Jos olisin tiennyt tämän Koronapainajaisen olevan tulossa, en olisi tehnyt lasta! Ei tämä ole normaalia 6veen elämää

Jonkun lapsettoman 50+ ihmisen kirjoittama provo. Noin pienet lapset eivät ole kulkeneet yksin bussilla oman lapsuutesi jälkeen. Edes 90-luvulla eivät noin pienet kulkeneet bussilla yksin.

Mun 6v on tänä talvena hiihtänyt ja luistellut (asutteko te jossain saaristossa kun ei muka ole ollut talviurheilukelejä kuin pari viikkoa?) ja leikkinyt kaverin kanssa ulkona tosi paljon. On yövytty kotikaupungissa hotellissa ja tehty pieniä retkiä ym.

Nythän te ette tee siis mitään koska sinä olet lamaantunut? Mun äiti oli ilman koronaakin kaltaisesi vanhempi, olenkin nykyään itse työkyvytön ja pahasti traumatisoitunut, mut tajuan sentään hoitaa vanhemmuuteni kunnolla.

Isovanhempia on nähty heidän toiveestaan, mutta paljon harvemmin toki kuin yleensä. Eskaria on täysin normaalisti ja siellä ehtii leikkiä kavereiden kans joka arkipäivä. Tapaa isäänsä ihan normaalisti, pandemian aikanakin lapsella on oikeus tapaamisiin, on vähintään juridisesti hänen etunsa vastaista jos ne lopetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille.

Mikä tämänkin listan tarkoitus on? Meillä nuo on ollut vuosikausia ihan perusarkea! Kun ongelma (tai "ongelma") on se, ettei mitään arjesta poikkeavaa voi tehdä. Edes kavereiden kanssa ei voi iltaa viettää, lapsilta peruuntuu toistamiseen synttärit, monet harrastukset ovat tauolla...

Varmaan näitä vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen tilaa kaikille tuntemuksille. Kaiken on oltava kivaa, huono mieli hyssytellään kivan tekemisen alle. Joo ei päästä mummille, mut mennnään metsään korvapuustien kanssa, kivaa, eiks niin? Sen sijaan, että ihan oikeasti otettais sitä aikaa ja keskityttäisiin lapsen tuntemuksiin, kuunneltaisiin ja mietittäisiin yhdessä koronan aiheuttamia haasteita lapselle.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämä jo nähty vuosikymmenet että ihmiskunta menee kohti tuhoaan. Siksi olen jättänyt lapset tekemättä. Tästä nämä vasta alkaa, pahempaakin on tulossa sinun lapsiesi elinaikana.

t. keski-ikäinen täti

Tää on suurin syy, miksen halua lapsia. Tulevaisuuteen on peloteltu sellaisia uhkakuvia, että pidän lapsien hankkimista epäeettisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille. Kyllä noin pieni lapsi sopeutuu, jos vain vanhemmat jaksaa. Itseä säälittää enemmän teini-ikäiset, joille kaverisuhteet ja harrastukset on koko elämä. Heillä on varmasti tosi vaikeaa.

Kyllä kuusivuotias jo todellakin kaipaa kavereita ja harrastuksiaan. Metsäretki ja makkaranpaisto on ihan kiva pari kertaa, mutta nyt kun niitä on vuosi tahkottu, niin ei oikein enää iske.  Meidän lapsi rakastaa uimista ja kyselee jatkuvasti koska pääsee uimaan. Ihan niin kuin aikuiset ei kaikki halua leipoa ja tehdä käsitöitä, niin samoin se lapsillakin menee. Paitsi että lapsen aikakäsitys on ihan eri kuin aikuisen. Vuosi kuusivuotiaan elämästä on melkein viidesosa hänen elämästään. Mitä jos nelikymppisen pitäisi jaksaa seitsemän vuotta tätä??

Kohta tulee kesä, niin ainakin uimaan pääsee.

