Nelikymppisten suuret elintasoerot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Ihmisille ei satu sitä sun tätä, ihmiset itse aiheuttavat itselleen ikäviä seurauksia. Ei kukaan pakota ostamaan hometaloa eikä kukaan ole sanonut, että ahkeruudella ei saisi kompensoida puutteita älykkyydessään.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin onni, joka joka kohtaa tai sitten ei, suurin osa onnesta on kovan työn takana! Mutta tietty voi istua kotona sohvalla odottamassa, että pääsee oikeustieteelliseen. On silkkaa onnea lukea pääsykoekirjat ja vastata kysymyksiin oikein?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Hyvin ehtii vielä maksamaan asuntolainan pois ennen eläkeikää.

Elintasoerot tulevat selvimmin näkyviin siinä vaiheessa kun perinnöt on jaettu. Jotkut perii miljoonia, toiset reumatismin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Ite tein niin paljon töitä että terveys lopulta meni ja nyt olen köyhä sairaseläkeläinen. 

Moni ihmettelee mieheni ja minun saavutuksia, mutta olemme tehneet töitä todella todella paljon ja mikään ei ole tullut ilmaiseksi koska meillä on päämäärä jonka olemme saavuttaneet. Sohvalla makaamalla ja voivottelulla ei mitään saavuteta. Ja kyllä, tulotaso näkyy, mutta mielestämme se on meidän oma asia mihin kulutamme omalla työllä ansaittua rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Elintasoerot tulevat selvimmin näkyviin siinä vaiheessa kun perinnöt on jaettu. Jotkut perii miljoonia, toiset reumatismin.

😂 Loistavasti sanottu! Noinhan se menee. Tuosta lausahduksesta vois melkein tehdä sellaisen huoneentaulun tai ajatelman someen. 

Ihmiset syntyvät erilaisten eväiden kanssa ja tekevät erilaisia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä puolison tulot vaikuttaa aika paljon siihen elintasoon. On huomattavasti helpompaa hankkia sitä omaisuutta ympärille jos on kaksi hyvin tienaavaa ihmistä jakamassa kustannuksia. Yksin kun yrittää maksaa asuntolainaa ja autoa niin huomaa kyllä hyvin miten rahat eivät juuri ylimääräiseen riitä. Tuon ikäiset ovat myös saattaneet tehdä hyvät asuntokaupat aikoinaan ja rikastua hintojen kuplaantuessa. 

Ei tarvitse edes tienata hyvin. Me oltiin kaksi alle keskituloista, kun ostettiin omakotitalo ensiasunnoksi yli kolmevitosina. Nyt viisikymppisenä on asiat mallillaan ja rahaa riittää sijoituksiinkin. Lähes satatonnia odottaa tilillä seuraavaa siirtoa.

Silloin kun biletti ja veti viinaa, mä tein töitä, nykyään ne asuu jossain lähiössä paskalla palkalla, mulla on kolme eri asuntoa kolmessa eri maassa, ja mä voin nyt bilettää, ei tunnu missään 🙂

Se on maallista vaan! Kuolinpuvussa ei ole taskuja. Mitä enemmän omistaa, sen enemmän on orja. Kerään kokemuksia, en euroja. Omistaminen ja raha on pelkkää harhaa, sen näkee kun välillä käy rikkaiden palkollisena. Voivoi, ei voi muuta sanoa. Surkeeta heille, minulla la dolce vita!!

Vierailija kirjoitti:

Moni ihmettelee mieheni ja minun saavutuksia, mutta olemme tehneet töitä todella todella paljon ja mikään ei ole tullut ilmaiseksi koska meillä on päämäärä jonka olemme saavuttaneet. Sohvalla makaamalla ja voivottelulla ei mitään saavuteta. Ja kyllä, tulotaso näkyy, mutta mielestämme se on meidän oma asia mihin kulutamme omalla työllä ansaittua rahaa.

En arvosta tällaista ylimielistä ja muita työntekijöitä halveksivaa asennetta. Aika harva makaa sohvalla, vaan tekee todella paljon töitä, mutta ei se silti ole johtanut rikastumiseen.

Mä olen tehnyt kohta 20 vuotta töitä niska limassa ja toden totta se kyllä näkyy firman toimitusjohtajan elintasossa. 

