Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?
23.03.2021 |
Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.
Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.
Kuka ihan oikeasti tykkää tästä?
Kommentit (499)
Minä tykkään, en ole pinnallinen, että pitäisi joka päivä käydä jossain noissa mainitsemissasi paikoissa, ihanaa olla vaan kerrostalo yksiössä, töiden ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taiteilijana kuullut vuosikymmeniä kuinka kaikki taide ja kulttuuri on turhaa tarpeetonta epätyötä. Kuinka kulttuuri on lopetettava. Hymyillen ottanut vastaan turvansoittoa ja neuvoja kuinka minun pitäisi mennä oikeisiin töihin. Kuinka kaikki kulttuuri on syvaltä sieltä. No.. silvous plait. Nyt te saatte sitä tuta mitä halusitte. Tätä se on kun lopeyetaan tämä teidän mielestänne turha kulttuuri tarjonta.
Ja todellakin nähdään miten vähän sitä tarvitaan ja miten pieni merkitys sillä on suurimmalle osalle ihmisistä. Lahjakas ihminen tuottaa itse eikä tarvitse valmista.
Kuinkahan moni on huomannut korona-aikana, että ei se hiusten leikkuu ja värjäyskään itse asiassa kovin vaikeaa ole? Itse näin lahjakkaana kädentaitajana teen ne helposti itse. Ruokaakin osaan itse laittaa. Jumpata ja liikkuakin osaan itse. Todellakin, mihin tarvitaan kampaamoita, ravintoloita ja kuntosaleja? Antaa vaan kuolla niidenkin kulttuurin mukana.
Minä en oo käynyt muutenkaan kampaamoissa yli kymmeneen vuoteen, niin kyllä tuntuu naurettavalta että jonkun elämä olisi sellaisesta kiinni. Tosiaan sakset löytynee jokaiselta, ja jos haluaa erikoisempaa niin örejä ja permanentteja voi kaupasta ostaa.
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taiteilijana kuullut vuosikymmeniä kuinka kaikki taide ja kulttuuri on turhaa tarpeetonta epätyötä. Kuinka kulttuuri on lopetettava. Hymyillen ottanut vastaan turvansoittoa ja neuvoja kuinka minun pitäisi mennä oikeisiin töihin. Kuinka kaikki kulttuuri on syvaltä sieltä. No.. silvous plait. Nyt te saatte sitä tuta mitä halusitte. Tätä se on kun lopeyetaan tämä teidän mielestänne turha kulttuuri tarjonta.
Ja todellakin nähdään miten vähän sitä tarvitaan ja miten pieni merkitys sillä on suurimmalle osalle ihmisistä. Lahjakas ihminen tuottaa itse eikä tarvitse valmista.
Kuinkahan moni on huomannut korona-aikana, että ei se hiusten leikkuu ja värjäyskään itse asiassa kovin vaikeaa ole? Itse näin lahjakkaana kädentaitajana teen ne helposti itse. Ruokaakin osaan itse laittaa. Jumpata ja liikkuakin osaan itse. Todellakin, mihin tarvitaan kampaamoita, ravintoloita ja kuntosaleja? Antaa vaan kuolla niidenkin kulttuurin mukana.
Siitä on jo kymmenisen vuotta kun opettelin youtuben avulla leikkaamaan hiukseni. Tavattoman monet ammatit on niitä katoavia ammatteja ja siksi alhainen syntyvyys ei ole uhka vaan mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Me olemme niin erilaisia.
Moottorinsahan terät on terotettuna ja kohta tuoksuttelemaan tuoreen kaadetun puun tuoksua ja nuotio makkaraa maaiman parhaimman tyypin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt voi sanoa nauttivani, mutta ei mua myöskään haittaa tämä tilanne. Se tympii eniten, kun ihmiset jaksaa kitistä ettei pääse baariin tai reissuun. Vähän säälittävää, jos elämässä ei mitään muuta mielekästä sisältöä ole.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan. Tämä on avannut ihan uudet markkinat näille minä ole suhteessa muita parempi ihminen.
