Etätyö vienyt työmotivaation kokonaan

Vaikka etähommat olikin parasta niin tarpeeksi pitkään jatkuvina yli 1,5 v alkoi kyllä pienessä kaksiossa pyöriminen ahdistaa. Ei nähnyt muita kun puolisoa ja arki ei paljon viikonlopuista eronnut, melko yksinäistä. Kotivaatteissa tallusteli ja tauoilla koiraa lenkitti. Ihanaa tulla toimistolle enemmän ihmisten pariin ja pukeutua ja laittautua. Edelleen olen silloin tällöin etänä mutten enää koko aikaisesti.

Itsellä auttoi kun kävi tauolla lenkillä ulkoilemassa ja tapasi ihmisiä joille jutteli. Esim. vanhuksia liikkuu päivällä paljon. Samoin tietty rutiini töissä ja herääminen ajoissa ja laittautuminen. Pyjamassa tallustellessa jää jotenkin veltto olo. Lisäksi soittelu työkamuille välilllä piristää.

Luin tätä ketjua eilen. Osalla ihmisistä tuntuu olevan ongelmia oman toiminnan ohjauksessa (ja tällaisia ihmisiä vastaan tuli kovaakin kritiikkiä), niin siksi halusin tätä kommentoida. ADHD-ihmisille on ihan tyypillistä, että asiat sujuvat, kun on tietynlaiset raamit. Kun on työaika ja työpaikka, niin ei ole mitään ongelmaa mennä sinne töihin ja tehdä töitä ahkerasti ja tunnollisesti työaikana. Toki joillakin voi olla keskittymisvaikeuksia, kun työkaveri tulee keskeyttämään ja sen jälkeen menee hetki koota itsensä ja ajatuksensa, että mitähän olin tekemässäkään. Samaten ympäristöstä tulevat äänet häiritsevät, kun niitä ei osaa suodataa pois (niin kuin neurotyypilliset).

Mutta sitten kun siirrytään tekemään töitä etänä ja mahdollisesti vielä joustavin työajoin, niin se touhu saattaa mennä ihan ranttaliksi. Aloittaminen voi olla vaikeaa ja venyä pitkään. Mutta sitten kun saa aloitettua ja pääsee hyvin työn imuun tai flow-tilaan, niin niitä hommia voi tulla painettua liikaakin. Kun pitäisi lopetella, on sellainen fiilis, että "vielä yksi juttu" ja jossain kohtaa sitten huomaa, että työpäivä on venynyt aivan liian pitkäksi, ruokaa ei ole tullut syötyä koko päivänä ja suihkussakin on käymättä. 

Työelämässä on ihmisiä, joilla on ADHD, mutta he eivät sitä itse tiedä. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä helpommin se jää huomaamatta, koska älyllä pystyy kompensoimaan niin pitkälle. Oman toiminnan ohjauden vaikeudet näyttäytyvät helpommin kotona, kun ei ole mitään ulkoista pakkoa tarttua tehtäviin, jotka ovat itselle tylsiä. Jollekin siivoamiseen ryhtyminen on ylivoimaisen vaikeaa, jollekin se on ruuanlaitto, jollekin laskujen maksu. Töissä nämä ihmiset saattavat olla silti hyvinkin menestyneitä, jos vain ovat löytäneet sen oman alansa, joka kiinnostaa täysillä. 

Jos tunnistatte itsessänne tällaista, että mikään ei tahdo sujua ilman ulkopuolisia raameja (työt ei suju kotona, gradu tai opinnäytetyö tökki huolella, tenttihin tuli luettua vasta viime tingassa, kotona siivotaan viime hetken paniikissa, kun on vieraita tulossa), kannattaa netistä katsoa miten ADHD oireilee aikuisilla ja ehkä käydä tutkituttamassa itsensä. Elämä helpottaa huomattavasti, kun saa tähän toimivan lääkityksen ja neuropsykiatrisen valmennuksen myötä opettelee toimintatapoja, jotka tukevat sitä oman toiminnan ohjausta.

Kyllä on puuduttavaa etätyö, mutta ainakin saa olla omassa rauhassa.. Ei mene aikaa työmatkoihin joka päivä jne. Mutta justiin kollegan kanssa ei voi mennä kahville samalla tavalla ja kaikki on sitä samaa, ero työn ja kodin välillä on olematon, sillä olet kotona. Teams kokoukset tylsiä ja tökkivät, joskus väkinäistä ja ajanhukkaa. Minusta jatkossa riippuen työn luonteesta olis hyvä jos työntekijä saa itse valita onko etänä ja toimistolla.. Tai edes joku suositus. Vaikka 3 pv fyysisesti paikalla ja 2 pv etää. Jotain tuollaista..ainakin asiantuntijoiden pitäisi voida saada itse päättää työnsä järjestämisestä. Ei olla alakoululaisia. Mutta siinä missä lasten harrastukset ovat olleet tauolla niin, aikuisetkin ovat kärsineet.. Me maksetaan verot. Kyse ei ole vaan alaikäisten hyvinvoinnista, vaan ihan koko väestön hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa olla molemmissa. Tykkään etähommista mutta tekee hyvää kyllä välillä olla toimistolla ihmisten keskellä.

