Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?
23.03.2021 |
Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.
Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.
Kuka ihan oikeasti tykkää tästä?
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään.
Aika itsekeskeistä minäminä ajattelua.
Millä tavalla itsekeskeistä ajattelua? Onko sekin itsekeskeistä ajattelua, että pidän argentiinalaisista punaviineistä ja joku toinen ei?
Vaikka ei itseä haittaa luulisi, että haittaisi että monet ryhmät kuten opintojaan alouttaneet nuoret kärsii suuresti. En minä osaisi porskutella noin omahyväisen huolettomasti vaikka omaa elämää ei haittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen luetellut asiat turhana habatuksena. Minua kiinnostaa avaruus ja luonto, eivätkä mitään jo nähdyt materialistiset hömpötykset. Toisille on näköjään tärkeää kokea maailma kroppansa ulkopuolella, minulle riittää oma pääni sisäinen maailma.
Mitä on habatus?
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy myöntää, että vaikka olen introvertti ja nautin yksinäisyydestä ja etätöistä todella paljon, huomaan kaipaavani kuitenkin joitakin asioita. Juuri teattereita, matkailukohteita, konsertteja, erilaisia yleisötapahtumia, liikuntapaikkoja. En noissa normaalioloissakaan kovin usein ravannut, mutta nyt reilun vuoden jälkeen olisi kiva käydä edes jossain, missä näkee ihmisiä.
Tämä vuosi on kyllä muuttanut monet ennen tosi normaalit ja tavalliset asiat todella kaukaisiksi ja saavuttamattomiksi. On omituista katsoa televisiosta festareita, matkailuohjelmia, urheilutapahtumia tai muistella, miten sitä matkustettiin junalla ja yliopistolla istuttiin massaluennoilla. Ja lasten puolesta harmittaa todella kovasti, kun heillä jää kaikki luokkaretket, leirit sun muut väliin.
Arki sinänsä ei harmita eikä ole muuttunut, mutta kun aiemmin se arki katkesi lomamatkoihin tai illanviettoihin, nyt eletään vain pelkkää arkea ilman tietoakaan mitään muusta. Se on aika tahmean tuntuista.
Koen aika lailla sanasta sanaan samalla lailla kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ravintolassa kävin viimeksi vuonna 2013
- elokuvissa kävin viimeksi katsomassa Titanicin
- Teatterissa joskus 80-luvulla
- kerran olen ollut festareilla ja se oli -94
- ryhmäliikuntaa en ole harrastanut koskaan, ei riitä rytmitaju
- salilla käytiin yläasteen liikunta tunnilla
- iskän kanssa kävin katsomassa ralleja ala-aste ikäisenä
- kahvilassa sentään kävin elein. Juotiin kaverin kanssa pystykahvit ulkona.
Tervetuloa keski-ikäisen yksinhuoltaja äidin elämäänSulla on varmaan huikea hiekkalaatikon ja jääkaapin väliin sijoittuva elämä, jossa ei sivistyksestä ole tietoakaan. Ei todellakaan käy kateeksi.
Miten ravintolat, ryhmäliikunnat, festarit, kahvilat ja teatterit tekevät ylimaallisen sivistyneeksi?
Ihminen voi käyttää senkin ajan vaikka jonkun oikeasti sivistävän asian lukemiseen tai tekemiseen.
Jos sinä käyt heilumassa festareilla tai jossain body combatissa kirkuvat pöksyt jalassa samojen apinoiden kanssa, niin miten siinä tulee sivistyneeksi?
Kyllähän ihmisen mieli näivettyy jos ei ole mitään virikkeitä oman kodin ja elämän ulkopuolella.
Eikö muita haittaa jo se, että oma valinnanvapaus on otettu pois?
Ei voi edes suunnitella mitään. Minulla on sellainen "aivotoiminta", että vaikka en lähtisi mihinkään välttämättä niin minulla pitää olla vapaus tehdä niin halutessani. Minua haittaa ja ahdistaa suuresti jo tämä, että ihan totuttuja perusasioita ei voi tehdä.
Viime viikolla olin kaverini kanssa kävelyllä ja sanoimme, että mennään kahville jonnekin kivaan kahvilaan, otetaan hyvät pullat tai leivokset, mutta sitten tajusimme että eipä mennäkään.
