Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?

Trump voitti vaalit ylivoimaisesti

Miksi täällä alapeukutetaan jokaista vastausta, jossa vastaaja kertoo ettei kärsi suuresti rajoituksista? Jos joku kertoo ettei hänellä ollut ennen koronaakaan vilkasta seuraelämää, niin täällä alapeukku viuhuu? Onko se teistä epäuskottavaa, jeesustelua tms? On ihan oikeasti paljon ihmisiä, jotka eivät käy juuri missään tai tapaa ketään. Ei se ole vittuilua tai moralisointia teitä sosiaalisempia kohtaan vaan ihan vain tosiasia. Onko teistä kaikilla velvollisuus tuntea kärsimystä, vaikkei oma elämä olisikaan juuri muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän korona rajoituksineen vaikuttaa paljon suuremmin ihmisiin, jotka kaupunkilaiselämää viettäviin, kuin maaseudulla valtavissa omakotitaloissa isoine pihoine asuviin. Lisäksi tämä vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin paljon voimakkaammin, kuin työlle ja levolle omistautuneisiin, vauhtivaiheen eläneisiin keski-ikäisiin. Tässä keskustelussa korostuu hirveän paljon kaupunkilaiselämän tai nuorten elämäntyylin vähättely tai suorastaan haukkuminen. Ihmettelen todella, että me mukamas älykkäät, kouluttautuneet ja sivistyneet ihmiset näin vähän osaamme asettua toisen asemaan ja suhtautua ymmärryksellä. Ei tämän pitäisi myöskään olla mikään kilpa-asetelma, onko kaupunkilaiselämä vai maalaiselämä parempaa, vaan niiden asioiden myöntämistä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet, ja korona vaikuttaa todella epätasa-arvoisesti ihmisiin. Joillekin tämä on onnenpotku, toisille hirveän raastavaa. Julmaa ja väärin väheksyä tai arvostella niitä, jotka tykkäävät vaikka polttopuiden pilkkomisen sijaan käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Kumpikaan elämäntyyli ei ole enemmän oikein tai väärin.  

Mutta silti on kyllä tyhjäoäinen, mikälu mielenterveys menee kun ei pääse muutamaan viikkoon baariin tai kahvilaan tai bilettämään. Kannattaisi itsekunkin siellä kaupungissakin keskittyä elämän perusasioihin ja siihen mikä on oikeasti tärkeää. Kauhea parku kun kukaan ei viihdytäkkään nyt ja ihan itse joutuu tekemään asioita jos jotain haluaa. Ihan kamalaa. Suomessa on ollut tosi vähän mitään rajoituksia moniin muihin maihin verraten.

Vierailija kirjoitti:

Minä nautin siinä mielessä, että tunnen suurta vahingoniloa. Valtavaa vahingoniloa.

Olen asunnoton, sairas, perheetön, kaveriton ja köyhä pitkäaikaistyötön. Olen muutaman vuoden toisiaan seuraavien katastrofien ketjun myötä ajatellut kauhulla sitä, että joudun elämään kurjissa oloissa yksin ja katkerana ties montako kymmentä vuotta vielä.

Nyt, kun ennen niin elämäänsä tyytyväiset ja optimistisesti tulevaisuuttaan odottavat ihmiset joutuvat lymyämään kodeissaan, joissa eivät edes viihdy, seuranaan omaisensa, joista he eivät yllätyksekseen edes pidä, minua kantaa puhdas vahingonilo. Kun yhteiskunnat romahtavat tämän ja tulossa olevien pandemioiden seurauksena, totta kai minäkin kuolen tänne nurkkaan, mutta niinpä kuolevat nurkkiinsa muutkin, ensin henkisesti ja lopulta fyysisesti. Lällällää! :D

No tässä kirjoituksessa on ainakin persoonallinen tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään. 

Uskaltaisin väittää, että ihminen, jonka elämä ei ole muuttunut yhtään, ei puhu täysin totta. Muutoksenhan ei tarvitse olla negatiivinen, mutta jotain on varmasti muuttunut. Sinulla on hyvin erikoinen tilanne, jos esim. yksikään lapsistasi tai lapsenlapsistasi ei ole kertaakaan joutunut rajoittamaan olemista sinun kanssasi tai sinä et käy edes kirjastossa. Ja jos puhut, että "ravintolasta saa tilattua ruokaa", niin eikö se muka ole muutos siihen, että ennen olet voinut käydä ravintolassa? Tai jos et ole käynyt kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä koskaan ravintolassa, niin miksi juuri nyt alkaisit tilata sieltä ruokaa? Sekin olisi muuten muutos entiseen elämääsi.

