Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työtön ja köyhä, joten ei ole ollut koskaan varaa tehdä noita ap:n mainitsemia asioita. Mökkiäkään ei todellakaan ole, tai autoa. Korona ei siis ole elämääni juurikaan rajoittanut. Ihan kiva oikeastaan, että nyt parempiosaisetkin saa tutustua köyhän elämään. Ja selvästi alkaa heillä jo pääkoppa hajoamaan. Siinä mielessä korona on rajoittanut elämää, että en ole toisella puolella Suomea asuvia vanhempiani päässyt katsomaan niin usein kuin haluaisin.

Miksi et ole koskaan mennyt töihin? Oletko masentunut luuseri? Minulla ainakin on oma mökki järven rannalla kuten muillakin normaaleilla ihmisillä

Buumeri-äitini on luonteeltaan levoton eikä pysty olemaan kotona päivääkään neljän seinän sisällä, olen huomannut että sen psyyke on vähän välillä horjunut tämän vuoden aikana, kun on tottunut laukkaamaan harrastuksissa ja reissaamaan junalla edestakasin. Nyt ei ole matkustanut junalla vuoteen eikä ollut harrastuksissa. Pyöräilee ja liikkuu joka päivä, kuten ennenkin, mutta tuntee itsensä kaiketi vähän köytetyksi.

Minulla taas ei ole mitään ongelmia, koska voin olla neljän seinän sisällä vaikka vuosia, nuorena olin 3 vuotta putkeen sisällä, en pystynyt edes roskapussia psyykkisten ongelmien takia viemään.

Muutoinkin viihdyn parhaiten vain kotona, en käy juuri missään. Että minua ei helposti ahdistaisi vaikka pitäisi mennä bunkkeriin vuodeksi.

Olemme erilaisia. Mutta pääasia että jokainen tekee osansa ja jos ahdistaa, kannattaa puhua jollekin läheiselle tai jos ei ole lähesitä (joka on erittäin surullista edes ajatella), pitää hakea keskusteluapua terveydenhuollon kautta, vaikka kaikki onkin nyt ruuhkautunutta ja hoitajia ei näe kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ihmisen mieli näivettyy jos ei ole mitään virikkeitä oman kodin ja elämän ulkopuolella.

Eikö muita haittaa jo se, että oma valinnanvapaus on otettu pois?

Ei voi edes suunnitella mitään. Minulla on sellainen "aivotoiminta", että vaikka en lähtisi mihinkään välttämättä niin minulla pitää olla vapaus tehdä niin halutessani. Minua haittaa ja ahdistaa suuresti jo tämä, että ihan totuttuja perusasioita ei voi tehdä.

Viime viikolla olin kaverini kanssa kävelyllä ja sanoimme, että mennään kahville jonnekin kivaan kahvilaan, otetaan hyvät pullat tai leivokset, mutta sitten tajusimme että eipä mennäkään.

Itse ja kaverini kaipaamme: ulkona syömistä, kahvilla, oluella, viinillä yms. spontaania tai suunniteltua käymistä, karaokea, tanssimista, laivaristeilyjä, kylpylöitä, uimahallia, yhteisiä tapaamisia, ilman maskia olemista, yleensä vapaasti ja huolettomasti olemista ja juttelemista ihmisten kanssa, matkojen suunnittelua, pieniä tai suurempiakin spontaaneja asioita ylipäätään yleisissä tiloissa. Harrastukset jne. Jne.

Siis niitä asioita joita voi normaalisti päättää ja ne voi siitä ilman suurempaa vaikeutta toteuttaa.

Ja nyt tarkoitan juuri niitä, mitkä tapahtuvat yhteydessä muihin ihmisiin.

En lenkkeilyä yksin tai kaksin, sukan kutomista tai ristikoita yms.

Niitä teen ja olen jo tehnyt ihan ilman koronaakin.

Korona ei mitenkään lisää niiden arvoa tai glorifisoi niitä asioita.

Vaan juuri niitä nyt puuttuvia asioita kaipaan.

Kahvilat ovat olleet kiinni vasta kaksi viikkoa. Kolme viikkoa sitten olisit voinut käydä kaverisi kanssa kahvilassa. Tulipa muuten mieleen, että ennen pandemiaa palstalla oli usein kirjoituksia, miksi ihmiset eivät käy enää kahvilla toistensa luona vaan aina pitää mennä jonnekin kahvilaan. Silloin monet (en tarkoita sinua) kaipasivat just kotona kahvittelua kahviloissa tapaamisten sijasta. 

