Lue keskustelun säännöt.
Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"
19.03.2021 |
"Perheen perustamisiässä olevien naisten on yhä vaikeampaa löytää vakituisempaa suhdetta, joissa mies haluaisi sitoutua, kertoo Helsingin Sanomat.
Lehti on haastatellut kolmea upeaksi uranaiseksi kuvailtua, hieman alle kolmekymppistä naista, joiden mukaan miehiä kyllä löytyy treffiseuraksi ja heidän kanssaan tehdään asioita, joita vakiintuneet pariskunnat tekevät.
Ihastuminen kuitenkaan ei johda parisuhteeseen, sillä lopulta mies ei halua mitään pysyvää. Pahimmillaan deittikumppani jopa "ghostaa" eli katoaa kuin tuhka tuuleen kaikissa viestikanavissa.
–?Olen juossut treffeillä ja viettänyt vuosia määrittelemättömissä suhteissa, joissa käydään yhdessä syömässä ja ollaan makutuomareina silmälasiostoksilla. Olen saanut lunta tupaan niin paljon, että aika ajoin on usko meinannut mennä, avautuu "Elina" kokemuksistaan HS:n haastattelussa.
"Tiina" puolestaan on kauppatieteen maisteri, joka ei ole koskaan seurustellut. Hänen mukaansa deittimaailmassa vallitsee "miesten markkinat".
Naisten mielestä deittisovellukset ovat yksi syy miesten kyvyttömyyteen sitoutua. Tinderin perusteella voi saada kuvan, että mahdollisuuksia on loputtomasti.
Helsingissä on myös määrällisesti nuoria naisia selvästi enemmän kuin miehiä, koska kaupunkiin muuttaa opiskelemaan enemmän naisia.
Naiset kertovat lehdelle varautuneensa elämään koko ikänsä sinkkuina. Parisuhteen puuttuminen vaikuttaa myös perhehaaveisiin. Kaksi naisista kertoo pohtineensa ajatusta lapsen hankkimisesta yksin."
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/750354-yha-useamman-kolmekymp…
Kommentit (3482)
En vieläkään ymmärtänyt , Voisitko toistaa Äskeisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet miehet ovat vielä vanhan liiton miehiä.
Niin ovat. Ukkoutuneita setämiehiä, joiden korvissa kaikuvat vielä oman isän (1940 tai 1950 luvulla syntyneen muinaisjäänteen) typerät horinat.
1970-luvulla syntynyt mies on auttamattomasti juuttunut menneisyyteen. He jankuttavat vanhaa virttä.
"Naisen paikka on kotona."
"Feminismi pilaa yhteiskunnan."
"Maahanmuuttajamiehet tulee ja vie kaikki meidän naiset."Juuri niin. Kuka tahansa täysjärkinen, hyvätuloinen, perheenperustamishaluinen maahanmuuttajamies löytää kyllä itselleen vaimon. Ja hyvin usein se vaimo on suomalainen.
Pakko kysyä, millaiseen havaintoaineistoon väitteesi perustat? Omassa kaveripiirissäni on paljon 70-luvulla syntyneitä miehiä, eikä heitä voi millään pitää 50-luvun arvomaailmaan jämähtäneinä muinaisjäänteinä. Näille miehille on ihan normaalia, että ammatin ja elämänkulun ei tarvitse määräytyä sukupuolen mukaan ja että vastuu lapsista kuuluu jakaa, jos lapsia on ylipäätään haluttu. Eikä useimmissa ole mitään ulkomaalaisvastaisuuttakaan havaittavissa.
Kaveripiirini painottuu luonnollisesti enemmän 70-luvun jälkipuoliskolla kuin alussa syntyneisiin, kun itse olen 80-luvun vuosikertaa. Kenen tahansa tuttavapiiri on myös väkisinkin aika pieni ja valikoitunut näyte koko sukupolveen nähden. Mutta tällä pohjalla voi hyvin sanoa sen, ettei 70-luvulla syntyneitä voi lähtökohtaisesti luokitella vanhoillisiksi setämiehiksi. Eroja tietenkin voi keskimäärin olla esim. asuinpaikkakunnan mukaan, unohtamatta yksilöllisiä eroja. Ei mikään sukupolvi ole homogeenista massaa.
