Etätyö vienyt työmotivaation kokonaan

rakastan etätyötä. Jos korona muuttaa maailmaa niin että kaikkien ei tarvitse enää tulla avokonttoriin kuuntelemaan muiden pälätystä niin sanoisin että korona on parasta mitä on tapahtunut sitten guttenbergin.

Eipä ole ollut vastaavia ongelmia, mutta se johtunee siitä, että on tottunut pienestä pitäen ottamaan vastuuta. Äiti ei ole vahtinut perään eikä töissäkään ole voinut ulkoistaa vastuitaan muille niin eipä tämä etätyökään ole ollut hankalaa. Osa ihmisistä tarvitsee sen esimiehen ruoska kädessä sinne selän taakseen vahtimaan jokaista liikettään ja kyllähän se sitten myös siellä tilinauhassa näkyy.

Kaksi viikkoa yritin etätyötä, mutta palasin toimistolle.

Näennäisesti olin töissä kirjautuneena klo 7-19, mutta mitään en saanut aikaan. Pesin kyllä ikkunat, siivosin vaatekaapin, tein ruokaa, imuroin ja pesin pyykkiä jne.

Töihin tarttumisesta ei vain tule kotona mitään, kun ympärillä on miljoona hoitamatonta kotiaskaretta.

Teen töitä itsenäisesti, enkä tarvitse pomon ruoskaa. Toimistolla työnteko sujuu oikein hienosti.

Ihanaa, että on kohtalotovereita jakamaan tämä etätyön ankeus.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa yritin etätyötä, mutta palasin toimistolle.

Näennäisesti olin töissä kirjautuneena klo 7-19, mutta mitään en saanut aikaan. Pesin kyllä ikkunat, siivosin vaatekaapin, tein ruokaa, imuroin ja pesin pyykkiä jne.

Töihin tarttumisesta ei vain tule kotona mitään, kun ympärillä on miljoona hoitamatonta kotiaskaretta.

Teen töitä itsenäisesti, enkä tarvitse pomon ruoskaa. Toimistolla työnteko sujuu oikein hienosti.

Ihanaa, että on kohtalotovereita jakamaan tämä etätyön ankeus.

No sulla on kyllä sitten jo isommin itsesi johtamisen ongelmia.

Minäkään en tarvitse pomon ruoskaa. Kaikki sovitut työt tulee kyllä tehtyä etänäkin, vaikka motivaatio onkin hukassa ja yksinäisyys tuska suuri.

Tämä jatkuva etätyö on parasta mitä työurallani on 15 vuoden aikana tapahtunut. Ei enää kahta tuntia työmatkoihin, täysiä ruuhkajunia, ei enää ahdistavaa avotoimistoa ja oman työn keskeyttäviä kollegoja, meluista täpötäyttä lounasravintolaa tai sitä yhtä tympeää työkaveria.

Onhan se välillä yksinäistä mutta en silti vaihtaisi takaisin. Minulla on pieni alle 50 neliön kaksio, ja teen töitä keittiön pöydän ääressä. Olen onnekas kun ei ole lapsia häiritsemässä enkä asu pikkuyksiössä.

Aamulla voin aloittaa päivän omaan tahtiin ilman aamuruuhkaan kiirehtimistä. Pidän kahvitauon, lounastauon ja iltapäivällä uuden kahvitauon. Lounastauolla syön ja joskus ulkoilen. Teen joka aamu itselleni listan päivän aikana hoidettavista työjutuista tärkeysjärjestyksessä. Kun työpäivä päättyy, suljen läppärin, laitan sen muiden työvälineiden kanssa kaappiin ja alan viettämään vapaa-aikaani.

Marras-joulukuussa, kun oli pimeää ja märkää, niin oli luksusta, että sai jäädä aamulla kotiin. Nyt tilanne on toinen. Olen itsekin jotenkin lamaantunut, kun tätä on kestänyt niin kauan. Ennen kaikkea olen kyllästynyt etäpalavereihin ja varsinkin niiden vetämiseen.

Se on vain suositus ja koska sopparissa lukee työn suorituspaikkana toimisto, niin olen käynyt siellä noin kerran viikossa. 

Meilläkin onneksi on vain etätyösuositus. Jos joutuisin jäädä etätöihin, niin voisin kuvitella tekeväni töitä esim. kirjastossa tai muussa julkisessa tilassa.

Minulle koti on paikka jossa rauhoitutaan ja palaudutaan. Ei missään nimessä paikka jossa tehdään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivaa työalue siistiksi ja pelkistetyksi. Kaikki kotiasiat ja henkilökohtaiset esineet pois näkyvistä, jotta vaikuttaisi enemmän joltakin neutraalilta toimistotilalta.

Kiva vinkki niille, joilla on tarpeeksi iso koti, mutta jos pienemmässä asunnossa joudut raivaamaan kotisi näyttämään toimistolta, se ei päivän päätteeksi näytä enää kodilta silloin kun pitäisi. 

