Miksiköhän mua ei kukaan auttanut nuorena? T. Ammattivalittaja

Lähtökohtasi ovat kieltämättä olleet harvinaisen huonot.

Mutta on vastuuta itselläsikin. Olet elämässäsi tehnyt monia todella huonoja päätöksiä, aivan itse.

Et voi kaikesta syyttää olosuhteita ja muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäksi se oli itseäsi kymmeniä vuosia vanhempi kuuden lapsen isä.

En pidä kiroilusta, mutta nyt on pakko kysyä, miksi penteleessä valitsit juuri tämän tyypin äijäksesi ja ns. turvasatamaksesi. Jos nyt oli ihan pakko oli joku ottaa (oikeasti ei tietenkään ollut).

5 lapsen isä ennen meidän yhteistä lasta. Vapaakirkosta löysin ja hän jahtasi mua niin kauan, että se vaan jotenkin meni niin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olit lastenpsykiatrisella osastolla hoidossa. Niin olet aiemmin kertonut. Sinulta oli myös kysytty, haluatko jäädä aikuisenakin asumaan psykiatriselle osastolle, mutta olit kieltäytynyt.

Niin olin, kun siellä tutkittiin mun oppimisvaikeuksiani. Kyllä minä ajattelin, että kuitenkin pystyn jonkun ammatin hommaamaan. Ap

Mihin kaikkiin ammatteihin yritit opiskella?

En muihin kuin merkonomiksi ja sitten iltalukioo. Fyysisiin töihin en ole voinut opiskella skolioosin ja jalkavamman takia. Ap

Niinpä, sun olisi pitänyt opiskella johonkin muuhun. Tai sitten  sun skolioosisi olisi pitänyt hoitaa leikkauksella. Sun nuoruudessasi ei vielä esim sairaalan tekstinkäsittelijöiltä edellytetty toisen asteen tutkintoa vaan pelkkä kurssin suorittaminen riitti. 

Joo, en tiennyt, että kurssi olisi tuollaiseen riittänyt. Ap

Niin, kun et ottanut asioista selvää. Invalidisäätiön ammattikoulussa (nyk. Ammattiopisto Live)  järjestettiin erilaisia kursseja jo 1940-luvulta lähtien ja skolioosipotilaat ovat tuki- ja liikuntaelinsairaita. Nykyisinhän siellä voi suorittaa toisen asteen tutkintojakin. Et kuitenkaan ollut pyörätuoliin sidottu vaan pystyit kävelemään, vaikka et skolioosisi vuoksi pysytynytkään tekemään fyysisesti raskasta työtä. Missä sun skolioosiasi hoidettiin ja milloin? Kun ihmettelen, ettei hoitavassa sairaalassa kerrottu mitään vammaisjärjestöistä eli sun tapauksessasi Invalidisäätiöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäksi se oli itseäsi kymmeniä vuosia vanhempi kuuden lapsen isä.

En pidä kiroilusta, mutta nyt on pakko kysyä, miksi penteleessä valitsit juuri tämän tyypin äijäksesi ja ns. turvasatamaksesi. Jos nyt oli ihan pakko oli joku ottaa (oikeasti ei tietenkään ollut).

Kaiken lisäksi se mies oli varattu. Mutta Ap:n vanhemmathan sen miehen hälle valitsi. Niin, että eipä nyt kiroilla.

Avioituminen ei kyllä "vain jotenkin mene niin".

Kyllä siinä vaaditaan sitä omaa aktiivista ja virallista tahtomista ja papereiden allekirjoittamista molemmilta osapuolilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olit lastenpsykiatrisella osastolla hoidossa. Niin olet aiemmin kertonut. Sinulta oli myös kysytty, haluatko jäädä aikuisenakin asumaan psykiatriselle osastolle, mutta olit kieltäytynyt.

Niin olin, kun siellä tutkittiin mun oppimisvaikeuksiani. Kyllä minä ajattelin, että kuitenkin pystyn jonkun ammatin hommaamaan. Ap

Mihin kaikkiin ammatteihin yritit opiskella?

En muihin kuin merkonomiksi ja sitten iltalukioo. Fyysisiin töihin en ole voinut opiskella skolioosin ja jalkavamman takia. Ap

Niinpä, sun olisi pitänyt opiskella johonkin muuhun. Tai sitten  sun skolioosisi olisi pitänyt hoitaa leikkauksella. Sun nuoruudessasi ei vielä esim sairaalan tekstinkäsittelijöiltä edellytetty toisen asteen tutkintoa vaan pelkkä kurssin suorittaminen riitti. 

