Lue keskustelun säännöt.
Jos olisin tiennyt tämän Koronapainajaisen olevan tulossa, en olisi tehnyt lasta! Ei tämä ole normaalia 6veen elämää
25.03.2021 |
Että pappa ei voi tulla käymään, kun mummi on riskiryhmää. Ettei pääse isin luo toiseen kaupunkiin. Että eskaritädeillä on maskit. Että äidillä on maski. Että ei päästä risteilylle eikä mihinkään muuhunkaan reissuun. Uimahallit ja kirjastotkin kiinni. Lapsi on tylsistynyt ja makaa vain apaattisena katsomassa tablettia.
Kommentit (150)
Okei. Jos mainitsemasi olisivat kriteeri lasten tekemiselle, maailmassa ei hirveästi lapsia syntyisi. Jos hetken pohdit globaalia tilannetta ja sitä mistä kerrot lapsesi jäävän paitsi, saat jotain suhteellisuudentajua. Lapsia syntyy sodan keskelle, nälänhätään, hirveisiin olosuhteisiin, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Enemmän kuin risteilystä, olisin huolissani ilmastonmuutoksesta omien lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että on rankkaa, kaikilla on mutta tästä täytyy selvitä! Meillä 9 ja 14 vuotiaat lapset. Jalkapallotreenit ulkona on vielä pyörineet normaalisti, siellä käydään ja viikonloppuisin ollaan oltu laskettelemassa ja niin myös aiotaan tehdä pääsiäisenä. Lapset ja aikuiset tarvitsee raitista ilmaa ja liikuntaa koronasta huolimatta. Liian hysteerinen ei tarvitse olla.
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt miten raskasta henkisesti on teini-ikä. Onneksi emme tiedä asioita etukäteen.
Höh! Teini-ikä on parasta ja mielenkiintoisinta aikaa. Nauraa saa teinin jutuille ja myötäelää kaikenlaisia tapahtumia ja övereitä suunnitelmia....
Siinä sivussa on helppo vielä ohjeistaa elämän periaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Juuri näin. Ei asia ole niin, että on kiittämätön ja huonot arvot omaava, jos kaiken täällä listatun tekemisen lisäksi kaipaa myös osia vanhasta elämästä ennen koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Kyllä saa olla harmistunut ei siinä mitään. Mutta että katuu lapsen saamista ja alkaa toivoa, että lasta ei olisikaan, koska koronarajoitukset? Se on mielestäni jo todella hälyttävää. Ap ja hänen lapsensa tarvitsevat apua, he ovat liian syvissä vesissä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Juuri näin. Ei asia ole niin, että on kiittämätön ja huonot arvot omaava, jos kaiken täällä listatun tekemisen lisäksi kaipaa myös osia vanhasta elämästä ennen koronaa.
On eri asia kaivata muuta tekemistä kuin toivoa, että ei olisi olemassa, koska muu tekeminen on katkolla. Saati sitten toivoa, että oma lapsi ei olisi olemassa. Näissä on aika iso aste-ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isin luona saa käydä.
Lapsi menisi bussilla niin että isä on vastassa, mutta kun tuon ikäistä maskipakko ei koske ja jos bussissa on joku maskiton aikuinen jolla korona...
Ap
Provo. Ei kukaan nykyisin päästä 6-vuotiasta kulkemaan yksin ilman aikuista bussilla.
Minä näen näitä pieniä ihmisiä lähes päivittäin yksin tai kavereiden kanssa bussissa ja ihan tottuneesti näyttävät menevän. Iso kaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Kyllä saa olla harmistunut ei siinä mitään. Mutta että katuu lapsen saamista ja alkaa toivoa, että lasta ei olisikaan, koska koronarajoitukset? Se on mielestäni jo todella hälyttävää. Ap ja hänen lapsensa tarvitsevat apua, he ovat liian syvissä vesissä nyt.