Voi pyhä yksinkertaisuus. Eihän se kolme viikkoa sitten kahvilassakäynti korvaa sitä, että haluaisimme juuri nyt, spontaanisti, mennä kahvilaan.

Olemme kahvitelleet myös kotona, säännöllisesti, ei se ole mitenkään poissuljettu etteikö sekin olisi kivaa.

MUTTA kysymys on juuri siitä, mitä ei jotkut ymmärrä, vaikka juo kotona kahvia on piristävää ja erilaista mennä MYÖS kahvilaan, istua pöytään ja ottaa valmis kahvi ja joku herkullinen leivos.

Koska normaalissa elämässä YLEENSÄ ihmiset tekevät erilaisia asioita rinnakkain.

Voidaan syödä kotona, mennään josku syömään ulos, viihdytään hyvin kotona, mennään joskus viikonlopuksi hotelliin tms.

Ei se tarkoita että jos kaipaa joskus muuta etteikö nauti myös siitä kotona tai kaverin kotona tehtävistä asioista.

Ihmiset yleensä kaipaavat monia, erilaisia asioita, yksi asia ei sulje pois toista, mitä monipuolisempi ja virikkeellisempi elämä sitä virkeämpänä niin ihminen kuin aivotkin pysyvät.

Jumittaminen ja jumiutuminen yhteen samaan kovin pitkään ei tee hyvää kenellekään.

Varsinkin monet vanhemmat ihmiset, pelkäävät, että pystyvätkö palaamaan normaaliin. Vuosi, pari on heille pitkä aika.

Pelkäävät, että jos ovatkin sitten menettäneet kyvyn ja tulleet saamattomiksi lähteä taas harrastamaan ja tapaamaan muita ihmisiä.

Tämä minun mielipiteeni.

Ja monen muun, olen jutellut juuri vanhempien ihmisten kanssa ja heitä pelottaa kun masentuvat ja vanhentuvat paljon enemmän nyt kun kaikki ulkoinen toiminta ja ihmisten tapaaminen on minimissä tai loppunut vallan.

Jospa jäävätkin sitten kotiinsa nyhjöttämään kun eivät vain osaa enää lähteä. Tätä moni pelkää, nuorempikin.

Jos sulle jo kaksi viikkoa ottaa koville, kun et voikaan tehdä spontaanisti mitä haluat, mietipä miten vaikeaa elämäsi olisi, jos sulla vaikkapa murtuisi nilkka ja joutuisit kulkemaan 6 viikkoa kipsin kanssa voimatta tehdä ihan mitä vaan mieleesi juolahtaa. Esimerkiksi mennä uimaan just silloin, kun haluat. Kyllä ne kahvilat kuule vielä aukeavat, se on ihan varma. 

Pitkäaikaistyötön (=köyhä), rupsahtanut nainen, eli minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.

MaRa- ala ei ole Tal uudelle elinehto. Suomen bruttokansantuote putosi viime vuonna kokonaiset 2,5%. Se että jokin ala tuottaa liikevaihtoa ei tarkoita sitä että se olisi välttämätöntä, mikäli tuotto on +-0.

Juuri näin. Talous pyörii ihan hyvin ilman kahviloitakin tai ravintoloitakin.

On tietty niin että helposti raha lakkaa kiertämästä, mutta onko tää nykyjärjestelmä oikeasti järkevin muutenkaan, en usko. 

Haistakaa yhteiskunnan loiset visvanen vitt*

Kyllä loisille niiden Mara alalla työskentemevuen n. 100 000 ihmisen maksamat verorahat kelpaa tukiem muodossa.

Tehkää yhteiskunnalle palvelus saatana* syöpäkasvaimet ja TAPPAKAA ITSENNE!!!!

Palvelut ovat just sitä toisten paitojen pesemistä. Se ei tuota mitään, elää toisten tuotoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kateelliset, erityisesti rikkaita kadehtivat köyhät

-Kommunistit

-Älyllisesti tyhmät, jotka eivät kaipaa virikkeitä

-Narsistit, sadistit ja psykopaatit, jotka haluavat pahaa muille

-Ääri-introvertit ja muut sosiaalisesti rajoittuneet

-Luulosairaat, bakteerikammoiset

-Ne, jotka eivät pärjää normaalin maailman kilpailussa

-Laiskat

-Kontrollinhaluiset

Pelkästään tuohon sakkiin kuuluu varmaan satojatuhansia ihmisiä.