Paremmat markkinat on niillä salaliittoteoristeillä jotka osoittivat mieltään koronarajoituksia vastaan ja myyvät seuraajilleen pillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokenut saaneeni monia hyötyjä tästä vuodesta. Ei ulkomaan työmatkoja, työperäisiä kissanristiäisiä, aamuruuhkaa, töistä paluuta iltamyöhään. Olen nukkunut hyvin, urheillut, jaksanut laihduttaa, ollut perheen kanssa, siivonnut ja rempannut, jne. Työ on säilynyt ja paljon rahaa säästynyt, jotka olen sijoittanut. Mutta nyt kiitos jo riittää...
Eniten harmittaa teinien puolesta. Paljon jää kokematta ja vuosikin on heidän elämästään tosi pitkä aika.
Mitä teineiltä jää kokematta?
Olen eri, mutta kokemusta asiasta on. Oma nuori aloitti yliopisto-opinnot syksyllä. Kyllä se etäopiskelu on ollut raskasta eikä mitään normaalia opiskelijaelämää ja tapahtumia ole ollut. Hän ei kaipaa biletystä ja kännäystä vaan ihan kavereita ja yhdessä opiskelua ja oleilua uudella opiskelupaikkakunnalla. Onneksi sentään urheiluharradtus on sm-tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsät ja rajoittuneet ihmiset, jotka saa jotain sadistista nautintoa siitä, kun muillakin on yhtä ankea elämä kuin heillä.
Baareistako se oikea elämä löytyy?
Kuka sanoi pelkät baarit?
Sosiaaliset ihmiset kaipaavat sosiaalisuutta, ihmisten kohtaamista, harrastamista, hauskuutta, uuden näkemistä ja kokemista. Tämä 'ihana uusi normaali' tuntuu itsestäni pidemmän päälle vain surkastumiselta ja homehtumiselta, kaiken spontaanin elämänilon hiipumiselta.
Olisi hienoa kun joku osaisi joskus selittää mikä ihmisen kohtaamisessa on niin hienoa. Siis että mitä tapahtuu kun tapaat jonkun kivan tyypin, mitä siitä saa itselle? Hetken huvia, kokemuksen siitä että jotenkin kelpaa jollekin, mitä?
Mä siis kysyn ihan oikeasti tätä, osaisko joku eritellä? Pidän ihmisten kanssa olemisesta toki joo, voisi muotitermein luonnehtia sosiaaliseksi introvertiksi. Mutta en silti oikeastaan kaipaa tuollaista, ton voi jättää pois ilman suuria ongelmia.
Miettii että miksi tätä alapeukutetaan?
Mua haittaa lähinnä se, että uimahallit ovat kiinni. Leffoissa, konserteissa jne käyn ehkä pari kertaa vuodessa joten eipä niiden puutetta suuresti huomaa.
No, mulla ei muutenkaan ole kauheasti elämää. Ei ole kavereita ketä tavata muutenkaan. Mukavaa on nyt, kun saa olla kotona tekemässä etätyötä. Ei aikaisia herätyksiä, ei ajamista ruuhkassa, ei sitä älytöntä väsymystä työpäivän jälkeen. Lapsi saa tulla aikaisemmin kotiin ja on enemmän aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on kaksi vastausta: Luonnostaan erakkoluontoiset ihmiset, sekä vahingnoniloiset ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on ihan mukavaa.
Asun perheeni kanssa merenrannalla. Täällä voi metsästää, kalastaa, kulkea luonnossa. Uida omassa rannassa kun kesä taas tulee. Talvella istuskella takkatulen loimussa ja nauttia rennosta oleilusta. En todellakaan kaipaa mitään hälyisiä ravintoloita, festareiden älämölöä tai vastaavia apinatarhoja.
Teatterit ei kiinnosta ja leffateatterit ovat hinnoitelleet itsensä pihalle ja niissä on aina jotain mölisijöitä.
Koskaan ei ole vaivannut pelko, että jäisin jostain paitsi, jos koti ei olekaan vain paikka nukkua.
Laivalle ei kukaan aikuinen mene vapaaehtoisesti. On tullut käytyä parikymppisenä ihan riittävästi.
