Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?
23.03.2021 |
Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.
Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.
Kuka ihan oikeasti tykkää tästä?
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.
Asiaa. Ja monella vielä todella ylimielisiä vastauksia. "Minä asun kartanossa merenrannalla, asiat ei voisi olla paremmin ja pthyi kuka sitten 80-luvun on enää jollain risteilyillä tai baareissa käynyt?". Siinä on toisen asemaan asettuminen ihan huipussaan. Jotkut myöskin unohtaneet näköjään, millaista oli elää nuorena. Sitten vielä todella hanakasti halutaan, että loputkin omista perusoikeuksista viedään. On se kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaltaisiani kotona luumuilijoita ei asia kauheasti haittaa, ehkä jopa päinvastoin tunnetaan vahingoniloa, kun nyt kaikki muutkin joutuu elää samoin kuin itse. Lisäksi kaupassa tuntuu turvalliselta kulkea maski naamalla, ei kukaan tunne eikä tule ahdistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Enemmän sain nautintoa elämääni toisten ihmisten näkemisestä ja seurustelusta. En ole mikään himoshoppaaja vaikka sanoinkin, että tykkään laittaa huulipunaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Ei se ole mikään harmi, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Mulle uusiin ihmisiin tutustuminen harrastuksissa ei ole ollut lainkaan tärkeää, jos ne ihmiset ovat ja pysyvät vain siellä harrastuksissa. Toisaalta olen tutustunut uusiin ihmisiin ulkoillessani koirani kanssa. Alueen nk puskaradioryhmässä on pandemian aikana ollut paljon ihmisiä, jotka kyselevät ulkoiluseuraa. Yksin ei siis ole tarvinnut käydä lenkillä, jos ei ole halunnut. Yhden naisen kanssa jopa todettiin, että asutaankin samassa talossa. Ennen pandemiaa emme olleet edes huomanneet toisiamme. Hänen kanssaan olen käynyt useamman kerran hiihtämässä. Ja ei, hiihtäminen ei ole aiemmin kuulunut harrastuksiini, mutta ihan mukavaa on ollut.
Työkaverini ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta en mä heidän kanssaan ennenkään viettänyt aikaa vapaa-ajallani. Ja meillä kyllä on firman sisäisissä etäpalavereissa myös vitsien kertomista ja järjestettiin niin etäpikkujoulut kuin etävirkistyspäiväkin. Samalla tavalla sai nauraa, vaikka ei oltukaan fyysisesti vierekkäin. Mulla on suhun verrattuna se ero, että leffassa ja pizzalla käynnin sijasta katsotaan jonkun kotona leffa ja tilataan pizzaa. Sinkkuna mulla ei ole tarvetta romanttisille illallisille puolison kanssa hienoissa ravintoloissa, kun ei ole sitä puolisoakaan.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, mitä tarkoitat. Osa ihmisistä on joutunut luopumaan monista itselleen tärkeistä asioista ja osa taas ei. Mitä useammasta asiasta on joutunut luopumaan, sitä rankemmaksi varmasti kokee tämän ajan.
Mun on ollut vähän vaikea ymmärtää, miksi moni muka kärsii tästä niin suuresti. Sitten sisäistin, että ilmeisesti useimmat elävät hyvin sosiaalista ja aktiivista elämää, missä on jatkuvasti erilaisia kaveritapaamisia, ryhmäharrastuksia ja niin edelleen. Itse kävin ennen koronaa lähinnä töissä, uimahallissa, taidemuseoissa ja sukulaisissa. Ulkomailla yleensä kerran vuodessa. Kavereita on yksi ja häntä tapaan välimatkan takia muutenkin 1-3 kertaa vuodessa.
Nyt korona-aikaan työt ovat siirtyneet kotiin, mikä on lähes vain positiivista. Ei autossa istumista ruuhkassa, ei työpaikan silmiä kuivattavaa sisäilmaa eikä aikaisia aamuherätyksiä. Saan nukkua pidempään, tänäänkin nukuin kahdeksaan. Iltaisin jaksa paremmin olla lapsen kanssa ja urheilla, kun en ole aivan poikki sosiaalisesta kanssakäymisestä ja valmiustilassa olemisesta. Työt soljuvat kotisohvalta omaan tahtiin aamutakki päällä, mikäs sen mukavampaa.