Vähintäänkin ilkeämielinen lista. Tuntuu siltä, että ihmiset, jotka haluaisivat tehdä aloittajan listaamia asioita ovat vihaisia niille, jotka eivät niin välitä moisista menoista ja sopeutuvat korona-arkeen helpommin. Vaikka toisille korona-arki ei ota niin koville, ei se ole heidän vikansa, että toisille ottaa. Turha ilkeillä.

Jännää ilkeily, kun jo vuoden on saanut kuulla olevansa tyhjäpää, insta-bimbo, mielikuvitukseton, pilalle hemmoteltu jos erehtyy inahtamaan tämän nykytilanteen olevan henkisesti kuormittavaa.

Itselleni tämä ei siis ole ollut sen kummempaa aikaa, vaikka tosiaan kaipaan ravintola-iltoja ja livemusiikkia ja museoita. Mutta se että varsinkin nuorilla on rankkaa rakentaa keskeneräistä elämää tässä maailmassa missä sosiaalisia tilanteita kuvaillaan koronasynniksi, ei tee ihmisestä mitään pilalle lellittyä. Älkääkä ainakaan mistään sota-ajoista lässyttäkö, ei sieltä rintamaltakaan henkisesti vahvoina ja ehjinä palattu...

Mieluummin rajoitettua elämää, kuin kuolemaa. Ja kyllä, kyseessä on hengenvaarallisesta pandemiasta, mihin on kuollut jo tähän mennessä miljoonia ihmisiä. Emme myöskään tiedä mihin nämö variantit vielä pystyvät, ehkä seuraavaksi tulee sellainen, joka sitten pyyhkii kartalta nekin, jotka sanovat tämön vievän vain vanhoja ja jo valmiiksi sairaita.

Jos tämä elämä on rankkaa, niin luojan kiitos ei nyt olla talvisodassa. Kyllä osuisi pökäle ropelliin ja kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään. 

Aika itsekeskeistä minäminä ajattelua.

Millä tavalla itsekeskeistä ajattelua? Onko sekin itsekeskeistä ajattelua, että pidän argentiinalaisista punaviineistä ja joku toinen ei?

Vaikka ei itseä haittaa luulisi, että haittaisi että monet ryhmät kuten opintojaan alouttaneet nuoret kärsii suuresti. En minä osaisi porskutella noin omahyväisen huolettomasti vaikka omaa elämää ei haittaisikaan.

Opintoja aloittavat nuoret kärsivät suuresti?

Vaikka opiskelu ja tutkinto ovat ilmaisia. Itse asiassa siihenkin saa rahallosta tukea. Ruokaa ja vaatteita on sekä katto päällä ja lämmin asunto.

Sulla on merkillinen määritelmä kärsimykselle, jos ei pääse mölisemään haalarit päällä ympäri kaupunkien keskustoja ”verkostoitumaan”

Kyllä on elämässä mennyt nuorella joku pahasti vikaan, jos hieman poikkeuksellinen tilanne vuodessa saa pollan poksahtamaan. Ei siinä tule kestämään sitten muutenkaan normaalia elämää. Työelämän paineita, asuntolainoja, perhe-elämää.

Ai niin! Eihän ne kestäkään. Kun ennen koronaa iski jo parin vuoden työelämän jälkeen burn out.

Vetelää väkeä ja henkinen kapasiteetti olematon.

Onneksi emme asu vaikkapa Ukrainassa, jossa on sota käynnissä ja osa nuorista oikeasti kärsii. Kärsimys ei vain muodostu siitä, ettei saa imeä lattea kahvilassa

Kyllä se vaan on nuorelle aika iso menetys, jos ei pääse "mölisemään haalarit päällä ympäri kaupungin keskustoja". Nämä ihmiset ovat nuoria nyt ja nämä vuodet ovat heille ainutkertaisia. He eivät koskaan saa tätä aikaa takaisin. Aikuisilla tilanne on eri, kun asioita voi siirtää useita vuosia. Ja opiskellessa kyse on paljon muustakin. Vertaistuesta, ystävyydestä, oivalluksista, kokemuksista, itsenäistymisestä, maailman avartumisesta ja oppimisesta. Kyllä minunkin elämäni ja persoonani olisivat todella erilaiset, jos en olisi koskaan tavannut opiskelukavereitani livenä. 