Jotenkin näistä "ei yhtään mitään muutosta" -kirjoituksista huokuu jonkinlainen oman kilven kiillotus siitä kuinka hyvää oma elämäsi on, vaikket sinä kuitenkaan voit suoraan voi vaikuttaa esim. siihen, etteikö joku lapsistasi tai tuttavistasi joudu koronan takia muuttamaan omaa elämäänsä. 

Ei ollut tarkoitus kiillottaa omaa kuvaa vaan kertoa, että elämäni oli pandemiaa edeltävinä vuosina ihan samanlaista kuin nytkin. Mikään ei siis ole muuttunut. Etätöitä tein ennenkin, samoin tilasin päivittäistavarat kerran viikossa kotiinkuljetuksella. kaiken muunkin olen jo vuosia tilannut verkkokaupoista ja koska en omista autoa, olen painavammat tilannut aiemminkin kotiinkuljetuksella. Se on toki muuttunut, että en enää kävele noutamaan kevyempiä paketteja itse, mutta en koe sitä mitenkään vaikeaksi asiaksi vaan pikemminkin helpoksi, kun ei tarvitse jonottaa pakettia noutaessaan eikä harmitella, jos vettä tulee taivaalta saavin täydeltä. 

Kirjastossa en tosiaan ole käynyt ikuisuuksiin. En edes tiedä, missä kirjastokorttini on. Luen kyllä kirjoja, mutta ostan niitä, saan lahjaksi  ja lainaan läheisiltäni. Lasteni ja lastenlasteni kanssa en ole joutunut rajoittamaan olemista. Oli ennenkin selvää, että jos ollaan sairaina (olipa sitten flunssa, vatsatauti tms) , ei kyläillä. Joulua vietettiin ihan samalla kokoonpanolla kuin aina ennenkin. 

Ravintolassa kävin ennen pandemiaa ja kävin viime syksynäkin, kun tilanne oli parempi. Nyt on toki ravintolat olleet kaksi viikkoa kiinni, mutta olisin oikein hyvin voinut mennä ravintolaan syömään silloin, kun ne olivat vielä auki. Ei mun tarvitse joka viikko päästä ravintolaan syömään eikä edes joka kuukausi. Toki olet oikeassa, että se on muuttunut, että tälle alueelle toimittaa nyt enemmän ravintoloita kuin ennen pandemiaa. On siis huomattavasti enemmän valinnanvaraa, mistä tilata. Muutos, mutta positiivinen sellainen. 

Ehkä tässä on meillä sellainen ajatteluero, että mä en vertaa nykytilannetta siihen, mitä tein 20,  40 tai 60  vuotta sitten vaan mitä tein kolmena pandemiaa edeltävänä vuotena. Ja siihen verrattuna juuri mikään ei ole muuttunut, ei ainakaan huonompaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan ap:n lailla ajatteleva kestäisi sotatilan? Nämä nykyiset "rajoitukset" ovat lastenleikkiä todellisten rajoitusten rinnalla.

Sotatilaa ei kestä moni muukaan. Siinä monella nuppi hajoaisi tavalla tai toisella.

Toivon, että lopetettaisiin vertaaminen sotatilaan. Moni sodasta selvinnyt oli sisältä rikki.

Niinpä. Ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista verrata sotaan. Tai ylipäätään aina, jos on jotain vastoinkäymisiä, niin joku vetää sen "no mutta sota-ajalla"-kortin esiin. Voi saatana. Ihan kuin elämässä ei voisi olla mitään vaikeaa, koska "olihan sota!". 

Minusta sota-ajasta muistuttaminen on ihan hyvä asia, tai mistä tahansa mistä ihmiset ovat ennenkin selvinneet, vielä pahemmista kriiseistä.

Nykyihmisestä on tullut aivan liian omanapainen ja mukavuudenhaluinen, myös minusta, en sitä kiellä. Tämä koronakriisi on siinä mielessä sopiva herätys juuri oikeaan aikaan, että emme ole täällä yksin, ja elämä on pienestä kiinni. Nyt pitää ottaa vastuuta yhteisesti eikä sulkeutua kuppikuntiin sättimään toinen toistaan. Missä on sota-ajan henki?! Enemmistöltä sitä löytyy, se on hyvä se, mutta se pitäisi löytyä' jokaiselta. 

