Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei?
Tietämätön
25.03.2021 |
Olen suuressa pulassa.. Toivon, että keskustelu säilyy asiallisena ja turhia syyttelyitä ei tule, tämä on muutenkin erittäin rankkaa.
Olen seurustellut 5 vuotta ja parisuhde on ollut melko riitaisaa. Mies tulistuu helposti, haukkuu ja vähättelee välillä. (On luonteelta äkkipikainen, mutta ei paha)
Hyviä hetkiäkin on ollut ja mies on todella luotettava ja lojaali. Kuitenkin ehkä aina takaraivossani on muhinnut ajatus siitä, ettei tämä suhde ole loppuelämän suhde ja minua varten on joku toinen, jonka kanssa henkinen yhteys on suurempi. Meillä on kuitenkin ollut yhdessä ihan mukavaa, eikä kiirettä ole ollut pois. Mies oli Lapissa työmatkalla helmikuun lopussa ja huomasin tuon viikon aikana, että viihdyn paremmin yksin ja nautin siitä, kun kukaan ei valittanut tai ilkeillyt kotona. Päätinkin, että kun mies saapuu reissusta niin eroan.. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja tein tuon reissun aikana positiivisen raskaustestin. Mulla on olleet tosi epäsäännölliset menkat ja olemme käyttäneet kortsua. Kerran kortsu rikkoontui, jonka seurauksena otin jälkiehkäisyn. Alkio sai ilmeisesti tästä kerrasta alkunsa.
Tämän vuoden puolella olen myös ihastunut erääseen työkaveriini. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta henkinen yhteys on suurta ja tunnen olevani "enemmän elossa" hänen seurassaan kuin pitkään aikaan.
Käyn pääni sisällä suurta taistelua siitä, että pidänkö lapsen ja jään suhteeseen vai teenkö keskeytyksen ja jatkan elämääni yksin etsien suurempaa onnea? Pelottaa, että oli päätös mikä vain, niin se kaduttaa. Toki lapsen saaminen on lopullisempaa ja muuttaa elämää enemmän. Yksinkään en haluaisi ryhtyä vanhemmaksi.
Minua ahdistaa lapsen saanti ja jääminen suhteeseen, mutta toisaalta myös se ajatus tuntuu ihan kivalle. Ikää minulla on hieman alle 30v. Silti olisin toivonut, että löydän elämäni rakkauden, jonka kanssa hankimme perheen. Pelkään myös, että tuo ihastus on sotkenut ajatuksiani. Hän ei tietenkään tiedä tästä.
Olen varannut perjantaiksi keskeytyksen ja aika alkaa olemaan kortilla, joten jokin päätös pitäisi tehdä. Olen monia viikkoja tätä puntaroinnut ja pohtinut ystävieni kanssa sekä käynyt myös terapeutilla, mutta mitään en ole saanut päätökseen.
Nyt olen juuri pian viikolla 12, joten aika loppuu.
Ehkä kommentilla toivoisin kannustusta ja mielipiteitä.Olisi myös kiva kuulla, jos joku on ollut samassa tilanteessa. Tämä on ollut tosi raskasta..
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdesti tuossa tilanteessa. Eka kerralla pidin lapsen - ja kadun sitä joka ikinen elämäni päivä.
Toisella kertaa tein abortin, en kadu mitään! Muistan yhä sen helpotuksen mikä valtasi heti mielen kun otin tabletit. Ihanin tunne ikinä <3
Sinä olet varmaankin katkeroitunut tai jotenkin sairas, joko henkisesti tai fyysisesti. Et kenties kykene äitiyteen lainkaan, jos olet jo noin monta lastasi tappanut.
Sinulla ei siis ole omia lapsia? Joten haluat ettei kukaan muukaan saa lapsia, vai mitä? Kannustat kaikkia aborttiin, ja jättämään kaikki miehet.
Ei, vaan kirjoittajalla on yksi lapsi jota hän katuu jokaisena päivänä.
Millainen äiti on se joka jokaisena päivänä katuu että on antanut lapselleen elämän? Kuinka vanha tuo lapsesi on nyt? Onko huostaanotettu? Hui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vastenmielistä, että täällä jotkut "peukuttavat" lapsen tappamisen puolesta.
12-viikkoinen on jo pieni ihminen. Jos et muuten usko, niin googlaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää nyt ja haluaisi pitää lapsen. Viikko on nyt 10+5 muistaakseni.. Hirvittää abortti ja se syyllisyys, mutta voinko jäädä moneksi vuodeksi suhteeseen sen takia etten uskaltanut tehdä aborttia? Yksinhuoltajuus ei minua kiinnosta..