Oma viisivuotiaani ei ole pahemmin tilanteeseen "oireillut". Hänestä kuvioidut maski hienoja ja haluaisi sellaisen itsekin.

Vanhemmat olleet vuoronperään karanteenissa, lapsella ollut vaan kivaa kun saanut olla kotona äidin tai isän kanssa.

Teattereita ehkä kaipaa eniten. Muistelee kun ennen koronaa käytiin katsomassa yksi lastennäytelmä, josta tykkäsi kovasti. Mutta ei auta kuin kertoa, että heti kun tilanne helpottaa, niin ostan koko perheelle vaikka kausikortit teatteriin.

Ei munkaan lapsilla ole ollut synttäreitä nyt kahteen vuoteen. On silti pidetty hauskaa yhdessä. Opetat lapselle asiat elämästä ihan väärin kun oikein ruokit hänen tuskaansa siitä ettei juhlia ole. Elämä on tällaista, mun 6v ja 14v ei oo korvaansa lotkauttanut että ei oo saanu pitää kavereille juhlia tai mennä johonkin riekkumaan erityisesti - vuosi sitten pelotti varmasti heitäkin uus tilanne ja nyt on ihan perus, juhlia voi omalla pikkuporukallakin. Sinä pilaat tämän ikävaiheen lapseltasi, ei korona.

Juu olen kans sitä mieltä että tyhmän ihmisen joka kirjoittaa koronapainajaisen isolla K-kirjaimella ois kannattanu jättää lisääntymättä.

Tämä on se tilanne, kun aikuiset hoitaa hommansa ja on niitä vanhempia. Mullakin on 6-v ja on ainoa lapsi. Poika ei makaa apaattisena katsomassa tablettia, kun me ei anneta. Tablettia saa käyttää aamupalalla ja iltapalalla ohjelmien katsomiseen mutta muuten sillä ei roikuta. Mekin käytiin ennen uimahalleissa ja kirjastoissa ja leikkipuistoissa.

Lapsi ulkoilee paljon, ostettiin hänelle torista käytetty kitara, jota opettelee nyt soittamaan, minä treenaan nyt kotona ja lapselle hankittiin puolen kilon käsipainot, kun hän innostui treenaamaan mun kanssa. Tehdään pari kertaa viikossa jonkun aikaa lihaskuntotreeniä. Lisäksi otetyiin e-kirjapalvelu käyttöön niin on niitä kirjoja edelleen. Hän tekee myös niitä normaaleja juttuja mitä teki ennenkin eli piirtää leikkii pikkuautoilla ja pelaa välillä Nintendolla. Olis ollut helppoa antaa se tabletti käteen nyt kun kavereita ei ole leikkikaveteina, mutta me päätettiin olla vanhempia ja keksiä sitä tekemistä.

Se vaatii meiltä sitä, että mekin välillä pelataan sitä helkkarin Super Mariota ja esitetään että kiinnostaa jotkut vesivärit joita inhosin jo koulussa. Päivät menee eskarissa, koska eskarit on yhä lähinä. Illalla sitten me vanhemmat ohjataan tekemään jotakin, jos lapsi ei itse keksi tekemistä. Vaihdellaan aina viihdyttäjää ja välillä sanotaan, että leiki jonku aikaa nyt ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eli noin vuoden mittaisen vähän erikoisen tilanteen takia sua harmittaa, että sulla on lapsi?! Elämän mittakaavassa tää on pikku juttu.

Ja tiedätkö, että mä olen juuri nyt koronavuonna ollut entistäkin iloisempi siitä, että mulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut näin paljon perheen yhteistä aikaa tehdä tavallisia kivoja juttuja. Vanhinta 15-vuotiasta on kyllä välillä ärsyttänytkin, mutta näin vanhemmallehan se on melkein kuin lahja, että saa aikaa teininsä kanssa, jota normaalioloissa ei kotona olis paljon näkynyt.