Sama meillä ja onneksi noin, koska jos päivä on täynnä palavereita, niin on ihan turha ajaa kotoa toimistolle, kun on sitten luurit korvilla siellä muiden seassa ja yrittää keskittyä palaveriin. Paljon helpompaa keskittyminen kotona (ja en häiritse muitakaan konttorilla). Minulla työtehot putoaa 30% toimistolla kun keskeytyksiä tulee niin paljon. 

Mutta minäkin suunnittelen, että menisin ehkä noin kerran viikossa konttorille (jos vaan on sellainen vähemmän palavereita päivä). Tosin huomaan, että näin korona-aikana on päivän tahti tiivistynyt erilaiseksi kuin konttorilla, aika paljon hektisemmäksi. Palaverien välissä ei ole siirtymisaikaa, jota ennen oli kun vaihtoi neukkaria, vaan nyt aloitetaan sitten toinen teams toisen perään heti. 

Mutta minulle etätyöt ihan ihan parasta, töissä jaksaminen on parantunut huimasti, kun työmatkat pk-seudun ruuhkissa on poissa.

Minulle korona-ajan tuoma etätyösuositus oli valtavan kaivattu käänne elämässä parempaan. Koska arjesta sai karsittua pois kaiken epäolennaisen ja rasittavan, kuten pönkimisen toimistolle, löysin työpäivistä kosolti aivan uudenlaista onnellisuutta ja saan tehdyksi enemmän, paljon paljon paremmalla keskittymisellä. On ihanaa, ihanaa, IHANAA, että työpiste odottaa oman kodin nurkassa. Minulla on omaan arkeeni, elämiseeni, hyvinvointiini, työolosuhteisiini, keskittymiseeni ja työrytmiini niin paljon paljon enemmän vaikutusvaltaa nyt. 

Ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia. Joillekin tärkeä osa arkea on se, että saa lähteä aamuisin pois kotoa jonnekin ja on osa jotain yhteisöä fyysisesti, eli siis voi mennä joidenkin ihmisten kanssa vaikka aamukahville tai lounaalle saman pöydän ympärille. Minulle tällaisilla asioilla taas ei ole mitään merkitystä ja itseisarvoa. Mieluusti tekisin eläkeikääni asti pelkkää etätyötä ja hoitaisin työkommunikaationi vain sähköpostilla, teamsilla yms. Tällä tavalla työelämä ei saisi minulta yhtään sen enempää kuin mistä se maksaa, ja sosiaaliset voimavarani olisivat kaikki vapaa-ajan ja itsevalittujen ihmisten käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa mennä toimistolle töihin aina kun haluaa. Jotkut idiootit siellä ramppaa joka päivä, me älykkäät ollaan kotona etätöissä niin pitkään kuin mahdollista ja elämä on ihanaa.

Miksi pitää haukkua ihmisiä jotka tekee eri tavalla? Ollaan erilaisia, toisille sopii etätyö toisille ei. Jotkut tykkää olla toimistolla ja työkavereita nähdä.

Voisin heti vaihtaa mukavaan ja turvalliseen kotona tehtävään etätyöhön, jos se olisi mahdollista! Valitettavasti kaupan alan asiakaspalvelutyössä etätyö ei ole mahdollista. Koko korona-ajan on ollut pakko tehdä hektistä, kuormittavaa ja raskasta lähityötä asiakkaitten keskellä ja oman terveyden kustannuksella.

En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat jopa etätyöstä. Olisitte tyytyväisiä, koska te olette etuoikeutettuja ihmisiä. Etätyöntekijöillä jää pois kalliit työmatkakulut ja työmatkoista säästyy omaa aikaa ja rahaa. Lapsille on ihanaa, kun oma vanhempi on kotona 24/7. Kotona on myös viihtyisää, rauhallista, turvallista ja siistiä.

Nautin etätöistä ensimmäisen vuoden ajan. Sitten alkoi rasittaa. Suurin osa viime vuodesta meni kituuttaessa, ja sama jatkuu edelleen. Työmotivaationi on kuollut - ei se ennen koronaakaan täysin huipussaan ollut, mutta nyt siitä on lähtenyt viimeisetkin rippeet. 