Ja tilannehan olisi täysin eri, jos kyse olisi vain vuodesta. Tyhmempikin tajuaa, että tämä ei lopu vielä pitkään aikaan ja nyt on mennyt jo se vuosi. 

Tottakai tilanne on erilainen kuin jossain sota-alueilla, mutta on naurettavaa väittää, että mikään ei ole muuttunut. 

Kuka ja missä on luvannut, että opiskeluun kuuluu sellainen, mikä on yleistynyt vasta parinkymmenen vuoden aikana?

Ja nuo vertaistuki ym. höpönlöpöt eivät ennen koronaakaan ole osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi. Alle kolmikymppisiä jää pollalääkärin kautta työkyvyttömyyseläkkeelle enemmän kuin koskaan. Sen sijaan, että mokomissa vertaistukivetelehtimisissä, kannattaisi keskittyä aikuistumaan sen sijaan, että märehditään kaikkea niin, että normaalia työelämän arkea ei kestetä 2-3 vuotta pidempään.

Ja se alkaa jo lukiossa, koska yliopistoista kuuluu hälyttävän usein viestiä, että tiedot ja osaaminen perusjutuissa on heikompaa kuin koskaan lukion jäljiltä.

Aikaa ja paukkuja kannattaisi käyttää enemmän opiskeluun kuin kaikenmaailman riekkumiseen.

Juopporetkuja näkee hieman vähemmän. Siinä mielessä korona saisi jäädä pysyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen ikäiseni (60v) ihminen, joka tykkää mökkeilystä, puutarhanhoidosta, käsitöistä, lukemisesta, ruuanlaitosta, lasten ja lastenlasten tapaamisesta sekä koiran kanssa ulkoilusta. Ravintolasta saa tilattua ruokaa silloin, jos ei itse huvita kokkailla. Ei mun elämäni ole muuttunut pandemian vuoksi yhtään mitenkään. 

No ethän sinä niitä lapsia ja lapsenlapsia saisi tavata, ellette asu yhdessä.

Ei ole kiellettyä. En ole vielä yli 70v, joita suositellaan olemaan tapaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.

MaRa- ala ei ole Tal uudelle elinehto. Suomen bruttokansantuote putosi viime vuonna kokonaiset 2,5%. Se että jokin ala tuottaa liikevaihtoa ei tarkoita sitä että se olisi välttämätöntä, mikäli tuotto on +-0.

Juuri näin. Talous pyörii ihan hyvin ilman kahviloitakin tai ravintoloitakin.

On tietty niin että helposti raha lakkaa kiertämästä, mutta onko tää nykyjärjestelmä oikeasti järkevin muutenkaan, en usko. 

Haistakaa yhteiskunnan loiset visvanen vitt*

Kyllä loisille niiden Mara alalla työskentemevuen n. 100 000 ihmisen maksamat verorahat kelpaa tukiem muodossa.

Tehkää yhteiskunnalle palvelus saatana* syöpäkasvaimet ja TAPPAKAA ITSENNE!!!!

xD meneekö tarjoilijalla hermot hähähää

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi nettiä someineen tai töllötintä mukavine sohvineen, niin ihmiset eivät olisi kestäneet kymmenesosaakaan tästä vuodesta. On se vaan niin helppoa korvata ihmisten kohtaaminen ja pukeutumisen ja kotoa poistumisen vaivautuminen siihen, että laittaa pieruverkkarit jalkaan ja löhöillä sohvalla syöden irttareita ja selaten instagramia tai tuijottaen temppareita. Tämä sitten verhotaan siihen, ettei 'olla sosiaalisia'. Kyllä olette sosiaalisia, tehän pyritte näkemään ja kuulemaan ihmisistä sen netin avulla, tänne palstallekin hakeudutaan halusta kohdata ja keskustella muiden kanssa. Rehellisempää olisi vain myöntää itselle, että on laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta pidemmän päälle yksin kotona kököttäminen ja ihmisille luurin kautta kirjoittaminen ei tule korvaamaan kasvotusten tapahtuvaa kanssakäymistä, ja tilalle alkaa pikkuhiljaa hiipiä mt-ongelmat, ahdistuneisuus, tyhjyyden tunne ja niin pois päin. Ei ehkä vielä kaikkien kohdalla, mutta jos tämä kestää vielä vuosia, niin lopputulos on, että olemme todella vieraantuneita toisistamme. 

