Nelikymppisten suuret elintasoerot

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Älä viitsi, eihän tuossa ole järjen häivää. Voit hankkia asunnon tai olla hankkimatta, voit vaikka ostaa siirtolapuutarhamökin sen sijaan tai sitten miettiä jotakin muuta mitä haluaisit elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on viimeisiä maita, jossa omistamisella on niin ylettömän suuri merkitys! Esimerkiksi mökin vuokraaminen on taloudellisesti huomattavan paljon fiksumpaa kuin omistaminen. Kaupungissa ei autoa tarvitse. Yksiön voisi ostaa eläkepäiviksi, siinäpä se. Vuokralla asuessa pääsee asumaan paikkoihin, joihin ei ikinä pääsisi omistamisella käsiksi tuomitsematta itseään velkasiteeseen pankin kanssa. Menikö wc rikki? Soita huolto, he hoitaa. Muuta pikkuvikaa? Huolto hoitaa, eikä maksa mitään, sisältyy vuokraan. Mitkä ihmeen jätemaksut ja omaisuusverot?

Omistaminen on so last season ja taloudellisella menestyksellä ihmisen tai elämän arvon mittaaminen kerrassaan kipeä ajatus.

Olen aika pitkälle samaa mieltä mutta mielestäni kohtuuhintaisen asunnon omistaminen on ihan hyvä juttu. Hyvin vähän velkaa ja "oma" on parempi kuin vuokra. Liikaa lainaa ja velkaa ja "oma" on huonompi kuin vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Ehkä kannattaisi tehdä asialle jotain eikä vaan voivotella. Ei ne autot ja mökit niille muillekaan itsestään ole tulleet. Koulutus on kustannettu yhteiskunnan varoista eikä yläikärajaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintasoerot tulevat selvimmin näkyviin siinä vaiheessa kun perinnöt on jaettu. Jotkut perii miljoonia, toiset reumatismin.

😂 Loistavasti sanottu! Noinhan se menee. Tuosta lausahduksesta vois melkein tehdä sellaisen huoneentaulun tai ajatelman someen. 

Että huoneentauluksi kateellinen lause? Et tunne itseäsi onnelliseksi? Voisiko asialle tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on elintasoeroiltaan maailman pienimpiä maita. Luonnollisesti yksilölliset valinnat vaikuttavat aina. Miksi ne eivät saisi vaikuttaa. Kyllä työnteon, opiskelun ja yrittämisen aina tulee johtaa siihen, että pärjää paremmin kuin ihminen, joka ei näitä kolmea harrasta.

Mutta siis, mitä tarkoittaa "pärjää paremmin"? Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joky pärjää mielestään ihan hyvin omistamatta hirveästi mitään, toiselle on aivan kauhistus jos auto on kaksi vuotta vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Ihmisille ei satu sitä sun tätä, ihmiset itse aiheuttavat itselleen ikäviä seurauksia. Ei kukaan pakota ostamaan hometaloa eikä kukaan ole sanonut, että ahkeruudella ei saisi kompensoida puutteita älykkyydessään.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin onni, joka joka kohtaa tai sitten ei, suurin osa onnesta on kovan työn takana! Mutta tietty voi istua kotona sohvalla odottamassa, että pääsee oikeustieteelliseen. On silkkaa onnea lukea pääsykoekirjat ja vastata kysymyksiin oikein?

Kyllä todellakin on olemassa sellainen asia kuin onni. Tai epäonni.

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Entä jos asian kääntääkin näin: Todennäköisesti olet hoikempi ja paremmassa kunnossa kuin autoilevat.

Kun muut tekevät oravanpyörässä töitä maksaakseen talot ja mökit, sinä voit pakata repun ja lähteä viikon vaellukselle hienompiin maisempiin kuin mitä he taloissaan ja mökeillään näkevät.

Vapaus on tärkeämpää kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on elintasoeroiltaan maailman pienimpiä maita. Luonnollisesti yksilölliset valinnat vaikuttavat aina. Miksi ne eivät saisi vaikuttaa. Kyllä työnteon, opiskelun ja yrittämisen aina tulee johtaa siihen, että pärjää paremmin kuin ihminen, joka ei näitä kolmea harrasta.

Mutta siis, mitä tarkoittaa "pärjää paremmin"? Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joky pärjää mielestään ihan hyvin omistamatta hirveästi mitään, toiselle on aivan kauhistus jos auto on kaksi vuotta vanha.

Tässä on iso viisaus. T. Hyvin pärjäävä vanhalla autolla ajeleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Mten niin?

Itse ostin omat 35v, aiemmin en tiennyt mistä enkä kenen kanssa, ja maksettua se tuli 47v. Eli hyvinkin nelikymppisen projekti.

Tuo vaatii varsin hyvät tulot. Itse olen nelikymppinen ja koko ikäni tienannut bruttona parin tonnin kahta puolta kuukausipalkkana. 13 vuotta olen maksanut asuntolainaa ja se on lyhentynyt tänä aikana noin 45 tonnia. Kun pitää maksaa lainan lisäksi yhtiövastike, auton ylläpitokulut sun muut, niin ei se laina kummoisesti lyhene, jos et oikeasti tienaa suht hyvin.

En ole samaa mieltä perinnöistä. Ne eivät nykypäivänä nelikymppisiä rikkaaksi tee. Me olemme sitä ikäluokaa, että vanhempanne olivat aika nuoria syntyessämme. Lisäksi elävöt kevyesti yli kahdeksan kymppisiksi. Alamme olla lähellä eläkeikää ennen kuin perintöjä jaetaan.