Kyllä tuollaisiakin tuntemuksia voi ja saa tulla ilman suurempia kriisejä. Nimettömänä keskustelupalstalla on turvallista päästellä höyryjä ja ehkä jopa saada vertaistukea. En lähtisi yhden aloituksen perusteella avun perään huutelemaan. Apua kyllä tullaan tarvitsemaan, jos ei ole mitään kanavaa purkaa negatiivisia tuntemuksia ja on vain pakko hymyssä suin retkeillä ja nauttia tästä yhteistä ajasta "koska tämä ei ole sotaan verrattava tila".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mennään nyt tällä millä on. Ei tässä voi muuksikaan muuttua.
Ja toki koronapandemia on parempi vaihtoehto kuin sota.
Jos noita ei huomioida ollenkaan niin onhan tämä nyt ihan perseestä.
Toki voi leipoa, pelata pöytäpelejä, askarrella, lukea, rakennella majoja, netflix maratoonisarjan katselemista, marjastaa, hiihtää, ulkoilla, rempata, jumppailla yms kotoilua ja lähialueen ulkoilujuttuja yms.
Mutta meillä ollaan eletty aktiivista elämää, ollaan käyty: leffoissa, konserteissa, keikoilla, teatterissa, oopperassa, harrastuksissa, harrastuskisoissa, matkoilla, uimassa, kylpylöissä, huvipuistossa (mummo töissä linnanmäellä), eläintarhoissa ymsyms.
Nyt kaikki muu elämä katkolla. Kyllä se on iso harmistus lapsille etenkin. Yksi teini haaveilee näyttelijän duunista ja hälle teatteriharrastus on iso juttu mikä katkolla myös. No me kotijoukot ollaan hänen yleisönsä nyt. Vaikka hänkin 15v ymmärtää vallitsen tilanteen niin kyllä se nuorta harmittaa ja kiukuttaa. Hän on teatteriryhmissä mukana, on päässyt jo näyttelemään jo suurellekin yleisölle ja tähtää ihan ammattiin tällä.
Kyllä sitä harmitusta saa purkaa ilman, että tullaan dissaamaan miten pitäisi olla kiitollinen ettei nyt ole sotatila.
Kyllä saa olla harmistunut ei siinä mitään. Mutta että katuu lapsen saamista ja alkaa toivoa, että lasta ei olisikaan, koska koronarajoitukset? Se on mielestäni jo todella hälyttävää. Ap ja hänen lapsensa tarvitsevat apua, he ovat liian syvissä vesissä nyt.
Kyllä tuollaisiakin tuntemuksia voi ja saa tulla ilman suurempia kriisejä. Nimettömänä keskustelupalstalla on turvallista päästellä höyryjä ja ehkä jopa saada vertaistukea. En lähtisi yhden aloituksen perusteella avun perään huutelemaan. Apua kyllä tullaan tarvitsemaan, jos ei ole mitään kanavaa purkaa negatiivisia tuntemuksia ja on vain pakko hymyssä suin retkeillä ja nauttia tästä yhteistä ajasta "koska tämä ei ole sotaan verrattava tila".
No se on ihan totta, että on hyvä purkaa tuntemuksia! Se on tarpeellista ja ihan hyvä, että ap avasi ketjun. Jos tuollainen äärimmäinen ajatus on yksittäinen ja ohimenevä, niin ei siinä mitään. Mutta jos se alkaa toistua, niin silloin kyllä se on mielestäni huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isin luona saa käydä.
Lapsi menisi bussilla niin että isä on vastassa, mutta kun tuon ikäistä maskipakko ei koske ja jos bussissa on joku maskiton aikuinen jolla korona...
Ap
Provo. Ei kukaan nykyisin päästä 6-vuotiasta kulkemaan yksin ilman aikuista bussilla.
Minä näen näitä pieniä ihmisiä lähes päivittäin yksin tai kavereiden kanssa bussissa ja ihan tottuneesti näyttävät menevän. Iso kaupunki.
Harvemmin sitä tuon ikäinen vielä yksin kulkee, varsinkaan kaupungista toiseen. Sillähän tässä kysyttiinkin onko kyse jostain 30 minuutin matkasta helsingistä espooseen vai ihan pidemmästä bussimatkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.
Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.
Olenko ainut, joka ymmärsi olla ottamatta kirjaimellisesti tuota aloituksen "en olisi tehnyt lasta" lausetta? Monesti suivaantuneena tai tunnekuohussa tulee sanottua ties mitä hullutuksia/kielikuvia, mitkä ei oikeasti tarkoita mitään. Esim. "tappaisin itseni, jos tapahtuisi asia x", vakkei oikeasti olisi mitään itsemurha-aikeita. Tai "nolotti niin, että halusin vajota maan alle" eikai kukaan oikeasti halua vajota maan alle? Vai ymmärtääkö ihmiset täällä tahallaan väärin ja esittävät tyhmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.
No on meillä pelattu ja leivottu pullaa ennenkin, mutta harvemmin. Arki on kuitenkin ollut hektistä, aikuisten työt, lasten päiväkoti ja koulu, harrastukset. Se normaali arjen perusrytmi. Ei siinä kauheesti ole aikaa pullien leipomiseen, paitsi viikonloppuisin. Jotain pelejä on joskus pelattu iltaisin ja tietty viikonloppuisin.
Nyt ollaan leivottu enemmän kun on aikaa. Mies tekee etätöitä, mä olen lomautettuna, pienet ei ole päiväkodissa, koululaiset koulussa ellei ole etäkoulua tai karanteeneja (ollut jo usempi tällä keväälle). Aikaa siis on nyt. Ollaan tehty erilaisia pullia ja leivonnaisia ylipäätään. Kokeiltu eri reseptejä ja lapsetkin ovat kukin oman ikätasonsa mukaan hommissa mukana. Perheen yhteistä puuhastelua.
Pelejä on myös pelattu enemmän ja on hankittu uusia. Päivittäin on jollain joku pelimatsi menossa. Yhteistä aikaa yhdessä tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli noin vuoden mittaisen vähän erikoisen tilanteen takia sua harmittaa, että sulla on lapsi?! Elämän mittakaavassa tää on pikku juttu.
Ja tiedätkö, että mä olen juuri nyt koronavuonna ollut entistäkin iloisempi siitä, että mulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut näin paljon perheen yhteistä aikaa tehdä tavallisia kivoja juttuja. Vanhinta 15-vuotiasta on kyllä välillä ärsyttänytkin, mutta näin vanhemmallehan se on melkein kuin lahja, että saa aikaa teininsä kanssa, jota normaalioloissa ei kotona olis paljon näkynyt.
Mitähän tämä kertoo sinun vanhemmuudestasi, jos vaaditaan maailmanlaajuinen pandemia ja poikkeusolot, että sinä vietät lastesi kanssa aikaa? Muut ovat osanneet tehdä niin ihan normaalioloissakin.
Onko sun logiikkasi siis, että jos on osannut viettää lastensa kanssa aikaa normaalioloissakin, tässä vaiheessa on ymmärrettävää katua koko lasten tekemistä, koska kaikki on pilalla?
Koronan jälkeen päästään ihan uudenlaisiin haasteisiin käsiksi. Luuletko, että koronan jälkeen jotenkin humpsahdetaan takaisin normaaliin? Ei, vaan korona on aiheuttanut niin paljon vahinkoa yhteiskuntaan, talouteen ja sosiaalisiin suhteisiin, ettei täällä peruspulliainen enää pärjää sitäkään vähää mitä nyt. Tulevaisuudessa vain ne lapset ja nuoret menestyvät, joiden vanhemmilla on varaa maksaa lisäopetusta lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isin luona saa käydä.
Lapsi menisi bussilla niin että isä on vastassa, mutta kun tuon ikäistä maskipakko ei koske ja jos bussissa on joku maskiton aikuinen jolla korona...
