Jos olisin tiennyt tämän Koronapainajaisen olevan tulossa, en olisi tehnyt lasta! Ei tämä ole normaalia 6veen elämää

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

6v kanssa voi tehdä vaikka mitä, olisin onnellinen jos olisi noin iso lapsi. Eri asia on näin 1v kanssa, kun aika ei kulu millään. Ei jaksa vielä kuunnella satuja, puistossa lähinnä istuu ja koittaa laittaa hiekkaa suuhun, ei leiki leluilla itsenäisesti, eikä hänen kanssaan onnistu vielä oikein muu kuin pallon potkiminen ja esineiden haku. Olisi niin paljon helpompaa jos voisi käydä paikoissa niin saisi sitä kautta virikkeitä, kuin voisi katsella ihmisiä ja asioita. Itsellekkin olisi mielekkäämpää jos voisi käydä risteilyllä tai muskarissa, mutta kaikki on kiinni, eikä tuon ikäiselle vielä voi laittaa elokuvaakaan, kun tv:tä ei suositella alle 1,5v.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille.

Mikä tämänkin listan tarkoitus on? Meillä nuo on ollut vuosikausia ihan perusarkea! Kun ongelma (tai "ongelma") on se, ettei mitään arjesta poikkeavaa voi tehdä. Edes kavereiden kanssa ei voi iltaa viettää, lapsilta peruuntuu toistamiseen synttärit, monet harrastukset ovat tauolla...

Varmaan näitä vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen tilaa kaikille tuntemuksille. Kaiken on oltava kivaa, huono mieli hyssytellään kivan tekemisen alle. Joo ei päästä mummille, mut mennnään metsään korvapuustien kanssa, kivaa, eiks niin? Sen sijaan, että ihan oikeasti otettais sitä aikaa ja keskityttäisiin lapsen tuntemuksiin, kuunneltaisiin ja mietittäisiin yhdessä koronan aiheuttamia haasteita lapselle.

Jos aloittaja kertoo lapsensa istuvan apaattisena tabletin kanssa, joku listaus on ehkä hänelle tarpeen? Kyllä meillä saa ilmaista tunteita, mutta en ihan oikeasti usko, että 6-vuotias on vielä päässyt näistä rajoituksista hirveästi kärsimään, vaikka kaipaisikin jotain ajalta ennen koronaa. Pettymyksen tunteet ovat ihan normaaleja pikkulapsen arjessa eikä muun kivan tekemisen keksiminen tilalle tarkoita sitä, että se tunne kiellettäisiin tai siitä ei voisi jutella.

Aikuisen on hankala jaksaa toistavaa arkea, mutta pienelle lapselle toistuvuus on lähinnä turvallista, koska mielikuvitus on muutenkin vielä niin vahva. Itse asiassa tylsyys tutkitusti voimistaa lapsen mielikuvitusta, eivät jatkuvat virikkeet.

Juu mutta kun keskustelu lähti rönsyilemään siihen suuntaan, että lapsi ei osaa kaivata/ei tarvitse muuta kuin näitä listattuja asioita. Kyllä osaa kun antaa lapselle luvan osata.

Mä just sanoin viime viikolla, että onneksi nämä muksut on vielä pieniä, niin tämä korona ei niin tunnu. 5-vuotias on käynyt päiväkodissa ihan normaalisti ja ”harrastanut” pihaleikkejä, hiihtoa, metsäretkiä, leipomista, piirtämistä ja leffailtoja. Tuon ikäisen elämä on vielä niin kotikeskeistä eikä vanhemmat ole maailman tylsimpiä ja tyhmimpiä... ehkä paras ikä elää rajoitusten keskellä.

Toki harmittaa, että ohjatut harrastukset (se yksi viikosssa) on nyt tauolla ja että vaikkapa uimahalliin ei pääse. Mutta ei 5-vuotias niitä niin paljoa harmittele, aikuisista se harmitus lähtee. Aikuisena olen itse vähän huolissaan, mitä tämä aika tekee harrastusryhmille, kuinka täynnä on vaikkapa uimakoulut, kun lapset eivät ole uineet vuoteen.

