Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko kaikki papit uskovaisia?
Kommentit (66)
Mun rippipappi sanoi loppuinfossa, että jokainen voi miettiä maailmankaikkeutta ja että voiko siellä olla olemassa mitään jumalaa. Jäätiin vähän haavi auki, että just on opeteltu uskontunnustukset ja vastaavat ja nyt pitäisi tieteen kautta miettiä, että onko olemassa mitään korkeampaa voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mehän emme pysty kenenkään sydämen tilaa näkemään. Toisaalta, sanoistakin voi jotain päätellä. Tuomitsemaan ei aleta, mutta tarkkana on seurakuntalaisen oltava, ja koko ajan verrattava opetusta Raamattuun. Jos rupeaa kuulostamaan että pappi puhuu omiaan, pitää asiaan reagoida. Oman sielunsa turvaamisen tähden, eli ei kannata vuositolkulla kuunnella luopion opetusta, luopuu kohta vielä itsekin uskosta.
Pappien harteilla on paljon vastuuta, siunatkoon ja varjelkoon Herran jokaisen papin uskossa!
Tietenkään ei mitään helvetin tuomiota voi kukaan meistä antaa. Mutta Jeesukseen uskovana ei kannata mennä esimerkiksi mihinkään kokouksiin jossa on pahoja henkiä, esimerkiksi joltain Benny Hinnin tapaiselta "voitelua" hakeneelta. Tai sitten jos joku harrastaa vapaa-ajalla jotain salaseuroja, palvelee saatanaa, tai toimii selkeästi ja tahallaan vastoin Jeesuksen opetusta. Rautalangasta vääntäen, meidän ei pidä olla tekemisissä saatanan palvojan kanssa ja ajatella että kun emme voi häntä tuomita niin ei se mitään. Jumala tuomitsee, meidän tehtävä on lähteä pois sellaisesta vaikutuspiiristä. Näin itse ajattelen.
Jos kerran Tanskassa, miksi ei täälläkin?
Papitkin ovat ihmisiä. Harva ateisti kai papiksi rupeaa, mutta muilla se uskon lujuus voi aaltoilla elämänkulun myötä.
Opetuslapsetkin nukahtivat Getsemanessa, ja sitten yksi heistä kavalsi Jeesuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Yksikään papiksi ruvennut ei ole uskossa. Eihän homoksi ruvenneetkaan ole homoja, vaan ainoastaan uskovat niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappeja ylistävät ihmiset eivät ilmeisesti ole koskaan olleet pappien kanssa tekemisissä syvällisemmin, jotta heille olisi valjennut mikä peto useimpien pappien sisällä asustaa.
"Pappi on mieluisa ammatti myös psykopaatille.
Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtaja Ulla Ruusukallio ei ole yllättynyt Iltalehden jutusta eikä Duttonin listauksesta.
Eihän tuo ole mikään uutinen, vaan vanha tutkimustieto. Psykopaattien kannalta houkuttelevia ovat ammatit, joissa ihminen voi käyttää henkistä tai fyysistä valtaa toisiin ihmisiin ja joissa toiset ovat omissa käsissä. Papin ammatissa psykopaatti ei puhu vain omalla suullaan, vaan tarvittaessa myös Jumalan suulla ja auktoriteetilla.
Ruusukallio toteaa, että hengellisen vallankäytön paikkana kirkko imee imupaperin tavoin puoleensa niitä, jotka haluavat käyttää tällaista valtaa toisiin.
Papin roolissa hengellinen vallankäyttö mahdollistuu sitä haluavalle."
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/pappi-on-mieluisa-ammatti-myos-psykopa…
Kaikki tuntemani papit, joita on kymmeniä, uskovat Kristukseen. Työ on henkisesti
ja hengellisestikin kuormittavaa, kun vuoden aikana on useita kymmeniä toimituksia: jumalanpalveluksia, hautajaisia, ristiäisiä, vihkimisiä ja konfirmaatioita, muita julkisia tilaisuuksia, henkilökohtaisia sielunhoidollisia keskusteluja, yksityisiä ripittäytymisiä, raamattu- ja rukouspiirejä. Ei tuossa työssä jaksaisi, jollei olisi uskoa elävään Jumalaan, joka on ainoa motiivi tehdä työtä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein kiinnostuksen vuoksi kerran aloituksen että, pitääkö olla uskossa jos haluaa lukemaan teologiaa nii se aloitus poistettiin.
En tiedä miksi poistettiin. Mutta voisiko syynä olla asian itsestään selvyys. Ei Suomessa yliopistollisessa teologisessa tiedekunnassa tai siellä opiskelemisessa ole kyse uskonharjoittamsiesta, joten on oikeastaan aivan sama mihin teologian opiskelija uskoo tai on uskomatta. - Sama se on tai ainakin pitäisi olla myös oppivelvollisuuden aikana tapahtuvassa uskonnon opetuksessa; en siinäkään kuse ole,uskonnon harjoittamisesta.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole oikeasti uskovaisia pappeja. Heitä sanotaan leipäpapeiksi.