Olen eri mutta itse juuri kirjoitat että sun kaverit on 70-luvun loppupuolella syntyneitä. Siinä se jakolinja suurin piirtein menee että 70-luvun alkupuoli ja siitä alaspäin on vanhan liiton miehiä, varsinkin maaseudulla. Esim viimeisiä ikäluokkia joissa on vielä ihmisiä joita ei ole päästetty yläkoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen. Tunnen itsekin tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ai että mitenkö Tinderissä ilmahyppykuvat liittyvät siihen, millainen ura jollakin on?
Siten, että jos minihameessa hyppää korkealle, niin ura saattaa näkyä kuvassa.
Mitä vosujen kuvia sä oikein tiirailet siellä? Ilmeisesti sulle tulle uutena onnenonkijat. Eivätkä kaikki laita tuommoisia kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Treffeillä käyminen on kuin asiakaspalvelutyötä, mistä minulle ei makseta. En todellakaan käy treffeillä sen takia, että saisin puhua jonkun random miehen kanssa, jonka olisin voinut tavata työpaikalla hänen asioidessa meillä. Enkä todellakaan ole kenenkään yhden yön pano, joten fyysisestä kosketuksesta on tässä vaiheessa turha unelmoida.
Riittääkö jollekin miehelle oikeasti se, jos suostun menemään hänen kanssaan kahveille? Ilman fyysistä kosketusta tai toivetta tulevasta? Vaikea uskoa että miehetkään antaa tuollaiselle paljon arvoa.
Omasta näkökulmasta vähän hassu kysymys oikeasti. Totta kai voidaan mennä kahville ja mihin vaan ilman taka-ajatuksia. Ainoa "taka-ajatus" itsellä ainakin olisi tutustua sinuun vakavasti ja hyvillä mielin ilman kiirettä mihinkään. Haluan tutustua loppuelämää varten, jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Treffeillä käyminen on kuin asiakaspalvelutyötä, mistä minulle ei makseta. En todellakaan käy treffeillä sen takia, että saisin puhua jonkun random miehen kanssa, jonka olisin voinut tavata työpaikalla hänen asioidessa meillä. Enkä todellakaan ole kenenkään yhden yön pano, joten fyysisestä kosketuksesta on tässä vaiheessa turha unelmoida.
Riittääkö jollekin miehelle oikeasti se, jos suostun menemään hänen kanssaan kahveille? Ilman fyysistä kosketusta tai toivetta tulevasta? Vaikea uskoa että miehetkään antaa tuollaiselle paljon arvoa.
Omasta näkökulmasta vähän hassu kysymys oikeasti. Totta kai voidaan mennä kahville ja mihin vaan ilman taka-ajatuksia. Ainoa "taka-ajatus" itsellä ainakin olisi tutustua sinuun vakavasti ja hyvillä mielin ilman kiirettä mihinkään. Haluan tutustua loppuelämää varten, jos mahdollista.
Sivusta. Olen ollut tuollaisilla treffeillä. Mies laittoi jälkikäteen viestiä ettenkö huomannut että häntä panetti. (En)
Kyseessä piti olla sekstreffit, mutta toinen halusi mennä syömään ja puhua jostain ihan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ihan hyvä kehityssuunta. Alkaa k-pyöräilyä ahkerasti suorittaneilla ehkä silmät vähän aukeamaan sille, että enemmistö miehistä ei halua kumppanikseen naista, jolla ei tahdo pysyä pöksyt jalassa.
Missä tämmöstä on kun minä joka pidin jalat yhdessä olen päin vastoin ruvennut katumaan sitä....