-Ap
Jos yksinhuoltajuus ei kiinnosta, niin sitten abortti. Kannattaa lähteä siitä oletuksesta, että yksinhuoltaja olisit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lapsi on vaikea ja elämästä miehen kanssa tulee vielä enemmän helvettiä kuin tähän asti? Kuvailemasi kaltainen suhde tulee päättymään jossain vaiheessa, joten yksinhuoltaja sinusta tulee joka tapauksessa.
Hah haa jos ja jos jos jos ei
Älä tee. Ota yhteyttä ituprojektiin, Apua, tietoa, tukea. Ystävä teki, katuu lopun ikäänsä. Minulla monta lasta, kärsin hedelmättömyyttä aiheuttavasta sairaudesta. Paranin ihmeen kautta kun eräs r u k oili ristin miehen nimessä. Vauva on ihaninta mitä nainen voi saada. Se pyteetön rakkaus. Jokainen lapsi on erityinen ja he ovat lahjoja, eivät taakkoja. Ihan uusi ihana elämä aukeaa vauvan myötä. voimia. ruk puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella vastenmielistä, että täällä jotkut "peukuttavat" lapsen tappamisen puolesta.
12-viikkoinen on jo pieni ihminen. Jos et muuten usko, niin googlaa.
Mistä me tiedetään vaikka ap:lla olisi keskeytynyt keskenmeno ja lapsi kuollut kohtuun jo viikkoja sitten? Sain itsekin keskenmenon rv 13, mutta alkio oli kuollut jo aiemmin.
Sen työkaveri-ihastuksen unohtaisin tässä yhteydessä. Mutta väkivaltaisen ja alistavan miehen kanssa EI pidä lähteä lisääntymään. Muista, että vaikka eroaisitte, lapsi antaan hänelle mahdollisuuden tehdä sinulle jatkossa kiusaa lähes rajattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella vastenmielistä, että täällä jotkut "peukuttavat" lapsen tappamisen puolesta.
12-viikkoinen on jo pieni ihminen. Jos et muuten usko, niin googlaa.
Mistä me tiedetään vaikka ap:lla olisi keskeytynyt keskenmeno ja lapsi kuollut kohtuun jo viikkoja sitten? Sain itsekin keskenmenon rv 13, mutta alkio oli kuollut jo aiemmin.
Miten nämä on suhteessa nyt tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella vastenmielistä, että täällä jotkut "peukuttavat" lapsen tappamisen puolesta.
12-viikkoinen on jo pieni ihminen. Jos et muuten usko, niin googlaa.
Mistä me tiedetään vaikka ap:lla olisi keskeytynyt keskenmeno ja lapsi kuollut kohtuun jo viikkoja sitten? Sain itsekin keskenmenon rv 13, mutta alkio oli kuollut jo aiemmin.
Miten nämä on suhteessa nyt tilanteeseen?
Että turha maalailla kuvaa vauvasta, kun et itsekään tiedä mikä tuulimuna siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikiö on jo niin iso että tietysti pidät vauvan. Yhteishuoltajuus tulee toimimaan. T. Totaali-yh
En pitäisi tuossa tilanteessa lasta. Perustelut:
-on käytetty ehkäisyä ja otettu jälkiehkäisykin, lapsi ei ole ns. toivottu
-suhde ei kuulosta olevan hyvällä pohjalla, vaan on ns. tyytymistä paremman puutteessa. KOSKAAN ei mies saa haukkua tai alistaa vai mitä se nyt oli, elämänsä rakkainta ihmistä, mitä ihmettä!
-suhde todnäk tulee päättymään, ja jäät yh:ksi. Ja jos se ei kiinnosta.. Olet jumissa lapsessa ja tuossa miehessä lopun ikääsi.
Halusitko alun perin lapsia? Ei kai lapsen tekemiseen ylipäätään ole muuta syytä kuin HALUTA LAPSI JA HALUTA OLLA ÄITI. Jos näin ei ole, niin o ou.
Itsellä on hyvä parisuhde, ihana puoliso jolla on jo lapsia, mies ns. elämäni rakkaus ja hyvin menee. Tein abortin 31-vuotiaana, koska yksinkertaisesti en halua sitoutua lapseen tai äitiyteen loppuiäkseni. Alun shokkivaiheen jälkeen en ole katunut päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdesti tuossa tilanteessa. Eka kerralla pidin lapsen - ja kadun sitä joka ikinen elämäni päivä.