He tuudittavat ihmiset uneen, heitä ei kiinnosta ihmisen sielun pelastus.
Väittäisin, että jokseenkin jokainen papiksi pyrkivä nykyaikana uskoo vahvasti.
Eri asia on sitten, että eri tavalla uskovat, lähinnä fundamentalistit, pitävät laimeaa perusluterilaisuutta epäuskona ja sen mukaisia pappeja leipäpappeina.
Täällä P-Pohjanmaslla uskovainen = vanhoillislestadiolainen.
Ei-lestadiolainen pappi siis ei ole uskovainen...
Leipäpappeus oli varmaan tavallista menneinä aikoina, kun papin yhteiskunnallinen ja sosiaalinen status oli korkeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani papit, joita on kymmeniä, uskovat Kristukseen. Työ on henkisesti
ja hengellisestikin kuormittavaa, kun vuoden aikana on useita kymmeniä toimituksia: jumalanpalveluksia, hautajaisia, ristiäisiä, vihkimisiä ja konfirmaatioita, muita julkisia tilaisuuksia, henkilökohtaisia sielunhoidollisia keskusteluja, yksityisiä ripittäytymisiä, raamattu- ja rukouspiirejä. Ei tuossa työssä jaksaisi, jollei olisi uskoa elävään Jumalaan, joka on ainoa motiivi tehdä työtä
Lässynlässyn.
Näetkö heidän sydämeensä ja sieluunsa, jotta voit olla täysin vakuuttunut heidän uskostaan?
Papit ovat manipuloinnin ja ulkokultaisen teatterin mestareita, jotka kyllä osaavat viedä yksinkertaisia seurakuntalaisia kuin litran mittaa näytelmillään.
Nauravat sitten paskaisesti päälle, toki tämänkin julkisuudelta kätkien.
p.s työ ei todellakaan ole kuormittavaa vaan todennäköisesti parhaimman hyötysuhteen tarjoava työ mikäli vertaillaan valtaa ja ansiotasoa" työn" kaikkinaiseen helppouteen.
Itse en ole koskaan tavannut ainoatakaan tehtäväänsä ominaisuuksiensa puolesta sopivaa pappia, erilaisia kahjuja sitten sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Pappi, joka harjoittaa ammattiaan vain siitä saatavan varman toimeentulon vuoksi, ei uskon vuoksi.
Pappien palkkataso on sen verran huono, että pelkän rahan perässä pappeus olisi kyllä järjetön valinta. Luulisin, että ainakin alunperin jokainen papiksi ryhtyvä on ollut vilpittömästi uskon asialla. Toki josssin vaiheessa elämää usko on voinut kadota ja sen jälkeen on pelkkä "leipäpappi", kun ei ammattiakaan tuosta vaan vaihdeta.
Mutta miten muuten edes määritrllään uskovainen? Itse olen sktiivisesti muksna kirkossa (en kuitenkaan töissä siellä), mutta en minä osaa sanoa edes itsestäni, olenko uskovainen vai en. Luultavasyi thidän määrittelemienne mukaan en olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuntemani pappi uskoi siihen, että hänen poikansa pitää alkaa elättämään itsensä heti kun täyttää 18v. Sanoi potkaisevansa hänet ulos kodista kun täyttää 18, koska ei halua elättää aikuista miestä. Oli hieman yllättävä avautuminen, varsinkin papilta.
Kristuksen kirkko on suurempi kuin kenenkään yksittäisen papin henkilökohtaisen uskon yksityiskohdat tai uskon puute. Sanan julistus ja sakramenttien toimittaminen sekä muiden työtehtävien hoitaminen ovat papin työtä. Seurakuntalaisena en edellytä papilta mitään tietynlaista uskovaisuutta.
En voi käsittää, miksi epäuskovainen työskentelee pappina. Mielestäni ei saisi työskennellä pappina, jos ei usko Jumalaan. Irvokasta pitää hengellisiä tilaisuuksia ja siunauta ihmisiä, jos ei edes usko mihinkään. Silkkaa teatteria.
Tunnen tai tunsin yhden agnostikkopapin. En menisi hänen saarnaansa kuulemaan.
Ap, kaikki papit eivät ole uskovaisia.
Ei tietenkään.
Pappeus on heille vain työtä.
Huomaa myös se, ettei lääkärinvalan vannominen ole ollut pakollista, enää moniin vuoskymmeniin.
Siksi lääkäreiden valmistujaisjuhlissa yliipistoissa:
Oikein nimeltä mainitaan kaikki ne uudet valmistuneet, nuoret lääkärit, jotka ovat lääkärin valan vannoneet.
Näitä lääkäreitä kunnioitan ja arvostan syvästi.
Alue: Aihe vapaa
Olisi ainakin todella tyhmä jos julkisesti kertoisi olevansa ateisti. Niissä piireissä nopeasti pilaisi koko loppuelämän työuran. Parempi pitää suunsa kiinni ja saarnata kiltisti.