Lue keskustelun säännöt.
Olin miehen ja tämän kavereiden kanssa pyöräreissulla - järkytys!
22.03.2021 |
Taustana voin sanoa, että olen 30- ja mieheni 35-vuotias. Yhdessä ollaan oltu vähän yli kaksi vuotta ja kihlauduimme jouluna. Miehellä on kova vauvakuume ja itse vasta kypsyttelemässä ja miettimässä ajatusta. Meillä on ollut asiasta jopa riitaa, koska koen että mieheni painostaa lapseen ja kärttää jatkuvasti että pistettäisiin pulla uuniin. Eletään harrastusten ja matkustamisen täyteistä elämää melko itsenäisesti ja itselleni tämä riittää hyvin.
No, viime lauantaina olimme maastopyöräilemässä koko päivän (klo 8-21) mieheni ja tämän kavereiden kanssa. Reissu oli sinänsä hauska, mutta järkytyin kun kuulin millaisessa elämäntilanteessa miehen kaverit elävät...
Kaverin nro 1 vaimon laskettu aika on 2 viikon päästä ja mies on jättänyt tämän yksin kotiin koko päiväksi aiempien lapsien kanssa. Kaveri nro 2 on kahden alle 3-vuotiaan isä ja rehellisesti vähintään pari kertaa viikossa meidänkin kanssa ajamassa, omat treenit siihen päälle. Kaverilla nro 3 vaimo sai keskenmenon ja jäi kuulemma sitä kotiin suremaan, aiemmin ollut mukana paljon näillä reissuilla myös.
Mulla iski kamala ahdistus ja pelko. Jos miehen kaverit liihottelee vapaana menemään raskauksista, keskenmenoista ja pikkulapsista huolimatta niin mitä mies ajattelee isyyden olevan? Pitäisikö munkin tyytyä siihen, että oma elämä loppuu ja oon kiinni lapsissa 247 kun mies jatkaa elämäänsä normaalisti. Mies on puheissaan vinkannut, että kyllä lapset aina enemmän naisen projekti on.
En todellakaan ole enää valmis tai halua edes keskustella lapsien hankkimisesta. Tekis mieli jopa heittää koko suhde menemään, kun tulevaisuus ahdistaa niin paljon. Parempi olisi päästää mies etsimään se nainen joka haluaa olla äiti. Mä en halua.
Kommentit (428)
Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun, pitää alkaa isyyttä markkinoimaan miesten coolina harrastuksena.
Kisailkoot siitä kuinka hyvä suhde omiin lapsiin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä tajunnut näitä isejä jotka pyörivät maailmalla ilman huolenhäivääkään kun "la on vasta aikojen päästä". Yksikin tällainen tuli baarissa vastaan kun muijalla oli viikon sisällä la. Mitenhän tyyppi kuvitteli voivansa olla paikalla, jos synnytys käynnistyykin just kun hän on tukkihumalassa?
Toi km- tapaus kuullostaa pahalta :(
Kerran nuorena baarissa törmättiin seurueeseen, joka oli ilmeisesti varpajaisia viettämässä, yhden vaimo kuulemma synnyttämässä/synnärillä. Ja lapsia oli muitakin, missä lie ne sitten. Siellä tämä kaveriporukka sitten ryyppäsi meidän just ja just täysi-ikäisten tyttöjen kanssa koko illan. Mahtoi vaimo olla ylpeä miehestään.
Ja mitä te pissaliisat teitte vanhojen miesten seurassa?
Mitäs sitä nyt yleensä baarissa tehdään. Muistaakseni ihan itse lyöttäytyivät seuraan ja tarjosivat juomia ja olivat ihan hauskoja. Eipä sitä paljon sen syvemmin silloin ajateltu, kunhan pidettiin hauskaa.
Kaveri sitten myöhemmin kuitenkin meni samaan lankaan. Miehensä kinusi lapsia, kaveri suostui. Miestä ei sitten paljon kotona näkynyt, someen kyllä muisti päivittää joka kerran kun oli lastensa kanssa. Nykyään mies näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu jos sattuu joutamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa ennemmin joku perhearvoja arvostava ulkomaalainen mies, jolle ei tulisi kuuloonkaan jättää viimeisillään raskaana olevaa yksin tai jättää toista yksin pikkuvauvojen kanssa vain ja ainoastaan omien kavereiden takia.