Tämä on typerä provo, kertakaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

Samaa olin itsekin tulossa kirjoittamaan. Lisäksi mainitsisin ihan vaan tavallisen leikin. Minulla on 2 alle kouluikäistä lasta (eskarilainen ja 3-v), ja kyllä heillä menee aika iso vapaa-ajasta ihan tavallisissa leikeissä sisällä ja ulkona. Isompi rakentaa legoilla, tekee majoja ym. Pienempi hoivaa pehmoleluja ja harjoittelee palapelien tekemistä. Ja tietysti välillä leikkivät yhdessäkin.

On heillä ruutuaikaakin, mutta ihan tarkoituksella se on rajattu niin, että päivän aikana lapsi tekee paljon muutakin (eskarilaisen ruutuaika max. 1 h/pvä, pienemmällä 20 min). Ap:lle sanoisin siis, että ihan ensimmäiseksi ottaa sen tabletin pois 6-vuotiaalta. Sen edessä ei pitäisi olla apaattisena, oli sitten korona tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.

No on meillä pelattu ja leivottu pullaa ennenkin, mutta harvemmin. Arki on kuitenkin ollut hektistä, aikuisten työt, lasten päiväkoti ja koulu, harrastukset. Se normaali arjen perusrytmi. Ei siinä kauheesti ole aikaa pullien leipomiseen, paitsi viikonloppuisin. Jotain pelejä on joskus pelattu iltaisin ja tietty viikonloppuisin.

 

Tässä se tulikin esiin. Eli olette itse aiemmin tehneet arjestanne älytöntä suorittamista ja juosseet aikaa vastaan paikasta toiseen. Olen kahden lapsen opiskeleva ja työssäkäyvä yksinhuoltaja ja meillä on omat harrastuksemme. Silti en ole koskaan ajatellut, että elämä olisi jotenkin hektistä ollut. Elämä oli mukavaa ja omannäköistä. 

Ei meillä lapset kärsi ollenkaan. Ihan normaalia elämää vietetään, käyvät isovanhemmilla monta kertaa viikossa jne.

Mulla on 6-vuotias ja Helsingissä ollaan.

Ulkoillaan paljon. Eskarikaveiden kanssa ovat kyläilleet. Koristteenit on kerran viikossa. Kaikkea en siis ole kieltänyt. Mummoa ja ukkia ei tavata kuin ulkona. Missään muualla ei liioin ole käyty, saattaa mennä kauankin, että edes poistutaan omasta kaupunginosasta.

Lapseni ei osaa uida, koska ei ole käynyt hallissa yli vuoteen.

Lapsi miettii asioita. Tietää useita sairastuneita, mutta toisaalta on kuullut heidän parantuneen.

2 -vuotiaalla siskonpojalla tilanne on pahempi. Hän ei ehkä muista nähneensä muita kuin vanhempiaan ilman maskia. Mietin mitä tällainen tekee vuorovaikutukselle.

Hinta tälle kaikelle tulee olemaan karmiva, eikä edes kuin murto-osa seurauksista ole paljastunut vielä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

Onko tullut mieleen, että kaikilla ei ole isovanhemmat lähellä/perusterveitä. Ja tuota kaikkea sun listattua on tehty ennen koronaa ja koronan aikana. Se, että joku lapsi kaipaa isovanhempien kanssa retkeilyä, ravintolaillallisia ja jopa niitä loammatkoja etelässä, ei tee tämän vanhemmasta jotenkin huonompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

Samaa olin itsekin tulossa kirjoittamaan. Lisäksi mainitsisin ihan vaan tavallisen leikin. Minulla on 2 alle kouluikäistä lasta (eskarilainen ja 3-v), ja kyllä heillä menee aika iso vapaa-ajasta ihan tavallisissa leikeissä sisällä ja ulkona. Isompi rakentaa legoilla, tekee majoja ym. Pienempi hoivaa pehmoleluja ja harjoittelee palapelien tekemistä. Ja tietysti välillä leikkivät yhdessäkin.

On heillä ruutuaikaakin, mutta ihan tarkoituksella se on rajattu niin, että päivän aikana lapsi tekee paljon muutakin (eskarilaisen ruutuaika max. 1 h/pvä, pienemmällä 20 min). Ap:lle sanoisin siis, että ihan ensimmäiseksi ottaa sen tabletin pois 6-vuotiaalta. Sen edessä ei pitäisi olla apaattisena, oli sitten korona tai ei.

Näinpä! Jos 6-v lapsi ei leiki vaan on apaattinen, niin kyllä silloin pitää vanhemmalla hälytyskellot soida! Ap, oletko vielä kuulolla? Leikkiikö lapsesi kuinka paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään  paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.

Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.

Omituinen kommentti. Ensin hehkutetaan edullisia ja hauskoja ex tempore -juttuja, jotka ovat melko arkisiakin, mutta sitten kuitenkaan leipomista, ruoanlaittoa ja pelejä ei arvosteta yhtään. Jos ainoa ilo on päästä pois kotoa, onhan ulkoilu ollut koko ajan sallittua eikä sitä taida tämä ulkonaliikkumiskieltokaan poistaa. 6-vuotias ei vielä tarvitse ostoskeskuksia ja ketjuravintoloita. 

Jaa, kertoisitko, minkä takia 6-vuotiaan kanssa ei voisi mennä ostoskeskukseen ihmettelemään tai ravintolaan, oli sitten ketjuravintola tai joku hienompi ravintola? Tynnyrissäkö se lapsi pitäisi pitää tai lähimetsässä ulkoilemassa? Mitä väärää siinä on, jos haluaa silloin tällöin tarjota lapselle jotakin elämyksiä ja nauttia siitä lapsen ilosta? Toiselle se voi olla ulkomaanmatka, mutta toiselle bussimatka Heseen. Kaikki eivät omista autoakaan. Riippuu ihan omasta taloudellisesta tilanteesta, mitä on pystynyt tai pystyy lapselle iloksi tarjoamaan. Mun lapsi ainakin iloitsee valtavasti "vaan jostain" bussiretkistä ja sanoo niitä seikkailuiksi, vaikkei mihinkään luxuspaikkoihin mennäkään. Ei se lapsi mitään risteilyä kaipaa, jos se ei ole käynyt sellaisella. Mutta nyt ei pysty tarjoamaan lapselle edes sitä pientäkään arjesta poikkeavaa aktiviteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

Onko tullut mieleen, että kaikilla ei ole isovanhemmat lähellä/perusterveitä. Ja tuota kaikkea sun listattua on tehty ennen koronaa ja koronan aikana. Se, että joku lapsi kaipaa isovanhempien kanssa retkeilyä, ravintolaillallisia ja jopa niitä loammatkoja etelässä, ei tee tämän vanhemmasta jotenkin huonompaa.

Kyllä meidänkin lapsi kaipaa kaikkea muutakin, lomamatkoja, hoploppia, uimahallia jne! Mutta ei se tarkoita että hän niiden puutteesta mitenkään kärsisi tai niiden puute tekisi hänen elämästään huonompaa kuin ennen, kun ei niistä aktiivisesti puhuta ja voivotella. Kyllä, mekin ollaan tehty näitä kaikkia (paitsi laskettelua) jo aiemmin, mutta ei korona todellakaan ole estänyt edes suurinta osaa lapsille tyypillisistä iloa tuottavista jutuista.

Isovanhempien läheisyys on tosiaan meille iso etu, mutta videopuhelutkin on keksitty ja itseasiassa meillä yhteydenpito on lisääntynyt kun on keksitty alkaa arki-iltoinakin soitella isovanhemmille. Aiemmin nähtiin vain toisinaan viikonloppuisin kun eivät ole ihan naapurissa kuitenkaan. Toisaalta eipä kaikilla ole isovanhempia muutenkaan elämässään mukana ja ihan hyvin nekin lapset selviytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään  paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.

Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.

Omituinen kommentti. Ensin hehkutetaan edullisia ja hauskoja ex tempore -juttuja, jotka ovat melko arkisiakin, mutta sitten kuitenkaan leipomista, ruoanlaittoa ja pelejä ei arvosteta yhtään. Jos ainoa ilo on päästä pois kotoa, onhan ulkoilu ollut koko ajan sallittua eikä sitä taida tämä ulkonaliikkumiskieltokaan poistaa. 6-vuotias ei vielä tarvitse ostoskeskuksia ja ketjuravintoloita. 

