Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nelikymppisten suuret elintasoerot

Vierailija
19.03.2021 |

Jotenkin tuossa iässä alkaa näkyä isoja eroja elintasossa. Kolmekymppisillä elintasoerot eivät vielä ole kovinkaan huomattavia, vaikka olisikin työttömyyttä tai olematon koulutus.

Kommentit (168)

Vierailija
121/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot! Vaikka olisi täysin samansuuruiset tulot, osa porukasta elää jatkuvassa visakorttikierteessä, kun taas osa saa rahaa vaivatta säästöönkin.

Ei pidä paikkaansa.

Jos käteen jää 500€ tai 5000€ niin siinä on vinha ero.

Mitä tästä et ymmärrä: "Vaikka olisi täysin samansuuruiset tulot, osa porukasta elää jatkuvassa visakorttikierteessä, kun taas osa saa rahaa vaivatta säästöönkin."

Mitä kohtaa en ymmärrä? No sitä kohtaa jossa kirjoitat että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Saman suuruiset tulot... toki siinä saa itseään peilistä katsoa jos kaveri viiden tonnin tuloilla vaurastuu ja minä itse kuluttaa kaiken turhuuteen. Mutta jos on molemmat olemme siistijöitä niin kumpikaan meistä ei hirvittävästi tuloillaan vaurastu vaikka kaveri kuinka säästäisi ja minä tuhlaisin. Ymmärtätkö eron?

Ei pidä paikkaansa. Muutaman vuoden kuluttua säästäjällä ja ehkä fiksusti sijoittavalla on enemmän omaisuutta kuin tuhlurilla. Onko sillä merkitystä on eri juttu sitten taas.

Enemmän omaisuutta, kyllä. Mutta jos tilillä on 4712€ tai 6836€ niin hirveän suurta eroa se ei elämiseen millään tavalla tee.

Vierailija
122/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Kova veroprosentti

Vierailija
124/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin. Toiset elää kuin viimeistä päivää ja pistää kaiken menemään; on matkoja, uusia autoja, muotivaatteet ja uusimmat puhelimet, eikä mitään jää koskaan säästöön. Toiset elää nuukemmin, pistää ehkä rahaa jemmaan, kuluttaa hillitysti. Toiset taas ei pääse koskaan edes nauttimaan kunnollisista säännöllisistä palkkatuloista vaan kitkuttelee läpi elämän erilaisilla tuilla ja pätkätöiden palkalla. Tosiaan keski-iässä alkaa olla jo itse kunkin pelimerkit aika lailla selvillä. Varmaa kuitenkin on, että jos asuu yhtään isommassa (ja elinvoimaisessa kaupungissa), omaan asuntoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sijoittaminen on kuin olisi rahaa laittanut pankkiin. Jos selviää mahdollisten taantumien ja lamojen yli, oma asunto on ihan paras taloudellinen tuki ja turva.

No onhan se niinkin, mutta asunto ei toisaalta myöskään tuota mitään ja jos koko omaisuus on siinä (tuottamattomassa) omaisuudessa kiinni, sen voi joutua myymään jos tulee tiukka paikka. Itse myyn mielummin osakkeita kuin kotini, jos on pakko. Siksi tyydyn pienempään kotiin ja olen ottanut vain maltillisen asuntolainan.  

Vierailija
125/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Kova veroprosentti

Taitaa maksella elatusmaksuja tai jotain aiempia törttöilyjä.

Vierailija
126/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti

On se-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta on tehnyt köyhän tasan tarkkaan se, että olen yksineläjä. En ole koskaan valmistumiseni jälkeen elänyt taloudessa, jossa olisi kahden aikuisen ihmisen tulot käytettävissä. Katselen vierestä, kun kaverit vaihtavat isompiin asuntoihin ja kaadan itse vuodesta toiseen kaikki rahani vuokranantajan taskuun.