Joo, en tiennyt, että kurssi olisi tuollaiseen riittänyt. Ap

Niin, kun et ottanut asioista selvää. Invalidisäätiön ammattikoulussa (nyk. Ammattiopisto Live)  järjestettiin erilaisia kursseja jo 1940-luvulta lähtien ja skolioosipotilaat ovat tuki- ja liikuntaelinsairaita. Nykyisinhän siellä voi suorittaa toisen asteen tutkintojakin. Et kuitenkaan ollut pyörätuoliin sidottu vaan pystyit kävelemään, vaikka et skolioosisi vuoksi pysytynytkään tekemään fyysisesti raskasta työtä. Missä sun skolioosiasi hoidettiin ja milloin? Kun ihmettelen, ettei hoitavassa sairaalassa kerrottu mitään vammaisjärjestöistä eli sun tapauksessasi Invalidisäätiöstä. 

No mä olin n 6kk ruskeasuolla invalidisäätiön jossain sairaalassa. Siellä olisi pitänyt jalka leikata, mutta vanhemmat ei tulleet sinne palaveriin ja mä itse 13v päätin ettei sitä leikata. Siellä kävin sairaalakoulua, sitten kävin sossutädin kanssa jossain Turun sairaalassa, kun vanhemmat ei viitsineet viedä, mutta sitten se kaikki hoito jäi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Avioituminen ei kyllä "vain jotenkin mene niin".

Kyllä siinä vaaditaan sitä omaa aktiivista ja virallista tahtomista ja papereiden allekirjoittamista molemmilta osapuolilta.

No meillä se meni niin, että multa lähti kämppä alta, en saanut yksiötä vuokrattua mistään, isompaa asuntoa ei sossu maksanut, kaksioita oli tyhjillään, niin sitten päätettiin ekan ukon kanssa muuttaa sellaiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtasi ovat kieltämättä olleet harvinaisen huonot.

Mutta on vastuuta itselläsikin. Olet elämässäsi tehnyt monia todella huonoja päätöksiä, aivan itse.

Et voi kaikesta syyttää olosuhteita ja muita ihmisiä.

Niin olen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olit lastenpsykiatrisella osastolla hoidossa. Niin olet aiemmin kertonut. Sinulta oli myös kysytty, haluatko jäädä aikuisenakin asumaan psykiatriselle osastolle, mutta olit kieltäytynyt.

Niin olin, kun siellä tutkittiin mun oppimisvaikeuksiani. Kyllä minä ajattelin, että kuitenkin pystyn jonkun ammatin hommaamaan. Ap

Mihin kaikkiin ammatteihin yritit opiskella?

En muihin kuin merkonomiksi ja sitten iltalukioo. Fyysisiin töihin en ole voinut opiskella skolioosin ja jalkavamman takia. Ap

Niinpä, sun olisi pitänyt opiskella johonkin muuhun. Tai sitten  sun skolioosisi olisi pitänyt hoitaa leikkauksella. Sun nuoruudessasi ei vielä esim sairaalan tekstinkäsittelijöiltä edellytetty toisen asteen tutkintoa vaan pelkkä kurssin suorittaminen riitti. 

Joo, en tiennyt, että kurssi olisi tuollaiseen riittänyt. Ap

Niin, kun et ottanut asioista selvää. Invalidisäätiön ammattikoulussa (nyk. Ammattiopisto Live)  järjestettiin erilaisia kursseja jo 1940-luvulta lähtien ja skolioosipotilaat ovat tuki- ja liikuntaelinsairaita. Nykyisinhän siellä voi suorittaa toisen asteen tutkintojakin. Et kuitenkaan ollut pyörätuoliin sidottu vaan pystyit kävelemään, vaikka et skolioosisi vuoksi pysytynytkään tekemään fyysisesti raskasta työtä. Missä sun skolioosiasi hoidettiin ja milloin? Kun ihmettelen, ettei hoitavassa sairaalassa kerrottu mitään vammaisjärjestöistä eli sun tapauksessasi Invalidisäätiöstä. 

No mä olin n 6kk ruskeasuolla invalidisäätiön jossain sairaalassa. Siellä olisi pitänyt jalka leikata, mutta vanhemmat ei tulleet sinne palaveriin ja mä itse 13v päätin ettei sitä leikata. Siellä kävin sairaalakoulua, sitten kävin sossutädin kanssa jossain Turun sairaalassa, kun vanhemmat ei viitsineet viedä, mutta sitten se kaikki hoito jäi. Ap

Eli sulla ei ollutkaan skolioosi vaan jokin muu? Skolioosihan on kaula-, selkä tai lannerangassa, ei jalassa. Vai oliko sulla eripituiset jalat ja koska kieltäydyit jalkaleikkauksesta, sulle kehittyi sen seurauksena myöhemmin skolioosi? Skolioosin olisi kyllä voinut leikata vielä 18 vuotta täytettyäsikin, samoin kuin sen jalan. 