Mitähän tämä kertoo sinun vanhemmuudestasi, jos vaaditaan maailmanlaajuinen pandemia ja poikkeusolot, että sinä vietät lastesi kanssa aikaa? Muut ovat osanneet tehdä niin ihan normaalioloissakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli noin vuoden mittaisen vähän erikoisen tilanteen takia sua harmittaa, että sulla on lapsi?! Elämän mittakaavassa tää on pikku juttu.

Ja tiedätkö, että mä olen juuri nyt koronavuonna ollut entistäkin iloisempi siitä, että mulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut näin paljon perheen yhteistä aikaa tehdä tavallisia kivoja juttuja. Vanhinta 15-vuotiasta on kyllä välillä ärsyttänytkin, mutta näin vanhemmallehan se on melkein kuin lahja, että saa aikaa teininsä kanssa, jota normaalioloissa ei kotona olis paljon näkynyt.

Mitähän tämä kertoo sinun vanhemmuudestasi, jos vaaditaan maailmanlaajuinen pandemia ja poikkeusolot, että sinä vietät lastesi kanssa aikaa? Muut ovat osanneet tehdä niin ihan normaalioloissakin. 

Onko sun logiikkasi siis, että jos on osannut viettää lastensa kanssa aikaa normaalioloissakin, tässä vaiheessa on ymmärrettävää katua koko lasten tekemistä, koska kaikki on pilalla?

Oman lapsen 6 v. synttärit myös siirtyi viime keväänä, mutta pidettiin ne myöhemmin kesällä ulkona. Nyt keväällä koronatilanteen pahentuessa alettiin jutella jo kuukausi ennen synttäreitä, että juhlitaan synttärit perheen kesken ja kesällä sitten taas pidetään kaverisynttärit. Jos synttärit on tärkeät, niin eiköhän siirto ole perumista parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se tilanne, kun aikuiset hoitaa hommansa ja on niitä vanhempia. Mullakin on 6-v ja on ainoa lapsi. Poika ei makaa apaattisena katsomassa tablettia, kun me ei anneta. Tablettia saa käyttää aamupalalla ja iltapalalla ohjelmien katsomiseen mutta muuten sillä ei roikuta. Mekin käytiin ennen uimahalleissa ja kirjastoissa ja leikkipuistoissa.

Lapsi ulkoilee paljon, ostettiin hänelle torista käytetty kitara, jota opettelee nyt soittamaan, minä treenaan nyt kotona ja lapselle hankittiin puolen kilon käsipainot, kun hän innostui treenaamaan mun kanssa. Tehdään pari kertaa viikossa jonkun aikaa lihaskuntotreeniä. Lisäksi otetyiin e-kirjapalvelu käyttöön niin on niitä kirjoja edelleen. Hän tekee myös niitä normaaleja juttuja mitä teki ennenkin eli piirtää leikkii pikkuautoilla ja pelaa välillä Nintendolla. Olis ollut helppoa antaa se tabletti käteen nyt kun kavereita ei ole leikkikaveteina, mutta me päätettiin olla vanhempia ja keksiä sitä tekemistä.

Se vaatii meiltä sitä, että mekin välillä pelataan sitä helkkarin Super Mariota ja esitetään että kiinnostaa jotkut vesivärit joita inhosin jo koulussa. Päivät menee eskarissa, koska eskarit on yhä lähinä. Illalla sitten me vanhemmat ohjataan tekemään jotakin, jos lapsi ei itse keksi tekemistä. Vaihdellaan aina viihdyttäjää ja välillä sanotaan, että leiki jonku aikaa nyt ihan yksin.

Aika monella oli aikaa ja tuota kaikkea tehtiin jo ennen koronaakin. Nyt koronan myötä lapsiakin voi ensisijaisesti surettaa se, että sosiaaliset kontaktit ovat merkittävästi huvenneet.

