Kysymys yksilapsille: Miksi sinulla on vain yksi lapsi?
Kommentit (114)
Saatiin yksi eksän kanssa ja suhde alkoi menemään huonosti. Halusin, että ei hankita seuraavaa siinä tilassa. Eksä aloitti sivusuhteen ja hankki muksun ennen kuin oltiin edes ehditty saada eroprosessi läpi. Sen jälkeen ei ole tullut vastaan suhdetta, missä lapsen hankkiminen olisi tullut kysymykseen. Ei mikään suhde ole edennyt sinne asti. Jotkut suhteet kariutuvat jo tutustumisvaiheessa, koska en minä voi sanoa haaveilevani ensisijaisesti lapsesta. Olen aina sanonut, että olen onnellinen, jos parisuhde etenee sellaiselle tasolle, että yhteistä lasta voidaan harkita, koska minusta se on suurin sitoutuminen mitä myös siihen kumppaniin voi tehdä.
Nyt olen 44-vuotias ja pistänyt henkisesti jo vuosia sitten liinat kiinni. Olen liian vanha hankkimaan toista lasta. Vaikka tapaisin nyt elämäni naisen niin suhde olisi vasta 2-3 vuoden kuluttua riittävällä tasolla, että voisin harkita lasta. Se taas tarkoittaisi, että olisi 18-vuotias kun olen 64-65-vuotias. Ei minusta ole siihen.
Itse olen todennäköisesti nyt raskaana (aivan alkuvaiheessa) ja olen kyllä kovasti pohtinut että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta jos kaikki menee hyvin ja vauva syntyy.
Itseäni ahdistaa nyt jo tuleva raskausaika ja muutokset kropassa, vaikka lapsi onkin ehdottomasti tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole mikään ”vain” yksi lapsi” :)
Halusin, että elämässä on muutakin kuin lapset ja perheen pyöritys. Yksi on vähän kuin rusina pullasta, saa sitä perhe-elämää, mutta elämä on muutakin kuin perhe-elämää.
Tämä!! 👍🏻👌🏻
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Kyllä. Itse ajattelen, että on parempi pystyä satsaamaan täysillä yhden muksun kuluihin. Nykyään kaikki on niin kallista, täytyy ihmetellä miten joillakin on varaa perustaa vielä suurperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi vaan uskaltaa tehdä. Mielummin alle 30-vuotiaana.
Juurikin näin. Hyvin moni on tahattomasti lapseton "sitku" ajattelun ja rohkeuden puutteen takia. Elämä kyllä kantaa, kun vaan uskaltaa.
Nykyään on unohdettu biologian raa'at vaikutukset. Nainen voi näyttää 35-vuotiaana nuorekkaalta, mutta munasolut voivat olla todella huonot.
Ennen lasta sain 2 keskenmenoa ja lapsen jälkeen 3 keskenmenoa. Ne viimeisimmät 3 vuoden sisällä.
Olisin halunnut 3 lasta, mutta ahdistuin niistä keskenmenoista niin paljon, että en enää jaksanut. Niissä oli ongelmia. Ei ne tulleet helposti itsestään. Yksi oli tuulimuna, joka oli ehtinyt jo kymmenennelle viikolle. Sitten oli kaavintoja. Kuukautiset menivät kummallisiksi, kun oli etukäteistiputtelua ja jälkikäteistiputteluja. Jouduin pitämään koko ajan sidettä. Jatkuvaa ramppaamista lääkärillä. (raskaudet alkoi helposti ja itsestään, mutt menivät kesken)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole mikään ”vain” yksi lapsi” :)
Halusin, että elämässä on muutakin kuin lapset ja perheen pyöritys. Yksi on vähän kuin rusina pullasta, saa sitä perhe-elämää, mutta elämä on muutakin kuin perhe-elämää.
Jos hän kuolee, hän todellakin on vain yksi lapsi. Meillä on useampia ihan siitä syystä etten kestäisi sitä, jos ainoa lapseni menehtyisi ennen minua.
Arvaa mitä, voi käydä niinkin ikävästi että kaikki, vaikka 3 lasta, kuolee samaan aikaan. Ei tuolla perusteella kannata lapsia tehdä useampia.
Olen eri, mutta kyllähän se kolmen lapsen kuoleminen on huomattavasti epätodennäköisempää kuin yhden lapsen kuoleminen. Ja osa niistä mahdollisesti kaikki kolme kerralla vievistä tapahtumista on sellaisia, ettei ne vanhemmatkaan jää henkiin suremaan. Esim. nokkakolari rekan kanssa.
Itsellä toiveissa yksi lapsi juuri oman elämän säilyvyyden kannalta. Haluan kokea vauva- ja taaperovaiheen vain kerran.
Ei ole varaa. Eikä tähän kaksioon mahdu enempää ihmisiä
Raskausaika oli niin vaikea monine sairauksineen sekä synnytys että synnytyksestä toipuminen oli vaikeaa ja hidasta. En todellakaan halua asettaa itseäni moiseen helvettiin enää ikinä. Arvostan sen verran omaa fyysistä sekä henkistä hyvinvointiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä yhdessä oli aivan hitokseen tekemistä (aikuinen jo, nepsy).
Missä se aikuinen nepsy nyt on? Nehän asuvat vanhempiensa kanssa kunnes vanhemmat kuolevat.
Etkö ole koskaan kuullut palveluasumisyksiköistä ja vastaavista tuetun asumisen palveluista? Osa nepsyistä pärjää vallan mainiosti myös ihan tavallisessa kodissa. Heitähän on monenlaisia niin kuin meitä ei-nepyjäkin.
Mitä ihmettä sä jauhat? Nepsyihminen voi hyvin olla korkeakoulutettu ja töissä.
Itse muutin teininä kotoa ihan tavalliseen kämppään ja elän ihan tavallista kunnallisen virkamiehen perhelämää.
Ei vaikuta älyyn millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä edes toiseen lapseen. Joo, vauvat ei maksa juuri mitään, mutta kyllä esimerkiksi lapsilla on oltava oma huone tiettyyn ikään mennessä, eikä isompaan asuntoon ole varaa. Lasten harrastukset myös maksaa.
Mihin ikään mennessä oma huone pitää olla?
N37, joka asui veljensä kanssa samassa huoneessa kunnes muutti opiskelujen perässä omaan kotiin
Lapsilla täytyy olla omaa rauhaa, esimurkkuikäisenä viimeistään!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys oli sellainen kokemus, että en mistään hinnasta halunnut samaa uudelleen. Sekä minä että vauva meinasimme kuolla.
Ymmärrettävää. Harmi, että näitä kokemuksia on, Suomessa laskettu terveydenhuollon tasoa, ja se on vaarallista :/
Arvaa mitä, voi käydä niinkin ikävästi että kaikki, vaikka 3 lasta, kuolee samaan aikaan. Ei tuolla perusteella kannata lapsia tehdä useampia.