Toisella kertaa tein abortin, en kadu mitään! Muistan yhä sen helpotuksen mikä valtasi heti mielen kun otin tabletit. Ihanin tunne ikinä <3
Sinä olet varmaankin katkeroitunut tai jotenkin sairas, joko henkisesti tai fyysisesti. Et kenties kykene äitiyteen lainkaan, jos olet jo noin monta lastasi tappanut.
Sinulla ei siis ole omia lapsia? Joten haluat ettei kukaan muukaan saa lapsia, vai mitä? Kannustat kaikkia aborttiin, ja jättämään kaikki miehet.
Ei, vaan kirjoittajalla on yksi lapsi jota hän katuu jokaisena päivänä.
Millainen äiti on se joka jokaisena päivänä katuu että on antanut lapselleen elämän? Kuinka vanha tuo lapsesi on nyt? Onko huostaanotettu? Hui
Lapseni on jo täysi-ikäinen. Kadun koska en jotenkin kokenut äitiyttä koskaan omaksi jutuksi, en koskaan oikein kiintynyt lapseen ja lisäksi jouduin sietämään sen isää 18v.
Olisi tosi hyvä käydä se prosessi läpi että päättää hankkia lapsen, ja mikä tärkeintä: rakastavan, tukevan kumppanin kanssa.
Tässä elämässä pitää ainakin yrittää tehdä asiat oikein vaikka se ei aina tunnu itsestä hyvältä. Huonon omantunnon kanssa on vaikea elää. Tunteet meillä vaihtelevat eikä niiden varaan yksin voi rakentaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse yrittänyt kaksi vuotta lasta. Vieläkään ei ole tärpännyt. On todella katkeransuloista että jotkut tulevat helposti raskaaksi. Jos ap olisin sinä pitäisin lapsen.
Jos helpottaa, niin en minäkään meinannut tulla raskaaksi sitten kun halusin (olen se joka teki abortin 5v. sitten) ja tarvimme hoitoja että lapsi sai alkunsa.
Siitä huolimatta en katunut. Vaikka olisin jäänyt lapsettomaksi, se olisi ollut oikea päätös aikanaan.
Älä jonkun pienen ihastuksen takia tee päätöstä abortista. Jos tää ihastus ei etene mihinkään ja olet sen takia tehnyt abortin, kadut varmasti. Mutta jos teet abortin koska et halua lasta, etkä koe olevasi siihem valmis, en usko että kadut.
Mieti olisiko miestä isäksi? Äkkipikainen ja helposti tulistuva, haukkuu ja vähättelee. Entä jos hän olisi sellainen lapsen kanssa? Ei kuulosta hyvältä.
Puoli palstaa täynnä meedioita. Miten kukaan tuntematon voi päättää toisen puolesta, että pitää erota ja tehdä abortti? Kuinka kukaan edes kysyy neuvoa noihin täällä? 80% sanoo, että eroa miehestä ja tapa lapsi. Tulevaisuuskin ennustetaan aukottomasti, jos ap tekee eri tavalla kuin enemmistö kehoittaa.
En väitä, että ap valehtelisi suhdekuviostaan, mutta noilla asioilla on yleensä kaksi puolta.
Jos suhteessa on kaksi kommunikointitaidotonta, ja toinen niistä haihattelija (ja toinen jotain muuta, en tiedä mitä), pitäisi varmaan yrittää saada jotain pelisääntöjä aikaiseksi ja miettiä joskus jotain muutakin kuin itseään. Molempien, vakka näyttää kantensa valinneen..
Pariskunnan kannattaisi hankkiutua parisuhdeterapiaan, edes siksi, etteivät toistaisi seuraavassa suhteessaan samoja virheitä kuin nykyisessä.
Ap ihastuu työkaveriin, kun oma mies ei ole täydellinen? Mites kun se työkaverikaan ei ole, eikä ap? Onko työkaverikin sitä mieltä, että ap on niin ihana, että ilman ei voi elää?
En sinänsä vastusta aborttia, joskus sekin kai on pienempi paha, vastustan harkitsematonta aborttia. Tuntuu tyhmältä, kun mietitään raskauden alun hormonihuuruissa peruisko tän nyt vai ei, kun töissäkin on niiin ihana tyyppi. Ja mieskin on sanonut rumasti, ja on tuttu jo, eikä enää kiinnosta. Mies ainakin yrittää kantaa vastuunsa tässä, nainen ei. Muuten emme miehestä tiedä mitään muuta kuin ap on kertonut - hänen puolensa asiasta voikin olla ihan toisenlainen, ja totuus jossain välimaastossa.
