Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nelikymppisten suuret elintasoerot

Vierailija
19.03.2021 |

Jotenkin tuossa iässä alkaa näkyä isoja eroja elintasossa. Kolmekymppisillä elintasoerot eivät vielä ole kovinkaan huomattavia, vaikka olisikin työttömyyttä tai olematon koulutus.

Kommentit (168)

Vierailija
141/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Ei ole. Johan tuossa selitettiin että ei ole.

Miten joku voi uskoa tuohon vanhaan mantraan vieläkin?? Että kaikilla samat mahdollisuudet? V M P!!!

Vierailija
142/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Osa elämässä pärjäämisestä johtuu varmasti tuurista, osa taidoista ja sinnikkyydestä. Minä selvisin aina koulussa ja opinnoissa helposti mutta sen takia en oppinut oikein pinnistelemään. Töiden suhteen on käynyt tuuri, olen aina saanut kesä- ja osa-aikatöitä (alkuun vanhempieni suhteilla), ja valmistuessa oli oman alan vakipaikka odottamassa. Olen samassa työssä edelleen. En ole kuitenkaan kovin hyvin edennyt työelämässä, varmaan sen takia ettei ole sellaista draivia mitkä jotkut asemansa puolesta enemmän taistelemaan joutuneilla on.

Valintoja on sitten edullisen omistusasunnon ostaminen ja sijoittaminen. Enemmänkin lainaa saisin, mutta asutaan Helsingissä enkä halua käyttää kaikkea rahaa asumiseen, vaan haluan sijoittaa myös. 

Vanhemmiltani on tulossa minulle ja sisaruksilleni miljoonaperintö, mutta en laske sen varaan vaan toivon että vanhempani eläisivät mahdollisimman vanhaksi enkä saisi sitä vielä kymmeniin vuosiin. Sen sijaan vanhempien varallisuus on aina ollut turvana taustalla, vaikken sitä apua ole merkittävästi hyödyntänytkään kuin parissa kohdassa hetkellisesti (avioero, remontti). Tiedän että tämä on merkittävä etu jota läheskään kaikilla ei ole. 

Mitä oon omaa tuttavapiiriä tarkkaillut, niin joillekin tuntuu kasaantuvan kohtuuttomasti haasteita, kun taas toiset pääsevät paljon helpommalla. 

Tällaisen helppoa se on hyväosaisten kermaperseiden elämä. Raha tulee rahan luo seuraavassakin polvessa ja elämä se on kun silkkiä vaan. Ostaminen  ja sjoittaminen se on valintoja vain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Olen samaa mieltä. Itse olen ollut töissä 16 vuotiaasta saakka, kitkutellut ja venyttänyt penniä vuosi toisensa perään matalapalkka-alalla. Samalla olen opiskellut (sitä matalapalkka-alaa). Perustin kolmikymppisenä oman yrityksen, tein töitä vielä entistäkin enemmän. Nyt 45 vuotiaana myin yritykseni juuri muutama kuukausi sitten, ja sain siitä sen verran rahaa ettei tarvitse tehdä enää töitä jos en halua (ja käytän rahat viisaasti). Olen tehnyt tuplasti töitä normaaliin ihmiseen verrattuna koko aikuisikäni, mutta silti löytyy niitä kateellisia jotka sanovat että helppoahan mun on kun sain rahaa vain yrityksen myymällä. Olen lähtenyt köyhästä perheestä, kotoa lähtiessä sain mukaani sänkyni, jonka senkin olin itse asiassa itse ostanut. Olen siis joka pennosen tienannut ihan itse ja vielä kovalla työllä.

Kyllä, mutta ymmärrätkö kuinka monessa kohtaa fillari olisi voinut lipsahtaa ojaan? Kuinka monta kertaa olisit jaksanut vääntää sen sieltä? Jokaisen voimat loppuvat jossain kohtaa. Ei tarvita kuin vaikka yksi joku terveyshommeli ja koko juttu on ihan erilainen. Elämässä todella sattuu kummallisia.

Matkaan mahtuu aika monta "terveyshommelia", sekä omia että lasten. Siis vakaviakin, pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtavia. Lisäksi 2 burnoutia ja kaikenlaisia muita ihan normaalia elämään kuuluvia vastoinkäymisiä (vanhempien kuolemat yms.). Fillari on nostettu ojasta siis kymmeniä kertoja. En sano että on kaikille mahdollista, mutta ei tämä helpolla minullekaan ole tullut.