Suomi on tässä suhteessa myös monta aivan erilaista maailmaa. Pk-seudulla on todella rankkaa yrittää vaurastua tai päästä omilleen yksineläjänä, jos ei ole isin aloituskassaa tai pikku perintöä, jolla lähteä liikkeelle. Hgissä noin puolet porukasta asuu yksin, ja asunnot ostavat pääasiassa parilliset ihmiset ja asuntosijoittajat.

Vierailija
128/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Mielestäni tämä kirjoituksesi kristallisoi erittäin hyvin sen asian, jonka olen aina tiennytkin. Eli miten arvokasta matemaattinen lahjakkuus elämässä on ja miten varmasti se useimmiten takaa pääsyn hyviin työpaikkoihin ja hyville palkoille.

T: Yksi, joka hyvä kaikessa muussa paitsi matikassa. Jäin pienituloiseksi humanistiksi.

Vähän ohiksena että en kyllä ymmärrä miksi pitkää matikkaa painotetaan niin hirveästi nykyään. Sitä hyvin harva kuitenkaan duunissaan oikeasti tarvitsee, jotain monimutkaista algebraa vaikka. Ja lahjakkaita ihmisiä jää sen takia kouluttautumatta tietyille aloille, ja epäsopivampia otetaan pelkästään matikkapään takia. Sama kuin sanoisi lääkikiseen hakijalle että pääset sisään ainoastaan jos osaat laulaa huippuoopperaa vaikket ikinä tätä taitoa tule tarvitsemaan.

En minäkään sitä matematiikkaa juuri töissäni tarvitse. Mutta sen osaaminen toi opiskelupaikan. Ja opiskelussa kaikki perustui matematiikkaan, jota oli todella paljon. Jotenkin se vaan vaikutti ajatteluuni ja auttaa tänä päivänäkin työssäni, vaikka matematiikka sinäsänsä ei ole siellä missään roolissa. Enemmänkin se on ongelmien hahmottamista ja ratkaisemista ja paljon tietoa kaikesta.  Sen se matematiikka minulle antoi.

Ehkä matematiikka on tietynlainen mittari, joka kuvaa ihmisen kykyjä yleisemmin.

Nimenomaan tietynlainen mittari, joka ei kuvaa ihmisen kykyjä kokonaisuudessaan.

Mutta ilmeisesti se on sellainen mittari, jota moni työnantaja arvostaa. Etenkin kun puhutaan niistä hyville ansioille päätyvistä työntekijöistä. Tässä keskustelussa nyt kuitenkin puhutaan siitä, miten ihmiset päätyvät ansiomittarilla punnittuina hyvin erilaisille varallisuustasoille. Ja tämän selittämisessä matemmaattinen osaaminen näyttää olevan yksi keskeinen, joskaan ei ainoa, tekijä, tai siis mittari, jos niin halutaan sanoa.

Enpä usko että Hjallis, Jethro tai Palsanmäki on pitkää matikkaa lukenut. Myös muunlaisilla kyvyillä voi menestyä, toki ruskealla kielellä myös. Mielikuvitusta voi aina käyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Kova veroprosentti

Tässä on jotain feelua.

Vierailija
130/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Toiset elää kuin viimeistä päivää ja pistää kaiken menemään; on matkoja, uusia autoja, muotivaatteet ja uusimmat puhelimet, eikä mitään jää koskaan säästöön. Toiset elää nuukemmin, pistää ehkä rahaa jemmaan, kuluttaa hillitysti. Toiset taas ei pääse koskaan edes nauttimaan kunnollisista säännöllisistä palkkatuloista vaan kitkuttelee läpi elämän erilaisilla tuilla ja pätkätöiden palkalla. Tosiaan keski-iässä alkaa olla jo itse kunkin pelimerkit aika lailla selvillä. Varmaa kuitenkin on, että jos asuu yhtään isommassa (ja elinvoimaisessa kaupungissa), omaan asuntoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sijoittaminen on kuin olisi rahaa laittanut pankkiin. Jos selviää mahdollisten taantumien ja lamojen yli, oma asunto on ihan paras taloudellinen tuki ja turva.