Noh, sun tilanteessa joudut syyttämään lähinnä omia vanhempiasi, et muita. 

Vierailija kirjoitti:

Sähän olet kohta viiskymppinen. Ei sun nuoruudessasi vielä sellaisia apuja ollut. Varsinkaan jossain 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. 

komppaan

tässä se nainen joka muutti 16 vuotiaana pysyvästi kotoa pois

voitin ulkonäkö/äly lotossa.

Lisäksi olen henkisesti vahva.

Pystyin opiskelemaan ja hankkimaan ystäviä

Elämä on myös biologiaa ja sattumusten summa

Voimia sulle..ymmärrän ..itsekin yli 50 vuotta ja maatilan tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioituminen ei kyllä "vain jotenkin mene niin".

Kyllä siinä vaaditaan sitä omaa aktiivista ja virallista tahtomista ja papereiden allekirjoittamista molemmilta osapuolilta.

No meillä se meni niin, että multa lähti kämppä alta, en saanut yksiötä vuokrattua mistään, isompaa asuntoa ei sossu maksanut, kaksioita oli tyhjillään, niin sitten päätettiin ekan ukon kanssa muuttaa sellaiseen. Ap

Sehän meni sitten kun etelänreissu ja Legolandia visiitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olit lastenpsykiatrisella osastolla hoidossa. Niin olet aiemmin kertonut. Sinulta oli myös kysytty, haluatko jäädä aikuisenakin asumaan psykiatriselle osastolle, mutta olit kieltäytynyt.

Niin olin, kun siellä tutkittiin mun oppimisvaikeuksiani. Kyllä minä ajattelin, että kuitenkin pystyn jonkun ammatin hommaamaan. Ap

Mihin kaikkiin ammatteihin yritit opiskella?

En muihin kuin merkonomiksi ja sitten iltalukioo. Fyysisiin töihin en ole voinut opiskella skolioosin ja jalkavamman takia. Ap

Niinpä, sun olisi pitänyt opiskella johonkin muuhun. Tai sitten  sun skolioosisi olisi pitänyt hoitaa leikkauksella. Sun nuoruudessasi ei vielä esim sairaalan tekstinkäsittelijöiltä edellytetty toisen asteen tutkintoa vaan pelkkä kurssin suorittaminen riitti. 

Joo, en tiennyt, että kurssi olisi tuollaiseen riittänyt. Ap

Niin, kun et ottanut asioista selvää. Invalidisäätiön ammattikoulussa (nyk. Ammattiopisto Live)  järjestettiin erilaisia kursseja jo 1940-luvulta lähtien ja skolioosipotilaat ovat tuki- ja liikuntaelinsairaita. Nykyisinhän siellä voi suorittaa toisen asteen tutkintojakin. Et kuitenkaan ollut pyörätuoliin sidottu vaan pystyit kävelemään, vaikka et skolioosisi vuoksi pysytynytkään tekemään fyysisesti raskasta työtä. Missä sun skolioosiasi hoidettiin ja milloin? Kun ihmettelen, ettei hoitavassa sairaalassa kerrottu mitään vammaisjärjestöistä eli sun tapauksessasi Invalidisäätiöstä. 

No mä olin n 6kk ruskeasuolla invalidisäätiön jossain sairaalassa. Siellä olisi pitänyt jalka leikata, mutta vanhemmat ei tulleet sinne palaveriin ja mä itse 13v päätin ettei sitä leikata. Siellä kävin sairaalakoulua, sitten kävin sossutädin kanssa jossain Turun sairaalassa, kun vanhemmat ei viitsineet viedä, mutta sitten se kaikki hoito jäi. Ap

Eli sulla ei ollutkaan skolioosi vaan jokin muu? Skolioosihan on kaula-, selkä tai lannerangassa, ei jalassa. Vai oliko sulla eripituiset jalat ja koska kieltäydyit jalkaleikkauksesta, sulle kehittyi sen seurauksena myöhemmin skolioosi? Skolioosin olisi kyllä voinut leikata vielä 18 vuotta täytettyäsikin, samoin kuin sen jalan. 

Noh, sun tilanteessa joudut syyttämään lähinnä omia vanhempiasi, et muita. 

Joo, mulla on eripituiset jalat ja siitä on kehittynyt skolioosi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että nuoruuteni meni ihan pilalle. Ap

Kenelle olet katkera?

Ainakin ekalle miehelleni. Ap

Mitähän ihmettä taas? Miten sun mies vaikutti nuoruuden opiskeluihin?

