Lue keskustelun säännöt.
Kysymys yksilapsille: Miksi sinulla on vain yksi lapsi?
Kommentit (114)
Kohtu jouduttiin poistamaan ensimmäisen synnytyksen komplikaatioiden seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut suurperheen, mutta ei suotu kuin yksi lapsi. Olen hänestäkin toki äärimmäisen kiitollinen.
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Mihin ikään mennessä oma huone pitää olla?
N37, joka asui veljensä kanssa samassa huoneessa kunnes muutti opiskelujen perässä omaan kotiin
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Mä näkisin, että tarve omaan huoneeseen iskee vasta murrosiän kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin ensimmäisen lapsen lähes 100% itse heti synnytyksen jälkeen, kun puoliso on niin patalaiska. Lapsi nyt 6v ja alkaa helpottaa hieman. Väsymys ja v***tus on vielä suuri. Nyt haluaisi toisen. Ei kiitos, tiedän miten kävisi taas.
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Moni on joutunut jakamaan huoneen sisaruksensa kanssa ihan siihen saakka, kunnes jompikumpi muutti kotoa :D
En ota kantaa onko oma huone pakollinen, mutta luksusta se joillekin on....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on yhden, helpon lapsen kanssa mukavaa. Olemme matkustelleet paljon, kun tähän on yhden lapsen kanssa varaa ja loma on ollut myös vanhemmille lomaa kun on kaksi vanhempaa yhden lapsen kanssa. Lapselle on aina ollut aikaa, mutta myös itselle. Lapsi on nyt teini, ja hänestä on kasvanut ihana, empaattinen, muut huomioonottava nuori nainen.
Joskus oli pohdinnassa myös toinen lapsi, mutta näin jälkeenpäin olen enemmän kuin tyytyväinen ettemme tähän ryhtyneet. Minulla ei riittäisi hermo kuunnella sitä sisarusten jatkuvaa kinastelua ja nahistelua.
Vierailija kirjoitti:
Siinä yhdessä oli aivan hitokseen tekemistä (aikuinen jo, nepsy).
Missä se aikuinen nepsy nyt on? Nehän asuvat vanhempiensa kanssa kunnes vanhemmat kuolevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se eka riitti.En halunnut uusia kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Mihin ikään mennessä oma huone pitää olla?
N37, joka asui veljensä kanssa samassa huoneessa kunnes muutti opiskelujen perässä omaan kotiin
No luultavasti viimeistään esiteininä alkaa kaivata omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä yhdessä oli aivan hitokseen tekemistä (aikuinen jo, nepsy).
Missä se aikuinen nepsy nyt on? Nehän asuvat vanhempiensa kanssa kunnes vanhemmat kuolevat.
Itsenäisessä elämässään. Kaikki erityiset eivät tarvitse holhousta.
Koska resurssit eivät riitä kahteen sekä olen jo sen verran vanha ettei ehkä kannata. Ensimmäisessä raskaudessa oli paljon onnea mukana, pelkäisin että toisella kertaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä yhdessä oli aivan hitokseen tekemistä (aikuinen jo, nepsy).
Missä se aikuinen nepsy nyt on? Nehän asuvat vanhempiensa kanssa kunnes vanhemmat kuolevat.
Etkö ole koskaan kuullut palveluasumisyksiköistä ja vastaavista tuetun asumisen palveluista? Osa nepsyistä pärjää vallan mainiosti myös ihan tavallisessa kodissa. Heitähän on monenlaisia niin kuin meitä ei-nepyjäkin.
Helvetinmoinen sairaalarumba raskausmyrkytyksen vuoksi. Muuten niitä vois olla 2 tai 3. En olisi voinut kuvitellakaan että olisin jättänyt pari-kolme vuotiaan vuodeksi ollakseni toistamiseen raskaana, esikoinen ansaitsi läsnäolevan äidin.