No onhan se niinkin, mutta asunto ei toisaalta myöskään tuota mitään ja jos koko omaisuus on siinä (tuottamattomassa) omaisuudessa kiinni, sen voi joutua myymään jos tulee tiukka paikka. Itse myyn mielummin osakkeita kuin kotini, jos on pakko. Siksi tyydyn pienempään kotiin ja olen ottanut vain maltillisen asuntolainan.  

Kyllä asuntokin tuottaa, jos on sattunut ostamaan alueelta, jonka arvostus nousee. Olen yhden asunnon kanssa tehnyt niin hyvät kaupat, että sain myydessä lähes tuplat ostosummaani verrattuna. Omaisuutta voi kerryttää monella tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Mielestäni tämä kirjoituksesi kristallisoi erittäin hyvin sen asian, jonka olen aina tiennytkin. Eli miten arvokasta matemaattinen lahjakkuus elämässä on ja miten varmasti se useimmiten takaa pääsyn hyviin työpaikkoihin ja hyville palkoille.

T: Yksi, joka hyvä kaikessa muussa paitsi matikassa. Jäin pienituloiseksi humanistiksi.

Vähän ohiksena että en kyllä ymmärrä miksi pitkää matikkaa painotetaan niin hirveästi nykyään. Sitä hyvin harva kuitenkaan duunissaan oikeasti tarvitsee, jotain monimutkaista algebraa vaikka. Ja lahjakkaita ihmisiä jää sen takia kouluttautumatta tietyille aloille, ja epäsopivampia otetaan pelkästään matikkapään takia. Sama kuin sanoisi lääkikiseen hakijalle että pääset sisään ainoastaan jos osaat laulaa huippuoopperaa vaikket ikinä tätä taitoa tule tarvitsemaan.

En minäkään sitä matematiikkaa juuri töissäni tarvitse. Mutta sen osaaminen toi opiskelupaikan. Ja opiskelussa kaikki perustui matematiikkaan, jota oli todella paljon. Jotenkin se vaan vaikutti ajatteluuni ja auttaa tänä päivänäkin työssäni, vaikka matematiikka sinäsänsä ei ole siellä missään roolissa. Enemmänkin se on ongelmien hahmottamista ja ratkaisemista ja paljon tietoa kaikesta.  Sen se matematiikka minulle antoi.

Ehkä matematiikka on tietynlainen mittari, joka kuvaa ihmisen kykyjä yleisemmin.

Nimenomaan tietynlainen mittari, joka ei kuvaa ihmisen kykyjä kokonaisuudessaan.

Mutta ilmeisesti se on sellainen mittari, jota moni työnantaja arvostaa. Etenkin kun puhutaan niistä hyville ansioille päätyvistä työntekijöistä. Tässä keskustelussa nyt kuitenkin puhutaan siitä, miten ihmiset päätyvät ansiomittarilla punnittuina hyvin erilaisille varallisuustasoille. Ja tämän selittämisessä matemmaattinen osaaminen näyttää olevan yksi keskeinen, joskaan ei ainoa, tekijä, tai siis mittari, jos niin halutaan sanoa.

Kyllä, jos siinä työssä tarvitaan sitä matematiikkaa, niin sillä on tietenkin merkitystä. Mutta mielestäni ihan joka iikka ei todellakaan tarvitse pitkää matematiikkaa, sitä vain vaaditaan koska joku päätti niin.

Vierailija
132/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Toiset elää kuin viimeistä päivää ja pistää kaiken menemään; on matkoja, uusia autoja, muotivaatteet ja uusimmat puhelimet, eikä mitään jää koskaan säästöön. Toiset elää nuukemmin, pistää ehkä rahaa jemmaan, kuluttaa hillitysti. Toiset taas ei pääse koskaan edes nauttimaan kunnollisista säännöllisistä palkkatuloista vaan kitkuttelee läpi elämän erilaisilla tuilla ja pätkätöiden palkalla. Tosiaan keski-iässä alkaa olla jo itse kunkin pelimerkit aika lailla selvillä. Varmaa kuitenkin on, että jos asuu yhtään isommassa (ja elinvoimaisessa kaupungissa), omaan asuntoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sijoittaminen on kuin olisi rahaa laittanut pankkiin. Jos selviää mahdollisten taantumien ja lamojen yli, oma asunto on ihan paras taloudellinen tuki ja turva.