Ainoa asia mitä todella kaipaan on vierailut isoisovanhempien luokse toiselle puolelle Suomea. Emme ole täältä tautipesästä uskaltaneet lähteä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.
Asiaa. Ja monella vielä todella ylimielisiä vastauksia. "Minä asun kartanossa merenrannalla, asiat ei voisi olla paremmin ja pthyi kuka sitten 80-luvun on enää jollain risteilyillä tai baareissa käynyt?". Siinä on toisen asemaan asettuminen ihan huipussaan. Jotkut myöskin unohtaneet näköjään, millaista oli elää nuorena. Sitten vielä todella hanakasti halutaan, että loputkin omista perusoikeuksista viedään. On se kummallista.
Minä olen alle 30v ja asun kerrostalokaksiossa. Ihan samalla tavalla ulkoilen kuin aiemminkin. Itse asiassa jopa enemmän: kuluneen vuoden aikana olen alkanut hiihtää, sienestää, luistella ja suunnistaa. Näitä kaikkia voi tehdä näkemättä ihmisiä, mikä on itselleni vain plussaa. En koe luopuneeni juuri mistään. Ei kaikilla ole mitään "entistä", mitä suurella kaiholla muistellaan. Olkaa te kaihostelijat onnellisia, että teillä on ilmeisesti paljon läheisiä ihmisiä ympärillä ja mukavia harrastuksia. Kaikilla ei ole mitä kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Kahvilat, pizzat ja ravintolaillalliset ovat viimeisen vuoden aikana olleen suurimman osan ajasta täysin mahdolisia. Elokuviin ja teatteriin ei pääse, mutta miten sitä teatteria ehtii vuodessa kaivata, jos siellä muutenkin on käynyt vain sen kerran vuodessa? Tai laivareissua?
Huulipunan käyttö on omituinen ongelma. Miksi ensinnäkin laittaisit huulipunaa paikkaan, jonne pitää laittaa maski? Ja toiseksi, jos menet esimerkiksi sinne ravintolaan syömään, se huulipunahan tuhrautuu joka tapauksessa. Kotonahan saat pitää huulipunaa niin paljon kuin sielu sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No senkun sitten menette ja seurustelette. Mutta koittakaa ymmärtää, että mitä enemmän menette, sitä enemmän rajoituksia joudutaan laittamaan. Ja sitä kovempaa te sitten itkette, mesotte ja syytätte kaikesta meitä sopeutujia.
Ettekö näe, miksi tämä kuvio hieman saattaa huvittaa joitakin meistä, jotka kykenemme sopeutumaan rajoituksiin? Älkää nyt ainakaan meitä syyttäkö omista ongelmistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.
Asiaa. Ja monella vielä todella ylimielisiä vastauksia. "Minä asun kartanossa merenrannalla, asiat ei voisi olla paremmin ja pthyi kuka sitten 80-luvun on enää jollain risteilyillä tai baareissa käynyt?". Siinä on toisen asemaan asettuminen ihan huipussaan. Jotkut myöskin unohtaneet näköjään, millaista oli elää nuorena. Sitten vielä todella hanakasti halutaan, että loputkin omista perusoikeuksista viedään. On se kummallista.
Elämän antamalla perspektiivillä tiedän, että kaikki pinnalliset ja sosiaaliset kissanristiäiset eivät ole oikeasti elämässä tärkeää.
Tässä tilanteessa on tärkeintä, että mahdollisimman moni säilyy terveenä kohti tulevaisuutta. Se on toisen aseman huomioimista. Toki näiden levottomien ihmisten mielissä ryhmäliikunta ja ravintolailta kavereiden kanssa huulipunat huulilla ajaa prioriteettinä sen naapuritalon perheenäidin tai isän tai lesken terveyden ohi. Kun on ne ”omat perusoikeudet”, niin koko kansan terveys saa unohtua omien instant-nautintojen taustalle.