Ei sillä, kyllä sullla on tossa pointtiakin, mutta on tosiaan paljon perheitä joissa tehtiin paljon yhdessä jo ennen koronaakin ja nämä tekemisten listausehdotukset tuntuu ongelman vähättelyltä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei nyt ole korona vaan sinun neuroottisuus ja liioiteltu koronan pelkääminen. Et anna lapsen tavata isäänsä, onko tuo edes laillista?! Joukkoliikennettä voi aivan hyvin käyttää ja jos noin paljon pelkäät niin laita hyvä ihminen lapselle sitten maski, kyllä niitä lapsillekin myydään. Typeriä tekosyitä ja valituksen aiheita.

Ja kyllä meillä isovanhemmatkin käy, ovat jo vanhoja, mieluummin vietän nyt aikaa isovanhempien kanssa koronariskistä huolimatta kuin että myöhemmin kadun sitä, että minä tai lapseni eivät viettäneet tarpeeksi aikaa heidän kanssaan vielä kun olisi ollut mahdollisuus.

Minä itse olen isovanhempi ja minulla on perussairauksia. Nyt jo myös saanut ekan rokotteen. Jo ennen rokotetta ja kokokorona-ajan olen tavannut lastenlapsia. Olen lapsille sanonut, että vastuu on minun, koska olen aikuinen ihminen enkä holhouksen alla. Olen sanonu, että mieluummin kuolen onnellisena hyvät muistot mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Eli nautit siitä että lapsesi on vankina kotona teidän kanssa vasten tahtoaan ja hän on tilanteesta ärsyyntynyt? Onneksi et ole minun äitini.

Noh, meidän tapauksessa tuo "vankina oleminen" tarkoitti viime kesänä sitä, että tyttö ei päässyt kolmen viikon kielimatkalle Jenkkeihin vaan oli sen ajan perheen kanssa mökillä = hirsihuvila kaikilla mukavuuksilla järven rannalla ja viikon veneilemässä saaristossa. Hyvät ruoat ja lomaherkut valmiina pöydässä ja kaikki omat viihdelaitteet mukana myös. Laitteiden äärestä joutui kyllä joka päivä muutamaksi tunniksi poistumaan ja osallistumaan yhteiseen tekemiseen.

Että siinä sulle sadistiset vanhemmat.

Voi, voi, näitä nykyajan äitejä. Ei pärjätä ilman risteilyjä, ilman matkailua. Lapsen kanssa voi olla ulkona, leikkikentällä, puistossa. On paljon terveenpää kuin laivassa kännisten joukossa. Miten ennen pärjättiin ilman nykyajan kotkotuksia? Nyt masennutaan arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymiset nyt vaan kuuluvat elämään. Onko sun elämä ollut edeltä jonkun toisen puhtaaksi harjaamaa, niin ettet ole ikinä kokenut pienintäkään ongelmaa? Paljon pahempaa tapahtuu, yritä nyt omaksua hieman suhteellisuudentajua edes! Tämä tylsyys, mistä täällä valitetaan, on ihan normielämää pienituloisimmille lapsiperheille, ja se kestää koko lapsuusiän. 

Sukupuuttoon täällä kuollaan kohta, yksi syy on juuri tämä, että resilienssiä ei kerta kaikkiaan ole! Elinvoimaisimpia taitavat olla juuri ne, jotka ovat joutuneet selviytymään kiperistä paikoista ja tällä tavalla arvostavat itse elämää, ei tyhjäpäistä ajankulua ja suorittamista. 

Tai sitten osalla ihmisistä on ollut ihan oikeita vastoinkäymisiä ennen koronaa ja tämä nyt vain on se viimeinen naula arkkuun? Onko käynyt edes mielessä? Me elimme todella raskaita aikoja jo pari vuotta ennen koronaa ja koronan tuottama lisämurhe tuntuu musertavalta! 

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen 6 v. synttärit myös siirtyi viime keväänä, mutta pidettiin ne myöhemmin kesällä ulkona. Nyt keväällä koronatilanteen pahentuessa alettiin jutella jo kuukausi ennen synttäreitä, että juhlitaan synttärit perheen kesken ja kesällä sitten taas pidetään kaverisynttärit. Jos synttärit on tärkeät, niin eiköhän siirto ole perumista parempi vaihtoehto.