Miksi sitä kotia ei voi pitää sen verran siistinä että ei tule houkutusta alkaa siivoamaan silloin kun pitäisi tehdä palkkatöitä?

Toimistolla on ergonominen työtuoli, sähköpöytä, iso näyttö ja työrauha.

Vaihtoehtona kotona 15-tuumainen läppäri keittiön pöydällä ja kaksi alakouluikäistä lasta iltapäivisin pyörimässä.

Työmatka hoituu omalla autolla kymmenessä minuutissa ja liukuva työaika mahdollistaa työnteon itselle sopivassa rytmissä.

Ei kävisi mielessäkään vaihtaa toimistolta etätöihin.

Itse en muuta enää halua, etätyö parasta ikinä👍

Juuri se on jännä juttu, että ihmiset eivät ymmärrä muiden erilaisia elämäntilanteita. On se nyt hiukan eri asia, jos työmatka on 5 minuuttia, versus 45 minuuttia suuntaansa. Tai että on avokonttori, jossa on sovittu, että turhia ei jutella, versus että on sovittu vaikka mitä ja silti joku puhuu koko ajan ja kollegat keskeyttävät työnteon ja keskittymisen jatkuvasti. Tai että kotona ei ole työrauhaa enää klo 13 jälkeen kun alakoululaiset tulevat koulusta kotiin. Mutta kun minä pystyn ihan hyvin keskittymään kotonani kun asun yksin ja kotona on erillinen työhuone. Just joo.

Minulle sopii etätyö nyt hyvin, mutta siltikin koen, että olisi ollut outoa, jos ensimmäinen oman alan työpaikka olisi ollut etätyö.

Vierailija kirjoitti:

Toimistolla on ergonominen työtuoli, sähköpöytä, iso näyttö ja työrauha.

Vaihtoehtona kotona 15-tuumainen läppäri keittiön pöydällä ja kaksi alakouluikäistä lasta iltapäivisin pyörimässä.

Työmatka hoituu omalla autolla kymmenessä minuutissa ja liukuva työaika mahdollistaa työnteon itselle sopivassa rytmissä.

Ei kävisi mielessäkään vaihtaa toimistolta etätöihin.

Tähän kommenttiin pystyn samaistumaan. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut.

Nyt tulee varmaan sata alapeukkua mutta en kertakaikkiaan voi ymmärtää tätä valitusta. Mitä te saatte siellä toimistolla sitten enemmän aikaiseksi? Eikö aikuinen ihminen kykene tekemään töitä ilman että joku koko ajan vahtii sitä vieressä? Ei teillä kaikilla ole kuitenkaan koko ajan lapsetkaan kotona työntekoa keskeyttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopii etätyö nyt hyvin, mutta siltikin koen, että olisi ollut outoa, jos ensimmäinen oman alan työpaikka olisi ollut etätyö.

Minulle kävi näin. Sain viime keväänä ensimmäisen oman alan työpaikan ja olen siitä lähtien tehnyt etätöitä muutamaa päivää lukuun ottamatta. Aluksi oli vaikeaa ja stressaavaa, mutta sitten alkoi sujua ja hyvin on mennyt. Opiskeluaikana alisuoriuduin, koska en saanut koskaan opiskeltua kotona niin hyvin kuin olisi pitänyt ja enkä sitten koulun tiloissakaan jaksanut kovin montaa tuntia päivässä kykkiä. Työhön suhtaudun kuitenkin jotenkin eri tavalla ja hommat hoituvat hyvin kotoa käsin. Ainoastaan se harmittaa, ettei työkavereihin tutustu kunnolla, mutta muuten koen olevani onnekas. 

Minulla on tuottavuus kasvanut etätöissä ja pystyn saamaan päivässä huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin töissä avokonttorin hälyssä. Töissä meni asettuessa vapaalle pisteelle pahimmillaan puoli tuntia ja sitten keskeytykset päälle. Ja palavereihin siirtyminen näyttäytyy nyt täysin hukkaan heitettynä aikana (palaverit ovat yhteistyöprojektien takia eri puolilla kaupunkia).

Ei ole ollut vaikeuksia rytmittää etätyötä. Aamu alkaa aina klo 9 ja käymme työasiat läpi aamukokouksessa. Sitten hommiin klo 9.30. Nyt kun on hyvät säät, koirat voi ulkoiluttaa jo päivällä, mikä tuo luontevan tauon. Lounastauko on yleensä aika lyhyt tai syön kuunnellen koulutusvideoita joihin ei normaaliaikoina ole koskaan ollut aikaa. Viideltä laitan koneen kiinni ja siirrän sen pois näkyvistä.

Työkavereiden kanssa on puhunut etäyhteyksillä syvällisempiin kuin työpaikalla. On päässyt puimaan työn tekemiseen ja sisältöön liittyviä asioita ja paljon isomman porukan kanssa kuin sen lähimmän lounaskaverin kanssa. Työpaikan tuottavuus on noussut. Toivoisin että etätyö jatkuisi ikuisesti mutta tuskinpa jatkuu koska ylin johto haluaa työntekijät näkyville.