Tulee mieleen yhden ystäväni mies. Ihmettelin, kun hän reilusti ennen lapsen syntymää soitti minulle. Hän pyysi, jos voin mennä heille vaimon seuraksi, kun vauva pääsee laitokselta kotiin. Menin mielelläni, koska pystyi helposti järjestämään aikaa ja ystävälleni itselleenkin sopi hyvin. Mies kävi töissä ja hoiti ostokset ja osallistui paljon, mutta hän oli omassa kulttuuristaan tottunut, että joku suvun nainen on myös apuna. Olin heillä kaksi viikkoa ja koin sen ajan hyväksi. Monelle se varmaan kuulostaa kauhealta, mutta se lähensi meitä antisestään. Kaikki sai keskittyä ja nauttia asioihin, aina oli joku käsi tekemässä. Äiti sai nukkua, koska joku meistä muista teki hommat, mitkä olisi muuten jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun, pitää alkaa isyyttä markkinoimaan miesten coolina harrastuksena.
Kisailkoot siitä kuinka hyvä suhde omiin lapsiin on.
Tämä on hyvin oivallettu.😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena huikkailen, että mulla on parisuhde- ja perhekeskeinen suomalainen mies, ja aivan kultakimpale onkin vielä perhe-elämän jälkeenkin. Minun kuninkaani, minä hänen kuningattarensa. Ei kannata tyytyä vähään.
Juujuu. Menehän vaihtamaan "kuninkaasi" paristot.
Olet siis sitä mieltä ettei hyviä miehiä tai rakkautta ole olemassa? Sääli, mutta se, ettet tiedä sellaisesta ei todista mitään.
On myös mustia joutsenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee lasta jos et ole varma.
Parin vuoden päästä olet muuten muiden joukossa deittipalsoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun, pitää alkaa isyyttä markkinoimaan miesten coolina harrastuksena.
Kisailkoot siitä kuinka hyvä suhde omiin lapsiin on.
Koskas te naiset palaatte siihen, että olette vanhempia?
Yhteiskunnan huutamisen ja tabletin tunkemisen taaperolle sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaverin nro 1 vaimon laskettu aika on 2 viikon päästä ja mies on jättänyt tämän yksin kotiin koko päiväksi aiempien lapsien kanssa. Kaveri nro 2 on kahden alle 3-vuotiaan isä ja rehellisesti vähintään pari kertaa viikossa meidänkin kanssa ajamassa, omat treenit siihen päälle. Kaverilla nro 3 vaimo sai keskenmenon ja jäi kuulemma sitä kotiin suremaan, aiemmin ollut mukana paljon näillä reissuilla myös."
Uskoisin että miehet ovat puhuneet tuon pöyräretken aikana kaikesta muustakin kuin omista kotioloista. Ei kaikille miehillä ole välttämättä tarvetta avautua ja kertoa seikkaperäisesti jollekin kaverin vaimolle omista yksityisasioistaan. He voivat enemmänkin rentoutua puhumalla vaikka politiikasta, urheilusta ja musiikista tavallisen arjen vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi miehesi kanssa heti. Sanot, että jos lapsi tulee, täysimetyksen jälkeen hoidatte 50:50. Todennäköisesti miehesi luulee, että hänen elämänsä jatkuu kuten ennenkin. Älä lankea siihen ansaan. Myös kaikista kotitöistä kannattaa sopia etukäteen ihan pienintä yksityiskohtaa myöten esim pyykin pesu, viikkaus, jääkaapin puhdistus, lastenneuvolakäynnit, lapsen lääkärikäynnit, kuka jää kotiin, jos lapsi on sairas, miten kesälomat pidetään jne. Kun sovitte asiat etukäteen, ei tarvitse sitten väsyneenä riidellä pikkulapsiaikana. Niin ja tietenkin rahankäytöstä pitää sopia. Joka tapauksessa kannustan lasten hankkimiseen mutta vähemmällä pääsee, kun sovitte järjestelyistä etukäteen.
Mies voi noilla sopimuksilla pyyhkiä persettä kun lapsi on syntynyt ja tajuaa mikä työmäärä lapsessa on ja että se on usein tylsää.
Toki voi sitä aina yrittää... mutta jos lapsen hankit naisena, niin varmista että kykenet hänet myös yksin tarvittaessa hoitamaan ja kasvattamaan. Koska se ei ole epätavanomainen lopputulos.
