Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?
23.03.2021 |
Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.
Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.
Kuka ihan oikeasti tykkää tästä?
Kommentit (499)
Ihan tavallista pienituloisen arkea kuten ennenkin. Kirjastojen ja uimahallin sulkemiset ovat ainoa hankaluus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Digitaalisten kirjojen lainaaminen onnistuu kirjastosta. Kaivoin vanhan tabletin esiin ja käytän sitä tuohon tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?
En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.
En ole se kelle vastasit, mutta kyllähän se aika pinnalliselta kuulostaa jos elämään kuuluu hienot ravintolat huulipuna naamalla.
Varmaan introvertti, jolle sosiaaliset suhteet on rasite ja tämä tilanne mahdollistaa sen, että saa luvan kanssa olla erakko. Jää se sosiaalinen paine tavata pois.
Työelämäni parasta aikaa. Etätöissä saa keskittyä häiriöttä varsinaiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?
En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.
En ole se kelle vastasit, mutta kyllähän se aika pinnalliselta kuulostaa jos elämään kuuluu hienot ravintolat huulipuna naamalla.
Minusta se kuulosti iloiselta ja mukavalta elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?
En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.
Mitähän sinunkin kodissasi on vikana kun et pysty siellä viihtymään? Opettelisit edes ruokaa laittamaan niin voisit treffailusi kotona tehdä. Paljon viihtyisämpääkin kuin joissain tusinaravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin siinä mielessä, että tunnen suurta vahingoniloa. Valtavaa vahingoniloa.
Olen asunnoton, sairas, perheetön, kaveriton ja köyhä pitkäaikaistyötön. Olen muutaman vuoden toisiaan seuraavien katastrofien ketjun myötä ajatellut kauhulla sitä, että joudun elämään kurjissa oloissa yksin ja katkerana ties montako kymmentä vuotta vielä.
Nyt, kun ennen niin elämäänsä tyytyväiset ja optimistisesti tulevaisuuttaan odottavat ihmiset joutuvat lymyämään kodeissaan, joissa eivät edes viihdy, seuranaan omaisensa, joista he eivät yllätyksekseen edes pidä, minua kantaa puhdas vahingonilo. Kun yhteiskunnat romahtavat tämän ja tulossa olevien pandemioiden seurauksena, totta kai minäkin kuolen tänne nurkkaan, mutta niinpä kuolevat nurkkiinsa muutkin, ensin henkisesti ja lopulta fyysisesti. Lällällää! :D
Hyvä jos mielikuvien rakentaminen tuo mielihyvää. Sittenhän sinä olet voiton puolella.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mitenkään noin kauheaa elämä kuin haluaisit. Minulla on ihana koti, lapset ja puoliso ja korona-aika on vain lisännyt elämän nautittavuutta. Rahaa on säästössä riittävästi ja molemmilla on työ, mikä ei ole koronasta kärsinyt (päinvastoin, ala kuuluu koronavoittajiin).
Oikeasti minusta on aika rasittavia tämmöiset keskustelut ja aloitukset, missä taivastellaan miten joku voi elää tyytyväisenä tämmöisenä aikana. Meidän kaikkien elämäntilanne on erilainen ja myös selviytymiskeinot on erilaisia. Jotkut toimivat tehokkaasti kriiseissä ja latistuu kun asiat on hyvin.
On surullista ja ikävää, että niin moni on kärsinyt ja tulee kärsimään koronan vuoksi, mutta täällä on silti myös niitä, joihin se ei ole juurikaan vaikuttanut, eikä siitä tarvitse yhtään kenenkään olla pahoillaan. Ei tarvi olla pahoillaan siitäkään, että menee paremmin kuin ennen koronaa. Ei se ole keneltäkään pois.
Vaikka olenkin introvertti, niin en nauti, vaan kärsin.
Nautin sosiaalisista kokoontumisista vaikka tykkäänkin usein olla niissä taka-alalla ja keikoille tekee niin kovasti jo mieli päästä. Sääli, että tähän menee luultavimminkin vielä vuosia aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän se elämä on. Ei ole ainaista kivaa oloa.