No onhan se niinkin, mutta asunto ei toisaalta myöskään tuota mitään ja jos koko omaisuus on siinä (tuottamattomassa) omaisuudessa kiinni, sen voi joutua myymään jos tulee tiukka paikka. Itse myyn mielummin osakkeita kuin kotini, jos on pakko. Siksi tyydyn pienempään kotiin ja olen ottanut vain maltillisen asuntolainan.  

Kyllä asuntokin tuottaa, jos on sattunut ostamaan alueelta, jonka arvostus nousee. Olen yhden asunnon kanssa tehnyt niin hyvät kaupat, että sain myydessä lähes tuplat ostosummaani verrattuna. Omaisuutta voi kerryttää monella tavalla.

Ja tämä on sitten taas onnea, itselläni kävi sattumalta näin, olin vain onnekas, en mikään visionääri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Ihmisille ei satu sitä sun tätä, ihmiset itse aiheuttavat itselleen ikäviä seurauksia. Ei kukaan pakota ostamaan hometaloa eikä kukaan ole sanonut, että ahkeruudella ei saisi kompensoida puutteita älykkyydessään.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin onni, joka joka kohtaa tai sitten ei, suurin osa onnesta on kovan työn takana! Mutta tietty voi istua kotona sohvalla odottamassa, että pääsee oikeustieteelliseen. On silkkaa onnea lukea pääsykoekirjat ja vastata kysymyksiin oikein?

Tosi tyhmä mielipide. Kyllä ihmisillä voi olla tosi erilaiset lähtökohdat. Jotkut syntyvät hyviin perheisiin rakastaville vanhemmille ja saavat kotoa hyvät eväät elämään. He saavat hyvän itsetunnon, ja heitä kannustetaan elämässä eteenpäin. Jotkut toiset ovat lapsuudesta asti päähän potkittuja ja taistelevat erilaisten traumojen kanssa. Ei ahdistunut tai masentunut ja huonolla itsetunnolla varustettu ihminen pysty suoriutumaan samalla tavalla kuin onnellinen ja tasapainoinen. Toki menestymisessä on kyse ahkeruudesta ja itsekurista, mutta kaikilla ei vain ole voimavaroja olla ahkeria. Erilaiset mielenterveysongelmat oikeasti syövät voimavaroja.

Kyllä.

Terveisin henkilö, joka kärsi alkuviikon pahoista takaumista (eli flashbackeista eli fläsäreistä). Takaumat aiheutettiin minulle alun perin niin etten mitenkään voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tavallaan pahantekijä päätti elämäni suunnasta hyvin voimakkaasti, silloin kun itse olin vielä hyvin nuori. Jokainen joilla fläsäreitä on (ollut), tietää, miten fyysisesti kuluttavia ne ovat. Loppuviikko on mennyt niistä toipuessa.

Olen välillä katkerakin, mutta sitten koitan aina kääntää sen energiasäteen toiseen suuntaan, valaisemaan niitä pienen pieniä arjen asioita, joihin voin itse 100-prosenttisesti vaikuttaa. Keskitän tarmoni sitten niihin. Voimia kaikille laillani kamppaileville, edes kevätaurinko on kaikille sama.

Vierailija
134/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Mutta selityksiä! Niitä löytyy kuin sialla... milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän löytyy ihan vinopino tutkimuksia, miten varakkaat eivät halua tunnistaa sitä miten lähtökohdilla ja/tai tuurilla on ollut iso vaikutus. Kaikki perustuu muka siihen omaan ahkeruuteen ja neuvokkuuteen! Mulla on omistusasunto Helsingissä, mutta se ei ole pelkästään mun erinomaisuuteni ansiota.