Ei tämä nyt niin voi mennä että luhistutaan jo vuodessa minimaalisista rajoituksista ja suosituksista, jotkut oivat kärsineet oikeasti ja menettäneet perheenjäseniään, ja toiset kehtaavat itkeä kuinka heidän vapauttaan rajoitetaan, kun joku kuntosali on kiinni.

Tosilla on sisua, toisilla ei. Sama järjen kanssa. Se on hyvin vuoden aikana nähty. 

 

"Sota-ajan henki". Minusta on kyllä suoraan sanoen arveluttavaa ihannoida sota-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän korona rajoituksineen vaikuttaa paljon suuremmin ihmisiin, jotka kaupunkilaiselämää viettäviin, kuin maaseudulla valtavissa omakotitaloissa isoine pihoine asuviin. Lisäksi tämä vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin paljon voimakkaammin, kuin työlle ja levolle omistautuneisiin, vauhtivaiheen eläneisiin keski-ikäisiin. Tässä keskustelussa korostuu hirveän paljon kaupunkilaiselämän tai nuorten elämäntyylin vähättely tai suorastaan haukkuminen. Ihmettelen todella, että me mukamas älykkäät, kouluttautuneet ja sivistyneet ihmiset näin vähän osaamme asettua toisen asemaan ja suhtautua ymmärryksellä. Ei tämän pitäisi myöskään olla mikään kilpa-asetelma, onko kaupunkilaiselämä vai maalaiselämä parempaa, vaan niiden asioiden myöntämistä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet, ja korona vaikuttaa todella epätasa-arvoisesti ihmisiin. Joillekin tämä on onnenpotku, toisille hirveän raastavaa. Julmaa ja väärin väheksyä tai arvostella niitä, jotka tykkäävät vaikka polttopuiden pilkkomisen sijaan käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Kumpikaan elämäntyyli ei ole enemmän oikein tai väärin.  

Mutta silti on kyllä tyhjäoäinen, mikälu mielenterveys menee kun ei pääse muutamaan viikkoon baariin tai kahvilaan tai bilettämään. Kannattaisi itsekunkin siellä kaupungissakin keskittyä elämän perusasioihin ja siihen mikä on oikeasti tärkeää. Kauhea parku kun kukaan ei viihdytäkkään nyt ja ihan itse joutuu tekemään asioita jos jotain haluaa. Ihan kamalaa. Suomessa on ollut tosi vähän mitään rajoituksia moniin muihin maihin verraten.

Hei kuule ankeuttaja, tämä tilanne on kestänyt jo vuoden. Vastuuntuntoinen ihminen ei ole käynyt huvittelemassa vuoteen. On ihan inhimillistä, että tässä alkaa jo vähän väsähtää ja kaivata normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän korona rajoituksineen vaikuttaa paljon suuremmin ihmisiin, jotka kaupunkilaiselämää viettäviin, kuin maaseudulla valtavissa omakotitaloissa isoine pihoine asuviin. Lisäksi tämä vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin paljon voimakkaammin, kuin työlle ja levolle omistautuneisiin, vauhtivaiheen eläneisiin keski-ikäisiin. Tässä keskustelussa korostuu hirveän paljon kaupunkilaiselämän tai nuorten elämäntyylin vähättely tai suorastaan haukkuminen. Ihmettelen todella, että me mukamas älykkäät, kouluttautuneet ja sivistyneet ihmiset näin vähän osaamme asettua toisen asemaan ja suhtautua ymmärryksellä. Ei tämän pitäisi myöskään olla mikään kilpa-asetelma, onko kaupunkilaiselämä vai maalaiselämä parempaa, vaan niiden asioiden myöntämistä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet, ja korona vaikuttaa todella epätasa-arvoisesti ihmisiin. Joillekin tämä on onnenpotku, toisille hirveän raastavaa. Julmaa ja väärin väheksyä tai arvostella niitä, jotka tykkäävät vaikka polttopuiden pilkkomisen sijaan käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Kumpikaan elämäntyyli ei ole enemmän oikein tai väärin.  