Jaa, kertoisitko, minkä takia 6-vuotiaan kanssa ei voisi mennä ostoskeskukseen ihmettelemään tai ravintolaan, oli sitten ketjuravintola tai joku hienompi ravintola? Tynnyrissäkö se lapsi pitäisi pitää tai lähimetsässä ulkoilemassa? Mitä väärää siinä on, jos haluaa silloin tällöin tarjota lapselle jotakin elämyksiä ja nauttia siitä lapsen ilosta? Toiselle se voi olla ulkomaanmatka, mutta toiselle bussimatka Heseen. Kaikki eivät omista autoakaan. Riippuu ihan omasta taloudellisesta tilanteesta, mitä on pystynyt tai pystyy lapselle iloksi tarjoamaan. Mun lapsi ainakin iloitsee valtavasti "vaan jostain" bussiretkistä ja sanoo niitä seikkailuiksi, vaikkei mihinkään luxuspaikkoihin mennäkään. Ei se lapsi mitään risteilyä kaipaa, jos se ei ole käynyt sellaisella. Mutta nyt ei pysty tarjoamaan lapselle edes sitä pientäkään arjesta poikkeavaa aktiviteettiä.

Meidän lapselle se pieni, arjesta poikkeava aktiviteetti on nykyään se, kun pääsee joskus ruokakauppaan mukaan ja haetaan noutoruokaa :D ilahtuu siitä vähintään yhtä paljon kuin ennen jostain kauppakeskusreissusta. Lapset sopeutuu kyllä. Aikuisille tämä on enemmän ongelma.

Ja toisekseen lapsi voi myös pelätä koronaa, kun siitä jokapaikassa jauhetaan ihan kokoajan, vaikkei näyttäisikään sitä pelkoaan. Tajuaa kuitenkin, että se on jokin tosi vaarallinen ja hänen henkeään uhkaava asia ja minkä takia ei voi tehdä nyt mitään. Traumat näkyy vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo ulkoilut, retkeilyt, pyöräreissut, pokemonit ja muut sulkee pois sen asian, et onhan tää ihan perseestä kun muuta ei enää ole? Lapset ja nuoret kaipaavat sukulaisiaan, kaverisynttäreitä, harrastuksia, museoreissuja, kaupunkivierailuja, normaalia koulua.. Meillä on ainakin aina retkeilty ja ulkoiltu ihan ilman koronaakin, mutta tämän lisäksi myös paljon muuta. Tietenkin tästä kaikesta muusta jää tyhjiö, jota nuo metsissä ym. retkeilyt ei voi korvata vaikka niitä lisäisi kuinka.

Nuoret ehkä joo, mutta alle kouluikäiset lapset eivät todellakaan osaa kaivata museoreissuja tai isoja kaverisynttäreitä, he elävät siinä mikä tässä hetkessä on kivaa.

Ja nämä rajoituksetkin tulevat aalloittain ja välillä pääsee tekemään sitten ekstra kivoja juttuja.

Me olemme asuneet vuosia ulkomailla aiemmin ja en voi kuin ihmetellä että ihan oikeastiko Suomessa on ihmisiä jotka valittavat näitä rajoituksia kun näinkin vapaasti täällä saa ja on saanut elää.

Nuoret eri asia - heihin tällä voi olla todellakin isojakin vaikutuksia, mutta osa siitäkin johtuu myös aikuisten asenteista tähän tilanteeseen.

No mun 6v on varmaan sitten jotenkin erikoinen kun kyselee milloin pääsee taas lintutaloon korkeasaareen, eläinmuseoon pillimehuretkelle tädin kanssa, lelumuseoon katselemaan äidin vanhoja leluja tai kaupunginmuseoon "kalastamaan niitä pehmolelukaloja serkkujen kanssa".

6 vuotias myös harmittelee, että ei saanut samanlaisia eskarisynttäreitä kuin veljensä pari vuotta aiemmin. Tämä on ollut meidän perheessä se juttu, jolla on juhlistettu siirtymistä "isoksi koululaiseksi" = saanur kutsua koko eskariryhmän synttäreille.

Kyllä se lapsen pettymys on ihan aitoa ja sitä ei ne metsäreissut poista, sillä kaikki nuo retkeilyt ja muu kiva ovat olleet osa arkea aina.

Huonoa mielikuvitusta, jollei lapselle pysty järjestämään vastaavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään  paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.

Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.

Omituinen kommentti. Ensin hehkutetaan edullisia ja hauskoja ex tempore -juttuja, jotka ovat melko arkisiakin, mutta sitten kuitenkaan leipomista, ruoanlaittoa ja pelejä ei arvosteta yhtään. Jos ainoa ilo on päästä pois kotoa, onhan ulkoilu ollut koko ajan sallittua eikä sitä taida tämä ulkonaliikkumiskieltokaan poistaa. 6-vuotias ei vielä tarvitse ostoskeskuksia ja ketjuravintoloita. 