Vierailija
144/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Olen samaa mieltä. Itse olen ollut töissä 16 vuotiaasta saakka, kitkutellut ja venyttänyt penniä vuosi toisensa perään matalapalkka-alalla. Samalla olen opiskellut (sitä matalapalkka-alaa). Perustin kolmikymppisenä oman yrityksen, tein töitä vielä entistäkin enemmän. Nyt 45 vuotiaana myin yritykseni juuri muutama kuukausi sitten, ja sain siitä sen verran rahaa ettei tarvitse tehdä enää töitä jos en halua (ja käytän rahat viisaasti). Olen tehnyt tuplasti töitä normaaliin ihmiseen verrattuna koko aikuisikäni, mutta silti löytyy niitä kateellisia jotka sanovat että helppoahan mun on kun sain rahaa vain yrityksen myymällä. Olen lähtenyt köyhästä perheestä, kotoa lähtiessä sain mukaani sänkyni, jonka senkin olin itse asiassa itse ostanut. Olen siis joka pennosen tienannut ihan itse ja vielä kovalla työllä.

Ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin tietää mikä on summa, jolla ei tarvitse enää töitä tehdä?

Omalla kohdallani 800 000€ pitäisi riittää erinomaisen hyvin. Pienemmälläkin summalla onnistuisi, 400 000€ olisi ehkä minimi tämän ikäisenä, että riittää loppuelämän. Raha on hajautettuna erilaisiin sijoituksiin, eli olen myös valmistautunut että osa katoaa sijoitustappioina. Odotuksena kuitenkin on, ettei pääomaan tarvitse koskea, vaan elän sijoitustuotoilla/koroilla.

Kauppasumma oli suurempi, mutta maksoin asuntolainan pois ja käytin rahaa muutamiin itselle kivoihin asioihin ja remontointiin.

Ei voi mitään, omaan korvaan tuo 800000€ loppu elämäksi kuulostaa todella pieneltä summalta vaikka tuottaisi hyvin korkoa. Mutta hyvä jos olen väärässä!

Onneksi tuo ainakin minulle riittää erittäin hyvin. Yleisesti taitaa 500 000€ olla se summa mikä lasketaan riittävän. Ei minulla ole tarvetta tuhlailla hirveästi. Tuo mahdollistaa mukavan elämän matkusteluineen yms. En tarvitsee Ferrareita ja timantteja.

Vierailija
145/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vakaa elintaso tarkoittaa katkeamatonta työuraa ja vähintään saman tai isomman tuloluokan puolisoa.

En ole kyllä ikinä osannut ajatella että tietyssä iässä pitäisi olla joku taso saavutettu. Itse elin ikävuodet 25-33 sitä vakaata elämää. Sitten tuli ero, haahuilin pari vuotta jolloin valkeni mitä haluan ja ryhdyin uudelleen opiskelemaan.

Nyt 37-vuotiaana ei ole muuta kuin velkaa ja opinnot vielä kesken. Ei silti juurikaan huoleta. Työllistyminen kuitenkin ihan realistista ja aina voi vaihtaa suuntaa jos näyttää menevän metsään.

Välillä haaveilen isosta okt:sta ja Audista sen pihalla. Sitten tajuan ahdistuvani vuosien sitoutumisesta isoon talolainaan ja unohdan koko jutun.

Vierailija
146/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vakaa elintaso tarkoittaa katkeamatonta työuraa ja vähintään saman tai isomman tuloluokan puolisoa.

En ole kyllä ikinä osannut ajatella että tietyssä iässä pitäisi olla joku taso saavutettu. Itse elin ikävuodet 25-33 sitä vakaata elämää. Sitten tuli ero, haahuilin pari vuotta jolloin valkeni mitä haluan ja ryhdyin uudelleen opiskelemaan.

Nyt 37-vuotiaana ei ole muuta kuin velkaa ja opinnot vielä kesken. Ei silti juurikaan huoleta. Työllistyminen kuitenkin ihan realistista ja aina voi vaihtaa suuntaa jos näyttää menevän metsään.

Välillä haaveilen isosta okt:sta ja Audista sen pihalla. Sitten tajuan ahdistuvani vuosien sitoutumisesta isoon talolainaan ja unohdan koko jutun.