Laitostuminen alkaa jo näkyä omassa lähipiirissä. Ollaan niin sulkeuduttu omiin oloihin että jopa puhelimella tai viestillä kommunikointi alkaa tuntua ylivoimaiselta monelle. Mitä kauemmin niin mennään, sitä pahemmin tuo laitostuminen tempaa mukaansa. Kaikki pienen piirin ulkopuolella oleva alkaa pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kateelliset, erityisesti rikkaita kadehtivat köyhät

-Kommunistit

-Älyllisesti tyhmät, jotka eivät kaipaa virikkeitä

-Narsistit, sadistit ja psykopaatit, jotka haluavat pahaa muille

-Ääri-introvertit ja muut sosiaalisesti rajoittuneet

-Luulosairaat, bakteerikammoiset

-Ne, jotka eivät pärjää normaalin maailman kilpailussa

-Laiskat

-Kontrollinhaluiset

Pelkästään tuohon sakkiin kuuluu varmaan satojatuhansia ihmisiä.

Vähintäänkin ilkeämielinen lista. Tuntuu siltä, että ihmiset, jotka haluaisivat tehdä aloittajan listaamia asioita ovat vihaisia niille, jotka eivät niin välitä moisista menoista ja sopeutuvat korona-arkeen helpommin. Vaikka toisille korona-arki ei ota niin koville, ei se ole heidän vikansa, että toisille ottaa. Turha ilkeillä.

Jännää ilkeily, kun jo vuoden on saanut kuulla olevansa tyhjäpää, insta-bimbo, mielikuvitukseton, pilalle hemmoteltu jos erehtyy inahtamaan tämän nykytilanteen olevan henkisesti kuormittavaa.

Itselleni tämä ei siis ole ollut sen kummempaa aikaa, vaikka tosiaan kaipaan ravintola-iltoja ja livemusiikkia ja museoita. Mutta se että varsinkin nuorilla on rankkaa rakentaa keskeneräistä elämää tässä maailmassa missä sosiaalisia tilanteita kuvaillaan koronasynniksi, ei tee ihmisestä mitään pilalle lellittyä. Älkääkä ainakaan mistään sota-ajoista lässyttäkö, ei sieltä rintamaltakaan henkisesti vahvoina ja ehjinä palattu...

Nimenomaan, ei palattu. Mutta siellä meni alle nelikymppisillä miehillä useita vuosia. Näit kun lapsuudenkaverisi räjähti kappaleiksi parin metrin päässä, nukuit pari tuntia vuorokaudessa ja pervitiinillä loput. Kotona puoliso teki työt ja hoiti lapset ja mietti joka hetki, säilyykö mies hengissä. Usean vuoden ajan.

Nyt on vähän rajattu tekemisiä ja porukka on yhtä sekaisin. Kun ei pääse ryhmäliikuntaan tai kahville ex tempore

Mulle sopii vaikka mennään näin seuraavat 100 vuotta. Viihdyn kotona omien harrastusten parissa vapaa-ajalla.

Tota kahvila-juttua en ymmärrä. En tiedä yhtään ihmistä joka kävisi kahviloissa, joten ihmettelen millaiset ihmiset ja missä, niissä käöyvät.

Taitaa olla vain isojen kaupunkien juttu, kahviloissa käyvät stockmann-tädit ja hipsterit?

Tai no, on meidänkin paikkakunnalla pari kahvilaa, toinen linja-autoaseman yhteydessä, toinen keskustassa. Siinä keskustan kahvilan edessä on usein huomioliiviäijiä juoruamassa ja tupakalla kun siitä menee ohi. 

Tästä koko hommasta on tullut poliittinen valtataistelu. Ennen oppositio nimenomaan halusi tiukempia rajoituksia, mutta nyt nämä oikeasti todella löysät rajoitukset on kunnon vapaudenriistoa. Jestas.

kun olin nuori, alle 25v. Niin olisi ollut kauhea paikka, jos olisin joutunut vain nyhjään kotona.

Piti aina päästä "oleen päällään" joka paikassa.

Urheiluseuran treeneissä, shoppailemassa kaverien kanssa, kielikursseilla, konserteissa, baareissa, bileissä...