T. Edellinen kahden lapsen äiti
Täälläkin kahden lapsen äiti, ja erittäin samaa mieltä.
Minunkin mieheni on sopinut ja luvannut, ollaan keskusteltu ja sitten...mies tekeekin juuri niin kuin itse haluaa ja milloin haluaa.
Omat työt, omat harrastukset, omat menot, oma aika tulee aina ensin.
Manitsin nuo työtkin, koska molemmat olemme vuorotöissä, ja jos on esim. lasten hammaslääkäriä tai vanhempain iltaa, se olen minä, joka joutuu vuorolistaansa tarkastelemaan ja sumplimaan, koska mies on töissä ja aina on todellakin siellä jotain menossa. Minun töissäni voi olla ihan sama juttu, mutta joudun näin toimimaan, koska jos en jotain asiaa hoida, sitä ei hoida kukaan.
Ei lasten asioita voi vain jättää.
Ihan viime viikolla kihisin kiukusta, koska mies oli tehnyt lomasuunnitelmiaan ihan vain oma harrastuskalenteri mielessään.
Ei pienintäkään ajatusta lasten lomista koulusta, ei ajatustakaan siitä, että olen vasta sairastanut vakavammin, nyt toipumassa, ja mies ei silloin voinut ottaa vapaata, ollakseen perheensä tukena. Mutta harrastuksen vuoksi suunnittelee loman niin, että lapset koulussa ja minä töissä.
Ero on usein mielessä, mutta itsekkäästä ja lapsellisesta miehestä eroaminen on myös ihan järkyttävän hankala työmaa ja nyt vielä toipilaana en jaksa.
Lapsien aikuistuessa varmaan sitten eroankin. Lisäksi mies voi kyllä erotilanteessa keksiä kaikenlaista venkoilua, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsiin.
Ja vielä yksi asia, mieheni on toisesta länsieurooppalaisesta maasta kotoisin. Perhekeskeinen on kyllä, mutta kasvatettu perinteiseen kotiäiti-malliin. Ei voi ymmärtää vielä vuosikausienkaan Suomessa asumisen jälkeen, ettei täällä sellaisia kotiäitejä ole. Eivätkä koulu-ikäiset lapsemme enää minua kotona tarvitse 24/7, vaan ymmärtävät ihan täysin, että äitikin on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi minun kaveri oli fiksu. Miehelleen tuli vauvakuume, joten nainen sanoi, että miehen pitää laittaa paljon aikaa vievä harrastus tauolle siihen asti, että lapset ovat isompia. Mieskin oli fiksu ja teki niin. Heillä on hyvä parisuhde vielä lasten muutettua pois kotoa.
Mitä käskyjä ja määräyksiä mies saa antaa naiselle perhettä perustaessa?
Aivan, ei mitään.
Pienissä lapsissa on ihan valtava työmäärä. Jos mies ei kykene edes muutamaksi vuodeksi laittamaan perhettään harrastuksen edelle, hänen ei pidä tehdä lapsia. Hyvä syhde lapsiin ja puolisoon on kymmenien vuosien mittainen, harrastustauko muutaman vuoden. Jokainen voi itse valita kumpi on tärkeämpää.
et vastannut kysymykseen. kokeiletko uudelleen?
Ei mitään. Nainen saa niitä käskyjä ja määräyksiä ihan riittämiin yhteiskunnan taholta. Alkaen ihan siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Miten sinä itse käskytit raskaana ollutta vaimoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!
Ai sen äippylin olisi pitänyt lähteä vauvan kanssa vaeltamaan? vai mikä oli pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!Ai sen äippylin olisi pitänyt lähteä vauvan kanssa vaeltamaan? vai mikä oli pointtisi?
Isukki olisi voinut ulkoilla taaperon kanssa ja hoitaa kotitöitä. Aiemmin syntyneet lapset tarvitsevat ekstrapaljon huomiota sekä äidiltä että isältä, kun kotiin tulee uusi vauva. Ja vauva se vasta huomiota tarvitseekin. Itsekkäästi toimimalla mies istuttaa avioeron siemenet itämään, sen sadon hän korjaa sitten myöhemmin.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä sopimisista ja sopimuksista tuli vielä mieleeni, että mies voi pitää sanansa, jos se sillä hetkellä hänelle sopii, mutta vastentahtoisesti osallistuva mies voi myös olla riippakivi perheessä.