Nyt möllötetään kotona, eikä tavata ihmisiä, kun korona, mutta yhtähyvin se voisi olla muu henk.kohtainen syy esim. syöpä, jalat paketissa, onnettomuus tai jokin muu.
Muutama vuosi sitten olin auto-onnettomuudessa, enkä tiennyt maailman menosta moneen kuukauteen ja siitä on musta aukko ja toipuminen keski pari vuotta. Enkä kenelläkään edes voinut valittaa, en edes tänne palstalle, kun ei edes sormet toimineet.
Päinvastoin, nyt nautin tästä möllöttelystä, kun olen suht koht terve ja sormetkin toimivat, eikä ole tuskaa ja kipua. Helppo juttu.
Etätyöt ovat parasta ikinä. Ei tarvitse ahdistua ekstroverttien ihmisten keskellä ja kälättää väkisin jotain jonninjoutavaa, vaan saa työskennellä omassa ihanassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?
En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.
En ole se kelle vastasit, mutta kyllähän se aika pinnalliselta kuulostaa jos elämään kuuluu hienot ravintolat huulipuna naamalla.
No eikä kuulosta. Sinä kuulostat siltä kuin kuuluisit johonkin uskonnolliseen lahkoon missä kaikki on kielletty. Jotka oikein rypevät ankeudessa, kurjuudessa ja mielikuvituksen puutteessa. Riittäähän tuollaisia Suomessa. Kyräilevät ohikulkijoita naama nurin päin.
En ihmettele enää ollenkaan, miten aikanaan Saksassa kansallissosialistinen puolue nousi valtaan ja vähitellen vei tietyiltä ihmisryhmiltä aste asteelta vapauden kokonaan. Aiemmin mietin, miten sen tavallaan annettiin tapahtua ilman, että siihen puututtiin ajoissa. Nyt kun katsoo, miten ihmiset kyttäävät toisiaan ja suorastaan vaatimalla vaativat koko ajan lisää rajoituksia, mieluiten perusoikeuksiin kajoamista, niin en ihmettele tosiaan enää. Oikeudet ja vapaus ovat sellaisia, mitä pitäisi viimeiseen saakka puolustaa, sillä jos ne kerran antaa menettää, niin niitä ei hevillä enää takaisin saa. Sen takia olen huolestunut siitä, miten huolettomasti ihmiset (globaalisti) suhtautuvat tähän koko ajan asteittain pahenevaan rajoittamiseen ja jopa itse pyytävät sitä. Miettikää oikeasti vähän, mihin tämä voi johtaa. Ulkonaliikkumiskiellon väläyttelystä pitäisi jo todella huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän korona rajoituksineen vaikuttaa paljon suuremmin ihmisiin, jotka kaupunkilaiselämää viettäviin, kuin maaseudulla valtavissa omakotitaloissa isoine pihoine asuviin. Lisäksi tämä vaikuttaa kasvaviin lapsiin ja nuoriin paljon voimakkaammin, kuin työlle ja levolle omistautuneisiin, vauhtivaiheen eläneisiin keski-ikäisiin. Tässä keskustelussa korostuu hirveän paljon kaupunkilaiselämän tai nuorten elämäntyylin vähättely tai suorastaan haukkuminen. Ihmettelen todella, että me mukamas älykkäät, kouluttautuneet ja sivistyneet ihmiset näin vähän osaamme asettua toisen asemaan ja suhtautua ymmärryksellä. Ei tämän pitäisi myöskään olla mikään kilpa-asetelma, onko kaupunkilaiselämä vai maalaiselämä parempaa, vaan niiden asioiden myöntämistä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet, ja korona vaikuttaa todella epätasa-arvoisesti ihmisiin. Joillekin tämä on onnenpotku, toisille hirveän raastavaa. Julmaa ja väärin väheksyä tai arvostella niitä, jotka tykkäävät vaikka polttopuiden pilkkomisen sijaan käydä kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Kumpikaan elämäntyyli ei ole enemmän oikein tai väärin.