Tietysti vanhempien varallisuus on auttanut meitä nuorena aikuisena eteenpäin, mutta keskiverto nelikymppisen vsnhemmilla ei ole ollut hirveästi jaettavaa eläessään. Rahat on kiinni taloissa ja mökeissä.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on elintasoeroiltaan maailman pienimpiä maita. Luonnollisesti yksilölliset valinnat vaikuttavat aina. Miksi ne eivät saisi vaikuttaa. Kyllä työnteon, opiskelun ja yrittämisen aina tulee johtaa siihen, että pärjää paremmin kuin ihminen, joka ei näitä kolmea harrasta.

Mutta siis, mitä tarkoittaa "pärjää paremmin"? Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joky pärjää mielestään ihan hyvin omistamatta hirveästi mitään, toiselle on aivan kauhistus jos auto on kaksi vuotta vanha.

Tässä on iso viisaus. T. Hyvin pärjäävä vanhalla autolla ajeleva

Vanhan auton ylläpito on ympäristöteko, sanoi katsastusmies. Emme ole ostaneet uusia huonekalujakaan koskaan, pärjäämme hyvin näillä vanhoilla, uusimmat ovat 50-vuotiaita ja vanhimmat yli 300-vuotiaita, kaikki umpipuuta paitsi 50-luvun Bertoia-tuolisarja joka on hitsattua terästä.

Saisi edes sen ekan PALKKAtyöpaikan. Työkokemusta kyllä riittää, kiitos 9e päivä työt ja opiskelun ilmaistyöharjoittelut.

N36

Tässä iässä on isoja eroja elämäntilanteessa. Mulla on asuntolaina maksettu ja lapsi maailmalla. Sen jälkeen vähensin työntekoa kolmanneksella. Miten nyt sitten kenelläkin menee.

Laitoshuoltaja, kohta 42

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun biletti ja veti viinaa, mä tein töitä, nykyään ne asuu jossain lähiössä paskalla palkalla, mulla on kolme eri asuntoa kolmessa eri maassa, ja mä voin nyt bilettää, ei tunnu missään 🙂

Itse biletin ja vedin viinaa nuorena ja nyt ei voisi biletys vähempää kiinnostaa. Kaikki hyvin.

Mutta sitten taas, onko järkevää edes erotella kenekään materiaalista ja henkistä omaisuutta. Joku on esim. työskennellyt ympäri maailmaa, asunut siellä täällä , ehkä elänyt nomadielämää. Hankkinut tuttuja ja kielitaitoa. Toinen on elänyt kuten "moraali käskee" , hankkinut perheen, tulon ja omistusasunnon. Kumpikin on varmasti omista "saavutuksitaan " onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä iässä on isoja eroja elämäntilanteessa. Mulla on asuntolaina maksettu ja lapsi maailmalla. Sen jälkeen vähensin työntekoa kolmanneksella. Miten nyt sitten kenelläkin menee.

Laitoshuoltaja, kohta 42

Elämäntilanteissa on isot erot. Mulla on koti maksettu palkkatöistä, mökki peritty ja lapsi kotona vielä vuosia.

Insinööri 47v

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Juuri näin! Jotenkin alkanut jopa hävettämään oma alhainen elintasoni, mikä näkyy siinä, että vetäydyn yhä enemmän ystäväporukasta ja sisaruksista. Yritän myös vältellä rahasta ja materiasta puhumista. Harmittaa, että olen vetänyt samaan suohon myös mieheni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Ihmisille ei satu sitä sun tätä, ihmiset itse aiheuttavat itselleen ikäviä seurauksia. Ei kukaan pakota ostamaan hometaloa eikä kukaan ole sanonut, että ahkeruudella ei saisi kompensoida puutteita älykkyydessään.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin onni, joka joka kohtaa tai sitten ei, suurin osa onnesta on kovan työn takana! Mutta tietty voi istua kotona sohvalla odottamassa, että pääsee oikeustieteelliseen. On silkkaa onnea lukea pääsykoekirjat ja vastata kysymyksiin oikein?

Tuurilla on yllättävän iso merkitys työelämässä. Olen DI ja mulla on ihan ok palkka, en valita. Opiskelukavereista joillain on huonompi ja joillain paljon parempi palkka kun minulla, kaikilla toki paljon parempi kun keskimääräisellä palkansaajalla. Olen tuntenut nämä ihmiset pitkään ja voin sanoa että palkan suuruus ei todellakaan korreloi suoraan lahjakkuuden ja ahkeruuden kanssa vaan paljon on kiinni siitä että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Toisaalta, mitä paremmin menee, sitä enemmän on menetettävää (pelättävää).

Pohjalla on jalat tukevasti maassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on elintasoeroiltaan maailman pienimpiä maita. Luonnollisesti yksilölliset valinnat vaikuttavat aina. Miksi ne eivät saisi vaikuttaa. Kyllä työnteon, opiskelun ja yrittämisen aina tulee johtaa siihen, että pärjää paremmin kuin ihminen, joka ei näitä kolmea harrasta.

Opiskelun ylipalvonta edesauttaa riistämisessä, valtaosa koulutusta on ylimääräistä. Opetettu rakki pystyy menestymään ääliöruodussa.