Olet ihan oikeassa. Mutta ei kannata asettaa vastakkain kaupunkilaiset-maalaiset kovin mustavalkoisestikaan. Aika moni täällä pääkaupunkiseudulla asuvista asuu täällä vain siksi, että heidän työpaikkansa ovat täällä. Eivät siis päästäkseen oopperaan, kansallisteatteriin, museoihin ja taidenäyttelyihin vaan päästäkseen töihin. Osa ei käy noissa koskaan ja osa sen verran harvoin, että kauempaakin voisi halutessaan tulla. Kauempana ei voi kuitenkaan asua, koska työmatkasta tulisi liian pitkä. Monella myös palkka on pieni, etätyö ei ole mahdollinen ja asumiskulut nielevät suuren osan tuloista, jolloin erilaisiin kulttuuririentoihin ei olisi edes varaa, vaikka halua ehkä olisikin.  

Totta, mutta tarkoitin, että tässä keskustelussa nimenomaan hyökätään niitä kohtaan paljon, jotka tykkäävät näistä perinteisistä 'kaupunkilaisiksi' mielletyistä elämäntyyleistä. 

No mä en ole hyökännyt vaan yrittänyt selittää useammassakin kommentissa, että pandemia-aika on tietenkin eri ihmisille erilainen kokemus. Kuitenkin mun kommentteihini on hyökätty ja pidetty jopa epäuskottavana, että olin hyvin tyytyväinen elämääni jo ennen pandemiaakin eikä pandemia ole muuttanut sitä juuri mitenkään. Ei ainakaan huonompaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja uhka ovat aina olleet tehokkaita markkinointikeinoja ja näiden varjolla on helppo myydä kansalle kuin kansalle palanen turvallisuudentunnetta. Massahysterian saavutettua kipupisteensä ei järjelle tai tosiasioille enää ole sijaa julkisessa keskustelussa. Päätöksenteosta tulee kiihotetun kansanjoukon lepyttämisen airut. Sanaparsi ”mitä jos” onkin yksi tehokkaimmista holtittoman rahanmenon oikeuttavista taikasanoista. Esirippu laskee ja lääketeollisuus kumartaa katsomossa töllöttäville aivottomille lampaille.

-Merike virosta

juu, huuhaagurut nauttii kun te aivopestyt salaliittolampaat ostatte heiltä pilleripurkkeja.  Rokotettahan ei voi ottaa, mutta ihmerohtoja kannattaa ostaa suoraan huru-ukoilta ja akoilta.

Bisnis is bisnis.

Vierailija kirjoitti:

Minä nautin siinä mielessä, että tunnen suurta vahingoniloa. Valtavaa vahingoniloa.

Olen asunnoton, sairas, perheetön, kaveriton ja köyhä pitkäaikaistyötön. Olen muutaman vuoden toisiaan seuraavien katastrofien ketjun myötä ajatellut kauhulla sitä, että joudun elämään kurjissa oloissa yksin ja katkerana ties montako kymmentä vuotta vielä.

Nyt, kun ennen niin elämäänsä tyytyväiset ja optimistisesti tulevaisuuttaan odottavat ihmiset joutuvat lymyämään kodeissaan, joissa eivät edes viihdy, seuranaan omaisensa, joista he eivät yllätyksekseen edes pidä, minua kantaa puhdas vahingonilo. Kun yhteiskunnat romahtavat tämän ja tulossa olevien pandemioiden seurauksena, totta kai minäkin kuolen tänne nurkkaan, mutta niinpä kuolevat nurkkiinsa muutkin, ensin henkisesti ja lopulta fyysisesti. Lällällää! :D

Sait peukun, koska kerrankin joku vastaa rehellisesti. <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän korona rajoituksineen vaikuttaa paljon suuremmin ihmisiin, jotka kaupunkilaiselämää viettäviin, kuin maaseudulla valtavissa omakotitaloissa isoine pihoine asuviin. Lisäksi tämä vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin paljon voimakkaammin, kuin työlle ja levolle omistautuneisiin, vauhtivaiheen eläneisiin keski-ikäisiin. Tässä keskustelussa korostuu hirveän paljon kaupunkilaiselämän tai nuorten elämäntyylin vähättely tai suorastaan haukkuminen. Ihmettelen todella, että me mukamas älykkäät, kouluttautuneet ja sivistyneet ihmiset näin vähän osaamme asettua toisen asemaan ja suhtautua ymmärryksellä. Ei tämän pitäisi myöskään olla mikään kilpa-asetelma, onko kaupunkilaiselämä vai maalaiselämä parempaa, vaan niiden asioiden myöntämistä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet, ja korona vaikuttaa todella epätasa-arvoisesti ihmisiin. Joillekin tämä on onnenpotku, toisille hirveän raastavaa. Julmaa ja väärin väheksyä tai arvostella niitä, jotka tykkäävät vaikka polttopuiden pilkkomisen sijaan käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Kumpikaan elämäntyyli ei ole enemmän oikein tai väärin.  