Tonttulandiassa
Miehillä on niin paljon vaatimuksia naiselle, että helpompaa on olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaisi 167 cm mies tai pidempikin mies, mutta miehillä on nykyään niin kovia vaatimuksia millainen naisen pitää olla, että helpompaa on olla yksin.
Eikä miehille taida enää nykyään riittää yksi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän näitä Saanoja ja Onlyfans voimaantumisia esitetään lehdissä. Sitä vähemmän miehiä kiinnostaa sitoutua noihin sekopäihin.
En olisi ikinä tavannut miestäni lätkämatsissa, koska häntä kiinnostaa kirjat, maastopyöräily ja historia enemmän kuin penkkiurheilu.
Tämä aiemmin esitetty ehdotus kausikortin ostamisesta jääkiekko-otteluihin toimii, jos nainen on itse kiinnostunut penkkiurheilusta, mutta päälleliimattu esitetty kiinnostus on äärimmäisen läpinäkyvää. Eikä kaikkia kiinnosta alkaa suhteeseen penkkiurheilijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisi 167 cm mies tai pidempikin mies, mutta miehillä on nykyään niin kovia vaatimuksia millainen naisen pitää olla, että helpompaa on olla yksin.
Mua taas pelottaa huomattavasti pidemmät miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Treffeillä käyminen on kuin asiakaspalvelutyötä, mistä minulle ei makseta. En todellakaan käy treffeillä sen takia, että saisin puhua jonkun random miehen kanssa, jonka olisin voinut tavata työpaikalla hänen asioidessa meillä. Enkä todellakaan ole kenenkään yhden yön pano, joten fyysisestä kosketuksesta on tässä vaiheessa turha unelmoida.
Riittääkö jollekin miehelle oikeasti se, jos suostun menemään hänen kanssaan kahveille? Ilman fyysistä kosketusta tai toivetta tulevasta? Vaikea uskoa että miehetkään antaa tuollaiselle paljon arvoa.
Omasta näkökulmasta vähän hassu kysymys oikeasti. Totta kai voidaan mennä kahville ja mihin vaan ilman taka-ajatuksia. Ainoa "taka-ajatus" itsellä ainakin olisi tutustua sinuun vakavasti ja hyvillä mielin ilman kiirettä mihinkään. Haluan tutustua loppuelämää varten, jos mahdollista.
Sivusta. Olen ollut tuollaisilla treffeillä. Mies laittoi jälkikäteen viestiä ettenkö huomannut että häntä panetti. (En)
Kyseessä piti olla sekstreffit, mutta toinen halusi mennä syömään ja puhua jostain ihan muusta.
Ja itse urpo et saanut suutas auki. Ootko vähän yksinkertainen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän näitä Saanoja ja Onlyfans voimaantumisia esitetään lehdissä. Sitä vähemmän miehiä kiinnostaa sitoutua noihin sekopäihin.
Onhan se tullut jo selväksi mitä haetaan. Jostain syystä ette tee mitään sen eteen, jotta tavoittaisitte niitä ihannenaisianne.
Miksi mies sitoutuisi, jos nainen käyttäytyy kuin vaimo ilman mitään sitoutumista? Vikaa on siis molemmissa sukupuolissa. Mies ei panosta yhtään, nainen panostaa ihan liikaa.
Mies, joka ei yhtään panosta sen naisen saamiseen ja pitämiseen ei lopulta sitä naista niin arvosta. Ja nainen, joka panostaa liikaa pettyy toistuvasti ja kyynistyy, mikä ei juuri lisää itsearvostusta, josta on kova puute.
Nainen, jos sinut saa helposti sitoutumaan vain muutamalla naimissessiolla, niin mies kyllä tietää, että jos joku parempi tulee eteen, niin yhtä helposti lähdet. Siksikään hän ei ehkä halua sitoutua ja antaa sydäntään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Treffeillä käyminen on kuin asiakaspalvelutyötä, mistä minulle ei makseta. En todellakaan käy treffeillä sen takia, että saisin puhua jonkun random miehen kanssa, jonka olisin voinut tavata työpaikalla hänen asioidessa meillä. Enkä todellakaan ole kenenkään yhden yön pano, joten fyysisestä kosketuksesta on tässä vaiheessa turha unelmoida.