Mutta silti on kyllä tyhjäoäinen, mikälu mielenterveys menee kun ei pääse muutamaan viikkoon baariin tai kahvilaan tai bilettämään. Kannattaisi itsekunkin siellä kaupungissakin keskittyä elämän perusasioihin ja siihen mikä on oikeasti tärkeää. Kauhea parku kun kukaan ei viihdytäkkään nyt ja ihan itse joutuu tekemään asioita jos jotain haluaa. Ihan kamalaa. Suomessa on ollut tosi vähän mitään rajoituksia moniin muihin maihin verraten.
Mikä sitten on "oikeasti tärkeää"? Pellolla haiseva lehmänpaska? Ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä alapeukutetaan jokaista vastausta, jossa vastaaja kertoo ettei kärsi suuresti rajoituksista? Jos joku kertoo ettei hänellä ollut ennen koronaakaan vilkasta seuraelämää, niin täällä alapeukku viuhuu? Onko se teistä epäuskottavaa, jeesustelua tms? On ihan oikeasti paljon ihmisiä, jotka eivät käy juuri missään tai tapaa ketään. Ei se ole vittuilua tai moralisointia teitä sosiaalisempia kohtaan vaan ihan vain tosiasia. Onko teistä kaikilla velvollisuus tuntea kärsimystä, vaikkei oma elämä olisikaan juuri muuttunut?
Ei ole velvollisuutta tuntea kärsimystä, mutta ei myöskään ole asiallista vähätellä toisten kokemaa kärsimystä.
Harva meistä selviää hautaan kärsimättä ja joillain korona on vain pieni kärsimys vielä suurempien kärsimysten joukossa.
Omalla kohdallani takana on monta todella vaikaa vuotta, joista juuri aloin päästä jaloilleni ja terveeksi ja olla valmis elämään taas, mutta ei sitten. Kärsimystä ja koettelemusta toisen perään ollut koko elämä. Muutama kevyempi vuosi jossain välissä vilahdellut. Ei se silti tee immuuniksi tälle tämän hetken kuormitukselle. Toki nyt tällä kertaa on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että samassa veneessä on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n on pakko olla max 20-vuotias. Kuulostaa toi lista sen verran "nuorehkolta".
Toivon todella, että tämä tilanne kestää ainakin kesän yli, ihan vain näiden ap:n kaltaisten itkijöiden takia, kun ei edes kahvilaan pääse. Opettaisikohan äiti vihdoin ja viimein miten kahvia keitetään?
Samaan aikaan tämä ihminen on "huolissaan muista"?
Käyttää maskia, koska "suojelen sillä tavalla muita". Ottaa rokotuksen, koska "kyse ei ole vain minusta."
Samalla toivoo, että tilanne kestää ainakin kesän yli, jotta nuoret kärsisivät mahdollisimman paljon?
Kyllä korona aika on tuonut näistä hysteerisistä esiin erittäin itsekkäitä ja paskamaisia piirteitä. tekopyhyys huipussaan.
OK BOOMER
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tässä ketjussa suuttuvat ja raivoavat siitä, että jotkut pystyvät sopeutumaan tähän korona-aikaan ja jopa nauttimaan siitä. Sitten haukutaan näitä ihmisiä hulluiksi ja ihmishirviöiksi yms. Minusta tuo on sitä epänormaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuin alapeukutatte niin paljon kuin tahdotte, mutta minulla on todella kova kaipuu entiseen.
Kaipaan viikottaisia tanssi- ja pilatesharrastuksiani, joihin oli kiva mennä ja samalla tutustua ihmisiin.
Kaipaan sitä, että kaverin kanssa käytiin säännöllisesti elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa tai pizzalla.
Kaipaan sitä, että kerran vuodessa hemmottelin itseäni käymällä Kansallisteatterissa.
Kaipaan sitä, että miehen kanssa käytiin kerran viikossa syömässä hienosti ravintolassa. Oli mukavaa laittautua, meikata ja laittaa hienompia vaatteita ja nauttia punaviiniä ravintolapöydässä.