Eiväthän kaikki perheeseen ja lapsiin liittyvät asiat ole aina pelkkää ihanuutta. Mutta vastuullinen aikuinen ja vanhempi nekin hommat hoitaa, eikä siihen mitään sopimuksia, sopimisia tai toisen vastuuttamisia pitäisi tarvita.
Se, että joutuu tämän sopimisen ja vastuuttamisen työnkin tekemään on raskasta ja rasittavaa.
Tavallaan pienempi riesa tehdä ja hoitaa itse, ja antaa sen toisen olla. Vastentahtoisesta tekemisestä kun ei hyviä tuloksia saa ja lapsetkin aika pieninä jo tajuavat sen vastentahtoisuuden.
Mun mies on näitä vastentahtoisia tekijöitä perheessä. Ennen lasten syntymää oli innokas isyyteen, mutta kun oikeasti olikin vauva ja kasvava lapsi kuvassa mukana, innostus lopahti.
Ei tälle oikein voi mitään, ei sillekään, että nyt lasten ollessa teinejä, mies ihmettelee kun teinit eivät oikein isästään perusta. Ja minähän olen tietysti ikävä akka, kun kerroin että vanhemman tehtävä on luoda suhteensa lapsiin, ei toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!Ai sen äippylin olisi pitänyt lähteä vauvan kanssa vaeltamaan? vai mikä oli pointtisi?
Kukaan ei lähde vaeltamaan jos perheessä on vauva ja taapero, sen nyt pitäisi olla ihan selvä juttu. Minun mies ymmärsi rajoittaa harrastuksiaan, mutta työt sen sijaan oli niiiiin tärkeät että piti ottaa just se paljon reissaamista vaativa projekti, niin että sain pärjäillä vauvan, taaperon ja koiran kanssa kotona viikot. Ja kun kerroin haluavani hakea kiinnostavaa työpaikkaa, miehen mielestä ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi, että 6kk vauva menee sitten päiväkotiin. En hakenut, en toisaalta varmaan siinä väsymyksen aivosumussa olisi mitään järkevää hakemusta saanutkaan aikaan. Ja toki mies jaksoi valittaa, ettei ikinä pääse mihinkään harrastuksiinsa, tai siis ei joka viikko pääse, jos on 5 päivää viikosta työmatkalla. No, siitä selvittiin ja vauvan ollessa jo taapero hain sitä unelmatyötä joka sijaitsi vähän kauempana ja lasten päiväkotirumba ja lääkärikäynnit ym. jäi miehen vastuulle. Edelleenkään minulla ei ole aikaa harrastuksille, mutta kotityöt ja vastuut sentään jakautuu edes suunnilleen tasan ja työpaikkani on kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!Ai sen äippylin olisi pitänyt lähteä vauvan kanssa vaeltamaan? vai mikä oli pointtisi?
Kukaan ei lähde vaeltamaan jos perheessä on vauva ja taapero, sen nyt pitäisi olla ihan selvä juttu. Minun mies ymmärsi rajoittaa harrastuksiaan, mutta työt sen sijaan oli niiiiin tärkeät että piti ottaa just se paljon reissaamista vaativa projekti, niin että sain pärjäillä vauvan, taaperon ja koiran kanssa kotona viikot. Ja kun kerroin haluavani hakea kiinnostavaa työpaikkaa, miehen mielestä ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi, että 6kk vauva menee sitten päiväkotiin. En hakenut, en toisaalta varmaan siinä väsymyksen aivosumussa olisi mitään järkevää hakemusta saanutkaan aikaan. Ja toki mies jaksoi valittaa, ettei ikinä pääse mihinkään harrastuksiinsa, tai siis ei joka viikko pääse, jos on 5 päivää viikosta työmatkalla. No, siitä selvittiin ja vauvan ollessa jo taapero hain sitä unelmatyötä joka sijaitsi vähän kauempana ja lasten päiväkotirumba ja lääkärikäynnit ym. jäi miehen vastuulle. Edelleenkään minulla ei ole aikaa harrastuksille, mutta kotityöt ja vastuut sentään jakautuu edes suunnilleen tasan ja työpaikkani on kiva.
Jänniä nämä teidän palstanaisten miesten työpaikat, kun ihan saa itse valita mitä tekee ja milloin.
Oikein ottamalla otetaan ne reissuprojektit ja niin edelleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on useampikin äiti ollut käytännössä kuin yksinhuoltaja.