Ja jos minäkin nyt satun asumaan merenrannalla, niin miten _se_ on sinulta pois? Se ei vaaranna muiden suomalaisten elämää toisin kuin teidän toreilla ja turuilla pyörivien maleksijoiden tässä pandemiassa.
Kumpi se ei näekään omien tekojen vaikutuksia lähimmäisiin? Ei se nuorena eläminen anna vapaalippua koko kansan terveysponnistelujen ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Kahvilat, pizzat ja ravintolaillalliset ovat viimeisen vuoden aikana olleen suurimman osan ajasta täysin mahdolisia. Elokuviin ja teatteriin ei pääse, mutta miten sitä teatteria ehtii vuodessa kaivata, jos siellä muutenkin on käynyt vain sen kerran vuodessa? Tai laivareissua?
Huulipunan käyttö on omituinen ongelma. Miksi ensinnäkin laittaisit huulipunaa paikkaan, jonne pitää laittaa maski? Ja toiseksi, jos menet esimerkiksi sinne ravintolaan syömään, se huulipunahan tuhrautuu joka tapauksessa. Kotonahan saat pitää huulipunaa niin paljon kuin sielu sietää.
No ei sitä tarvitse takertua jokaiseen sanaan. Se oli symbolinen vapauden oodi sille, mitä kaikkea kaipaan, jota vielä oli vuonna 2019 ilman rajoituksia, syyllistämistä tai omantunnontuskia.
Oman kokemukseni mukaan jo valmiiksi erakoituneet pariskunnat joille riittää toistensa seura ja muut ihmiset nähdään lähinnä kiusankappaleina. Työtä on molempien mahdollista tehdä etänä ja harrastukset ovat jo ennen pandemia-aikaa olleet neljän seinän sisälle rajoittuvia, matkustamista tai ravintolassakäyntiä ei harrasteta koska ihmisten ilmoille poistuminen on muutenkin koettu vaivalloiseksi. Nämä sitten ovatkin niitä jotka kovimpaan ääneen saarnaavat rajoitusten noudattamisesta esimerkiksi yksinasuville jotka näkevät muutamaa ystävää toistensa kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tällä palstalla on ainoastaan pyhimyksiä, jotka eivät ikinä käy ravintoloissa, baareissa, teatterissa, keikoilla ja jotka suorastaan vahingoniloisina huutavat lisää rajoituksia ja haluavat jopa kaiken tuon kokonaan kiinni, koska eivät itse tykkää olla ihmisten seurassa.
Korona on kyllä tuonut esille ihmisten totaalisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen -nimenomaan näiden rajoitusten puolestapuhujien kautta. Koska heille tämä tilanne on ihan sama niin pakko sen on olla kaikille muillekin ja näin voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin asti.
Moni ei käy noissa paikoissa, koska ei ole ketään kenen kanssa mennä. Ole sinä onnellinen, jos sinulla on seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Enemmän sain nautintoa elämääni toisten ihmisten näkemisestä ja seurustelusta. En ole mikään himoshoppaaja vaikka sanoinkin, että tykkään laittaa huulipunaa. :D
No miksi et tapaa muita ihmisiä? Ei sitä olla kielletty? Voisit pukeutua nätisti vaikka päivittäin, ja kutsua ihmisiä kylään. Riippuu tietysti siitä, kuinka hysteerisiä tuttavia sinulla on.
Mutta jos tosissaan ollaan; aika pienistä asioista jaksat naputtaa. Huulipunaa voi laittaa omaksi ilokseen vaikka päivittäin.
Vääjäämättä tulee mieleen, että osaatko yhtään ajatella että muilla ihmisillä on suurempiakin huolia tällä hetkellä; töiden menetys, läheisten kuolema, asuntojen menettäminen jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö todella tiedä?? K Ö Y H Ä. K ö y h ä ihminen, jolla ei joka tapauksessa ole varaa tehdä mitään noista asioista!