Olet ihan oikeassa. Mutta ei kannata asettaa vastakkain kaupunkilaiset-maalaiset kovin mustavalkoisestikaan. Aika moni täällä pääkaupunkiseudulla asuvista asuu täällä vain siksi, että heidän työpaikkansa ovat täällä. Eivät siis päästäkseen oopperaan, kansallisteatteriin, museoihin ja taidenäyttelyihin vaan päästäkseen töihin. Osa ei käy noissa koskaan ja osa sen verran harvoin, että kauempaakin voisi halutessaan tulla. Kauempana ei voi kuitenkaan asua, koska työmatkasta tulisi liian pitkä. Monella myös palkka on pieni, etätyö ei ole mahdollinen ja asumiskulut nielevät suuren osan tuloista, jolloin erilaisiin kulttuuririentoihin ei olisi edes varaa, vaikka halua ehkä olisikin.  

Totta, mutta tarkoitin, että tässä keskustelussa nimenomaan hyökätään niitä kohtaan paljon, jotka tykkäävät näistä perinteisistä 'kaupunkilaisiksi' mielletyistä elämäntyyleistä. 

No mä en ole hyökännyt vaan yrittänyt selittää useammassakin kommentissa, että pandemia-aika on tietenkin eri ihmisille erilainen kokemus. Kuitenkin mun kommentteihini on hyökätty ja pidetty jopa epäuskottavana, että olin hyvin tyytyväinen elämääni jo ennen pandemiaakin eikä pandemia ole muuttanut sitä juuri mitenkään. Ei ainakaan huonompaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen. 

Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin. 

Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla. 

Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa. 

Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä. 

Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.

Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan. 

Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.

Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä. 

Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota. 

Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..

Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.

Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.

Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?

En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.

Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.

Vierailija kirjoitti:

perusoikeuksia ovat hengittäminen, syöminen, nukkuminen. terveydenhuolto ja koulutus. 

muistuttaisin näille jotka väittävät että heidän perusoikeuksiaan loukataan, kun eivät pääse baariin riekkumaan tai salille esittelemään stringejään.

Se että joku elämän kannalta turha pytinki on kiinni jonkun aikaa, ei ole mitään "vapaudenriistoa" nähnytkään.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan ap:n lailla ajatteleva kestäisi sotatilan? Nämä nykyiset "rajoitukset" ovat lastenleikkiä todellisten rajoitusten rinnalla.

Sotatilaa ei kestä moni muukaan. Siinä monella nuppi hajoaisi tavalla tai toisella.

Toivon, että lopetettaisiin vertaaminen sotatilaan. Moni sodasta selvinnyt oli sisältä rikki.

Aivan! Sotaan vertaaminen on täysin järjetöntä. Miten yksinäisyydessä viihtyvät introvertit kestäisivät rintamalla tai työvelvollisuuden jossain joukkotalkoissa? Ainiin, silloin ei mietitty tarvitsetko jonkun yksityiskorsun, koska olet introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen. 

Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin. 

Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla. 

Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa. 

Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä. 

Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.

Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan. 

Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.

Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä. 

Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota. 

Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..

Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.

Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.

Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?

En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.

Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.

Ravintolat ovat olleet kiinni vasta KAKSI VIIKKOA. Koita nyt pärjätä miehesi kanssa loput tiedossa olevat neljä viikkoa. Mikään ei estä sinua pukeutumasta illalliselle hyvin, ostaa ruusuja  pöytään, sytyttää kynttilät, avata laatuviinipullo ja syödä miehesi kanssa erinomainen illallinen. Toivotaan, että ravintolat ovat taas neljän viikon päästä auki.

- eri - 

”Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.

Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.”

Minä ihan oikeasti tykkää tuosta ja viihdyn läheisteni ja ei-kaupallistettujen harrastusteni parissa?

"Liikkumisvapauden oikeudeton estäminen esimerkiksi sitomalla tai sulkemalla sisään on rangaistavaa vapaudenriistona".

Tässä faktaa niille jotka tuolla on kylttejä heilutelleet lauantaina, miten heidän uniikkia vapauttaan on riistetty. Ilmeisesti joku on tullut ja sitonut ja pitänyt heitä kellarissa?

Se selittäisikin paljon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan ap:n lailla ajatteleva kestäisi sotatilan? Nämä nykyiset "rajoitukset" ovat lastenleikkiä todellisten rajoitusten rinnalla.