Kaikkein pahinta on, kun ihmisiä ei näe eikä heihin pääse kunnolla tutustumaan. Meidän firmassa tyyppejä on tullut ja mennyt. Kolme parasta työkaveriani vaihtoi työpaikkaa nyt etäaikana, emmekä päässeet edes viettämään läksiäisiä. Uusiin kollegoihin en ole päässyt kovinkaan syvällisesti tutustumaan, isoa osaa en ole koskaan edes nähnyt livenä. Vaihtuvuus ja kasvu on ollut niin suurta, että aina kun käyn toimistolla, ihmettelen lähinnä että keitä nämä kaikki ihmiset oikein on. Kaipaan sitä aikaa, kun tunsin kaikki työkaverit ja heidän kanssaan pystyi nauramaan ja vaihtamaan rennosti kuulumisia. Teamsin kautta sellainen bondaaminen ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Olin ensin sitä mieltä, että etätyö on huippua ja kivaa, kun saa tehdä rauhassa eikä matkoihinkaan mene aikaa. Pystyin olemaan hyvin tehokas. Nyt vuoden jälkeen olen jo ihan kypsä, aamulla ei kiinnosta nousta ylös ja työn teko ei tunnu enää edes työltä. Ja näin yksin asuvana koko sosiaalinen elämä on täysin kuollut. No ei nyt ihan, mutta lähes. Jos päivän aikana ei ole yhtään palaveria, saattaa olla etten puhu kenellekään koko päivänä.

Lisää tähän esimiehen vaihtuminen "ohjaavasta" "laissez faire" eli "tehkää itse, en minä jaa tehtäviä tai seuraa edistymistä" tyyppiin, joka vähäisetkin kommunikaatiot hoitaa sähköpostilla/Teamsilla tekstinä puhelun sijaan, niin ollaan omassa tilanteessa. Tällä hetkellä noin 2kk siitä kun olen nähnyt ketään samassa firmassa työskentelevää.

En tajuu näitä, jotka tarvitsevat pomon niiskuttamaan niskan taakse, että saavat työt tehtyä!

Mun työkyky on parantunut, kun päivät on lyhentyneet työmatkojen jäädessä pois.

Mikä tärkeintä, niin poissa on vihdoinkin se sairas sosiaalinen peli, mitä erityisesti naiset harrastavat. Jaksaa paremmin, kun ei tarvitse kärsiä siitä.

Poissa silmistä on myös työkavereiden pomon p:n nuolenta. Ei verenpaine nouse enää siitä, kun ei sitä näe eikä kuule.

Ennen kaikkea on työrauha, kukaan ei tule huonolla fiiliksellä kaatamaan pahaa oloaan niskaani.

Etätyö on parasta, voin jatkaa työskentelyä vaikka kuinka vanhaksi näissä työoloissa, kotona, rauhassa lähes kaikelta ikävältä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin kunta tarjoaa ilmaiseksi työtiloja etätyöläisille. Kannattaa googlettaa löytyisikö tullaista paikkaa jostain läheltä, vaikka naapurikunnasta. Tuskin kukaan syynää oletko varmasti saman kunnan asukas.

Tää olis ihanaa! Mutta Helsingissä tulis vähän ruuhkaa XD 

Vierailija kirjoitti:

Voisin heti vaihtaa mukavaan ja turvalliseen kotona tehtävään etätyöhön, jos se olisi mahdollista! Valitettavasti kaupan alan asiakaspalvelutyössä etätyö ei ole mahdollista. Koko korona-ajan on ollut pakko tehdä hektistä, kuormittavaa ja raskasta lähityötä asiakkaitten keskellä ja oman terveyden kustannuksella.

En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat jopa etätyöstä. Olisitte tyytyväisiä, koska te olette etuoikeutettuja ihmisiä. Etätyöntekijöillä jää pois kalliit työmatkakulut ja työmatkoista säästyy omaa aikaa ja rahaa. Lapsille on ihanaa, kun oma vanhempi on kotona 24/7. Kotona on myös viihtyisää, rauhallista, turvallista ja siistiä.

Mä olen todella kiitollinen, että voin tehdä etätöitä ja itse asiassa olen myös hyvin tyytyväinen, että minulla on työ. Sekään ei ole itsestään selvää. Mutta tää sun kommentti että "Kotona on myös viihtyisää, rauhallista, turvallista ja siistiä" kertoo kyllä lähinnä vain siitä, että et ole joutunut tekemään tietotyöläisen etätöitä liian pienessä asunnossa samalla kun kaksi vilkasta päiväkotilaista on kipeänä tai karanteenissa. Se on kaukana viihtyisästä, rauhallisesta ja siististä ja turvallisuuskin on välillä vähän niin ja näin. Jatkuva etätyö tilanteessa jossa pienet lapset ovat vähän väliä kotona on oikeasti aivan järkyttävän kuluttavaa.

Totta, että osa saa palkkansa lähinnä pomon kanssa puhumisesta. Varsinkin kunnan työssä. Heillä on nyt kurjaa ja ikävää, kun eivät kehtaa jatkuvasti soittaa teamsillä pomolle. Muut tekeekin sitten tyytyväisenä työtään, osaksi myös näiden juoruajien työt.