Mulla on vakaa elintaso vaikka kävi samantyyppisesti kuin sulle että avioero 24 v lyhyen avioliiton jälkeen ja toinen avoero 32 v. Jatkoin sitten opiskeluja ja tein ekan lapsen kaverisuhteessa 36 v ja tokan 40 v. Avioeroilla en luonnollisestikaan netonnut mitään vaan pikemminkin toi kustannuksia ja vaurastumiseen hidasteita mutta vanhempani ovat pienestä pitäen opettaneet minua raha-asioissa joten pienet osakesäästöt olivat aluillaan jo lapsena ja sitä pottia olen sitten kerryttänyt ja käyttänyt aina työ- ja elämäntilanteen mukaan. En ole edelleenkään mikään ökyrikas mutta kahden lapsen yh, jolla asuntolaina mallillaan, melko uusi hyvä auto, työtä yrittäjänä, ensimmäinen yksiöni sijoitusasuntona sekä kohta kuusinumeroinen osakesalkku ja ikää 45 vuotta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vakaa elintaso tarkoittaa katkeamatonta työuraa ja vähintään saman tai isomman tuloluokan puolisoa.

En ole kyllä ikinä osannut ajatella että tietyssä iässä pitäisi olla joku taso saavutettu. Itse elin ikävuodet 25-33 sitä vakaata elämää. Sitten tuli ero, haahuilin pari vuotta jolloin valkeni mitä haluan ja ryhdyin uudelleen opiskelemaan.

Nyt 37-vuotiaana ei ole muuta kuin velkaa ja opinnot vielä kesken. Ei silti juurikaan huoleta. Työllistyminen kuitenkin ihan realistista ja aina voi vaihtaa suuntaa jos näyttää menevän metsään.

Välillä haaveilen isosta okt:sta ja Audista sen pihalla. Sitten tajuan ahdistuvani vuosien sitoutumisesta isoon talolainaan ja unohdan koko jutun.

Minä jäin 36 -vuotiaana leskeksi, oli iso pohjakosketus jaksamiselle ja elämänhalulle. Tein kuitenkin senkin jälkeen toisen yliopistotutkinnon, perustin perheen ja olen nyt lähempänä viittäkymppiä eläkevirassa ja vauras.

Vierailija
148/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä puolison tulot vaikuttaa aika paljon siihen elintasoon. On huomattavasti helpompaa hankkia sitä omaisuutta ympärille jos on kaksi hyvin tienaavaa ihmistä jakamassa kustannuksia. Yksin kun yrittää maksaa asuntolainaa ja autoa niin huomaa kyllä hyvin miten rahat eivät juuri ylimääräiseen riitä. Tuon ikäiset ovat myös saattaneet tehdä hyvät asuntokaupat aikoinaan ja rikastua hintojen kuplaantuessa. 

Ei tarvitse edes tienata hyvin. Me oltiin kaksi alle keskituloista, kun ostettiin omakotitalo ensiasunnoksi yli kolmevitosina. Nyt viisikymppisenä on asiat mallillaan ja rahaa riittää sijoituksiinkin. Lähes satatonnia odottaa tilillä seuraavaa siirtoa.

Ei ilmeisesti lapsia, silloin on helppo saada rahaa säästöön ja sijoituksiin.

Aloin miettimään ap:n aloitusta ja yhdistän senkin lastenhankintaikään. Jos tekee lapset nuorina JA samanaikaisesti ei kouluttaudu JA hanki työkokemusta voi lasten lähdettyä pesästä olla se tilanne, että lapsiperheelle tarkoitetut tuet loppuvat ja pitäisi saada olemattomalla koulutuksella ja pätkätyökokemuksella työpaikka kompensoimaan menetettyjen tukien kautta saatuja tuloja. Se ei onnistukaan.

Tuttavapiirissäni perheet, joissa on tehty vakiduunia 10 vuotta, hankittu asunto ennen lapsia, elintaso on hyvä. Myönnän itsekin kuulun niihin. Ja työttömyyttäkin on ollut, mutta kun asuntolainakin on loppupuolella hetkellinen työtyömyys ei ole ongelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
149/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Pitkä tarina lyhyesti: onnistuminen motivoi ja antaa uskoa. Sivuutat jo kertomuksessasi heikommin pärjäävän poikasi kertomalla hänestä vähemmän. Hän jää veljensä varjoon. Anna hänenkin loistaa.

Vierailija
150/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Ehkä kannattaisi tehdä asialle jotain eikä vaan voivotella. Ei ne autot ja mökit niille muillekaan itsestään ole tulleet. Koulutus on kustannettu yhteiskunnan varoista eikä yläikärajaa ole.

Asialle voi tietenkin kokeilla tehdä kaikenlaista, mutta tutkimuksetkin selvästi osoittavat, että esimerkiksi 40-vuotiaana omaisuuden kartuttamisen aloittava tosi harvoin pääsee samalle tasolle kuin ihminen, joka on sen aloittanut 20 vuotta aikaisemmin. Omaa elintasoaan voi kovalla työllä nostaa vanhempanakin, mutta helppoa se ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
151/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Mullakin vuokrayksiö, en koe että elämä olis menny pieleen.