Nyt 35v. muutuin erakoksi, jolle oma rauha on tärkeää. on upeaa tehdä etätöitä mökillä. Jos pitäisi lähteä matkoille, menisin varmaan mielummin löhölomalle kanarialle, kuin rivakalle shoppailuturneelle New Yorkkiin, saasteiden keskelle katukahvilaan Pariisin vilinään tai patikkaretkelle Andeille.

Rakastan rauhallisia joogahetkiä luonnossa. Kieltenopiskelua netin välityksellä mökkilaiturilla ja luonnon seuraamista.

Mökkisauna voittaa kylpylämatkan.

Kai se vanhuus vain iski.

Siis ihmettelen niitä jotka kaipaavat kahviloita. Jotka eivät tunnu pärjäävän ilman kahviloita. 

261

 

Vierailija kirjoitti:

Buumeri-äitini on luonteeltaan levoton eikä pysty olemaan kotona päivääkään neljän seinän sisällä, olen huomannut että sen psyyke on vähän välillä horjunut tämän vuoden aikana, kun on tottunut laukkaamaan harrastuksissa ja reissaamaan junalla edestakasin. Nyt ei ole matkustanut junalla vuoteen eikä ollut harrastuksissa. Pyöräilee ja liikkuu joka päivä, kuten ennenkin, mutta tuntee itsensä kaiketi vähän köytetyksi.

Minulla taas ei ole mitään ongelmia, koska voin olla neljän seinän sisällä vaikka vuosia, nuorena olin 3 vuotta putkeen sisällä, en pystynyt edes roskapussia psyykkisten ongelmien takia viemään.

Muutoinkin viihdyn parhaiten vain kotona, en käy juuri missään. Että minua ei helposti ahdistaisi vaikka pitäisi mennä bunkkeriin vuodeksi.

Olemme erilaisia. Mutta pääasia että jokainen tekee osansa ja jos ahdistaa, kannattaa puhua jollekin läheiselle tai jos ei ole lähesitä (joka on erittäin surullista edes ajatella), pitää hakea keskusteluapua terveydenhuollon kautta, vaikka kaikki onkin nyt ruuhkautunutta ja hoitajia ei näe kasvotusten.

Tässä hyvä kiteytys ekstovertin ja introvertin eroista. Itse olen samanlainen kuin sinä ja viihtynyt aina yksikseni kotona hyvin. Tämä on minun turvasatama jossa saan rauhassa ladata akkuja ja selailla nettiä. En tarvitse muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta että täällä on ihmisiä jotka sanovat mitä merkitystä sillä on kuka tykkää koska tämä on tilanne. Sitten on näitä lumihiutale ihmisiä joiden mielestä kaikki kriittinen ajattelu on salaliittoteoriaa ja vastaan hankaamista. Minä ainakin tykkään käydä kahviloissa ja elokuvissa. Se on myös elinehto taloudelle että nämä palvelut toimivat ja niitä käytetään. Voiko ihmiset todella olla näin aivopestyjä ja omassa kuplassaan eläviä? Valitettavasti taitaa kyllä olla. Tietenkin täytyy ottaa huomioon että tänne kirjoittelee lähinnä ne vähemmän asioista ymmärtävät tahot. Todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa töissä yms huomaa että suurinosa on samaa mieltä kanssani siitä että tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Iso osa vain leikkii "lampaiden" kanssa mukana tätä leikkiä. Sitten on nämä oikeat "lampaat" jotka tilanteesta nauttii tai ovat vain muuten peloteltu kuoliaaksi.

MaRa- ala ei ole Tal uudelle elinehto. Suomen bruttokansantuote putosi viime vuonna kokonaiset 2,5%. Se että jokin ala tuottaa liikevaihtoa ei tarkoita sitä että se olisi välttämätöntä, mikäli tuotto on +-0.

Juuri oli juttua miten pelkästään Helsinki-Vantaan lentoasema tuottaa noin 4% Suomen BKT:stä. Nyt uhkaa käydä niin että se jää muun Euroopan jalkoihin, joten jo siinä uhkaa kadota pysyvästi monta prosenttia BKT:stä. Siihen päälle kaikki kerrannaisvaikutukset, esim. Lapin matkailun pysyvä hiipuminen, risteilyfirmojen kituuttaminen, MaRa-puolen kato kautta maan ja Turun telakalle lähestyvä lappu luukulle kun laivatilaukset peruuntuu.

Puhutaan valtavasta aukosta Suomen taloudessa. Eikä paikkaajaa taida olla näköpiirissä.