Itse ja kaverini kaipaamme: ulkona syömistä, kahvilla, oluella, viinillä yms. spontaania tai suunniteltua käymistä, karaokea, tanssimista, laivaristeilyjä, kylpylöitä, uimahallia, yhteisiä tapaamisia, ilman maskia olemista, yleensä vapaasti ja huolettomasti olemista ja juttelemista ihmisten kanssa, matkojen suunnittelua, pieniä tai suurempiakin spontaaneja asioita ylipäätään yleisissä tiloissa. Harrastukset jne. Jne.
Siis niitä asioita joita voi normaalisti päättää ja ne voi siitä ilman suurempaa vaikeutta toteuttaa.
Ja nyt tarkoitan juuri niitä, mitkä tapahtuvat yhteydessä muihin ihmisiin.
En lenkkeilyä yksin tai kaksin, sukan kutomista tai ristikoita yms.
Niitä teen ja olen jo tehnyt ihan ilman koronaakin.
Korona ei mitenkään lisää niiden arvoa tai glorifisoi niitä asioita.
Vaan juuri niitä nyt puuttuvia asioita kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kulutusjuhlaa = ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Enemmän sain nautintoa elämääni toisten ihmisten näkemisestä ja seurustelusta. En ole mikään himoshoppaaja vaikka sanoinkin, että tykkään laittaa huulipunaa. :D
No miksi et tapaa muita ihmisiä? Ei sitä olla kielletty? Voisit pukeutua nätisti vaikka päivittäin, ja kutsua ihmisiä kylään. Riippuu tietysti siitä, kuinka hysteerisiä tuttavia sinulla on.
Mutta jos tosissaan ollaan; aika pienistä asioista jaksat naputtaa. Huulipunaa voi laittaa omaksi ilokseen vaikka päivittäin.
Vääjäämättä tulee mieleen, että osaatko yhtään ajatella että muilla ihmisillä on suurempiakin huolia tällä hetkellä; töiden menetys, läheisten kuolema, asuntojen menettäminen jne?
Onpas taas syyllistämistä. Totta kai ajattelen muita. Sen takia rajoituksia noudatan. Enkö saa ilmaista sitä, että todella kaipaan entistä elämää. Tulee todella paha mieli tämmöisistä kommenteista. Anteeksi, että ilmaisin, mitä asioita kaipaan entisestä elämästä. Oli tosi suuri virhe laittaa se yksi huulipunakommentti, kun siihen niin ilkeästi tartuttiin.
Eikö ole kuitenkin aivan totta, että valitat mitättömistä asioista? Sekin on totta, että ihmisten kanssa seurustelu ei ole kiellettyä, eli jos se on se mitä eniten kaipaat niin mikä estää tekemästä sitä? Kahvilatkin oli auki vielä pari viikkoa sitten, ja ihmisiä todellakin istuskeli niissä. En ymmärrä mikä tässä on näin vaikeaa? Pelkäätkö ihmisten reaktiota, jos kutsut jonkun luoksesi, tai kahvilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Kahvilat, pizzat ja ravintolaillalliset ovat viimeisen vuoden aikana olleen suurimman osan ajasta täysin mahdolisia. Elokuviin ja teatteriin ei pääse, mutta miten sitä teatteria ehtii vuodessa kaivata, jos siellä muutenkin on käynyt vain sen kerran vuodessa? Tai laivareissua?
Huulipunan käyttö on omituinen ongelma. Miksi ensinnäkin laittaisit huulipunaa paikkaan, jonne pitää laittaa maski? Ja toiseksi, jos menet esimerkiksi sinne ravintolaan syömään, se huulipunahan tuhrautuu joka tapauksessa. Kotonahan saat pitää huulipunaa niin paljon kuin sielu sietää.
No ei sitä tarvitse takertua jokaiseen sanaan. Se oli symbolinen vapauden oodi sille, mitä kaikkea kaipaan, jota vielä oli vuonna 2019 ilman rajoituksia, syyllistämistä tai omantunnontuskia.
Tuo on kyllä totta. Elämässämme on nyt monia kiellettyjä asioita, jotka ennen olivat aivan itsestäänselviä ja kyllähän se tuntuu todella omituiselta, että ihan kaikesta pitää miettiä, onko se nyt oikein vai onko siinä jotain riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään.
