Miksiköhän mua ei kukaan auttanut nuorena? T. Ammattivalittaja

Mä olin niin nöyrä ja kiltti nuorena, että mua oli helppo hyväksikäyttää. Munhan ei olisi pitänyt mennä ekan mieheni kanssa naimisiin vaan olisi pitänyt älytä hakea lähestymiskieltoa sille, kun se seuraili ja stalkkasi mua. Ja tietysti sitä asuntoa ei olisi pitänyt myydä. Mä vaan kaikessa tottelin sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitusviestiä lukiessani arvelinkin, sinulle on kyllä tarjottu apua, mutta vanhempasi kieltäytyivät vastaanottamasta apua sinulle. Sittemmin kieltäydyit myös itse avusta, jota sinulle tarjottiin.

Olet omaksunut vanhempiesi tavan suhtautua ongelmiin: Kiellät ongelmien olemassaolon, joten koet avun tarjoamisen loukkauksena. Et edes tunnista sitä avun tarjoamiseksi.

Apua voi kyllä tulla (siis yleensä), mutta ei välttämättä ole ihan sitä, mitä tarvitsisi, syystä tai toisesta tai jää hyvinkin vajavaiseksi, kun ihan oikeita asioita ei hoideta, syystä tai toisesta. Oikeanlaista apua on aina ilo vastaanottaa, muusta on pakko kieltäytyä. Ennen olin itse heittopussi, ja pieleen meni asioita, mutta sitten kun aloin hieman puoliani pitämään, niin eipä ne asiat siltikään mene, niin kuin pitäisi tai usein muilla menee.

- Eri

Jos oikein muistan, ap on aloittanut merkonomiopinnot kolme kertaa. Melkein veikkaan, että siellä Kiipulassakin on kehotettu valitsemaan jokin muu ala, mutta ap ei ole halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitusviestiä lukiessani arvelinkin, sinulle on kyllä tarjottu apua, mutta vanhempasi kieltäytyivät vastaanottamasta apua sinulle. Sittemmin kieltäydyit myös itse avusta, jota sinulle tarjottiin.

Olet omaksunut vanhempiesi tavan suhtautua ongelmiin: Kiellät ongelmien olemassaolon, joten koet avun tarjoamisen loukkauksena. Et edes tunnista sitä avun tarjoamiseksi.

Apua voi kyllä tulla (siis yleensä), mutta ei välttämättä ole ihan sitä, mitä tarvitsisi, syystä tai toisesta tai jää hyvinkin vajavaiseksi, kun ihan oikeita asioita ei hoideta, syystä tai toisesta. Oikeanlaista apua on aina ilo vastaanottaa, muusta on pakko kieltäytyä. Ennen olin itse heittopussi, ja pieleen meni asioita, mutta sitten kun aloin hieman puoliani pitämään, niin eipä ne asiat siltikään mene, niin kuin pitäisi tai usein muilla menee.

- Eri

Jos oikein muistan, ap on aloittanut merkonomiopinnot kolme kertaa. Melkein veikkaan, että siellä Kiipulassakin on kehotettu valitsemaan jokin muu ala, mutta ap ei ole halunnut. 

Mä en ole keksinyt alaa, johon opiskella. Joka on istumatyö. Mulle on aina ammatinvalintapsykologit suositelleet merkonomin opintoja vaikka en niissä pärjää. Ap

Nyt sulla on taas kerran päätöksen aika ja tilaisuus kääntää kurssia.

Muutatko oikeasti nykyisen alistavan äijän luota pois omaan elämään vai oletko taas kerran huviksesi vain väittänyt muuttavasi.

Epäilen jälkimmäistä.

Mutta sen jälkeen ei kannata tulla hetkeen valittamaan, kun kukaan ei auta ja kun tulee tehtyä tyhmiä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitusviestiä lukiessani arvelinkin, sinulle on kyllä tarjottu apua, mutta vanhempasi kieltäytyivät vastaanottamasta apua sinulle. Sittemmin kieltäydyit myös itse avusta, jota sinulle tarjottiin.