Minulla on myös useita asuntoja eri kaupungeissa, mutta olen perinyt ne. Ei ole ollut omasta ahkeruudesta, kunnianhimosta tai kyvyistä kiinni vaan edellisten sukupolvien ansiota. Paljon riippuu siitä millaiseen sukuun sattuu syntymään, vaikka kaikki eivät jostain syystä sitä halua myöntää.

Heh, joskus marraskuisina maanantaiaamuina töihin raahustaessani olenkin kironnut, että miksi isoisovanhempani eivät vain päättäneet rikastua, niin että minä nyt istuisin setelipaalien päällä :)

Vierailija
136/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne suuret tulot vaan pienet menot. Siitä pitää verotus huolen. Työurani aloitin 2500€/kk josta jäi 1900 käteen. Nyt tienaan 4200 ja 1600€/kk käteen. Ei pahemmin motivoi etenemään elämässä

Tuo väitteesi (nykyisen palkan osalta) ei kertakaikaikkaiiaan pidä paikkaansa. Puhut sori vaan, paskaa. Ja jotkut hyväuskoiset typerykset vielä yläpeukuttaa.

Voi olla, että 4200€ bruttopalkastasi saat vain 1600€ käteen. Mutta se tarkoittaa, että siitä on pidätetty verojen lisäksi jotain etuja (kallis autoetu, asuntoetu, tms.) ja tai siitä vie ulosotto osansa. Pelkät verot ei tuota selitä. Ja tämä on fakta, jos Suomessa asut ja tänne veroja maksat.

Vierailija
137/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Mielestäni tämä kirjoituksesi kristallisoi erittäin hyvin sen asian, jonka olen aina tiennytkin. Eli miten arvokasta matemaattinen lahjakkuus elämässä on ja miten varmasti se useimmiten takaa pääsyn hyviin työpaikkoihin ja hyville palkoille.

T: Yksi, joka hyvä kaikessa muussa paitsi matikassa. Jäin pienituloiseksi humanistiksi.

Vähän ohiksena että en kyllä ymmärrä miksi pitkää matikkaa painotetaan niin hirveästi nykyään. Sitä hyvin harva kuitenkaan duunissaan oikeasti tarvitsee, jotain monimutkaista algebraa vaikka. Ja lahjakkaita ihmisiä jää sen takia kouluttautumatta tietyille aloille, ja epäsopivampia otetaan pelkästään matikkapään takia. Sama kuin sanoisi lääkikiseen hakijalle että pääset sisään ainoastaan jos osaat laulaa huippuoopperaa vaikket ikinä tätä taitoa tule tarvitsemaan.

En minäkään sitä matematiikkaa juuri töissäni tarvitse. Mutta sen osaaminen toi opiskelupaikan. Ja opiskelussa kaikki perustui matematiikkaan, jota oli todella paljon. Jotenkin se vaan vaikutti ajatteluuni ja auttaa tänä päivänäkin työssäni, vaikka matematiikka sinäsänsä ei ole siellä missään roolissa. Enemmänkin se on ongelmien hahmottamista ja ratkaisemista ja paljon tietoa kaikesta.  Sen se matematiikka minulle antoi.

Ehkä matematiikka on tietynlainen mittari, joka kuvaa ihmisen kykyjä yleisemmin.

Nimenomaan tietynlainen mittari, joka ei kuvaa ihmisen kykyjä kokonaisuudessaan.

Mutta ilmeisesti se on sellainen mittari, jota moni työnantaja arvostaa. Etenkin kun puhutaan niistä hyville ansioille päätyvistä työntekijöistä. Tässä keskustelussa nyt kuitenkin puhutaan siitä, miten ihmiset päätyvät ansiomittarilla punnittuina hyvin erilaisille varallisuustasoille. Ja tämän selittämisessä matemmaattinen osaaminen näyttää olevan yksi keskeinen, joskaan ei ainoa, tekijä, tai siis mittari, jos niin halutaan sanoa.