Aika itsekeskeistä minäminä ajattelua.
Millä tavalla itsekeskeistä ajattelua? Onko sekin itsekeskeistä ajattelua, että pidän argentiinalaisista punaviineistä ja joku toinen ei?
Vaikka ei itseä haittaa luulisi, että haittaisi että monet ryhmät kuten opintojaan alouttaneet nuoret kärsii suuresti. En minä osaisi porskutella noin omahyväisen huolettomasti vaikka omaa elämää ei haittaisikaan.
Ketjun aloituksena oli kysymys, millaiset ihmiset NAUTTIVAT tästä uudesta normaalista. Ja siihen kysymykseen vastasin. Kysymys ei ollut, millaiset ihmiset EIVÄT NAUTI tästä uudesta normaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ihan normaalia elämää. Matkalle on varaa lähteä kerran vuoteen niin eipä paljoa mun elämässä näy. Maskia käytän joten se se suurin muutos ja itseasiassa pidän maskin käytöstä; saa ruman naamansa piiloon eikä tarvi meikata. Sos elämää ei ole ollut muutenkaan 14 vuoteen niin en mä missään yksin halua käydä. Kotona, töissä ja lenkillä vaan
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tällä palstalla on ainoastaan pyhimyksiä, jotka eivät ikinä käy ravintoloissa, baareissa, teatterissa, keikoilla ja jotka suorastaan vahingoniloisina huutavat lisää rajoituksia ja haluavat jopa kaiken tuon kokonaan kiinni, koska eivät itse tykkää olla ihmisten seurassa.
Korona on kyllä tuonut esille ihmisten totaalisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen -nimenomaan näiden rajoitusten puolestapuhujien kautta. Koska heille tämä tilanne on ihan sama niin pakko sen on olla kaikille muillekin ja näin voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin asti.
Rajoitukset ovat kuin taivaan lahja, mitä vittua sinä siellä baarissa teet raakkuamssa aikuinen nainen? Teatterin vielä ymmärrän. Ja mihin tarvitset ihmisiä kun sinulla on netti, netflixit ja pelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan jo valmiiksi erakoituneet pariskunnat joille riittää toistensa seura ja muut ihmiset nähdään lähinnä kiusankappaleina. Työtä on molempien mahdollista tehdä etänä ja harrastukset ovat jo ennen pandemia-aikaa olleet neljän seinän sisälle rajoittuvia, matkustamista tai ravintolassakäyntiä ei harrasteta koska ihmisten ilmoille poistuminen on muutenkin koettu vaivalloiseksi. Nämä sitten ovatkin niitä jotka kovimpaan ääneen saarnaavat rajoitusten noudattamisesta esimerkiksi yksinasuville jotka näkevät muutamaa ystävää toistensa kodeissa.
No muuten osumme kuvaukseesi, mutta harrastuksemme ovat ulkoilmassa, ei neljän seinän sisällä, minkä takia mitkään sisätilarajoitukset eivät meitä häiritse. Matkustamista on voitu harrastaa kotimaassa koko vuosi ja on harrastettukin jopa normaalia enemmän kun ei ole tarvinnut varata yhtään viikonloppua esimerkiksi puolipakollisiin sukujuhliin. Ulkomaan matkoja olisi tehty kaksi per vuosi, nyt on matkustettu nekin lomat kotimaassa, ei harmita.
Muiden menoista ja rajoituksista en saarnaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Enemmän sain nautintoa elämääni toisten ihmisten näkemisestä ja seurustelusta. En ole mikään himoshoppaaja vaikka sanoinkin, että tykkään laittaa huulipunaa. :D
No miksi et tapaa muita ihmisiä? Ei sitä olla kielletty? Voisit pukeutua nätisti vaikka päivittäin, ja kutsua ihmisiä kylään. Riippuu tietysti siitä, kuinka hysteerisiä tuttavia sinulla on.
Mutta jos tosissaan ollaan; aika pienistä asioista jaksat naputtaa. Huulipunaa voi laittaa omaksi ilokseen vaikka päivittäin.
Vääjäämättä tulee mieleen, että osaatko yhtään ajatella että muilla ihmisillä on suurempiakin huolia tällä hetkellä; töiden menetys, läheisten kuolema, asuntojen menettäminen jne?