Sotatilaa ei kestä moni muukaan. Siinä monella nuppi hajoaisi tavalla tai toisella.

Toivon, että lopetettaisiin vertaaminen sotatilaan. Moni sodasta selvinnyt oli sisältä rikki.

Niinpä. Ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista verrata sotaan. Tai ylipäätään aina, jos on jotain vastoinkäymisiä, niin joku vetää sen "no mutta sota-ajalla"-kortin esiin. Voi saatana. Ihan kuin elämässä ei voisi olla mitään vaikeaa, koska "olihan sota!". 

Minusta sota-ajasta muistuttaminen on ihan hyvä asia, tai mistä tahansa mistä ihmiset ovat ennenkin selvinneet, vielä pahemmista kriiseistä.

Nykyihmisestä on tullut aivan liian omanapainen ja mukavuudenhaluinen, myös minusta, en sitä kiellä. Tämä koronakriisi on siinä mielessä sopiva herätys juuri oikeaan aikaan, että emme ole täällä yksin, ja elämä on pienestä kiinni. Nyt pitää ottaa vastuuta yhteisesti eikä sulkeutua kuppikuntiin sättimään toinen toistaan. Missä on sota-ajan henki?! Enemmistöltä sitä löytyy, se on hyvä se, mutta se pitäisi löytyä' jokaiselta. 

Ei tämä nyt niin voi mennä että luhistutaan jo vuodessa minimaalisista rajoituksista ja suosituksista, jotkut oivat kärsineet oikeasti ja menettäneet perheenjäseniään, ja toiset kehtaavat itkeä kuinka heidän vapauttaan rajoitetaan, kun joku kuntosali on kiinni.

Tosilla on sisua, toisilla ei. Sama järjen kanssa. Se on hyvin vuoden aikana nähty. 

 

Ne eivät ole millään tapaa minimaalisia Suomessa, puhumattakaan kuheudesta, mikä on jo Euroopassa. Niissä suosituksissa ja rajoituksissa ei ole mitään ihailtavaa. Ei mitään.

Jos niissä olisi jotain absoluuttista hyvää itsessään, niin sellaista tilannetta olisi tietysti pitänuy tavoitella jo tuhansia vuosia. Nytkö sitten korona toi maailmaan onnen, koska sen vuoksi olemma saaneet aikaan rajoituksia!

Ja kuitenkaan koronaa ei voi poistaa maailmasta näillä rajoituksilla. Rajoitukset ovat ihmisiä, joilla on silmä, jokas näkee, että tarvii rajoittaa. Sellaisielle monet ovat antaneet oman silmänsä, sen rajoittajan päähän, ja se rajoittaja ratsastaa käärmeellä, jonka nimi on pilkkaaja, ja se käärme on samalla myös valehtelija, ja sen valeista tulee kärsimys maailmaan, ja kärsimystä ne rajoitukset ovat. Ihmisten vangitsemista, pieksemistä, suun peittämistä, koteihin ja laitoksiin sulkemista, yksin jättämistä, ja luettelo on loputon! 

En silti sano, etteikö ihminen saisi tavoitella terveyttä. Tietysti. Mutta kuten huomaat, jos terveys on pampulla hakkaamista, ja se pamputus ei edes sitä terveyttä edistä, eli virusta maailmasta poista, kuten tilanne on, tai tee muuta kuin pamputtajan silmäänsä tyytyväiseksi, ainoastaan lääkärin silmäänsä tyytyväiseksi, niin ketä varten se lääkäri ja pamputtaja sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen. 

Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin. 

Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla. 

Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa. 

Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä. 

Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.

Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan. 

Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.

Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä. 

Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota. 

Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..

Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.

Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.

Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?

En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.

Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.

Ravintolat ovat olleet kiinni vasta KAKSI VIIKKOA. Koita nyt pärjätä miehesi kanssa loput tiedossa olevat neljä viikkoa. Mikään ei estä sinua pukeutumasta illalliselle hyvin, ostaa ruusuja  pöytään, sytyttää kynttilät, avata laatuviinipullo ja syödä miehesi kanssa erinomainen illallinen. Toivotaan, että ravintolat ovat taas neljän viikon päästä auki.

- eri - 

Voi myös varata vaikka romanttisen hotelliviikonlopun puolisolle ja itselleen. Nyt on hotelleissa tilaa. 

Ei ole muuttanut minun elämääni millään lailla. Töitä riittää entiseen malliin, eikä ryhmäliikunta kiinnosta.