Yksin asuminen vai soluasuminen, siis opiskeluaikana?

Soluun muuttaminen on arpapeliä. Voi olla hyvät kämppikset tai sitten painajaismaiset. Hoas tarjoaa vaihtoehtoa myös "kaverisoluun", johon voi muuttaa ennestään tutun ihmisen kanssa. Näin asuin itse kandivaiheessa. Tavallista kämppiselämää. Sittemmin muutin poikaystäväni kanssa yhteen yksityiselle puolelle.

Itse asuin ensin yksin, sitten silloisen tyty-yden kanssa, vaihto-opiskelijana samassa huoneessa saksalaisen opiskelukaverin kanssa ja lopuksi kahden huoneen soluasunnossa. 

Yksin oli kiva asua kotona asumisen jälkeen. Sai tehdä just niinku halusi. Toisaalta joskus oli vähän yksinäistä.

Tyty-yden kans oli ihan kiva asua. Koko ajan meinasi mennä jörnimiseksi. Sitten meni sukset ristiin ja lusikat jakoon. 

Samassa huoneessa saksalaisen kanssa oli semisti ahdistavaa. Varsinkin, kun saksalainen oli AINA kotona, paitsi su-aamuisin, kun se lähti ennen sianpieremää kirkkoon. Olisin kaivannut enemmän yksityisyyttä.

Kahden huoneen solussa oli ihan suht ok, mutta kämppis pelasi suurimman osan hereilläoloajastaan uimahousut jalassa tietokoneella ovi kiinni. Kahden vuoden aikana hän koputti kahdesti oveeni. Tuolloin hän oli päissään molemmilla kerroilla ja avautui elämästään. Jos olis ollut joku vähän normaalimpi kämppis, olis ollut kivempaa.

Olen asunut kunnon asuntolassa missä oli yhteinen keittiö 25 hengen kanssa, oma huobe ja vessa kylläkin, mutta siinä näki jo että voi olla asukkaita laidasta laitaan. 

Osan eka kämppä joten tottakai siivousasiat hakusessa. Ne pitää opettaa. 

Mä muutan soluun 35v naisena, koska halvin vaihtoehto. Jos häiritseviä asukkaita, niistä voi aina valittaa. Aion olla se Karen joka valittaa jos ei sääntöjä noudateta.