Isä on mennyt vaeltamaan Lappiin, käynyt ulkomaanreissulla ym ym kun
äiti on joutunut selviytymään vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Hieman on jäänyt katkeruus kalvamaan.
Vaikka kuinka etukäteen keskustelisi ja sopisi vastavuoroisuudests niin eipä aina
päde arjessa!Ai sen äippylin olisi pitänyt lähteä vauvan kanssa vaeltamaan? vai mikä oli pointtisi?
Kukaan ei lähde vaeltamaan jos perheessä on vauva ja taapero, sen nyt pitäisi olla ihan selvä juttu. Minun mies ymmärsi rajoittaa harrastuksiaan, mutta työt sen sijaan oli niiiiin tärkeät että piti ottaa just se paljon reissaamista vaativa projekti, niin että sain pärjäillä vauvan, taaperon ja koiran kanssa kotona viikot. Ja kun kerroin haluavani hakea kiinnostavaa työpaikkaa, miehen mielestä ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi, että 6kk vauva menee sitten päiväkotiin. En hakenut, en toisaalta varmaan siinä väsymyksen aivosumussa olisi mitään järkevää hakemusta saanutkaan aikaan. Ja toki mies jaksoi valittaa, ettei ikinä pääse mihinkään harrastuksiinsa, tai siis ei joka viikko pääse, jos on 5 päivää viikosta työmatkalla. No, siitä selvittiin ja vauvan ollessa jo taapero hain sitä unelmatyötä joka sijaitsi vähän kauempana ja lasten päiväkotirumba ja lääkärikäynnit ym. jäi miehen vastuulle. Edelleenkään minulla ei ole aikaa harrastuksille, mutta kotityöt ja vastuut sentään jakautuu edes suunnilleen tasan ja työpaikkani on kiva.
Jänniä nämä teidän palstanaisten miesten työpaikat, kun ihan saa itse valita mitä tekee ja milloin.
Oikein ottamalla otetaan ne reissuprojektit ja niin edelleen
Niin, eikö olekin. Kaikki eivät työkseen kaiva ojia lapiolla kuten palstapeikot.
Kuten moni jo sanoi, ethän sinä ap tiedä vaikka naiset olisivat kannustaneet miehiään lenkille. Se, jolla on 2 vko laskettuun aikaan, haluaa ehkä vaan olla rauhassa ja kuplia närästystä ja juosta pissalla ilman, että joku häärii koko ajan ympärillä.
Keskenmenon saanut voi olla niin kypsä nainen, että tietää miehelle tuollaisen pyörälenkin olevan hyvää pään tuuletusta ja surun käsittelyä. Ei se suru sillä häviä, että kumpikin sulkeutuu kotiin nyyhkimään. Tämäkin nainen on voinut aivan hyvin myös haluta surra yksin.
Muutenkin, vaikka miehellä olisi kolmet treenit viikossa, se jättää silti vaimolle vielä neljä päivää omia treenejä varten. Ainakin minun tuttavapiirissäni harrastavilla miehillä on yleensä harrastavat vaimot ja vuoropäivin treenit. Voihan se ulkopuolisesta näyttää, että "Markku on vaan treeneissä ja Liisa kotona lasten kanssa", jos aina vaan näkee Markkua treenien merkeissä eikä Liisaa koskaan.
Sitten on sellaisiakin naisia kuin minä, jotka sanoo miehelle että etkö voi keksiä kavereidesi kanssa jotain tekemistä että saisin olla yksin? Rakastan siis miestäni ja silleen, mutta minun on aivan välttämätöntä saada olla yksin kotona.
Mutta tietenkään ei silti kannata tehdä lapsia vain miehen mieliksi. Mies voi vaikka ku.olla ja siinä sitä sitten olet yksin mukuloiden kanssa, joita et halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Odotapas Ap kun miehesi hurahtaa marathonin juoksemiseen tai johonkin Triatlon-kilpailuun. Hyviä harrastuksia nämä, mutta ei sellaiselle jolla on pienet lapset. Kumminkin aika moni urheileva mies jolla on pieniä lapsia saattaa hurahtaa tuohon matarhon-touhuun, kun on niin kivat ottaa 2-3 kertaa vikossa itselleen se 2-3 tuntia juoksemiselle. Lisäksi tarkka ruokavalio jne. Tälläinen pistää koko perheen sekaisin. Sovi miehen kanssa että hän pääsee lapsen tullessa, kerran viikossa näkemään näitä kavereitaan ja max 3h. Katsotaan vieläkö kinuaa lasta kanssasi.