Matkustamista kaipaan, olemme käyneet kerran vuodessa jossain kaukomatkalla perheen kesken.
Koko tämä aika on ihan terveellistä sosiaalisesti levottomille ihmisille. Rahaa säästyy ja ehtii kuuntelemaan itseään. Mutta sehän noita haahuilijoita taitaakin pelottaa, kun ei pääse itseään pakoon sosiaaliseen älämölöön.
Alla oleva julkinen THL ohjeistus vuodelta 2009, kun suomalaisia pyrittiin suojelemaan H1N1-virukselta, joka käytännössä ei juurikaan eroa COVID-viruksesta.
Entä kasvosuojaimet?
”Niitä ei ole missään tilanteessa suositeltu sairaaloiden ulkopuolella harvinaisia tilanteita lukuun ottamatta.”
Kannattako pysyä kotona?
”Ei ole mitään järkeä välttää normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tämä on yksimielinen suomalainen suositus. Kaupassa, kirkossa, konsertissa, töissä, tarhassa ja koulussa voi käydä normaaliin tapaan ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Virukselta ei voi kuitenkaan suojautua, se on jo kaikkialla. Sen saa, jos on saadakseen.”
Miksi jotkut sairastuvat ja jotkut eivät?
”Ihmisten vastustuskyvyssä on yksilöllisiä eroja. Merkitystä on myös virusten määrällä. Riippuu ihmisen immuniteetista, yksilöllisestä suojamekanismista, kuinka paljon virusta tarvitaan, että se menee infektiokynnyksen yli. Normaalitilanteessa noin puolet tartunnan saaneista sairastuu influenssaan. Saman verran on ihmisiä, jotka ovat saaneet tartunnan, mutta joiden elimistö on torjunut viruksen ilman, että ihminen on sairastunut.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Alla oleva julkinen THL ohjeistus vuodelta 2009, kun suomalaisia pyrittiin suojelemaan H1N1-virukselta, joka käytännössä ei juurikaan eroa COVID-viruksesta.
Entä kasvosuojaimet?
”Niitä ei ole missään tilanteessa suositeltu sairaaloiden ulkopuolella harvinaisia tilanteita lukuun ottamatta.”
Kannattako pysyä kotona?
”Ei ole mitään järkeä välttää normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tämä on yksimielinen suomalainen suositus. Kaupassa, kirkossa, konsertissa, töissä, tarhassa ja koulussa voi käydä normaaliin tapaan ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Virukselta ei voi kuitenkaan suojautua, se on jo kaikkialla. Sen saa, jos on saadakseen.”
Miksi jotkut sairastuvat ja jotkut eivät?
”Ihmisten vastustuskyvyssä on yksilöllisiä eroja. Merkitystä on myös virusten määrällä. Riippuu ihmisen immuniteetista, yksilöllisestä suojamekanismista, kuinka paljon virusta tarvitaan, että se menee infektiokynnyksen yli. Normaalitilanteessa noin puolet tartunnan saaneista sairastuu influenssaan. Saman verran on ihmisiä, jotka ovat saaneet tartunnan, mutta joiden elimistö on torjunut viruksen ilman, että ihminen on sairastunut.”
Vierailija kirjoitti:
Mm. Bill Gates, Klaus Schwab ja Jeff Bezos?
Ja Arturo Sosa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
No on täällä kyllä kaikki liikuntapaikat kiinni kuntosaleja myöten. Se on totta, ehkä olen pinnallinen, mutta näistä asioista sain paljon iloa elämääni ja ne kaikki vähitellen viedään pois. Kai siitä saa olla surullinen? Tämä keskustelu on kyllä ollut niin masentavaa luettavaa.
Elämässä on muutakin nautintoja, kuin kuluttaminen.
Sellainen joka ei viihdy isoissa porukoissa ja inhoaa puolipakollisia mummon kummin kaiman kissanristiäisiä.
No, keikoille/festarille olis kiva päästä silloin tällöin, mutta ei keikattomuus vielä ahdista.
Kesälomat menee muutenkin enempi telttaillen ja autoillen kuin lentäen.