Ap
Jos siellä bussissa jollain on korona niin ei se maski pelasta jos istuu vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut, joka ymmärsi olla ottamatta kirjaimellisesti tuota aloituksen "en olisi tehnyt lasta" lausetta? Monesti suivaantuneena tai tunnekuohussa tulee sanottua ties mitä hullutuksia/kielikuvia, mitkä ei oikeasti tarkoita mitään. Esim. "tappaisin itseni, jos tapahtuisi asia x", vakkei oikeasti olisi mitään itsemurha-aikeita. Tai "nolotti niin, että halusin vajota maan alle" eikai kukaan oikeasti halua vajota maan alle? Vai ymmärtääkö ihmiset täällä tahallaan väärin ja esittävät tyhmää?
Minä olen näköjään tuollainen tosikko. Omassa lähipiirissäni ei kenelläkään ole tapalla heittää omaan tai toisen kuolemaan liittyviä toivomuksia kevyesti ilmaan, ei tunnekuohussakaan. Ovat verran vakavia asioita, että niillä ei ole ollut tapana vitsailla meillä päin. Muutaman kerran on joku kertonut itsemurha-ajatuksistaan ahdistuneena ja itkuisena, ja kyllä ne ovat olleet vakavia paikkoja. Ehkä täällä netissä hankaluutena on juuri se, että ollaan vähän eri taustoista ja lisäksi ei näe toisen olemusta ja kasvoja, joista voisi päätellä, millä mielellä asia sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.
Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.
Omituinen kommentti. Ensin hehkutetaan edullisia ja hauskoja ex tempore -juttuja, jotka ovat melko arkisiakin, mutta sitten kuitenkaan leipomista, ruoanlaittoa ja pelejä ei arvosteta yhtään. Jos ainoa ilo on päästä pois kotoa, onhan ulkoilu ollut koko ajan sallittua eikä sitä taida tämä ulkonaliikkumiskieltokaan poistaa. 6-vuotias ei vielä tarvitse ostoskeskuksia ja ketjuravintoloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille.
Mikä tämänkin listan tarkoitus on? Meillä nuo on ollut vuosikausia ihan perusarkea! Kun ongelma (tai "ongelma") on se, ettei mitään arjesta poikkeavaa voi tehdä. Edes kavereiden kanssa ei voi iltaa viettää, lapsilta peruuntuu toistamiseen synttärit, monet harrastukset ovat tauolla...
Varmaan näitä vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen tilaa kaikille tuntemuksille. Kaiken on oltava kivaa, huono mieli hyssytellään kivan tekemisen alle. Joo ei päästä mummille, mut mennnään metsään korvapuustien kanssa, kivaa, eiks niin? Sen sijaan, että ihan oikeasti otettais sitä aikaa ja keskityttäisiin lapsen tuntemuksiin, kuunneltaisiin ja mietittäisiin yhdessä koronan aiheuttamia haasteita lapselle.
Jos aloittaja kertoo lapsensa istuvan apaattisena tabletin kanssa, joku listaus on ehkä hänelle tarpeen? Kyllä meillä saa ilmaista tunteita, mutta en ihan oikeasti usko, että 6-vuotias on vielä päässyt näistä rajoituksista hirveästi kärsimään, vaikka kaipaisikin jotain ajalta ennen koronaa. Pettymyksen tunteet ovat ihan normaaleja pikkulapsen arjessa eikä muun kivan tekemisen keksiminen tilalle tarkoita sitä, että se tunne kiellettäisiin tai siitä ei voisi jutella.
Aikuisen on hankala jaksaa toistavaa arkea, mutta pienelle lapselle toistuvuus on lähinnä turvallista, koska mielikuvitus on muutenkin vielä niin vahva. Itse asiassa tylsyys tutkitusti voimistaa lapsen mielikuvitusta, eivät jatkuvat virikkeet.
Mun mielestä tuntuu aika huikealta ajatella, että lapsen koko elämä on pilalla ja olisi parempi ettei olisi syntynytkään, koska ei pääse kaiken maailman rientoihin. Ongelmallista on tämä asenne pään sisällä, ei mikään tilanne yhteiskunnassa. Surullista jos joku opettaa lapsilleen, että elämä ei ole elämisen arvoista näiden poikkeusolojen takia.