietit abortin tekoa. Ota lapsesi vastaan, kävi miehen kanssa miten kävi.
Sitten nostat kissan pöydälle miehen kanssa, asetat omat rajat ja vaatimukset miten suhteessa käyttäydytään ja mitä siihen ei saa kuulua. Siitä se keskukstelu lähtee, ja jos yhteistä säveltä ei löydy yrityksestä huolimatta niin jatkatte erillänne.
Onnea uuteen elämänvaiheeseen!
Viisi vuotta on oltu yhdessä. Silloin jo tietää toisesta jotain. Jos suhde on kestänyt noin kauan niin suhteessa on paljon paljon hyvää joille perhe-elämän voi rakentaa.
Koskaan ei kukaan ole toiselle täydellinen unelmapuoliso, kaikissa on puutteita. Kannattaa miettiä mitkä ovat hyvät puolet ja mitkä huonet puolet.
Mutta jos arki rullaa niin hyvä niin. On lapsellista ja turhaa unelmoida jostain täydellisestä prinssistä tai sielunkumppanista - se jää löytymättä ja lapsikin saamatta, jos nyt tapat lapsesi ja hylkäät miehesi ja murrat hänen sydämensä. Ja masennat itsesikin.
Lapsi laittaa asiat uuteen järjestykseen, ja antaa aivan uuden tarkoituksen elämällesi. Turhat pikkuasioiden jauhamiset unohtuu.
Olen ollut kahdesti tuossa tilanteessa. Eka kerralla pidin lapsen - ja kadun sitä joka ikinen elämäni päivä.
Toisella kertaa tein abortin, en kadu mitään! Muistan yhä sen helpotuksen mikä valtasi heti mielen kun otin tabletit. Ihanin tunne ikinä <3
Miten sen nyt sanoisi. Itse keskeyttäisin koska lapsi ei ole toivottu. On käytetty niin kortsua kuin otettu myös jälkiehkäisy joten selkeästi on haluttu ehkäistä eikä lasta ole haluttu.
Abortti, koska muuten olet loppuelämäsi tekemisissä tuon ikävän miehen kanssa. Mieti sitä.
Olin samanlaisessa tilanteessa, päätösta lopettaa raskaus en ole katunut sekuntiakaan.