Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei?
Tietämätön
25.03.2021 |
Olen suuressa pulassa.. Toivon, että keskustelu säilyy asiallisena ja turhia syyttelyitä ei tule, tämä on muutenkin erittäin rankkaa.
Olen seurustellut 5 vuotta ja parisuhde on ollut melko riitaisaa. Mies tulistuu helposti, haukkuu ja vähättelee välillä. (On luonteelta äkkipikainen, mutta ei paha)
Hyviä hetkiäkin on ollut ja mies on todella luotettava ja lojaali. Kuitenkin ehkä aina takaraivossani on muhinnut ajatus siitä, ettei tämä suhde ole loppuelämän suhde ja minua varten on joku toinen, jonka kanssa henkinen yhteys on suurempi. Meillä on kuitenkin ollut yhdessä ihan mukavaa, eikä kiirettä ole ollut pois. Mies oli Lapissa työmatkalla helmikuun lopussa ja huomasin tuon viikon aikana, että viihdyn paremmin yksin ja nautin siitä, kun kukaan ei valittanut tai ilkeillyt kotona. Päätinkin, että kun mies saapuu reissusta niin eroan.. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja tein tuon reissun aikana positiivisen raskaustestin. Mulla on olleet tosi epäsäännölliset menkat ja olemme käyttäneet kortsua. Kerran kortsu rikkoontui, jonka seurauksena otin jälkiehkäisyn. Alkio sai ilmeisesti tästä kerrasta alkunsa.
Tämän vuoden puolella olen myös ihastunut erääseen työkaveriini. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta henkinen yhteys on suurta ja tunnen olevani "enemmän elossa" hänen seurassaan kuin pitkään aikaan.
Käyn pääni sisällä suurta taistelua siitä, että pidänkö lapsen ja jään suhteeseen vai teenkö keskeytyksen ja jatkan elämääni yksin etsien suurempaa onnea? Pelottaa, että oli päätös mikä vain, niin se kaduttaa. Toki lapsen saaminen on lopullisempaa ja muuttaa elämää enemmän. Yksinkään en haluaisi ryhtyä vanhemmaksi.
Minua ahdistaa lapsen saanti ja jääminen suhteeseen, mutta toisaalta myös se ajatus tuntuu ihan kivalle. Ikää minulla on hieman alle 30v. Silti olisin toivonut, että löydän elämäni rakkauden, jonka kanssa hankimme perheen. Pelkään myös, että tuo ihastus on sotkenut ajatuksiani. Hän ei tietenkään tiedä tästä.
Olen varannut perjantaiksi keskeytyksen ja aika alkaa olemaan kortilla, joten jokin päätös pitäisi tehdä. Olen monia viikkoja tätä puntaroinnut ja pohtinut ystävieni kanssa sekä käynyt myös terapeutilla, mutta mitään en ole saanut päätökseen.
Nyt olen juuri pian viikolla 12, joten aika loppuu.
Ehkä kommentilla toivoisin kannustusta ja mielipiteitä.Olisi myös kiva kuulla, jos joku on ollut samassa tilanteessa. Tämä on ollut tosi raskasta..
Kommentit (61)
Mies ei selvästikään ole kykenevä isäksi, joten yh-elämä odottaa. Jos olet valmis siihen, niin sitten pidät lapsen, mutta muuten suosittelen aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis pohtinut asiaa ystävien ja terapeutin kanssa, mutta entä miehesi? Jos et ole hänelle edes kertonut niin ei teillä todellakaan hyvin mene.
Miehelle kerroin ja hän oli tosi onnellinen. Tuntuu kurjalta tehdä hänelle näin.
-Ap
Itse en ikinä pystyisi tekemään aborttia. Mutta en tuomitse niitä ketkä siihen päätökseen päätyvät.
Ystäväni teki abortin ja silloin oli varma päätöksestään. Nyt 5 vuotta myöhemmin suree ja miettii asiaa usein miksi hän teki sen ei olisikaan kuulemma pitänyt tehdä aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuherrat miesten kanssa, jos et tiedä mistä vastaat. Mitä mieltä lapsen isä on. Ymmärrä nyt, että sinulla on vastuu omista tekemisistäsi etkä voi tahallisesti loukata ketään. Mitäs jos löytyy taas uusi ihastus.
Pidä lapsi. Yrittäkää vielä parisuhdetta. Ei sekään ole katastrofi jos ero tulee, teitä on silti kaksi vanhempaa. Ehdit juosta kaikenmaailman ihastusten perässä loppuelämäsi. Ikäsi puolesta lapsen aika on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse jatkaa suhdetta, vaikka päättäisit pitää lapsen.
