Lue keskustelun säännöt.
Miten olla hermostumatta kun lapsi jankkaa?
Jankkaa, jankkaa ja jankkaa loputtomiin samaa asiaa. Esim. että jokin esine on musta, vaikka se on punainen (ja siis tietää kyllä, että se on punainen, mutta kunhan jankkaa). Sitä jankkaamista ei lopeta mikään rauhallinen kuuntelu, se että sanoo, että ei vaan se on punainen, se että sanoo ok se on musta, ei mikään käsky lopettaa jankkaamista, ei mikään huomion muualle siirtäminen. Syy miksi meinaan hermostua on se, että jankkaaminen päättyy aina lapsen itkuun ja huutoon, joka ei meinaa loppua millään. Eli tilanne pitäisi saada keskeytettyä ennen kuin jankkaaminen on muuttunut huutokohtaukseksi. Mutta mikään mitä teen tai sanon ei vaikuta eikä lopeta jankkaamista ja minun hermot meinaa pettää siitä että ihan yhtäkkiä kiva tilanne ja kiva tekeminen muuttuu jankkaamisen kautta tunnin tai kahden huutoraivariksi (ilman että keksin siihen mitään syytä että miksi kävi näin).
Help?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Tulkinatsi hermojen menettämisestä on spekulaatiota.
Et sitten otsikkoa edes lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se että käänsi lapsen viestin / kysymyksen kysymykseksi lapselle. Niin että intensiivisesti osallistuu vuorovaikutukseen ja näyttää eleillä että asia on tärkeä.
Tämä on punainen. Tämä on punainen.
- onko se punainen?
-on
*hiljasuus*
Jos menettää hermot, ei sen jälkeen todennäköisesti toimi enää mikään vaan lapsi katsoa mallia että ahaa on paha tilanne ja tulee menettää hermot.
Ei hyvä. Koska:
- väite
- selvän asian kyseenalaistaminen, eli lapsen järjen kyseenalaistaminen
- pakotettu jankkaus
- passiivinen hylkääminen
Asetit lapselle ansan, ja vetosit häpeään.
Ei, ei mikään noista kohdista toteudu. Tuo ei pidä paikkaansa.
Vain aikuinen jankkaa ei-pakotettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkinatsi hermojen menettämisestä on spekulaatiota.
Et sitten otsikkoa edes lukenut.
Kommentti koski viestiä 223.
Täällä myös jankkaava kaksivuotias eikä taatusti ole autismin kirjolla eli eiköhän ole ihan ikään kuuluvaa. Ja kyllä, on ärsyttävää, kun lapsella välillä jää ns levy päälle. Toivotaan että on vain joku vaihe joka kohta menee jo ohi, sekä meillä että teillä ap :) osittain kyse on mun mielestä siitä miten lapsi ottaa haltuun faktoja maailmasta ja haluaa olla pystyvä ja osaava. Eli haluaa olla oikeassa riippumatta siitä onko. Ja kokee tärkeänä että asiat ovat kuten hän ajattelee niiden olevan. Eli vastauksena ap:lle, auttaisiko suakin hermostuessa yritys empaattisesti asettua lapsen asemaan. Mieti millaista itsellä olisi jos olisi keskimäärin pihalla ja väärässä melkein aina. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi sairaita kommentteja nää jotkut, huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.lily.fi/blogit/puuhevonen/kuva-kotoa/ On se kumma, kun ihmiset pudottelee suklaapatukan pätkiä lattialle!
Minun lapsellani oli vähän vanhempana (3-4 v.) vaihe, jolloin hän testasi, voiko maailmaa muuttaa ajatuksen voimalla. Jäi sitten jankkaamaan jotain ja selvitti, voisiko saada sen muuttumaan. Pettymys oli suuri, kun "taika" ei toiminutkaan. Voisko tässä olla kyse samasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun asperger lapsi oli tuollainen parivuotiaana jo, ja ei kyllä todellakaan olisi siinä vaiheessa mikään autismiseula hälyttänyt hänen kohdallaan. Sellaisia hyvätasoiset autismikirjolaiset ovat, vanhemmat kyllä huomaavat jo pienenä lapsen olevan erilainen, mutta oikeastaan vasta isompana poikkeaa sen verran joukosta että tutkitaan.
Mutta kyllä tuo jankkaaminen voi aina liittyä ihan uhmaan, huomiohakuun yms. Ei auta kuin odotella ja keksiä keinoja pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos kaivat esiin 3 mustaa esinettä?
Onnistuisiko jotain tällaistä?
Minkä värinen tämä on? Musta
- Niin tämä on musta sukka, äidin älykäs mussukka. Äiti laittaa tämän jalkaansa aamulla
Minkä värinen tämä on? Musta
- Kyllä, tämä on musta kauha, hienoa! Äiti laittaa tällä ruokaa, puuroa keittää.
Minkä värinen tämä on? Musta
- niin on, fiksu olet. Tämä on äitin musta käsilaukku. Katso kauha ei mahdu laukkuun, mutta iso musta sukka mahtuu äitin käteen ja se on iso musta sukkakoira, vuh, vuh.. se kutittaa äitin lempi-lasta masusta.. vuh vuh vuh..