Tietenkin keksitään korvattavaa tekemistä, mutta kyllä lasta saa silti harmittaa ja varmasti myös harmittaakin.

Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään  paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se tilanne, kun aikuiset hoitaa hommansa ja on niitä vanhempia. Mullakin on 6-v ja on ainoa lapsi. Poika ei makaa apaattisena katsomassa tablettia, kun me ei anneta. Tablettia saa käyttää aamupalalla ja iltapalalla ohjelmien katsomiseen mutta muuten sillä ei roikuta. Mekin käytiin ennen uimahalleissa ja kirjastoissa ja leikkipuistoissa.

Lapsi ulkoilee paljon, ostettiin hänelle torista käytetty kitara, jota opettelee nyt soittamaan, minä treenaan nyt kotona ja lapselle hankittiin puolen kilon käsipainot, kun hän innostui treenaamaan mun kanssa. Tehdään pari kertaa viikossa jonkun aikaa lihaskuntotreeniä. Lisäksi otetyiin e-kirjapalvelu käyttöön niin on niitä kirjoja edelleen. Hän tekee myös niitä normaaleja juttuja mitä teki ennenkin eli piirtää leikkii pikkuautoilla ja pelaa välillä Nintendolla. Olis ollut helppoa antaa se tabletti käteen nyt kun kavereita ei ole leikkikaveteina, mutta me päätettiin olla vanhempia ja keksiä sitä tekemistä.

Se vaatii meiltä sitä, että mekin välillä pelataan sitä helkkarin Super Mariota ja esitetään että kiinnostaa jotkut vesivärit joita inhosin jo koulussa. Päivät menee eskarissa, koska eskarit on yhä lähinä. Illalla sitten me vanhemmat ohjataan tekemään jotakin, jos lapsi ei itse keksi tekemistä. Vaihdellaan aina viihdyttäjää ja välillä sanotaan, että leiki jonku aikaa nyt ihan yksin.

Aika monella oli aikaa ja tuota kaikkea tehtiin jo ennen koronaakin. Nyt koronan myötä lapsiakin voi ensisijaisesti surettaa se, että sosiaaliset kontaktit ovat merkittävästi huvenneet.

Ei sillä, kyllä sullla on tossa pointtiakin, mutta on tosiaan paljon perheitä joissa tehtiin paljon yhdessä jo ennen koronaakin ja nämä tekemisten listausehdotukset tuntuu ongelman vähättelyltä.

Tässähän ennen kaikkea vastataan ap:lle, jonka tilanne kuulostaa siltä, että heidän perheessään ei listattuja tekemisiä ole harrastettu (vaan ainoa tekeminen on tabletti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nautit siitä että lapsesi on vankina kotona teidän kanssa vasten tahtoaan ja hän on tilanteesta ärsyyntynyt? Onneksi et ole minun äitini.

Noh, meidän tapauksessa tuo "vankina oleminen" tarkoitti viime kesänä sitä, että tyttö ei päässyt kolmen viikon kielimatkalle Jenkkeihin vaan oli sen ajan perheen kanssa mökillä = hirsihuvila kaikilla mukavuuksilla järven rannalla ja viikon veneilemässä saaristossa. Hyvät ruoat ja lomaherkut valmiina pöydässä ja kaikki omat viihdelaitteet mukana myös. Laitteiden äärestä joutui kyllä joka päivä muutamaksi tunniksi poistumaan ja osallistumaan yhteiseen tekemiseen.

Että siinä sulle sadistiset vanhemmat.

😂 Joo hieman eri asia keksiä tekemistä ja iloita yhteisestä ajasta tuollaisilla puitteilla ja jaella neuvoja, kuinka helppoa ja ihanaa on koronasta huolimatta kun niin vain päättää.