Enpä usko että Hjallis, Jethro tai Palsanmäki on pitkää matikkaa lukenut. Myös muunlaisilla kyvyillä voi menestyä, toki ruskealla kielellä myös. Mielikuvitusta voi aina käyttää.

Toki, mutta he ovatkin yrittäjiä, eivät palkansaajia. Muutama menestyvä taiteilijakin on, mutta hekin ovat yleensä yrittäjiä.

Varmasti myös palkansaajissa on ilman matematiikan osaamista menestyviä. Joten ei se matematiikka ole ainoa menestymisen selittäjä, vaikka tärkein, tai ainakin yksi tärkeimmistä se taitaa olla.

Vai haluatko kertoa vielä paremman suurille massoille pätevän menestysmittarin?

Vierailija
138/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee useimmilla pitkälle koulutetuilla ja hyville ansioille päässeillä. Opiskellaan kolmikymppisiksi. Sitten tienataan hyvin ja otetaan heti isot asuntolainat. 35 otetaan lisää lainaa ja ostellaan mökit tai muuta. Lainat maksettu pois nelikymppisinä. Sen jälkeen on rahaa vaikka mihin.

Oma lukunsa ovat ne duunarit, jotka tienaavat hyvin jo parikympisinä. He pääsevät samaan jopa hiukan aiemmin, kun noi koulutetut hyvin tienaavat.

Molemmilla edellisillä ryhmillä on nelikymmpisinä varaa vaikka mihin, toisin kuin matalapalkka-ammatteihin kouluttautuneilla duunareilla ja akateemisilla. Yhtä lailla osattomiksi jäävät kahden ensimmäisen ryhmän vähemmän menestyneet jäsenet.

Itsekin kuulun toiseen, tai oikeastaan molempiin, noista kahdesta eka ryhmästä. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä joku maksaa. Näin oli jo opiskeluaikoina, vaikka lapsuuden perheeni ei ollut varakas enkä ottanut kotoa avustuksia opiskeluuni (vanhemmat kyllä kannustivat ja tarjosivat apua sen mitä pystyivät,  mutta koska tienasin jo opiskelijana hyvin, kehotin auttamaan nuorempia sisaruksiani). Jo opiskeluaikana rahaa tuli niin, että lainailin kavereille.

Sama toistuu lapsistani kahden osalta. Toinen on älykäs ja pitkälle kouluttautunut ja tienaa sitä kautta todella hyvin ja tulevaisuudessa todennäköisesti vielä enemmän. Toinen on energinen, ja muuttaa energiansa rahaksi, jota tulee koulutukseen nähden paljon.

Kolmas lapsi, älystään huolimatta, valitsi matalapalkka-alan kiinnostuksen perusteella. Nyt hän kipuilee sen vuoksi, että ei ole samaa elintasoa kuin lapsena tai sisaruksillaan.

Kipuilee? Samanlaista kauhean kuuloista epäkieltä kuin kotoilee ym. muotihokemat. 

Tai sitten ne on ihan suomea. Tutustu vaikka täältä tähän suomen kielen kummallisuuteen, jota epäkieleksi nimität:

file:///C:/Users/timhi/AppData/Local/Temp/86525-Artikkelin%20teksti-131730-1-10-20191023.pdf

Tai täältä:

https://docplayer.fi/68807654-Rakennemalleja-n-ominikantaisten-verbij-o…

tai vaikka tä

Vierailija
139/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyllä niin kevyt ja vapaa olo, kun elelee ihanassa vuokra-asunnossa ilman minkäänlaista lainaa tai suuria omaisuuksia, joista huolehtia. Kulkupelinä on pyörä, jonka avulla hoituvat myös reissut ruokakauppaan. Talous ei kaadu mikäli joutuisi työttömäksi, kun on tottunut vähään. Toista se oli yliopisto-opintojen jälkeen, kun vielä halusi suorittaa elämää ja haalia omaisuutta, pääosin muita miellyttääkseen. Nyt on hyvä, kun uskaltaa elää omien arvojen mukaista elämää, johon kuuluu mm. hyvin maltillinen kulutus ja yksinkertaiset nautinnot.