Jaa, kertoisitko, minkä takia 6-vuotiaan kanssa ei voisi mennä ostoskeskukseen ihmettelemään tai ravintolaan, oli sitten ketjuravintola tai joku hienompi ravintola? Tynnyrissäkö se lapsi pitäisi pitää tai lähimetsässä ulkoilemassa? Mitä väärää siinä on, jos haluaa silloin tällöin tarjota lapselle jotakin elämyksiä ja nauttia siitä lapsen ilosta? Toiselle se voi olla ulkomaanmatka, mutta toiselle bussimatka Heseen. Kaikki eivät omista autoakaan. Riippuu ihan omasta taloudellisesta tilanteesta, mitä on pystynyt tai pystyy lapselle iloksi tarjoamaan. Mun lapsi ainakin iloitsee valtavasti "vaan jostain" bussiretkistä ja sanoo niitä seikkailuiksi, vaikkei mihinkään luxuspaikkoihin mennäkään. Ei se lapsi mitään risteilyä kaipaa, jos se ei ole käynyt sellaisella. Mutta nyt ei pysty tarjoamaan lapselle edes sitä pientäkään arjesta poikkeavaa aktiviteettiä.

Meidän lapselle se pieni, arjesta poikkeava aktiviteetti on nykyään se, kun pääsee joskus ruokakauppaan mukaan ja haetaan noutoruokaa :D ilahtuu siitä vähintään yhtä paljon kuin ennen jostain kauppakeskusreissusta. Lapset sopeutuu kyllä. Aikuisille tämä on enemmän ongelma.

Mutta jos olisit töissäkäyvä yksinhuoltaja, joutuisit jokatapauksessa ottamaan lapsen aina mukaan ruokakauppaan. Kaikilla ei katsos ole niin helppoa, että on kaksi vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Isin luo eri kaupunkiin? Eroperhe. Miksi isä ei asu lapsen kanssa samassa paikassa? Ette te ole perhe.

Todennäköisesti se lapsi on kärsinyt, ja kärsii, miljoona kertaa enemmän vanhempien erosta kuin koronasta...

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää kohta 6 ja ollaan just puhuttu, miten onnekkaassa asemassa ollaan kun ei tämän ikäisiin vielä niin paljon koronat vaikuta. Ei ole juurikaan harrastuksia ja ne vähät on toiminut melkein koko ajan, päiväkodit toimii, ulkoilla saa, päiväkotipäivän jälkeen ei muutenkaan hirveästi ehdi ja jaksa mitään tehdä, kavereita saa nähdä ulkona vapaasti. Lasten isovanhemmat asuu lähellä ja ovat työikäisiä, joten ollaan heitäkin nähty.

Suoraan sanottuna se on ihan vanhempien vika, jos päiväkoti-ikäiset tästä kärsii, vanhempien tehtävä on järjestää muutakin tekemistä kuin tabletin tuijotus! Me ollaan retkeilty, hiihdetty, luisteltu, aloitettu laskettelu-harrastus ja ihan vaan käyty pulkkamäessä. Leivottu, piirretty, opeteltu lukemaan ja kirjoittamaan, ommeltu, katsottu leffoja yhdessä, soitettu videopuheluita isovanhemmille ja kauempana oleville kavereille. Yksi vuosi ilman lastentapahtumia tai uimahallia ei merkkaa mitään lapsen elämässä, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.

Ei ehkä suoraan 6-vuotiaisiin niin vaikuta, mutta jos vanhemmat mahdollisesti voivat huonosti, niin kyllä se silloin ikävästi osuu lapsiinkin.

Me ollaan ihan tavallinen hyvin toimeen tuleva perhe, asiat hyvin, ei ongelmia, mutta pakko myöntää, että nyt alkaa niin sanotusti kamelin selkä katkeamaan meillä vanhemmilla.