Olet omaksunut vanhempiesi tavan suhtautua ongelmiin: Kiellät ongelmien olemassaolon, joten koet avun tarjoamisen loukkauksena. Et edes tunnista sitä avun tarjoamiseksi.

Apua voi kyllä tulla (siis yleensä), mutta ei välttämättä ole ihan sitä, mitä tarvitsisi, syystä tai toisesta tai jää hyvinkin vajavaiseksi, kun ihan oikeita asioita ei hoideta, syystä tai toisesta. Oikeanlaista apua on aina ilo vastaanottaa, muusta on pakko kieltäytyä. Ennen olin itse heittopussi, ja pieleen meni asioita, mutta sitten kun aloin hieman puoliani pitämään, niin eipä ne asiat siltikään mene, niin kuin pitäisi tai usein muilla menee.

- Eri

Jos oikein muistan, ap on aloittanut merkonomiopinnot kolme kertaa. Melkein veikkaan, että siellä Kiipulassakin on kehotettu valitsemaan jokin muu ala, mutta ap ei ole halunnut. 

Niin, kommentoinkin ihan yleisellä tasolla tuossa, ja laitoinkin sulkuihin "yleensä", millä yritin tarkoittaa juuri sitä, miten yleisellä tasolla tai joissain tapauksissa asiat voivat mennä.

Tuntematta muuten ap:tä, niin josko ei vain tiedä, mihin itsestä loppujen lopuksi on, ja häntä kuuntelemalla ja se huomioonottamalla, löytyisi yhdessä miettimällä se oikea vaihtoehto? Istumatyö siis ainakin ilmeisesti pitäisi olla.

Mutta onkohan hän nyt sitten minkälaista tukea loppujen lopuksi saanut näissä merkonomiopinnoissa? Mutta eipä itsellänikään oikein mitään ideoita muuten ole ammatinvalintaa ajatellen, kun en kaikenlaisista töistä taida olla edes tietoinen.

Mutta ehkä se eläkkeelle jääminenkin voisi olla vaihtoehto, mutta jos on työhaluja ja joihinkin töihin oikein tuettuna vielä pystyisi, niin onhan se hieman ikävänkuuloinen vaihtoehto siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitusviestiä lukiessani arvelinkin, sinulle on kyllä tarjottu apua, mutta vanhempasi kieltäytyivät vastaanottamasta apua sinulle. Sittemmin kieltäydyit myös itse avusta, jota sinulle tarjottiin.

Olet omaksunut vanhempiesi tavan suhtautua ongelmiin: Kiellät ongelmien olemassaolon, joten koet avun tarjoamisen loukkauksena. Et edes tunnista sitä avun tarjoamiseksi.

Apua voi kyllä tulla (siis yleensä), mutta ei välttämättä ole ihan sitä, mitä tarvitsisi, syystä tai toisesta tai jää hyvinkin vajavaiseksi, kun ihan oikeita asioita ei hoideta, syystä tai toisesta. Oikeanlaista apua on aina ilo vastaanottaa, muusta on pakko kieltäytyä. Ennen olin itse heittopussi, ja pieleen meni asioita, mutta sitten kun aloin hieman puoliani pitämään, niin eipä ne asiat siltikään mene, niin kuin pitäisi tai usein muilla menee.

- Eri

Jos oikein muistan, ap on aloittanut merkonomiopinnot kolme kertaa. Melkein veikkaan, että siellä Kiipulassakin on kehotettu valitsemaan jokin muu ala, mutta ap ei ole halunnut. 

Mä en ole keksinyt alaa, johon opiskella. Joka on istumatyö. Mulle on aina ammatinvalintapsykologit suositelleet merkonomin opintoja vaikka en niissä pärjää. Ap

Eli aina, kun olit keskeyttänyt merkonomiopintosi, tuli taas joku ammatinvalintapsykologi, joka suositteli sua hakemaan uudelleen? Vaikka olit kertonut, että olit jo keskeyttänyt opintosi, koska et pärjännyt niissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aloitusviestiä lukiessani arvelinkin, sinulle on kyllä tarjottu apua, mutta vanhempasi kieltäytyivät vastaanottamasta apua sinulle. Sittemmin kieltäydyit myös itse avusta, jota sinulle tarjottiin.