Tämä on yksilöllistä. Joku haluaa enemmän, joku tyytyy vähään.

Vierailija
152/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomaan kyllä elintasoerot jo ikäisissäni. Jotkut on tehneet hyväpalkkaista työtä jo jonkun aikaa ja asuu hyväpalkkainen puolison ja >1 lapsen kanssa omakotitalossa, toiset velkaantuu vuokrayksiöissään. Valtavia eroja ihmisten elämissä.

T. Kolmekymppinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
153/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kahden palkan talous ja yhden palkan talous. Muuta ei tarvita elintason eroihin.

Vierailija
154/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Sä oot selkeästi sellainen hannuhanhi, joka ei ymmärrä eikä tule ymmärtämään, kun itsellä on aina käynyt hyvä tuuri. 

Se "hyvä tuuri" on 95% työtä ja 5% sen seurausta. Kyllä sen tuurin eteen on tehty töitä.

Jep, kuten esimerkisi on tartuttu mahdollisesti huonoihinkin työtarjouksiin (saaden näin mahdollisuuden olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan), muutettu työn perässä, tehty epämieluisia toimeksiantoja (joista muut ovat kieltäytyneet, kyllä töissäkin voi yllättävän hyvin kieltäytyä asioista) jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
155/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Olen samaa mieltä. Itse olen ollut töissä 16 vuotiaasta saakka, kitkutellut ja venyttänyt penniä vuosi toisensa perään matalapalkka-alalla. Samalla olen opiskellut (sitä matalapalkka-alaa). Perustin kolmikymppisenä oman yrityksen, tein töitä vielä entistäkin enemmän. Nyt 45 vuotiaana myin yritykseni juuri muutama kuukausi sitten, ja sain siitä sen verran rahaa ettei tarvitse tehdä enää töitä jos en halua (ja käytän rahat viisaasti). Olen tehnyt tuplasti töitä normaaliin ihmiseen verrattuna koko aikuisikäni, mutta silti löytyy niitä kateellisia jotka sanovat että helppoahan mun on kun sain rahaa vain yrityksen myymällä. Olen lähtenyt köyhästä perheestä, kotoa lähtiessä sain mukaani sänkyni, jonka senkin olin itse asiassa itse ostanut. Olen siis joka pennosen tienannut ihan itse ja vielä kovalla työllä.

Ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin tietää mikä on summa, jolla ei tarvitse enää töitä tehdä?

Omalla kohdallani 800 000€ pitäisi riittää erinomaisen hyvin. Pienemmälläkin summalla onnistuisi, 400 000€ olisi ehkä minimi tämän ikäisenä, että riittää loppuelämän. Raha on hajautettuna erilaisiin sijoituksiin, eli olen myös valmistautunut että osa katoaa sijoitustappioina. Odotuksena kuitenkin on, ettei pääomaan tarvitse koskea, vaan elän sijoitustuotoilla/koroilla.

Kauppasumma oli suurempi, mutta maksoin asuntolainan pois ja käytin rahaa muutamiin itselle kivoihin asioihin ja remontointiin.

Ei voi mitään, omaan korvaan tuo 800000€ loppu elämäksi kuulostaa todella pieneltä summalta vaikka tuottaisi hyvin korkoa. Mutta hyvä jos olen väärässä!

Suomennan sanomisesi: "En ymmärrä matematiikasta ja korkolaskuista tuon taivallista..."

Vierailija
156/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Mielestäni tämä kirjoituksesi kristallisoi erittäin hyvin sen asian, jonka olen aina tiennytkin. Eli miten arvokasta matemaattinen lahjakkuus elämässä on ja miten varmasti se useimmiten takaa pääsyn hyviin työpaikkoihin ja hyville palkoille.

T: Yksi, joka hyvä kaikessa muussa paitsi matikassa. Jäin pienituloiseksi humanistiksi.

Vähän ohiksena että en kyllä ymmärrä miksi pitkää matikkaa painotetaan niin hirveästi nykyään. Sitä hyvin harva kuitenkaan duunissaan oikeasti tarvitsee, jotain monimutkaista algebraa vaikka. Ja lahjakkaita ihmisiä jää sen takia kouluttautumatta tietyille aloille, ja epäsopivampia otetaan pelkästään matikkapään takia. Sama kuin sanoisi lääkikiseen hakijalle että pääset sisään ainoastaan jos osaat laulaa huippuoopperaa vaikket ikinä tätä taitoa tule tarvitsemaan.