Tämä ei ole mikään uusi normaali tai maailma vaan ihan meidän normaalia arkea! Miltäs tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
- ravintolassa kävin viimeksi vuonna 2013
- elokuvissa kävin viimeksi katsomassa Titanicin
- Teatterissa joskus 80-luvulla
- kerran olen ollut festareilla ja se oli -94
- ryhmäliikuntaa en ole harrastanut koskaan, ei riitä rytmitaju
- salilla käytiin yläasteen liikunta tunnilla
- iskän kanssa kävin katsomassa ralleja ala-aste ikäisenä
- kahvilassa sentään kävin elein. Juotiin kaverin kanssa pystykahvit ulkona.
Tervetuloa keski-ikäisen yksinhuoltaja äidin elämään
Sulla on varmaan huikea hiekkalaatikon ja jääkaapin väliin sijoittuva elämä, jossa ei sivistyksestä ole tietoakaan. Ei todellakaan käy kateeksi.
- Ihmiset, jotka eivät koskaan käy missään tai harrasta mitään
- Ihmiset, jotka valittavat avokonttoreista, mutta nyt saavat lukea sitä iltalehteä rauhassa etätöissä
- Ihmiset, jotka eivät tarvitse mitään kodin ulkopuolista elämäänsä ja ovat sitä mieltä, että ei muidenkaan kuuluisi tarvita
- Ihmiset, jotka eivät arvosta kulttuurielämyksiä
- Ihmiset, jotka luulevat, että verorahat tulevat jostain taikaseinästä, eivätkä ymmärrä, että jos halutaan ilmaiset tai edulliset sosiaalipalvelut, lapsilisät ja muut edut, niin on saatava verotuloja ja niitä syntyy, kun ihmiset ostavat palveluja ja tuotteita, ei riitä, että insinöörien palkkatuloja verotetaan kireästi
Vierailija kirjoitti:
No senkun sitten menette ja seurustelette. Mutta koittakaa ymmärtää, että mitä enemmän menette, sitä enemmän rajoituksia joudutaan laittamaan. Ja sitä kovempaa te sitten itkette, mesotte ja syytätte kaikesta meitä sopeutujia.
Ettekö näe, miksi tämä kuvio hieman saattaa huvittaa joitakin meistä, jotka kykenemme sopeutumaan rajoituksiin? Älkää nyt ainakaan meitä syyttäkö omista ongelmistanne.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Enemmän sain nautintoa elämääni toisten ihmisten näkemisestä ja seurustelusta. En ole mikään himoshoppaaja vaikka sanoinkin, että tykkään laittaa huulipunaa. :D
No miksi et tapaa muita ihmisiä? Ei sitä olla kielletty? Voisit pukeutua nätisti vaikka päivittäin, ja kutsua ihmisiä kylään. Riippuu tietysti siitä, kuinka hysteerisiä tuttavia sinulla on.
Mutta jos tosissaan ollaan; aika pienistä asioista jaksat naputtaa. Huulipunaa voi laittaa omaksi ilokseen vaikka päivittäin.
Vääjäämättä tulee mieleen, että osaatko yhtään ajatella että muilla ihmisillä on suurempiakin huolia tällä hetkellä; töiden menetys, läheisten kuolema, asuntojen menettäminen jne?
Onpas taas syyllistämistä. Totta kai ajattelen muita. Sen takia rajoituksia noudatan. Enkö saa ilmaista sitä, että todella kaipaan entistä elämää. Tulee todella paha mieli tämmöisistä kommenteista. Anteeksi, että ilmaisin, mitä asioita kaipaan entisestä elämästä. Oli tosi suuri virhe laittaa se yksi huulipunakommentti, kun siihen niin ilkeästi tartuttiin.
eikö tämä ole vihreää siirtymää väki ja kulutus vähenevät.virka siat ja sossun pummit ovat eniten huolissaan kun vero tulojen lasku voi vaikuttaa heidän tuloihin