Lue keskustelun säännöt.
Miten olla hermostumatta kun lapsi jankkaa?
Jankkaa, jankkaa ja jankkaa loputtomiin samaa asiaa. Esim. että jokin esine on musta, vaikka se on punainen (ja siis tietää kyllä, että se on punainen, mutta kunhan jankkaa). Sitä jankkaamista ei lopeta mikään rauhallinen kuuntelu, se että sanoo, että ei vaan se on punainen, se että sanoo ok se on musta, ei mikään käsky lopettaa jankkaamista, ei mikään huomion muualle siirtäminen. Syy miksi meinaan hermostua on se, että jankkaaminen päättyy aina lapsen itkuun ja huutoon, joka ei meinaa loppua millään. Eli tilanne pitäisi saada keskeytettyä ennen kuin jankkaaminen on muuttunut huutokohtaukseksi. Mutta mikään mitä teen tai sanon ei vaikuta eikä lopeta jankkaamista ja minun hermot meinaa pettää siitä että ihan yhtäkkiä kiva tilanne ja kiva tekeminen muuttuu jankkaamisen kautta tunnin tai kahden huutoraivariksi (ilman että keksin siihen mitään syytä että miksi kävi näin).
Help?
Kommentit (239)
Ehkä mode on itse lähettänyt noi sämmit/linkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mode on itse lähettänyt noi sämmit/linkit.
Laittakaa palautetta. Palaute löytyy keskustelun säännöt -osiosta. Laittakaa keksitty sp-osoite, jos ette omaa halua antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mode on itse lähettänyt noi sämmit/linkit.
Laittakaa palautetta. Palaute löytyy keskustelun säännöt -osiosta. Laittakaa keksitty sp-osoite, jos ette omaa halua antaa.
Kyllä nämä on Sanoman työntekijän lähettämiä, joten palaute lienee turhaa.
Tai sitten ei vain välitä. Tärkeämpiä eli kiireellisempiä noi politiikkaketjut.
Lapsi on 2-vuotias mikä monelta vastaajalta on mennyt ohi.
Minulla on 3-vuotias poika eikä hänenkään kanssaan vielä asioita kovin syvällisesti ruodita.
Raivarit ovat normaaleja mutta ap:n kuvaamat raivarit kyllä alkaa olla siinä ja siinä onko.
Minulla neljä lasta eli jonkin verran kokemusta erilaisista lapsista ja raivareista 16 vuoden ajalta.
Itse koitan ajatella raivarin aikana että lapsella on paljon pahempi olo kuin itselläni. Tuo auttaa minua hillitsemään hermoni.
Katson myös lasta ja mietin että se on minun rakas pieni lapsi.
Ei siihen oikein mitään taikakeinoa ole joka hermot lepuuttaa niin ettei niitä menetä koskaan. Se on vain sitä että aikuisen täytyy hillitä itsensä tai opetella siihen. Se ei ole ok että aikuinen huutaa kurkku suorana taaperolle ja näyttää kunnolla suuttumustaan. Itsekin sitä varmaan tehnyt mutta se ei ole hyväksyttävää.
Vanhempi saa olla suuttunut muttei niin ettei hillitse itseään. Täytyy myös muistaa kenen kanssa kinaa. Ei ihan tasavertaista ole kinata ja riidellä taaperon kanssa.
Tämä ei ole nyt ap:lle vaan niille joiden mielestä on ok että hermot menee.
Suuttua saa jos lapsi vaikka lyö.
Ei silloin jos on raivarit.
Silloin koitetaan helpottaa lapsen oloa.
Kuinka usein näitä raivareita on? Päivittäin? Monta kertaa päivässä?
Millaisissa tilanteissa?
Miten reagoit yleensä?
Sanoit että olet kiireinen?
Mikä sen kiireen tekee?
Kaipaatko omaa aikaa enemmän?
Onko teidän arki liian hektistä?
Ei tarvitse näihin vastata mutta näitä voi miettiä itsekseen. Tai oikeasti pyytää apua vaikka kotipalvelusta, seurakunnalta, päiväkodista...
Täällä on jokunen ihan hyvä kommentti. Paljon pas#aa ja traumatisoituneita ihmisiä mutta on muutama ihan fiksukin kommentti.