Vierailija
140/168 |
19.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina siinä ripauksen lahjakkuutta ja onneakin tarvii. Minun pojissakin tämä näkyy hyvin. Pojat eivät tosin ole ihan vielä nelikymppisiä, mutta elintasoero näkyy.  Toinen oli ala-asteelta asti matemaattisesti todella lahjakas, kymppejä sai aina matematiikasta. Muuten koulunkäynti ei sitten niin kiinnostanutkaan eli seiskaa oli melkeinpä kaikki muut arvosanat paitsi se matikka ja myöhemmin myös fysiikka. Varmaan ois muissakin aineissa pärjätä paremmin, jos olisi tehnyt paremmin läksynsä, mutta koulun jälkeen lähti aina kavereille eikä lukeminen kiinnostanut. Keskiarvo oli aina reippaasti alle kasin. Toinen sitten ei ollut lahjakas, mutta kovasti teki töitä eli heti koulun jälkeen tunnollisesti läksyt ja kokeisiin luki monta päivää. Keskiarvo olikin parhaimmillaan ysin paikkeilla ja kaikki lukuaineet tasaisen hyviä. Molemmat meni lukioon ja sama opiskelumalli ja arvosanataso jatkui. Toinen pyöri kavereilla ja toinen istui kotona pänttäämässä. Yritin tätä matemaattisesti lahjakasta kannustaa panostamaan muuhunkin kuin matematiikkaan ja fysiikkaan, kun kutostakin alkoi olla todistuksessa aika paljon, mutta ei kuulemma kiiinnostanut.

Lukion jälkeen tämä matemaattisesti lahjakas poika pääsi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Toinen poika ei päässyt heti mihinkään, vaikka todistus oli paljon parempi muilta osin paitsi matematiikan ja fysiikan osalta. Luki kovasti pääsykokeisiin, mutta aina jäi varasijalle. Lopulta meni ammattikorkeaan. Ammattikorkeassakin tuntui tekevän enemmän töitä kuin tämä matemaattisesti lahjakas yliopistossa. Matemaattisesti lahjakas jatkoi samaa linjaa yliopisto-opintojen ajan eli kavereilla ja harrastuksissa pyöri ja kaikenmaailman teekkareiden illanvietossa. Mietin jo että niinköhän valmistuu koskaan, kun ei paljon tunnu juuri koskaan opiskelevan. Mutta niin vain valmistui täysin aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Sai heti työpaikan ja pian vakituisen paikan ja nykyisin on hyvät tulot ja hieno uusi ja iso talo ja oma perhe. Ajattelin että työ varmasti on vaativaa, kun palkka on niin korkea, mutta yllättävän helpolla tuntuu poika selviävän siitäkin. Nyt korona-aikana olen ollut kolmesti kaksi viikkoa heillä lapsenvahtina, kun lapset eivät saa mennä flunssaisena päiväkotiin ja vaimo joutuu sairaanhoitajana olemaan töissä.  Olin valmistautunut olemaan 8-9 tuntia päivässä hoitajana, mutta poika totesi että ei tarvi että kun hän on etätöissä, niin saa kyllä parissa tunnissa työt tehtyä. Niin näyttää myös saavan. Olen sanonut että tekee työnsä vain ihan rauhassa, että ei tarvi minun takia kiirehtiä, että mielellään olen lasten kanssa. Siihen on todennut vain että ei, kun ei hän käytä töihin muutenkaan nyt etänä enempää aikaa.

Toisella pojalla ilmeni opiskelujen aikana terveysongelmia. Perinnöllistä eli huono onni siinäkin. Hyvin paperein valmistui ammattikorkeasta ja vain vuoden hitaammin kuin muut, mutta töitä ei saanutkaan sitten heti. Jäi sairauden takia sellaiseen kierteeseen että ei ole vakipaikkaa tullut vieläkään. Taloakaan ei ole uskaltanut siksi ostaa, vaikka vaimo on ja yksi lapsikin. Kovasti on minusta yrittänyt ja töitä tehnyt enemmän kuin veljensä ja olisi kyllä saman elintason ansainnut.

