Lue keskustelun säännöt.
Nimien " varaaminen" vauvalle & nimistä tappeleminen, JÄRJETÖNTÄ TOUHUA!
11.08.2006 |
Tuolla Odotus-palstalla törmäsin ilmiöön nimeltä " nimen varaaminen" . Tarkoittaa siis sitä, sukulaiset ja ystävät jotka eivät edes odota vauvaa, tulevat " varailemaan" tiettyjä nimiä jotka haluavat joskus tulevaisuudessa tuleville lapsilleen antaa?
Itse en ole tällaisesta kuullutkaan mutta Odotus-palstan ketjussa kerrotaan tällaista tapahtuneen monellekin. Kun ollaan raskaana, niin tutut tulevat sanomaan että " ette sitten anna tätä nimeä teidän lapsellenne koska olen aina halunnut antaa tyttärelleni/pojalleni tämän nimen" . Huikein kommentti ole tällainen: " jos tämän nimen annatte niin tiedän että olet varastanut sen minulta" .
Jumankauta. Voiko ihmiset tosiaan olla noin pönttöjä??? Nimiasioiden tiimoilta on kuulemma pidetty suunnilleen sukukokouksia, että miten toimitaan jos vaikkapa sisarukset haluaakin saman nimen joskus vuosien päästä lapsilleen. Valtaisia riitoja, nenään vedettyjä herneitä, katkeruutta ja kaunaa vielä vuosienkin päästä siitä, että serkkuni kummin kaima nimesi poikansa Nico-Petteriksi vaikka meidänkin mussukka on sen niminen... Siis ei ole enää todellista!!! Mikä ongelma se sitä paitsi on, jos kahdella muksulla on sama nimi? Kaatuuko maailma siihen jos vaikkapa serkukset ovat saman nimisiä?
Miten mitätön elämä ihmisellä on, että voi tehdä lapsen nimestä tällaisen casen?
Itse odotan esikoista ja toivon todellakin, etten sekoa nimiasioista tällä tavalla. Tai jos sekoan, niin toivottavasti joku ohjaa minut hoitoon.
Oletteko törmännyt tällaiseen?
Kommentit (84)
Niinpä minusta tuntui, etten voi itse antaa tätä samaa nimeä lapselleni.
En sanonut ajatuksistani koskaan kenellekään, enkä kyllä pitänyt tätä kovin vakavana asiana. Ajattelin, että täytyypä keksiä joku muu nimi. Onneksi nimimakukin oli muuttunut vuosien varrella ja kun vihdoin sain oman vauvan en olisi enää halunnutkaan tätä mummon toista nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsi on persoona, ei mikään vanhemien mielikuvituksen mukainen tuote. Itse en ainakaan ole pystynyt nimivalintoja tekemään ennen kuin lapsi on syntynyt ja olen päässyt tutustumaan vauvaan ja hänen persoonaansa.
Monissa maissa lapsen nimi on rekisteröitävä välittömästi syntymän jälkeen. Käytännössä nimi on oltava valmiina jo ennen syntymää. Minä synnytin ulkomailla (Keski-Euroopassa) ja synnytyslääkärin ensimmäiset sanat lapsen synnyttyä olivat " mikäs hänen nimensä on?" .
Olen kuullut hänen ties kuinka monta kertaa valittavan miten lapsesta piti tulla sejase mutta kun sejase ehti valita juuri sen saman nimen omalle lapselleen. Ei ole vieläkään hyväksynyt oman lapsensa nimeä vaikka lapsi on jo noin 10-vuotias.
Meillä on ainakin sukujen kesken ollut vähän se periaate että se kuka ensin ehtii lapsensa nimetä niin " saa" nimen. Ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta että näistä olisi pitänyt mököttämään ruveta.
Vierailija:
Vierailija:
Lapsi on persoona, ei mikään vanhemien mielikuvituksen mukainen tuote. Itse en ainakaan ole pystynyt nimivalintoja tekemään ennen kuin lapsi on syntynyt ja olen päässyt tutustumaan vauvaan ja hänen persoonaansa.Monissa maissa lapsen nimi on rekisteröitävä välittömästi syntymän jälkeen. Käytännössä nimi on oltava valmiina jo ennen syntymää. Minä synnytin ulkomailla (Keski-Euroopassa) ja synnytyslääkärin ensimmäiset sanat lapsen synnyttyä olivat " mikäs hänen nimensä on?" .
Hyvä pointti tuo, että miehet ei ikinä vouhottaisi näin jonninjoutavista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen kuullut hänen ties kuinka monta kertaa valittavan miten lapsesta piti tulla sejase mutta kun sejase ehti valita juuri sen saman nimen omalle lapselleen. Ei ole vieläkään hyväksynyt oman lapsensa nimeä vaikka lapsi on jo noin 10-vuotias.
