Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Saako ollla öljyssä?

Jep, itse normaalipainoinen ja syön herkkuja silloin kun tekee mieli. Joka on ehkä 1-2 kertaa viikossa. Mutta myös tästä saa taivasteluja jatkuvasti. Miksi et syö tätä tai tota. Sitten kun sanoo, että ei nyt tee mieli niin ihmetellään miten on mahdollista. Se auttaa itsellä myös, että nukkuu tarpeeksi ja syö säännöllisesti ja tarpeeksi. 

Minä olen ollut ylipainoinen, mutta laihduttanut normaalipainoon. Lähes kaikki sukulaiseni ovat ylipainoisia, joten kai geeneilläkin on asian kanssa jotain tekemistä ruokailutottumusten lisäksi.

Niinpä olen jo vuosikymmenet joutunut miettimään mitä syön ja paljonko. Lisäksi liikun paljon (askelmittarin keskiarvo viimeiseltä 15 vuodelta on 21.000 askelta päivässä). Sunnuntaisin herkuttelen kohtuudella, mutta muuten syön kuin karppaaja, eli lähinnä kreikkalaista salaattia ja sen kanssa pihviä, lohta tai broileria.

Onneksi en kärsi makeanhimosta, mutta kyllä minä mielelläni hampurilaisia, pitsaa ja grillikylkeä söisin vaikka joka päivä. Oluesta puhumattakaan.

Ei maistu, eikä juuri koskaan nälkä. Sairaus sekin on.

Elämäntapamuutoksen aikoinaan tehneenä vastaan omalta osaltani: ensin oli valtava itsekuri, kun opettelin eroon esim. sokerikoukusta ja pienensin annoskokoa siten, että lopetin syömisen ollessani melkein kylläinen. Tätä kaikkea kun jatkoi tarpeeksi kauan, keho tottui muutoksiin ja nyt vuosien jälkeen ei tee enää mieli herkkuja, ei ole kurnivaa nälkää pidemmillä ateriaväleillä eikä harmita syödä pienempiä annoksia. Aika kauan siinä kesti, että keho löysi terveen uuden tasapainotilan, sinne saakka oli melkoista itsensä pakottamista.

Olen joutunut myöhemmin tekemään samantyyppisen muutoksen raskauden ja imetyksen jälkeen, kun vähensin syömieni aterioiden määrää. Söin siis raskaana ja imettäessä hieman tiheämmin kuin normaalisti energiansaannin varmistamiseksi. Kun lopetin imettämisen, kroppa vaati noita ylimääräisiä välipaloja vielä useamman kuukauden ja kieltäydyin niistä itsekurilla, kun tiesin että oikeaa tarvetta ei ole. Nyt ei taas tee mieli, kun keho on normaalissa ateriarytmissä ja hormonitoimintakin on palautunut.

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Mutta jos tekee purkeria mieli??

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

Itsehillintää vaaditaan kun muutetaan tottumuksia mutta ajan kanssa siitä tulee uusi normaali ja luonnollista.

Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.

En minä ainakaan kuvittele. Mulla ei ainakin on tosi huono itsehillintä kaikenlaisten mielitekojen suhteen. Määrät on varmaan niin pieniä ja muuten terveet elämäntavat, etten ole lihonut. Ja en siis herkuttele päivittäin, vaan kerran tai pari viikossa.

Tuossa on kyllä hyvä pointti.

Olen hoikka ja joudun ihan päivittäin systemaattisesti tekemään valintoja, jotta pysyn hoikkana.

Minun tekee mieli erityisesti makeaa, mutta itsehillinnän ansiosta pitäydyn " karkkipäivässä". Samoin liikunnan kanssa, aina ei millään jaksaisi, mutta siitä huolimatta lähden lenkille tai menen töihin pyörällä, vaikka autolla pääsisi paljon helpommin.

Olisin aivan varmasti ylipainoinen jos en tekisi näitä valintoja.

