Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudenkodissasi jotain hölmöjä sääntöjä seurustelun suhteen?
24.03.2021 |
Meillä ei saanut alaikäisenä pitää huoneen ovea kiinni, jos kylässä oli vastakkaista sukupuolta oleva. 18-vuotiaana sai laittaa sentään jo oven kiinni, mutta yökylään ei saanut jäädä.
Kommentit (32)
Sääntöjä oli, mutta ne ei olleet hölmöjä. Niiden tarkoitus oli suojella ja jälkikäteen olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saanut seurustella. Koskaan ei saanut minkäänlaista opastusta asiaan, vaan aihe oli täysin vaiettu kotonamme. Nyt kun olen kolmekymppinen, äiti jaksaa välillä ihmetellä miksi en kerro mitään asioistani ja miksi emme vietä miesystäväni kanssa aikaa hänen luonaan.
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.
Ei varsinaisesti mutta äitini suuttui kun ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni oli hänen mielestään liian ruma minulle.
Ei ollut koska seurustelua ei sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu ei ollut sallittua lainkaan. Poikien kanssa ei saanut viettää aikaa, ja kotiintuloaika olu klo 21 kunnes täytin 18.
Minulla oli klo 19 ja nukkumaanmeno klo 22.
Kerran sivulauseessa mainitsin tutun, nimeltä Jaakko. Isä sai kohtauksen. "Et sinä voi tuntea ketään Jaakko nimistä! Sehän on pojan nimi! Parasta olla, ettet tunne!" Olin tuolloin jo 18!
Silloin päätin, että jos joskus seurustelen, niin en häntä kotiin tuo. Tästä olen pitänyt kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.
Juu musta tuli samanlainen tunnevammainen. En ole koskaan löytänyt poikaystävää ja mitä pieniä säälittäviä yrityksiä olikin, en ole niistä koskaan kertonut lapsuudenperheelle. Olen 38 ja varmasti pitävät hulluna kun ketään ei ole. T. Ekan vastauksen kirjoittanut
Isä oli sitä mieltä, että ei häntä vanhempaa eikä sellaista, jolla on vähemmän rahaa kuin minulla. Oliko nuo sitten älyttömiä sääntöjä, mene tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa neuvo seurustelun suhteen oli yläasteiässä saatu "et sitten tuo mitään niittinaamaa/mannea/hevospoikaa/sellaistatällaistatuollaista näytille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.Juu musta tuli samanlainen tunnevammainen. En ole koskaan löytänyt poikaystävää ja mitä pieniä säälittäviä yrityksiä olikin, en ole niistä koskaan kertonut lapsuudenperheelle. Olen 38 ja varmasti pitävät hulluna kun ketään ei ole. T. Ekan vastauksen kirjoittanut
No tämä! Ja vanhempani kehtaavat ihmetellä miksi vain yksi heidän neljästä lapsestaan on mennyt naimisiin eikä lapsenlapsia näy missään. Lapsuudenperheessäni oli jotain todella pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.
Siis koska et saanut tuoda teille poikia, et oppinut olemaan muiden ihmisten kanssa? Aika jännää.
Piti näyttää aina vanhemmille että on kondomi jos poikakaveri jäi kylään yöksi. Ei saanut myöskään harrastaa seksiä liian äänekkäästi jotta vanhemmat eivät heräisi. Oli noloa kun oli täysi akti päällä ja äiti tuli pyytämään että olisimme hiljempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.Juu musta tuli samanlainen tunnevammainen. En ole koskaan löytänyt poikaystävää ja mitä pieniä säälittäviä yrityksiä olikin, en ole niistä koskaan kertonut lapsuudenperheelle. Olen 38 ja varmasti pitävät hulluna kun ketään ei ole. T. Ekan vastauksen kirjoittanut
No tämä! Ja vanhempani kehtaavat ihmetellä miksi vain yksi heidän neljästä lapsestaan on mennyt naimisiin eikä lapsenlapsia näy missään. Lapsuudenperheessäni oli jotain todella pilalla.
Sama! Kuulin kerran jopa, kun ihmettelivät, miksi minua ei kukaan huoli. Äiti "pelkää", että olen lesbo.
Ei tullut mieleenkään, että olisin seurustellut. Mistään sellaisesta ei puhuttu. Puhuttiin vain siitä, miten voi käydä, jos alkaa tehdä jotain liian varhain. Siitä oli esimerkkinä eräs tuttu teiniäiti. Ei olisi tullut mieleenkään seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ei saanut seurustella tai edes olla kaveri pojan kanssa tai edes puhua luokalla olevista pojista. Ei saanut mennä edes koulun diskoon. Ei saanut mennä illalla kaupungille. Ei ikinä olisi saanut kutsua poikaa kylään jne..
En koskaan oppinut olemaan sosiaalinen tai osoittamaan kiinnostustani vastakkaiselle sukupuolelle. Jos pidän miestä kiinnostavana, niin tulen vain äärimmäisen kiusaantuneeksi ja pyrin tilanteesta pois. Vanhemmat ihmettelevät mikä minussa on vikana kun aina vaan olen sinkku. Alkoivat kutsua vanhapiiaksi kun olin 23.Siis koska et saanut tuoda teille poikia, et oppinut olemaan muiden ihmisten kanssa? Aika jännää.
Ei. Koska en saanut olla MISSÄÄN tekemisissä poikien kanssa, niin en oppinut miehille puhumaan. En saanut mennä vapaa-ajalla viettämään aikaa muiden nuorten kanssa, niin en oppinut olemaan sosiaalinen....Hyvä se on tahallaan ymmärtää väärin.🙄
Seurustelukumppani sai käydä vain kerran viikossa kylässä.
Kihloihin menon jälkeen poikaystäväni sai yöpyä vapaasti huoneessani. Siihen saakka hänellä ei ollut sinme mitään asiaa. Kihloihin menon yhteydessä sovittiin jo hääpäiväkin ja naimisiin mennessämme olinkin jo tukevasti raskaana.
Ei kukaan meistä tuonut poikaystäviä kotiin, joten en tiedä oliko jotain sääntöjä.
Seurustelu ei ollut sallittua lainkaan. Poikien kanssa ei saanut viettää aikaa, ja kotiintuloaika olu klo 21 kunnes täytin 18.