Kuulostaa asialta johon tarvitaan asiantuntijan apua. Kiireesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole samaa mieltä lapsen kanssa, sillähän siitä pääsee.
Jos lapsi sanoo että musta on valkea, niin sano että, niin on.
Alkoi ihan naurattaa, kun tuli eräs takauma samanlaisesta tilanteesta. Lapsi jatkoi itkemistä ja vaihtoi väittämänsä oikeaan. Alkoi jankuttaa sitä, mutta kävin kyykkyyn hänen eteensä ja silitin tukkaa sanoen myötätuntoisesti "voi sinua pientä". Lapsi kapsahti kaulaan, itki vähän aikaa ja sitten rauhoittui halimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi se että käänsi lapsen viestin / kysymyksen kysymykseksi lapselle. Niin että intensiivisesti osallistuu vuorovaikutukseen ja näyttää eleillä että asia on tärkeä.
Tämä on punainen. Tämä on punainen.
- onko se punainen?
-on
*hiljasuus*
Jos menettää hermot, ei sen jälkeen todennäköisesti toimi enää mikään vaan lapsi katsoa mallia että ahaa on paha tilanne ja tulee menettää hermot.
Jatkanpas vielä kun muistui niin elävästi mieleen ne ajat kun lapsi oli noin pieni.
Tärkeintä oli siis äänensävyt. Luoda sellainen hyväksyvä yhteisymmärrys, vahvistaa lasten viesti suljetun ympyrän viestinnän keinoin.
Jos tästä huolimatta lapsi tuntui olevan poissa tolaltaan, seuraavaksi tarvitaan empaattinen lähestyminen. Näennäisaihe ohitetaan ja aletaan puhua siitä miten on tainnut olla pitkä tai rankka päivä, oikein empaattisesti. Sillä viestitään että hyväksyy jos lasta v*tuttaa, saa v*tuttaa ja häntä tuetaan.
Jos sulla on tässä kohti vielä kännykkä kädessä niin lapsi menee raivariin asti, ei ole enää mitään tehtävissä.
Jos ei..
Tämän jälkeen on vielä tunnusteltava kaipaako lapsi halia syliä ja rauhallista hetkeä, vai sitä että aikuinen johtaa ja johdattaa hänet johonkin toiseen tilanteeseen, jonkun vuoren yli. Tasapainoilua siitä että se paha mieli saa olla mutta siinä ei tarvitse velloa. Tämän ikäiselle se eksakti pahanmielenaihe ei välttämättä selviä. Vähän isompi saattaa osata sitten kertoa jostain mitä tapahtunut joskus tänään tai aikaisempana päivänä ja tullut nyt mieleen painamaan, mutta se on oikeasti haastavaa ja melkein mahdotonta aina saada selville, päiväkodissa oli jotain epäreilua tms mitä lapsi ei osaa sanoittaa eikä päiväkodin aikuiset edes ole huomanneet.
Tarkoitus olisi oppia itsesäätelyä.
Ei kukaan lapsi hyödy siitä että provoidaan tai provosoituu monen tunnin kiukku- ja riehumiskohtaukseen päivästä toiseen. Temperamenttiselle niin käy aina joskus vaikka mitä tekisi. Mutta tähtäimessä että ei aikuisena olisi ainoa tapa toimia että kaikki kiukku purkautuu aina sinne tänne roiskittuna ja jaettu paha mieli muuttuu moninkertaiseksi pahaksi mieleksi.
Meillä lapsen isä on erityispiirteinen, hän ei hahmota omia eikä muiden tunteita tai rajoja ja velloo siellä loputtomassa epämääräisessä pahassa mielessä ja roiskii sitä ympäriinsä. Siksi lapsen kanssa kannattaa tehdä töitä, se voi helpottaa hänen aikuista elämäänsä, eikä päätyisi samaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kokeillut myötäilemistä?
Sanot "jaaha, se näyttää sinusta mustalta" tai "Juu, uu. Tiedätkö, jos suljetaan valot, niin kaikki näyttää mustalta, kokeillaanko?"
Ei aina ole pakko osoittaa toisen olevan väärässä (vaikka se oliskin väärässä)
Tässä on tämän ketjun ainoa järkevä neuvo joka oikeasti toimii 2-vuotiaan kanssa.
Jaksamista! ❤️ Tuo on vaihe ja menee ohi. Keskustelua ja rakkautta 💗
Vierailija kirjoitti:
Älä anna sille mitään huomiota jankkaamisella. Ole kuin et kuulisikaan, tai sano vain että jaa vai niin. Jos huutaa niin huutaa, älä kiinnitä siihenkään mitään huomiota. Sitähän se tuolla hakee, että saa reaktion aikaan.
Päinvastoin— anna sitä normaalia tavallista myönteistä hyvää huomiota. Tuollainen käytös tulee siitä, että lapsi tarvitsee yhteyttä, jotain reagointia, kyllä. Terve reaktio olisi kohdata lapsi. Eikä olla huomioimatta sitten vielä enemmän
Ei, ei mikään noista kohdista toteudu. Tuo ei pidä paikkaansa.