Ollaan liikuttu yhdessä perheenä ja erikseen, mutta alkaa seinät kaatua päälle, kun vaan etätöitä tehdään eikä juuri muita ihmisiä tavata. Alkaa tuntua niin väärältä, että me varmasti enemmistöön kuuluvat kaikkia rajoituksia ja suosituksia kuuliaisesti noudattavat perheet kärsitään niiden vähät välittävien toimista. Ja valitettavasti huomaan, että sellainen pieni rasi stikin minussa on alkanut sattuneesta syystä heräillä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ulkoiltu, leivottu ja pelattu lautapelejä ennen koronaa lainkaan, kun nämä nyt ovat kommenttejenne mukaan jotain "uusia juttuja", mitä voi tehdä koska korona? Ymmärrän aloittajaa ja melko vastaavanlainen tilanne itellä 5-vuotiaan kanssa. Ei olla kyllä koskaan käyty ulkomaanreissuilla eikä oikein muillakaan reissuilla, mutta esim. Viikonloppuisin lapselle on ollut tosi kiva seikkailu, jos lähdetään  paikallisbussilla käymään kaupungin toisella puolella uudessa puistossa, missä ei olla ennen käyty tai bussilla cittarissa ja samalla Hesessä syömässä. Ihan pikkujuttuja, mutta lapselle huippujuttuja, joita sitäkään vähää ei ole enää suotavaa tehdä. Joo, tiedän, ettei bussilla kulkemista ole kielletty, mutta tuskin siltikään suotavaa _huvikseen_ ajella bussilla ilman pakottavaa syytä. Ei oikein voi käydä muualla, kun lähimaastossa ja en ihmettele, jos tämä lasta tylsistyttää. Onneksi sentään tilanne on siltä osin parempi kuin vuosi sitten, että päiväkotiin voi mennä ja siellä on ikäistään leikkiseuraa, kun on ainoa lapsi.

Meilläkin elettiin juuri tuollaista elämää ennen koronaa! Edullisia ja hauskoja ex tempore-juttuja. Koskaan ei ole ollut varaa mihinkään luksusmökkeihin eikä ulkomaanmatkoihin, mutta ollaan osattu nauttia elämän pienistä asioista. Eikä asuta omakotitalossa, jossa olisi tilaa ja pihaa järjestää pihakekkereitä. On leivottu viikottain ja ruoka tehty itse alusta alkaen yhdessä. Kaikenlaisia pelejä on pelattu ennenkin. Ihmettelen näitä, joille pullan leipominen ja pelaaminen on jotenkin uusi juttu.

Omituinen kommentti. Ensin hehkutetaan edullisia ja hauskoja ex tempore -juttuja, jotka ovat melko arkisiakin, mutta sitten kuitenkaan leipomista, ruoanlaittoa ja pelejä ei arvosteta yhtään. Jos ainoa ilo on päästä pois kotoa, onhan ulkoilu ollut koko ajan sallittua eikä sitä taida tämä ulkonaliikkumiskieltokaan poistaa. 6-vuotias ei vielä tarvitse ostoskeskuksia ja ketjuravintoloita. 

Jaa, kertoisitko, minkä takia 6-vuotiaan kanssa ei voisi mennä ostoskeskukseen ihmettelemään tai ravintolaan, oli sitten ketjuravintola tai joku hienompi ravintola? Tynnyrissäkö se lapsi pitäisi pitää tai lähimetsässä ulkoilemassa? Mitä väärää siinä on, jos haluaa silloin tällöin tarjota lapselle jotakin elämyksiä ja nauttia siitä lapsen ilosta? Toiselle se voi olla ulkomaanmatka, mutta toiselle bussimatka Heseen. Kaikki eivät omista autoakaan. Riippuu ihan omasta taloudellisesta tilanteesta, mitä on pystynyt tai pystyy lapselle iloksi tarjoamaan. Mun lapsi ainakin iloitsee valtavasti "vaan jostain" bussiretkistä ja sanoo niitä seikkailuiksi, vaikkei mihinkään luxuspaikkoihin mennäkään. Ei se lapsi mitään risteilyä kaipaa, jos se ei ole käynyt sellaisella. Mutta nyt ei pysty tarjoamaan lapselle edes sitä pientäkään arjesta poikkeavaa aktiviteettiä.

Meidän lapselle se pieni, arjesta poikkeava aktiviteetti on nykyään se, kun pääsee joskus ruokakauppaan mukaan ja haetaan noutoruokaa :D ilahtuu siitä vähintään yhtä paljon kuin ennen jostain kauppakeskusreissusta. Lapset sopeutuu kyllä. Aikuisille tämä on enemmän ongelma.

Näinpä! Ap toivoo, että lasta ei olisikaan olemassa ja lapsi makaa apaattisena tabletilla. Oisko tässä syy-yhteys?