On täysin mahdollista, että perheessä on kolme lasta ja sekä äiti että isä juoksevat maratoneja. Ei mikään ongelma, jos ihmiset on organisointikykyisiä.
Ja se on muuten suomesi maratoni ja triathlon. Lienet provo, ei kenenkään oikeinkirjoitus voi olla noin surkeaa. Kestävyysurheilijoilla ei myöskään ole yleensä mitenkään erityisen tarkka ruokavalio; energiaa kuluu niin paljon että sen riittävyys on suurin ongelma.
Listaamasi treenimäärät on muuten aika vähäisiä. Maksimissaan 9 h liikuntaa viikossa? Riittääkö se edes terveysliikuntasuositusten täyttämiseen?
Voi apua, mitkä triggerit. Olen 30+, kasvatettu niin että nainen huolehtii kodin ja lapset. Mies oli kiltti ja kehityskelpoisen oloinen, mutta hänenkin perheessään, sekä sisarusten perheissä äiti hoiti lapset. Mies sanoi noilla samoilla sanoilla, että eikö lapset ole enemmän äidin projekti. Totesin, että jos meille lapsia tulee, ei mene kuten sukulaisilla että äidit syö ruokansa kylmänä, kun ensin syöttävät lapset. Isä ottaa ensimmäisenä ja syö rauhassa katsellen naisen touhuamista, eikä eväänsä heilauta. Tämä tapahtui 2010-luvulla eli ei missään kaukaisuudessa, malli elää ja voi hyvin edelleen. (Miehen kaikkien siskojen liitot päättyivät sittemmin eroon.)
No, lapsia syntyi, minä jäin kotiin, uhrasin oman työuran. Mies ei pitänyt vanhempainvapaita lainkaan, koska "töissä paha tilanne". Minä joustin, minä tein. Jossain vaiheessa uuvuin kun odotin nuorinta. Pyysin, jos mies voisi olla iltaisin kotona enemmän, ja hän suuttui. Alkoi huutaa edessäni, että kaverit harrastaa paljon enemmän kuin hän! Töissäkin oli naispomo ihmetellyt, miten minulla oli raskaana vaivoja, hänellä ei ollut koskaan. Kysyin mieheltä, voisiko hän sitten pyytää äidiltään apua, minun avunpyynnöille anoppi nauroi, että miten on ennen selvitty kun minä en selviä edes kolmesta alle 4-v. lapsesta. Mies sanoi, ettei hän voi äidiltään sellaista pyytää, mitä ihmettä anoppi voi sille asialle että minä en jaksa lasteni kanssa. (Anoppi auttoi liki 247 miehen siskoja lastensa kanssa.) Harkitsin it semurhaa.
Kaveririippuvuuden lisäksi mies oli äitiriippuvainen, vertasi kodinhoitoani äitiinsä, äiti oli osannut aina paremmin kuin minä silloin kun hän oli lapsi. Äiti äiti äiti. Minun piti tehdä ruuat niin kuin äiti, viettää _kaikki_ juhlapyhät anopin haukuttavana, kunhan hän pääsi äidin luo Kotiin. Jostain syystä mammanpoika alkoi inhottaa fyysisestikin, mies uhkaili erolla kun ei saanut tarpeeksi p illua, minua ei huomioinut mitenkään, hyvin itsekästä sekin puoli.
Minäkin opin uhkailemaan ja totesin, että avioliittomme ei ole meidän välisemme, vaan siihen kuuluu kaverit ja oma äiti. Että kuka lähtee, jos ei ylimääräiset, niin minä lähden. Katsoin asunnon valmiiksi. Mies heräsi 10 vuoden jälkeen tilanteeseen ensimmäisen kerran. Saimme liittomme kuntoon, ja ulkopuoliset ulos siitä, mies hoitaa oikeasti arjesta puolet ja jopa enemmän korvauksena vanhoista ajoista. Hän elätti minut ja maksoi mukisematta harrastuksenikin niin, että sain opiskeltua haluamani tutkinnon ns. jälkikäteen. Mutta en tiedä, lähtisinkö koskaan enää uudestaan, jos mies ilmoittaisi millään sanoilla lasten ja perheen olevan enemmän naisen heiniä.