Kaipaan sitä, että sai laittaa huulipunaa ilman pelkoa siitä, että se leviää maskiin.
Kaipaan sitä, että käytiin vanhempien ja sisarusten & kumppanien kanssa kerran vuodessa laivareissulla ja oli niin hauskaa, kun tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi. Tietysti myös buffetpöytä! Kaikki se into ja hauskuus, joka alkoi siitä hetkestä, kun saapui satamaan.
Kaipaan sitä, että kerran tai pari vuodessa pääsi käymään lomalla ulkomailla. Uida valtameren aalloissa ja kokeilla uusia ruokia, sekä nauttia ihanasta lämmöstä.
Kaipaan työkavereita ja hauskoja vitsituokioita kahvipöydässä.
Harmi, jos monenkaan mielestä nuo eivät ole hauskaa elämää tai ei ole kaipuuta sellaiseen. Minusta noissa hetkissä oli sitä elämän hienoutta, jota kaipaan tosi paljon. On nykyisessäkin paljon hienoa, mutta pelkkä kotona olo ja kaappien siivoaminen tai neulomisen opettelu ei korvaa kaikkea tuota.
Pakko sanoa, että sulla on vähän pinnallinen maailma..
Mutta ratkaisuksi voisin sanoa muutamaan kohtaan esimerkiksi että: Miksi et käy pilates tai tanssitunnilla, kaikki paikat eivät ole kiinni? Pizzalle ja kahville pääsee todennäköisesti 3 viikon jälkeen, joten hätä ei ole tämännäköinen.
Jos kaipaat hienosti syömistä ravintolossa kerran viikossa, niin se kyllä vahvistaa pinnallisuutesi. Ja jos huulipuna maskissa on ongelma, niin et ole vielä elämässäsi nähnyt oikeita ongelmia. Anteeksi, ei millään pahalla.
Siis sinunko mielestäsi ulkona kunnollisessa ravintolassa syöminen on PINNALLISTA? Että kaikki treffi-iltoja ulkona viettävät ovat tyhjäpäisiä pinnallisia ihmisiä? Pitäiskö sitä sitten vaan istua pieruverkkareissa kotona eikä ikinä liikkua mihinkään niin sitten ei olisi pinnallinen?
En voi käsittää tuollaista suoraan sanottuna itsekästä ajattelumaailmaa. Monille se ulos syömään lähteminen on oikeasti äärettömän hyvä tapa päästä vaan nollaamaan ajatuksia ja viihtymään. Vaikka sinä et jotain ymmärrä, niin se ei tarkoita, että olisi pinnallista.Nyt olen kyllä tosiaan kaiken kuullut, te kotona erakoituvat olette tosiaan sekopäitä.
En ole se kelle vastasit, mutta kyllähän se aika pinnalliselta kuulostaa jos elämään kuuluu hienot ravintolat huulipuna naamalla.
No eikä kuulosta. Sinä kuulostat siltä kuin kuuluisit johonkin uskonnolliseen lahkoon missä kaikki on kielletty. Jotka oikein rypevät ankeudessa, kurjuudessa ja mielikuvituksen puutteessa. Riittäähän tuollaisia Suomessa. Kyräilevät ohikulkijoita naama nurin päin.
Uskonnollisiin liikkeisiin kuuluvat kärsivät myös, koska uskonnonharjoittaminen ei nyt onnistu kuten normaalisti.
Ei pitäisi käyttää tai hyväksyä sanontaa ”uusi normaali”. Eiköhän kaikki toivo että tämä on vain väliaikaista, puhutaan siitä siis siten.
Minä en nyt varsinaisesti nauti tästä ajasta, mutta suoraan sanottuna ei tämä niin kauheaakaan ole. Pärjään hyvin ilman ravintoloita tai muita vastaavia ja tykkään siitä, että koko ajan on rauhallista. Etätyöt ovat olleet minulle jopa elämänlaatua nostattava asia, en tykkää erityisemmin toimistososiaalisuudesta.