Aikaa ja toistoja vaatii päästä eroon huonosta toiminnasta mutta jossain vaiheessa huomaat että pahin alkaa olla takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kunta auttaa siten että saisit apua vaikka pari päivää viikossa lapsenavustuksessa, että jaksat itsekin eteenpäin.
Mene puhumaan asiantuntijan kanssa.
Kuulostaa erityiseltä veljeltäni. Jossain vaiheessa opin vain sulkemaan korvat kun alkoi jankkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä huomiotta, sillä lapsesi on asperger. Mieti hänen tulevaisuuttaan nykertämässä matemaattisia yhtälöitä jossain yliopistossa ja työssä labrassa yms.., mutta sinkkuna ja lapsettomana ja ehkä sinun kellarissasi omituisena 5kymppisenä tontun lailla liikkuvana kummajasena.
Ethän vietä aikaa esim kännyllä lapsen nähdessä. Näitä näkee valitettavan usein. Lapset hakevat huomiota huonoilla tavoilla jos eivät hyvällä saa. Lapsi on hyvin pieni ja häntä on helppo saada kiinnittämään huomiota muualle. Tuo aika hujahtaa nopeasti ohi. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autisminkirjolainen meilläkin joka jankkaa loputtomiin.... murkku-ikäinen jo, eikä toimivaa keinoa jankkaamisen lopettamiseen olla vielä keksitty. Välillä harmittaa tyttöä itseäänkin, mutta ei vaan osaa lopettaa...
Miten olla hermostumatta, kun vaimo nalkuttaa, mies raivostuu ja mies päättää lyödä vaimoa?
Tunnevammaiset suomalaiset kyselevät aina typeriä kysymyksiä.
Täysjärkinen suomalainen oppii itsehillintää ja kärsivällisyyttä jo PIKKULAPSENA. Päiväkodin täti opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootas kun se on 10 vee ja vielä painit samojen juttujen kanssa (jotka toki pahenevat koko ajan). Jos yhtään tuntuu epänormaalilta, hakeudu perheneuvolaan. Jonot ovat pitkät mutta kyllä sieltä joskus voi apua saada. Kuulostaa autismin kirjon joltain variaatiolta
Meillä toimi se että käänsi lapsen viestin / kysymyksen kysymykseksi lapselle. Niin että intensiivisesti osallistuu vuorovaikutukseen ja näyttää eleillä että asia on tärkeä.
Tämä on punainen. Tämä on punainen.
- onko se punainen?
-on
*hiljasuus*
Jos menettää hermot, ei sen jälkeen todennäköisesti toimi enää mikään vaan lapsi katsoa mallia että ahaa on paha tilanne ja tulee menettää hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se että käänsi lapsen viestin / kysymyksen kysymykseksi lapselle. Niin että intensiivisesti osallistuu vuorovaikutukseen ja näyttää eleillä että asia on tärkeä.
Tämä on punainen. Tämä on punainen.
- onko se punainen?
-on
*hiljasuus*
Jos menettää hermot, ei sen jälkeen todennäköisesti toimi enää mikään vaan lapsi katsoa mallia että ahaa on paha tilanne ja tulee menettää hermot.
Ei hyvä. Koska:
- väite
- selvän asian kyseenalaistaminen, eli lapsen järjen kyseenalaistaminen
- pakotettu jankkaus
- passiivinen hylkääminen
Asetit lapselle ansan, ja vetosit häpeään.
Häpeän käyttö opetusmetodina on tehokas, mutta kasvatusmetodina vaurioittava.
Tulkinatsi hermojen menettämisestä on spekulaatiota.
Ole samaa mieltä lapsen kanssa, sillähän siitä pääsee.
Jos lapsi sanoo että musta on valkea, niin sano että, niin on.
Tuohan on vain lapsen huomioin kerjäämistä. Että saa huomioita vaikka vain riitelemällä ja väittämällä vastaan. Lapsen iälläkin on merkitystä.
Ja onko se lapsi muutoin terve, mitäs jos hän näkeekin oikeasti punaisen mustana?
Missäs se mode nyt on? Ei ole reagoinut ilmiantoihin pitkään aikaan.
On varmaan luomassa uutta korona- tai tapailu-ketjua...