En minäkään sitä matematiikkaa juuri töissäni tarvitse. Mutta sen osaaminen toi opiskelupaikan. Ja opiskelussa kaikki perustui matematiikkaan, jota oli todella paljon. Jotenkin se vaan vaikutti ajatteluuni ja auttaa tänä päivänäkin työssäni, vaikka matematiikka sinäsänsä ei ole siellä missään roolissa. Enemmänkin se on ongelmien hahmottamista ja ratkaisemista ja paljon tietoa kaikesta.  Sen se matematiikka minulle antoi.

Ehkä matematiikka on tietynlainen mittari, joka kuvaa ihmisen kykyjä yleisemmin.

Nimenomaan tietynlainen mittari, joka ei kuvaa ihmisen kykyjä kokonaisuudessaan.

kyllä kuvaa. Matemaattinen ajattelu auttaa nimenomaan esimerkiksi suhteellisuuden ymmärtämisessä, riippuvuuksien ymmärtämisessä, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisessä.... Kun näitä ymmärtää niin osaa tehdä nopeasti fiksuja päätöksiä ja toimia järkevästi. Esimerkiksi kannattaako lotata kun siitä "voi voittaa miljoonia" vs kannattaako se raha ennemminkin sijoittaa vaikka sen rahan "voi hävitä sijoittamalla".

Jos et ymmärrä todennäköisyyksien päälle, etkä ymmärrä miten nämä liittyvät tilanteeseesi nyt tai esim 10 vuoden kuluttua niin todennäköisesti valitset loton, etkä sijoittamisen. Lottoajia on paljon enemmän kuin sijoittajia. Mutta kumpia on enemmän miljonääreinä?

Vierailija
157/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Kova veroprosentti

Taitaa maksella elatusmaksuja tai jotain aiempia törttöilyjä.

paitsi niiden ei pitäisi kyllä "käteen jäävään" osuuteen vaikuttaa. Vaan ne maksellaan sitten siitä käteenjäävästä osuudesta.

Vierailija
158/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin huomaan elintasoerot omassa tuttavapiirissäni. Kaverit asuvat omissa omakotitaloissa tai rivitaloasunnoissa. Itse asun vuokrayksiössä. Lapsuudenperheet ovat olleet kaikilla suunnilleen yhtä varakkaita. Mikä meni kohdallani vikaan? Tulee mieleen kaksi asiaa, mitä omilla kavereilleni on ollut ja minulla ei. Ensinnäkin pitkät parisuhteet. Ne, joilla on omaisuutta nelikymppisinä, ovat ainakin omassa tuttavapiirissäni pariutuneet parikymppisinä ja pysyneet niissä nuoruuden suhteissaan. Jos jaat elämisen kulut 20 vuoden ajan jonkun kanssa, totta kai rahaa jää ihan eri tavalla säästöön kuin yksin elävällä. Kahden ihmisen on huomattavasti helpompi ostaa yhdessä asunto kuin yhden.

Toinen erottava tekijä on itseluottamus, tai sen puute. Minulla ja kavereillani on kaikilla yliopistotutkinnot. Toki itse valitsin ensin humanistisen alan, joka ei ole järin arvostettu työmarkkinoilla. Kaverit menivät oikeustieteelliseen ja valtiotieteelliseen. Sen jälkeen valitsin taas työllistymisen kannalta huonon alan, koska hakeuduin töihin viestintäalalle. Työurani oli toistakymmentä vuotta rikkonainen. Pätkätöiden välissä olin pitkiäkin aikoja työttömänä. Yhtä kaikki, kuitenkin eniten työelämässä etenemistäni on mielestäni hidastanut itseluottamuksen puute. En usko itseeni ja omiin kykyihini. En uskalla hakeutua vaativampiin tehtäviin, olen liian itsekriittinen. Jos haen paikkoja, en tule valituksi. Ei kukaan halua palkata epävarmaa ihmistä. Samaan aikaan kaverini ovat edenneet työpaikoissaan vaativiin ja kovapalkkaisiin esimiestehtäviin.

Näin se elämä vain menee. Moniin asioihin voi itse vaikuttaa mutta sitten niihin ratkaiseviin ei ehkä niin paljon kuitenkaan. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat jo lapsuudenkodistaan saaneet hyvän itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihinsä. Ne ovat ne eväät, joilla elämässä pääsee eteenpäin.

Vierailija
159/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä jos kärsii osrakismista? Onko tähän ratkaisu muuta kuin naru?

Vierailija
160/168 |
20.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa. Moni perii vanhemmiltaan asunnon ja mökin.