MInua surettaa kun jo nyt (27-30v ystäväpiiri) näen tulevaisuuden varallisuuserojen muodostuvan. Jotkut on jo valmistunut ja 3 vuotta työelämässä, toiset ei vielä valmistuneet eli kolmen vuoden tulot PLUS extra opintolainavelkaantuminen jäljessä, monet asuu vuokralla, ja toiset ostelee asuntoja. Ihan muutaman vuoden aikana on jo muodostunut ihan erilaisia tulevaisuuksia petaavia tarinoita. Kärjistäen jotkut ostaa Tesloja ja puolen miljoonan taloja, toiset ajaa vielä rämällä polkupyörällä ja kasvattaa opintolainaa. Ison lainan ottaneet rikastuu siinä sivussa, kun makselevat lainaa pois vuokran ja opintolainojen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten meillä on toimeentulotuki joka leikkaa näiltä vähätkin tulot poi,s vaikka osa elää vuosikausia työttömänä köyhänä. Mutta pitäähän veronpalautukset leikata pois kun saa liikaa.

Ei toimeentulotuki mitään leikkaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Voi näitä asioita pohtia ja tehdä keskustelun avauksia. Minä olen yksi niistä jotka ovat säästäväisyyden ja kunnianhimoisen raadannan avulla saanut kerättyä omaisuutta vaikka olenkin sinkku. Kun vertailen elämääni köyhemmän ystäväni elämään en itse asiassa näe omaa elintasoani mainittavasti korkeampana. Nykyaikana vähävaraisemmillakin ihmisillä on hyvälaatuiset asunnot joissa on kylpyhuoneet ja keittiöt. Minulla on pieni auto ja pieni mökki, ystäväni on ostanut pikkuisen mummonmökin kesämökiksi läheltä pikkupaikkakunnan juna-asemaa vaikka asuu halvassa vuokra-asunnossa. Tuollaisia mökkejä voi saada ihan tajuttoman halvalla. Aika paljon jää ihmisen omalle vastuulle löytää iloa ja tarkoitusta omaan elämään. Sitä voi ylpeästi ja anteeksipyytelemättä elää omaa, ehkä jopa itse valitsemaansa elämää.

Suomi on elintasoeroiltaan maailman pienimpiä maita. Luonnollisesti yksilölliset valinnat vaikuttavat aina. Miksi ne eivät saisi vaikuttaa. Kyllä työnteon, opiskelun ja yrittämisen aina tulee johtaa siihen, että pärjää paremmin kuin ihminen, joka ei näitä kolmea harrasta.

Onko sun tuttavat jotenkin suhtautuneet suhun nyt sitten eriarvoistavasti vai mistä tuli mieleen ? vai oletko itse jotenkin vähätellyt tms ?

Toiset tykkää myös asua vähän rempallaan olevassa talossa ja ajaa vanhalla autolla, koska uusi menettää arvonsa niin nopeasti. Ei kaiken tarvitse aina olla uutta ja kiiltävää.

Suomi on viimeisiä maita, jossa omistamisella on niin ylettömän suuri merkitys! Esimerkiksi mökin vuokraaminen on taloudellisesti huomattavan paljon fiksumpaa kuin omistaminen. Kaupungissa ei autoa tarvitse. Yksiön voisi ostaa eläkepäiviksi, siinäpä se. Vuokralla asuessa pääsee asumaan paikkoihin, joihin ei ikinä pääsisi omistamisella käsiksi tuomitsematta itseään velkasiteeseen pankin kanssa. Menikö wc rikki? Soita huolto, he hoitaa. Muuta pikkuvikaa? Huolto hoitaa, eikä maksa mitään, sisältyy vuokraan. Mitkä ihmeen jätemaksut ja omaisuusverot?

Omistaminen on so last season ja taloudellisella menestyksellä ihmisen tai elämän arvon mittaaminen kerrassaan kipeä ajatus.

Mielestäni ne erot alkoivat näkyä jo heti ekojen työpaikkojen aikana parikymppisenä. Erottui kellä oli vanhempien rahaa tukena asua ilmaiseksi tai jollain nimellisellä vuokralla. Alkoi erottua kellä oli vakityö ja kellä pätkäduunia.