Ei se ole syöpäkasvain, se on ihmisen alku! Oman lapsen alku. Harva on vanhemmaksi valmis heti plussasta, jos ei ole asiaa miettinyt. Kaikenlaisia tunteita tulee ja menee, mutta noin kevyin perustein ei tarvitsisi lastaan ta p ppaa!
Vierailija kirjoitti:
Puoli palstaa täynnä meedioita. Miten kukaan tuntematon voi päättää toisen puolesta, että pitää erota ja tehdä abortti? Kuinka kukaan edes kysyy neuvoa noihin täällä? 80% sanoo, että eroa miehestä ja tapa lapsi. Tulevaisuuskin ennustetaan aukottomasti, jos ap tekee eri tavalla kuin enemmistö kehoittaa.
En väitä, että ap valehtelisi suhdekuviostaan, mutta noilla asioilla on yleensä kaksi puolta.
Jos suhteessa on kaksi kommunikointitaidotonta, ja toinen niistä haihattelija (ja toinen jotain muuta, en tiedä mitä), pitäisi varmaan yrittää saada jotain pelisääntöjä aikaiseksi ja miettiä joskus jotain muutakin kuin itseään. Molempien, vakka näyttää kantensa valinneen..
Pariskunnan kannattaisi hankkiutua parisuhdeterapiaan, edes siksi, etteivät toistaisi seuraavassa suhteessaan samoja virheitä kuin nykyisessä.
Ap ihastuu työkaveriin, kun oma mies ei ole täydellinen? Mites kun se työkaverikaan ei ole, eikä ap? Onko työkaverikin sitä mieltä, että ap on niin ihana, että ilman ei voi elää?
En sinänsä vastusta aborttia, joskus sekin kai on pienempi paha, vastustan harkitsematonta aborttia. Tuntuu tyhmältä, kun mietitään raskauden alun hormonihuuruissa peruisko tän nyt vai ei, kun töissäkin on niiin ihana tyyppi. Ja mieskin on sanonut rumasti, ja on tuttu jo, eikä enää kiinnosta. Mies ainakin yrittää kantaa vastuunsa tässä, nainen ei. Muuten emme miehestä tiedä mitään muuta kuin ap on kertonut - hänen puolensa asiasta voikin olla ihan toisenlainen, ja totuus jossain välimaastossa.
Ei se ole syöpäkasvain, se on ihmisen alku! Oman lapsen alku. Harva on vanhemmaksi valmis heti plussasta, jos ei ole asiaa miettinyt. Kaikenlaisia tunteita tulee ja menee, mutta noin kevyin perustein ei tarvitsisi lastaan ta p ppaa!
Kuvailet ap:n itsekkääksi haihattelijaksi ja pariskunnan kommunikointiongelmaiseksi jotka on terapian tarpeessa. Ja sitten sun mielestä heidän pitäs hankkia lapsi? Juuust.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella vastenmielistä, että täällä jotkut "peukuttavat" lapsen tappamisen puolesta.
12-viikkoinen on jo pieni ihminen. Jos et muuten usko, niin googlaa.
Mistä me tiedetään vaikka ap:lla olisi keskeytynyt keskenmeno ja lapsi kuollut kohtuun jo viikkoja sitten? Sain itsekin keskenmenon rv 13, mutta alkio oli kuollut jo aiemmin.
Miten nämä on suhteessa nyt tilanteeseen?
Että turha maalailla kuvaa vauvasta, kun et itsekään tiedä mikä tuulimuna siellä on.
Hyvä lapsi,eikös kysymys ole nyt sikiöstä ,jonka elinkelpoisuudesta päätetään eikä jostain tuulimunaodotuksesta.
Ap, teitkö abortin? Tuomitsitko lapsesi kuolemaan vai saiko hän elää? Perjantai oli eilen.
Sinä olet varmaankin katkeroitunut tai jotenkin sairas, joko henkisesti tai fyysisesti. Et kenties kykene äitiyteen lainkaan, jos olet jo noin monta lastasi tappanut.
Sinulla ei siis ole omia lapsia? Joten haluat ettei kukaan muukaan saa lapsia, vai mitä? Kannustat kaikkia aborttiin, ja jättämään kaikki miehet.