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Itse olen hyvin hoikka, mutta ei se ole itseltäni vaatinut yhtään mitään. Suvussani kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat luonnostaan hoikkia, eli geenit ovat isossa osassa tässä. Lisäksi en ole kulinaristi, enkä saa ruoasta mitään erityisiä mielihyvän tuntemuksia tms. Eli ei minulle ole millään tavalla ponnistus esim. valita salaattia hampurilaisen ja ranskalaisten sijaan tai jättää sipsit syömättä. 

Olen ollut koko ikäni hoikka tai normaalipainoinen, ja itsekurilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Minulla ei ole koskaan ollut ruuan suhteen sen suuruusluokan mielitekoja, kuin monilla ystävilläni oikeasti on. Heille on äärimmäisen vaikeaa pidättäytyä sellaisista herkuista, joita minun ei tee edes mieli. Jos minulla tulee herkkuihin himo, voin syödä yhden pienen palasen suklaata tai kolme sipsiä, ja se riittää. Syön normaalisti ruokaa niin, että olen ehkä 70-80% täynnä. En koskaan syö itseäni ähkyyn tai koe sellaista näläntunnetta, että olisi pakko ahmia. Tämä ei ole tietoisesti opeteltua tai mitenkään omaa ansiotani. 

Sen sijaan tiedän hyvin, kuinka vaikeaa on pidättäytyä jostain asiasta, johon itsellä on jonkinasteinen riippuvuus, ja miten hirveästi siihen vaaditaan sekä itsekuria, että muuta tukea ja tietoa. 

Kyllä se on itsellä ihan vaan itsehillinnän tulosta. Kotiin ostan tosi rajatusti yhtään mitään, koska monesti menee ihan "tavallistenkin" ruokien kanssa yli. Tarkoitan siis, ettei kyse ole siitä että jotku sipsit ja karkit olisi ongelma, vaan jos ostan esim. paahtoleipää, vetelen sitä himooni puoli pakettia kerralla, jos en rajoita joko ostamista tai ihan äärimmäisen ruoskimisen kautta saa itseäni hillittyä. Monesti joudun lähtemään ulos kävelylle, etten ala överisyömään.

Ihmetyttää kun useasti ylipainoiset kuvittelevat hoikkien ihmisten olevan hoikkia ns. luonnostaan. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan aktiivisten valintojen tulosta. On rakennettu itselle sopiva, terveellinen ruokavalio, jolla pidetään keho mielitekoineen tasapainossa, liikutaan aktiivisesti tai sitten rajoitetaan omia syömisiä aktiivisesti.

Ap:lla ei sitten ole itsehillintää, ja aina kun tekee mieli niin kaikki syötävä käy?

Vierailija kirjoitti:

Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.

Noh, ainakin oman lähipiirin lihavat syövät paljon ja kaikkea. Ja pääosin epäterveellisesti. Ateriat ehkä ovat kutakuinkin ok, mutta se kaikki napostelu aterioiden välillä ei useinkaan ole terveellistä vaan lähinnä sipsejä, leivonnaisia, keksejä jne.

Herkut kuuluvat elämään, mutta niiden määrä on se juttu. Normaalipainoinen tai laiha ihminen ei yleensä syö litran jäätelöä kerralla, 200 g suklaalevyä, jättisipsipussillista jne., mitä moni lihava on saonut tekevänsä.

Minä olen lihava mutta minulla ei ole mitenkään voimakasta mielitekoa syömiseen enkä syö erityisen paljoa.

Olen itsekin laihduttanut melko paljon ja kyllä se hoikempana pysyminen vaatii ihan tietoisia, ei aina niin mukavia valintoja. Omalla kohdallani se tarkoittaa esim. sitä että en syö aamupalaa ja pätkäpaastoan. Se ei tule mitenkään intuitiivisesti vaan tiettyyn aikaan päivästä kyllä heikottaa ja tekee mieli syödä jos ja mitä. Toki se prosessi on helpompi nyt kuin paksumpana jolloin kropan insuliiniresistenssi oli huonompi mutta jos söisin haluamallani tavalla ja ruokia joita tekee mieli, paino hiipii heti takaisin.