Olet omaksunut vanhempiesi tavan suhtautua ongelmiin: Kiellät ongelmien olemassaolon, joten koet avun tarjoamisen loukkauksena. Et edes tunnista sitä avun tarjoamiseksi.

Apua voi kyllä tulla (siis yleensä), mutta ei välttämättä ole ihan sitä, mitä tarvitsisi, syystä tai toisesta tai jää hyvinkin vajavaiseksi, kun ihan oikeita asioita ei hoideta, syystä tai toisesta. Oikeanlaista apua on aina ilo vastaanottaa, muusta on pakko kieltäytyä. Ennen olin itse heittopussi, ja pieleen meni asioita, mutta sitten kun aloin hieman puoliani pitämään, niin eipä ne asiat siltikään mene, niin kuin pitäisi tai usein muilla menee.

- Eri

Jos oikein muistan, ap on aloittanut merkonomiopinnot kolme kertaa. Melkein veikkaan, että siellä Kiipulassakin on kehotettu valitsemaan jokin muu ala, mutta ap ei ole halunnut. 

Niin, kommentoinkin ihan yleisellä tasolla tuossa, ja laitoinkin sulkuihin "yleensä", millä yritin tarkoittaa juuri sitä, miten yleisellä tasolla tai joissain tapauksissa asiat voivat mennä.

Tuntematta muuten ap:tä, niin josko ei vain tiedä, mihin itsestä loppujen lopuksi on, ja häntä kuuntelemalla ja se huomioonottamalla, löytyisi yhdessä miettimällä se oikea vaihtoehto? Istumatyö siis ainakin ilmeisesti pitäisi olla.

Mutta onkohan hän nyt sitten minkälaista tukea loppujen lopuksi saanut näissä merkonomiopinnoissa? Mutta eipä itsellänikään oikein mitään ideoita muuten ole ammatinvalintaa ajatellen, kun en kaikenlaisista töistä taida olla edes tietoinen.

Mutta ehkä se eläkkeelle jääminenkin voisi olla vaihtoehto, mutta jos on työhaluja ja joihinkin töihin oikein tuettuna vielä pystyisi, niin onhan se hieman ikävänkuuloinen vaihtoehto siinä tilanteessa.

En mäkään ap:tä tunne henkilökohtaisesti, mutta olen jo noin 10 vuoden ajan antanut hänelle mitä erilaisimpia vinkkejä. Ensin Kaksplussalla monen vuoden ajan ja sen jälkeen täällä. Mutta kun mikään ei käy. Taisin aikoinaan vinkata hänelle tekstinkäsittelijän kurssistakin. Samaan aikaan, kun kaverini lähti suorittamaan ko kurssia. Nyt kaverini on jo niin huonossa kunnossa, että ei ole pariin vuoteen pystynyt käymään työpaikalla, mutta tekee edelleen samaa hommaa etätyönä. 

Nyt tällä hetkellä eläke olisi varmasti hänelle kaikista paras vaihtoehto, koska omien sanojensa mukaan ei pysy edes pystyssä niin pitkää aikaa, että pystyisi menemään työpaikalle, vaikka sellaisen jostain saisikin. Ja muiden sairauksiensa vuoksi ei saa enää ajokorttiakaan. Eikä hän olisi tainnut pärjätä kovin pitkään tekstinkäsittelijänäkään, koska koko ajan tulee uusia sovelluksia, joiden käyttö pitää oppia. Oppimisvaikeudet olisivat siis tulleet jossain vaiheessa esteeksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryttiin paperimuotoisista sairaskertomuksista sähköisiin. Siis vaikka hän olisikin hiffannut tämän vaihtoehdon jo  30 vuotta sitten.

Ikävä tosiasia on, että ap:n kohdalla fyysiset sairaudet tai vammat eivät niinkään ole esteenä työnteolle vaan se, ettei kykene oppimaan uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Kunpa joku ihmeen taikasauva saisi korjattua Ammattivalittajan elämän paremmaksi, niin heilauttaisin sitä oitis.

T. Satunnainen palstalla notkuja

Heiluttele sitä niin kauan että kaikilla on hyvä olla.