Onpas taas syyllistämistä. Totta kai ajattelen muita. Sen takia rajoituksia noudatan. Enkö saa ilmaista sitä, että todella kaipaan entistä elämää. Tulee todella paha mieli tämmöisistä kommenteista. Anteeksi, että ilmaisin, mitä asioita kaipaan entisestä elämästä. Oli tosi suuri virhe laittaa se yksi huulipunakommentti, kun siihen niin ilkeästi tartuttiin.
Saat ilmaista. Jokainen kaipaa, mutta toiset sopeutuvat nopeammin. Sinun ongelmasi kuulostavat pieniltä, jos vertaa muiden ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin kyllä kotona olemisesta ja olen aina nauttinut ennen koronaakin. Nautin myös luonnossa liikkumisesta ja olen aina nauttinut ennen koronaakin. Se mikä on harmittanut on se, ettei pääse ulkomaille tai konsertteihin, mutta eivät nekään ole mitään välttämättömyyksiä. Olen ihan tyytyväinen elämääni nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmisen mieli näivettyy jos ei ole mitään virikkeitä oman kodin ja elämän ulkopuolella.
Eikö muita haittaa jo se, että oma valinnanvapaus on otettu pois?
Ei voi edes suunnitella mitään. Minulla on sellainen "aivotoiminta", että vaikka en lähtisi mihinkään välttämättä niin minulla pitää olla vapaus tehdä niin halutessani. Minua haittaa ja ahdistaa suuresti jo tämä, että ihan totuttuja perusasioita ei voi tehdä.
Viime viikolla olin kaverini kanssa kävelyllä ja sanoimme, että mennään kahville jonnekin kivaan kahvilaan, otetaan hyvät pullat tai leivokset, mutta sitten tajusimme että eipä mennäkään.Itse ja kaverini kaipaamme: ulkona syömistä, kahvilla, oluella, viinillä yms. spontaania tai suunniteltua käymistä, karaokea, tanssimista, laivaristeilyjä, kylpylöitä, uimahallia, yhteisiä tapaamisia, ilman maskia olemista, yleensä vapaasti ja huolettomasti olemista ja juttelemista ihmisten kanssa, matkojen suunnittelua, pieniä tai suurempiakin spontaaneja asioita ylipäätään yleisissä tiloissa. Harrastukset jne. Jne.
Siis niitä asioita joita voi normaalisti päättää ja ne voi siitä ilman suurempaa vaikeutta toteuttaa.
Ja nyt tarkoitan juuri niitä, mitkä tapahtuvat yhteydessä muihin ihmisiin.
En lenkkeilyä yksin tai kaksin, sukan kutomista tai ristikoita yms.
Niitä teen ja olen jo tehnyt ihan ilman koronaakin.
Korona ei mitenkään lisää niiden arvoa tai glorifisoi niitä asioita.
Vaan juuri niitä nyt puuttuvia asioita kaipaan.
Kahvilat ovat olleet kiinni vasta kaksi viikkoa. Kolme viikkoa sitten olisit voinut käydä kaverisi kanssa kahvilassa. Tulipa muuten mieleen, että ennen pandemiaa palstalla oli usein kirjoituksia, miksi ihmiset eivät käy enää kahvilla toistensa luona vaan aina pitää mennä jonnekin kahvilaan. Silloin monet (en tarkoita sinua) kaipasivat just kotona kahvittelua kahviloissa tapaamisten sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään.
Aika itsekeskeistä minäminä ajattelua.
Millä tavalla itsekeskeistä ajattelua? Onko sekin itsekeskeistä ajattelua, että pidän argentiinalaisista punaviineistä ja joku toinen ei?
Vaikka ei itseä haittaa luulisi, että haittaisi että monet ryhmät kuten opintojaan alouttaneet nuoret kärsii suuresti. En minä osaisi porskutella noin omahyväisen huolettomasti vaikka omaa elämää ei haittaisikaan.
Opintoja aloittavat nuoret kärsivät suuresti?
Vaikka opiskelu ja tutkinto ovat ilmaisia. Itse asiassa siihenkin saa rahallosta tukea. Ruokaa ja vaatteita on sekä katto päällä ja lämmin asunto.