No kyllähän hän tiesi, miksi me mentiin yhteen ja naimisiin. Enhän minä hänen kanssaan olisi naimisiin mennyt, jos iltalukio ei olisi siihen matikkaan päättynyt. Olisi jotenkin yrittänyt auttaa, niin ei meidän olisi tarvinnut mennä yhteen. Ap

Entä, jos hän oli itsekin niin huono matikassa, ettei osannut sinua auttaa? Oliko käynyt lukiota ensinkään?

Loogisen päättelykyvyn heikkous selittää molemmat, oudot elämänvalinnat ja matematiikan sujumattomuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäksi se oli itseäsi kymmeniä vuosia vanhempi kuuden lapsen isä.

En pidä kiroilusta, mutta nyt on pakko kysyä, miksi penteleessä valitsit juuri tämän tyypin äijäksesi ja ns. turvasatamaksesi. Jos nyt oli ihan pakko oli joku ottaa (oikeasti ei tietenkään ollut).

5 lapsen isä ennen meidän yhteistä lasta. Vapaakirkosta löysin ja hän jahtasi mua niin kauan, että se vaan jotenkin meni niin. Ap

Minä valitsin vain kilttimiehiä

Vihaa.n uskovaisia koska he hokivat minulle nuorena:

Isäsi on h.el.vetissä

Minä olen se 16 vuotiaana kotoa lähtenyt

Nykyisen kanssa 30 vuotta

Mies rakastaa ja pitää hyvänä.

Mutta uskovaisista sain jo nuorena tarpeekseni.

Minä en tuomitse ketään.

Ihminen ei voi 100 % hallita elämäänsä

Kaikki me ollaan heikkoja , myös

minun isäni ja äitini.

En silti pysty anteeksiantamaan

pakkotyötä

lyömistä

hylkäämistä

ruuan puutetta

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen tavalla se ensimmäinen miehesi olisi voinut sinua auttaa opinnoissasi?

Oliko hän siis opinto-ohjaaja, ammatinvalintapsykologi, opettaja tai muutoin alan asiantuntija? Ainakin tähän asti olet kertonut, että hän oli ammattirikollinen.

Ja miksi se, että tämä helmi miehekseen ei auttanut sinua opinnoissa, pakotti sinut menemään kanssaan naimisiin???

Eihän näissä sinun pohdinnoissasi ole mitään logiikkaa.

Ap sinä laitat kaikki ongelmasi MUIDEN syyksi.

Minä olen tehnyt valtavia virheitä elämässäni.

Mutta kannan niistä vastuun

En kerro niistä täällä, koska häpeä estää.

Loukkaamiltani olen pyytänyt anteeksi.

En ole saanut, mutta koin tarpeelliseksi myöntää tekoni.

Se 16 vuotiaana maatilalta muuttanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että nuoruuteni meni ihan pilalle. Ap

Kenelle olet katkera?

Ainakin ekalle miehelleni. Ap

Montako miestä sulla on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että nuoruuteni meni ihan pilalle. Ap

Kenelle olet katkera?

Ainakin ekalle miehelleni. Ap

Mitähän ihmettä taas? Miten sun mies vaikutti nuoruuden opiskeluihin?

No kyllähän hän tiesi, miksi me mentiin yhteen ja naimisiin. Enhän minä hänen kanssaan olisi naimisiin mennyt, jos iltalukio ei olisi siihen matikkaan päättynyt. Olisi jotenkin yrittänyt auttaa, niin ei meidän olisi tarvinnut mennä yhteen. Ap

Entä, jos hän oli itsekin niin huono matikassa, ettei osannut sinua auttaa? Oliko käynyt lukiota ensinkään?

Väitti kyllä opiskelleensa pitkän matikan lukiossa, mutta en tiedä. En loppupeleissä tiennyt hänestä mitään. Ap

Aika monihan on sinua yrittänyt auttaa, jos olet ollut useassakin sairaalassa tutkittavana.

Näyttää vain siltä, että sellaista apua tai ihmelääkettä ei ole olemassakaan, jolla olisit voinut saada sen merkonomin tutkinnon suoritettua. 

Se tutkinto yksinkertaisesti oli sinun kykyjesi ulottumattomissa. Kaikki eivät koskaan opi kaikkea.

Monta muuta juttua olisi voinut olla sinulle ihan mahdollisiakin, jos olisit ymmärtänyt tai voinut niitä kokeilla.

Kurjaa tietysti, mutta tilannetta ei nyt vuosikymmeniä myöhemmin paranna se, että märehdit työksesi mennyttä.

Nyt sen sijaan katse eteenpäin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera siitä, että nuoruuteni meni ihan pilalle. Ap

Kenelle olet katkera?

Ainakin ekalle miehelleni. Ap

Montako miestä sulla on ollut?

Onhan niitä ollut. Yhden kanssa olin avoliitossa ja 2 kertaa olen ollut naimisissa. Ap