Tiedätkö miltä vauva näyttää viikolla 12. Se on jo minikokoinen ihminen. Kädet, jalat potkii, sydän lyö, ja niin pois päin. Tilanteesi ei kuulosta mitenkään mahdottomalta, joten pidä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä tee lasta tuollaisen miehen kanssa.
Sinä päivänä kun olet päässyt hänestä eroon ja mietit jälkikäteen että nyt joutuisin sen lapsen takia olemaan hänen kanssaan loppuikäsi tekemisissä, niin ajattelet kauhulla sitä tilannetta.
Itsellä käynyt juuri näin ja mies kyllä olisi halunnut lapsen. Luojan kiitos en epäröinyt vaan menin tekemään abortin. Siitä miehestä paljastui myöhemmin kauheita asioita joista tuo jatkuva alistaminen ja mitätöinti oli vielä pientä.
Minäkin tulin raskaaksi ihmiselle jonka tiesin ettei ole loppuelämäni rakkaus. Pidin lapsen ja erosimme. Lapsen isän kanssa olemme yhä ystäviä ja lähes päivittäin tekemisissä, muustakin kuin lapsesta.
Nyt olen sen elämäni rakkauden kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki abortin ja silloin oli varma päätöksestään. Nyt 5 vuotta myöhemmin suree ja miettii asiaa usein miksi hän teki sen ei olisikaan kuulemma pitänyt tehdä aborttia.
Näinhän siinä monesti käy.
No en tekisi enään noin myöhäisillä viikoilla. Eri asia jos olisit ihan alussa rv 6-7. Tuossa vaiheessa se on jo ihan pieni ihmisialku. En saa enää edes lääkkeellistä keskeytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki abortin ja silloin oli varma päätöksestään. Nyt 5 vuotta myöhemmin suree ja miettii asiaa usein miksi hän teki sen ei olisikaan kuulemma pitänyt tehdä aborttia.
Näinhän siinä monesti käy.
No ei kyllä monesti. Suurin osa on päätökseensä tyytyväinen varsinkin kun miettii ne syyt mitkä siihen johtivat. Se että joskus tulee joku haikea hetki ei tarkoita sitä että päätös olisi ollut väärä. Elämässä on kymmennittäin muitakin asioita joita jälkikäteen miettii mutta hyvin harva abortin tehnyt muuttaisi mitään.
Olin itse vähän vastaavassa tilanteessa. Suhde oli kestänyt kuitenkin yli 10v.
Tein sen kuitenkin itseäni ajatellen. Erohan meille lopulta tuli ja löysin myös sen sielunkumppanin jonka kanssa haluan olla loppu elämän.
En kertonut abortista vaan puhuin keskenmenosta, koska ajattelin sen olevan helpompi miehen käsitellä. Meillä oli runsasta alkoholinkäyttöä ja väkivaltaa jopa miehen toimesta niin sinänsä päätös oli helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki abortin ja silloin oli varma päätöksestään. Nyt 5 vuotta myöhemmin suree ja miettii asiaa usein miksi hän teki sen ei olisikaan kuulemma pitänyt tehdä aborttia.
Näinhän siinä monesti käy.
No ei kyllä monesti. Suurin osa on päätökseensä tyytyväinen varsinkin kun miettii ne syyt mitkä siihen johtivat. Se että joskus tulee joku haikea hetki ei tarkoita sitä että päätös olisi ollut väärä. Elämässä on kymmennittäin muitakin asioita joita jälkikäteen miettii mutta hyvin harva abortin tehnyt muuttaisi mitään.
Pidä lapsi. Asia tulee vielä monta kertaa mieleesi, jos nyt teet abortin. Ja vaikka et miehesi kanssa jatkaisikaan, sinulla on kuitenkin lapsesi. Ja ihastus joka sinulla nyt on, oletko varma, että se jatkuisi? Elämässä tulee ihastuksia ja se toinen tuntuu sillä hetkellä paremmalle kuin oma puoliso. Elämä on täynnä valintoja, joista me kaikki itse loppukädessä vastaamme. Tsemppiä sinulle, huomiseen mennessä olet jo tehnyt päätöksesi, oli se mikä hyvänsä.
Minä tein abortin viitisen vuotta sitten. Päätös oli todella vaikea ja venytin myös abortin viimeiseen mahdolliseen päivään (11+6). Kun päätöksen oli tehnyt, se oli helpottavaa. En ole missään vaiheessa katunut päätöstä, pystyn ajattelemaan aborttia ilman että se herättää katumusta tai juuri muitakaan tunteita.
Olen itse yrittänyt kaksi vuotta lasta. Vieläkään ei ole tärpännyt. On todella katkeransuloista että jotkut tulevat helposti raskaaksi. Jos ap olisin sinä pitäisin lapsen.
Älä .