Riittääkö jollekin miehelle oikeasti se, jos suostun menemään hänen kanssaan kahveille? Ilman fyysistä kosketusta tai toivetta tulevasta? Vaikea uskoa että miehetkään antaa tuollaiselle paljon arvoa.
Omasta näkökulmasta vähän hassu kysymys oikeasti. Totta kai voidaan mennä kahville ja mihin vaan ilman taka-ajatuksia. Ainoa "taka-ajatus" itsellä ainakin olisi tutustua sinuun vakavasti ja hyvillä mielin ilman kiirettä mihinkään. Haluan tutustua loppuelämää varten, jos mahdollista.
Sivusta. Olen ollut tuollaisilla treffeillä. Mies laittoi jälkikäteen viestiä ettenkö huomannut että häntä panetti. (En)
Kyseessä piti olla sekstreffit, mutta toinen halusi mennä syömään ja puhua jostain ihan muusta.Ja itse urpo et saanut suutas auki. Ootko vähän yksinkertainen???
En ala pakottamaan. Käsitin ettei hommailu kiinnostanut. Tarvitsi erilaisempaa naista enkä mä ollut sellainen. Kumpikin maksoi omat syömiset ettei tarvi siitäkin ruveta huutamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän näitä Saanoja ja Onlyfans voimaantumisia esitetään lehdissä. Sitä vähemmän miehiä kiinnostaa sitoutua noihin sekopäihin.
Lukekaa toisenlaisia lehtiä ja seuratkaa muunlaista mediaa. Esim. itse en edes tiedä, kuka on Saana, ja OnlyFansistakin vain hatara käsitys. Miksi te tiedätte tuollaisia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä uutta?
Naiset kertovat että deittimaailmassa on miesten markkinat. Tarkemmin sanoen deittejä saa, mutta vain tapailusuhteita.
Tilastot kertovat että Tinderissä vain reilu 10% miehistä pärjää. Suurin osa ei sa mitään.
Miten olisi, lasketaanko yhdessä 1+1=2?
Naiset valikoivat ensin, vain huippumiehet kelpaavat. Sen jälkeen kun huippumiehet saavat kaikki naiset, he valkkaavat kuka kelpaa mihinkin tarkoitukseen.
ps. hälytyskelloni soivat kun Tiinan mainitaan olevan kauppatieteen maisteri. Ettei vain olisi koulutettu ja menestyvä, hyvägeeninen mies speksilistalla?
Voi ei miten kohtuuton toive koulutetulta, menestyvältä ja hyvägeeniseltä Tiinalta 😱.
Yliopiston käyminen ja uralla menestyminen eivät ole naiselle hyviä ominaisuuksia deitti markkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies sitoutuisi, jos nainen käyttäytyy kuin vaimo ilman mitään sitoutumista? Vikaa on siis molemmissa sukupuolissa. Mies ei panosta yhtään, nainen panostaa ihan liikaa.
Mies, joka ei yhtään panosta sen naisen saamiseen ja pitämiseen ei lopulta sitä naista niin arvosta. Ja nainen, joka panostaa liikaa pettyy toistuvasti ja kyynistyy, mikä ei juuri lisää itsearvostusta, josta on kova puute.
Nainen, jos sinut saa helposti sitoutumaan vain muutamalla naimissessiolla, niin mies kyllä tietää, että jos joku parempi tulee eteen, niin yhtä helposti lähdet. Siksikään hän ei ehkä halua sitoutua ja antaa sydäntään.
Aika säälittävää, jos koulutetun naisen elämä pyörii noin paljon miehen saamisen ympärillä.
Että Mitä🙄😲😮!!!??