Sulla on merkillinen määritelmä kärsimykselle, jos ei pääse mölisemään haalarit päällä ympäri kaupunkien keskustoja ”verkostoitumaan”
Kyllä on elämässä mennyt nuorella joku pahasti vikaan, jos hieman poikkeuksellinen tilanne vuodessa saa pollan poksahtamaan. Ei siinä tule kestämään sitten muutenkaan normaalia elämää. Työelämän paineita, asuntolainoja, perhe-elämää.
Ai niin! Eihän ne kestäkään. Kun ennen koronaa iski jo parin vuoden työelämän jälkeen burn out.
Vetelää väkeä ja henkinen kapasiteetti olematon.
Onneksi emme asu vaikkapa Ukrainassa, jossa on sota käynnissä ja osa nuorista oikeasti kärsii. Kärsimys ei vain muodostu siitä, ettei saa imeä lattea kahvilassa
Suomalaiset täälläkin vaan nurisee ja marisee, hemmetin itsekästä kun miettii niitä maita joissa jo kuukausia ollut paikat suljettuina ja ei saa liikkua edes töihin.
Tavalliselta kansalta on huvit kielletty, mutta julkimot ja ylimystö bilettää entiseen malliin.
Herättää niin ihmetystä tämä pelottelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään.
Aika itsekeskeistä minäminä ajattelua.
Millä tavalla itsekeskeistä ajattelua? Onko sekin itsekeskeistä ajattelua, että pidän argentiinalaisista punaviineistä ja joku toinen ei?
Vaikka ei itseä haittaa luulisi, että haittaisi että monet ryhmät kuten opintojaan alouttaneet nuoret kärsii suuresti. En minä osaisi porskutella noin omahyväisen huolettomasti vaikka omaa elämää ei haittaisikaan.
Opintoja aloittavat nuoret kärsivät suuresti?
Vaikka opiskelu ja tutkinto ovat ilmaisia. Itse asiassa siihenkin saa rahallosta tukea. Ruokaa ja vaatteita on sekä katto päällä ja lämmin asunto.Sulla on merkillinen määritelmä kärsimykselle, jos ei pääse mölisemään haalarit päällä ympäri kaupunkien keskustoja ”verkostoitumaan”
Kyllä on elämässä mennyt nuorella joku pahasti vikaan, jos hieman poikkeuksellinen tilanne vuodessa saa pollan poksahtamaan. Ei siinä tule kestämään sitten muutenkaan normaalia elämää. Työelämän paineita, asuntolainoja, perhe-elämää.Ai niin! Eihän ne kestäkään. Kun ennen koronaa iski jo parin vuoden työelämän jälkeen burn out.
Vetelää väkeä ja henkinen kapasiteetti olematon.
Onneksi emme asu vaikkapa Ukrainassa, jossa on sota käynnissä ja osa nuorista oikeasti kärsii. Kärsimys ei vain muodostu siitä, ettei saa imeä lattea kahvilassa
Olet aivan supernegatiivinen ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Minun täytyy myöntää, että vaikka olen introvertti ja nautin yksinäisyydestä ja etätöistä todella paljon, huomaan kaipaavani kuitenkin joitakin asioita. Juuri teattereita, matkailukohteita, konsertteja, erilaisia yleisötapahtumia, liikuntapaikkoja. En noissa normaalioloissakaan kovin usein ravannut, mutta nyt reilun vuoden jälkeen olisi kiva käydä edes jossain, missä näkee ihmisiä.
Tämä vuosi on kyllä muuttanut monet ennen tosi normaalit ja tavalliset asiat todella kaukaisiksi ja saavuttamattomiksi. On omituista katsoa televisiosta festareita, matkailuohjelmia, urheilutapahtumia tai muistella, miten sitä matkustettiin junalla ja yliopistolla istuttiin massaluennoilla. Ja lasten puolesta harmittaa todella kovasti, kun heillä jää kaikki luokkaretket, leirit sun muut väliin.
Arki sinänsä ei harmita eikä ole muuttunut, mutta kun aiemmin se arki katkesi lomamatkoihin tai illanviettoihin, nyt eletään vain pelkkää arkea ilman tietoakaan mitään muusta. Se on aika tahmean tuntuista.