Aika monella täällä syynä resurssien rajallisuus (tulot ei riitä, asuminen kallista)! Ahdistavaa :(
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuntemani yksilapsinen perhe on yksilapsinen siitä syystä, että kun lasta alettiin "tehdä", ikää oli jo +35v. Mini olisi omien sanojensa mukaan toivonut useampaa, mutta kun jo yhden alulle saaminen oli haasteellista (tarvittiin hedelmöityshoitoja) tai kesti todella kauan, niin toisesta ei voi kuin haaveilla.
Eli oisko yksi syy se, että lapsia hankitaan yhä iäkkäämpinä?
Itse sain esikoiseni viime vuonna, 31-vuotiaana. Olin parinkin eri lääkärin sanoin "nuori ensisynnyttäjä!" :D koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin kovin.
Meillä ei ainakaan ollut mistään tuollaisesta kyse. Mentiin suin päin 8kk seurustelun jälkeen naimisiin ja siitä alle 3kk eteenpäin olin jo raskaana. Olin 30 kun lapsi syntyi, mies 32. Ja etukäteen kuviteltiin, et neljä lasta ois kiva. Vasta sitten ajan kanssa tajuttiin, että ehkä suurperhe ei ole meidän juttu, introverttejä ollaan molemmat - ja lapsikin.
Ikinä ei ole tuntunut, että meidän perheestä puuttuisi jotain, yksi lapsi oli meille juuri sopivasti. Lapsen bestis toimitti jonkinlaisen osa-aikasiskon virkaa ja oli meille melkein kuin perheenjäsen, kulki välillä meidän matkoillakin mukana. Nyt lapsi on jo 20 ja meillä on myös vävy, joka on ollut kiva lisäys.
Itse melkein väittäisin, että todella monet tekevät sen kaksi lasta edes miettimättä asiaa. Se on jotenkin sellainen odotusarvo ja ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että lapsi tarvitsee sisaruksen. Vähän niin kuin monet hankkivat lastenvaunut edes kyseenalaistamatta niiden tarvetta. Koska kaikilla muillakin on, koska kuuluu. Ei edes pysähdytä miettimään, tarvitaanko näitä mihinkään. Toisen lapsen kanssa sama juttu, se tehdään sen kummempia miettimättä, koska kuuluu ja koska kaikilla muillakin on ja mitä ne naapuritkin sanoo jos meillä on vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on yhden, helpon lapsen kanssa mukavaa. Olemme matkustelleet paljon, kun tähän on yhden lapsen kanssa varaa ja loma on ollut myös vanhemmille lomaa kun on kaksi vanhempaa yhden lapsen kanssa. Lapselle on aina ollut aikaa, mutta myös itselle. Lapsi on nyt teini, ja hänestä on kasvanut ihana, empaattinen, muut huomioonottava nuori nainen.
Joskus oli pohdinnassa myös toinen lapsi, mutta näin jälkeenpäin olen enemmän kuin tyytyväinen ettemme tähän ryhtyneet. Minulla ei riittäisi hermo kuunnella sitä sisarusten jatkuvaa kinastelua ja nahistelua.
Ei kaikki sisarukset jatkuvasti nahistele. En muista koskaan tapelleeni 4v nuoremman siskoni kanssa...
Omat lapseni, tyttö ja poika, eivät juurikaan uhmaiän jälkeen ole nahistelleet 🤔
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä syynä resurssien rajallisuus (tulot ei riitä, asuminen kallista)! Ahdistavaa :(
Ne on niitä kuuluisia valintakysymyksiä. Resurssit kyllä riittävät vaikka työttömällä yh:lla, jos on vain osaa pitää menot ja tulot tasapainossa.
Ei meillä oo varaa useampaan lapseen. Halua kyllä olisi.... Mutta pienet tulot, ja asuminen pk-seudulla kallista. Jos töitä löytyisi maakunnista, muutettaisiin halvempaan lähiöön.