Minäkään en aivan ymmärrä näitä, jotka työaikana rupeavat puunaamaan keittiötä tai pesemään ikkunoita. Teetkö niin muka työpaikallasi? On sielläkin pesemättömät ikkunat ja likainen kahvinkeitin, mutta tuleeko mieleen priorisoida ne ennemmin kuin työt?

Olen tehnyt nyt vuoden etätöitä, samoin mieheni ja nyt lapset ovat olleet viimeisen kuukauden tässä mukana. Teen töitä olohuoneessa, mies alakerrassa (siellä on saunatilat ja mies on tehnyt sinne etätyöpisteen), lapset omissa huoneissaan. Työt aloitan klo 7.45, välissä yritän väsätä lapsille jonkinlaisen ruoan eli pidän 30 minuutin ruokatauon ja töitä jatkan vähän vaihdellen klo 15-17 asti ja usein viimeistelen vielä klo 20-23, kun on rauhallisempaa. Väkeä ramppaa tässä edestakaisin, mies hakee kahvia, käy syömässä, lapset haluavat lounasta ja joskus jutellakin, mutta en minä harhaudu muihin puuhiin niin kuin en työpaikallanikaan harhaudu tekemään muuta,vaikka joku keskeyttäisikin. Aika tiukasti sanon, että nyt teen töitä ja älä häiritse. 30 minuutin lounastauon aikana hoidan kaikille jotain syötävää ja kuuntelen valitukset ja kysymykset etäopiskelusta.

Myönnän, että omaa työtäni helpottaa se, että lapsilla on omat huoneet, mutta äänet kuuluvat kyllä olohuoneeseen, kun ovat tässä ihan vieressä ja seinät ovat ohuet. Minulla on kuulokkeet päässä niin en kuule ihan jokaista rasahdusta. Ja toki vaadin, että minua ei häiritä kuin hätätilanteessa. Useimmiten en reagoi, jos jokin on kesken ja lapset tajuavat odottaa parempaa hetkeä.

Isoimpana ongelman pidän sitä, että työ ja vapaa-aika ei erotu enää ja että viikonloppuisinkin tulee helposti tehtyä töitä. Koti on rempallaan, kun en ehdi sitä hoitaa pitkien työpäivien takia. Priorisoin työni, koska saan siitä palkkaa. Ei tulisi mieleenkään ruveta pesemään ikkunoita kesken työpäivän. Täytyy olla pahasti pielessä itseohjautuvuudessa, jos tarvitsee työympäristön, jotta pystyy keskittymään töihin.

Minä palasin vuodenvaihteessa vanhempainlomilta etätöihin. Mulla tuottavuutta laskee se, että töissä oli muutenkin hiljaista projektien suhteen, niin ei ollut töitä joka tunniksi. Siinä tulee sitten selattua nettiä vähän liikaakin.

Etäpalaverit meillä menee hyvin, kamerat kiinni ja yleensä joku jakaa jotain dokumenttia, lisäksi pari säännöllistä palaveria viikossa on epävirallisia tiedonvaihtopalavereita, joissa voi sitten vähän juoruillakin samalla.

Työpöytäviritys kotona on kohtalainen, kaapin kun sulkee, jää työtkin pois silmistä. Näyttöä välillä kaipaa. Lapset häiritsee osittain, 5-vuotias on puolet ajasta päiväkodissa mutta taapero on miehen kanssa kotona. Onneksi makuuhuoneen oven saa kiinni ja olen suht hyvä sulkemaan hälyn pois mielestä.

Olen saanut hyvän rutiinin aloittaa päivän aamukävelyllä ja usein iltapäivälläkin lähden tuulettumaan. Luksusta on, että mies tekee joka tapauksessa lounaan, niin pääsee valmiiseen ruokapöytään.

Tavallaan tykkään kyllä etätöistä, ihanaa kun ei ole pitkiä työmatkoja (40km suuntaansa), säästyy rahaa ja saa olla aamulla lähettämässä lapset päiväkotiin ja kouluun. Samaten pikkukoululaisen ei tarvitse mennä iltapäiväkerhoon kun olen kotona.

Mutta miinuspuolena on se, että olen jotenkin laiskistunut...Saatan istua aamulla koneella ja tehdä hommia enkä saa edes noustua pukemaan päälle tai hakemaan aamupalaa. Tälläkin viikolla olen 12 aikaan syönyt ensimmäisen kerran, kun olen niin laiskistunut koneelle. Ja syömiset on  mitä on, ensin suunnittelin että syön terveellisesti mutta tulee syötyä vähän sitä sun tätä. Ja iltapäivällä kun pitää hakea lapset hoidosta,sitten vasta puen. Töitä saan tehtyä kyllä entiseen malliin, mun ammatissa niitä on vaan pakko tehdä tai pomo alkaa hiostaa.