Mielestäni tämä kirjoituksesi kristallisoi erittäin hyvin sen asian, jonka olen aina tiennytkin. Eli miten arvokasta matemaattinen lahjakkuus elämässä on ja miten varmasti se useimmiten takaa pääsyn hyviin työpaikkoihin ja hyville palkoille.

T: Yksi, joka hyvä kaikessa muussa paitsi matikassa. Jäin pienituloiseksi humanistiksi.

Hänen poikansahan biletti eli on hyvä tyyppi ja loi strategisesti oikeanlaisia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani on tulossa minulle ja sisaruksilleni miljoonaperintö, mutta en laske sen varaan vaan toivon että vanhempani eläisivät mahdollisimman vanhaksi enkä saisi sitä vielä kymmeniin vuosiin. Sen sijaan vanhempien varallisuus on aina ollut turvana taustalla, vaikken sitä apua ole merkittävästi hyödyntänytkään kuin parissa kohdassa hetkellisesti (avioero, remontti). Tiedän että tämä on merkittävä etu jota läheskään kaikilla ei ole. 

Olen köyhästä perheestä ja joutunut molempien vanhempieni omaishoitajaksi parikymppisenä eli tappelemaan kaiken maailman Kela-korvauksista vanhempieni puolesta, kun eivät enää ymmärrä byrokratiaa. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien, läpi yläasteen, läpi lukion ja korkeakoulun, jotta sain rahat riittämään vanhempieni lääkemenoihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut hakea vanhemmilleni toimeentulotukea joka kuukausi, mutta selvitysten laatimiseen jatkoselvityksineen kului enemmän aikaa kuin mitä olisin käyttänyt töihin saman summan saamiseksi. Lisäksi ei ole takeita, että myönnettäisiin toimeentuloa sen suuruisena kuin olisi oikeutettu. Tästäkin olen riitauttanut ja valittanut ylemmille tahoille, kun osui sopivasti liian ylimielinen sossutäti. En vaan kestänyt hänen kyykyttävää asennetta, vaikka tiesi, ettei perheemme huono-osaisuus johdu mistään peli-, alkoholi- tai muista päihdeongelmista. Ei kukaan valitse vapaaehtoisesti reistailevaa terveyttä. Käsittely kesti 1,5 v. lukuisine vaiheineen. Virheellinen laskelma koski alle 100 e, mitä lopulta oikaistiin. Ihan järjetöntä, mutta totta.

Ei ollut ylimääräistä aikaa hankkia parisuhdetta tai solmia pysyvämpiä ystävyyssuhteita. Ei ole sisarruksia tai sukulaisia auttelemassa. Ei parempaan elintasoon ole aina kiinni omista ansioista. Välillä olen toivonut heidän ennenaikaista kuolemaa. On vaan paljon helpompi huolehtia vain itsestään ja omista menoistaan. Tätä se huono tuuri on.

Jään hartaasti kaipaamaan taloudellisen turvallisuuden tunnetta. Sellaista huolettomuutta, mitä hyvintoimeentulevien perheiden olemuksesta paistaa läpi. Olen tyrinnyt monet työpaikkahaastattelut yksinkertaisesti stressaamalla liikaa siitä, etten saisikaan paikkaa. Oli monesti tosi kyseessä sainko uuden pätkätyön vai en. Jos en, edessä oli taas byrokaratia helvetti ja se oli taas pois varsinaisesta työnhausta. Työnhaku ei sitten ollut mitään puuhastelua vaan työttömänä siihen kului arkisin 6-8 h / pv. Jo yksilöllisen hakemuksen tekemiseen meni paljon aikaa ja sitten sen päälle piti rekisteröityä erilaisiin portaaleihin. Jokaisella työnantajalla oli käytössä oma portaali.