.
Vierailija:
Hyvä pointti tuo, että miehet ei ikinä vouhottaisi näin jonninjoutavista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon vaan että tämä äiti malttaa pitää ne mölyt mahassaan lapsen kuullen... voisi olla hieman ikävää huomata että äitiä ei sitten se hänen nimensä miellytäkään.
Kuinka ollakaan: molemmilla oli ollut just sama nimi mielessä, Laura (muutettu tähän). Tilanne oli meistä lähinnä hassu, eikä todellakaan aiheuttanut mitään sukukriisiä. Yksissä tuumin ja hymyssä suin sovimme, että moelmmat voivat toki antaa tuon Laura-nimen lapselleen, jos se hyvltä tuntuu. Veljen perhe kuitenkin keksi sitten toisen nimen. Sittemmin veljeni on eronnut ja hänen uudella puolisollaan onkin Laura-niminen tyttö! JOs veli olisi aikoinaan antanut Lauran esikoisensa nimeksi, olisi hänen perheessään kaksi Lauraa ja vielä serkkunakin Laura. uskonpa että siitäkin olisimme selvinneet hengissä ja pysyneet hyvissä väleissä:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin varmaan serkusta pidetään. Suuri kunnia myös mummolle/papalle tai sukuilaiselle, jos hänen nimensä annetaan jälkikasvulle. Positiivinen asia siis. Onnea kaikille, joille näin on käynyt! Joissain maissa taas on sitten lähes pakko antaa äidin tai isän nimi esikoilille. Toiset ottavat sen rasitteena, toisille se on hieno perinne.
Ei nimi miestä pilaa.
Hän on vahvasti sitä mieltä, että koska hän julkisti netti keskusteluissa lapsensa nimen (Lucas), muut bongasivat sen sieltä ja sen takia Luukaksen johdannaisia kastettiin useita muutama vuosi sitten.
Minusta se vain oli pienoinen muotibuumi eikä liittynyt häneen mitenkään. kaverini vaan halusi ajatella keksineensä tuon nimen.
Toisen lapsensa kohdalla hän hysteerisesti salasi lapsen nimen. hyvä että ystävilleen kertoi. On nyt mielestään todistanut teoriansa ekan lapsen nimen matkimisesta, sillä toisen lapsen nimi ei ole niin suosittu. Minusta se vaan on yksinkertaisesti harvinaisempi nimi.
Luukas-nimen johdannaisista puheenollen, mua on aina hämmästyttänyt, että rehellinen suomalainen Luukas on kelvannut vanhemmille kaikkein vähiten. Lucas, Luca, Luka, Lukas sen sijaan ovat suositumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten tämän jälkeen eräs sukulaiseni sai lapsen ja antoi tuon tytön nimen, jota olemme siis kaavailleet omalle tytölle jos sellainen joskus saadaan. Nyt sitten vähän epäilen, että kehtaako enää antaa sitä nimeä.
Vierailija:
No sitten tämän jälkeen eräs sukulaiseni sai lapsen ja antoi tuon tytön nimen, jota olemme siis kaavailleet omalle tytölle jos sellainen joskus saadaan. Nyt sitten vähän epäilen, että kehtaako enää antaa sitä nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jotenkin täällä Suomessa on " tapana" ettei anneta samaa nimeä kuin jollain tutulla on.
Vierailija:
Mutta jotenkin täällä Suomessa on " tapana" ettei anneta samaa nimeä kuin jollain tutulla on.
Jokainen antakoon minkä tykkää.
Jos meidän esikoinen olisi ollut tyttö, se olisi saanut saman nimen, kuin miehen siskon koiralla on...
kaksi tai useampi nimi jotta lapsi itse voi alkaa käyttää nimeä jos siltä tuntuu joka on yhtä virallinen kuin ensimmäinen nimi.
Tunnen monta aikuista jotka eivät käytä heidän ensimmäistä nimeä.
Nimi on isoisämme nimi. Veljeni sai siis nimen serkuksista ensimmäisenä ja osin siksi, että isoisämme kuoli juuri ennen veljeni syntymää. Äitini oli lisäksi aina ollut ns. isän tyttö. Ei hän siitä mitään numeroa ole tehnyt, mutta joskus sivuunmennen hän vähän ihmetteli minulle, eikö muita nimiä tosiaankaan ollut. Ihan uusi ilmiö tämä nimeämiseen suhtautuminen ei siis ole.
nimi, josta veljenvaimo on joskus puhunut.