Yksin asuminen vai soluasuminen, siis opiskeluaikana?

Vierailija kirjoitti:

"Yksinasuminen oli itselleni ainut vaihtoehto."

Tämän ja muiden samanlaisten vastausten kirjoittajille kysymys: miten hankitte ja rahoititte tämän ainoan teille sopivan vaihtoehdon?

Herra 67

Palkkatyöllä rahoitin. Tein 15-vuotiaasta saakka osa-aikatöitä ja kesätöitä ja pistin suurimman osan rahoista säästöön. Sillä sai hyvän alun opiskelija-asunnon rahoittamiselle. Tein myös koko opintojen ajan osa-aikatyötä.  

Pieni yksiö ei välttämättä maksa juuri enempää kuin solu

Itse halusin yksiön. Olihan sinne mukavampi tuoda poikakavereita, yhdenyön juttuja yms. kun ei tarvinnut miettiä mitä kämppis tuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Pieni yksiö ei välttämättä maksa juuri enempää kuin solu

Ja jos muutaman kympin enemmän maksaakin, se ei ole paha hinta yksityisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Asia pinnalla, koska lapseni lähdössä kotoa opiskelemaan ja miettii, että solu olisi ehkä ok, minusta taas ei, juurikin yllämainituista syistä johtuen. Hän nauttii omasta rauhasta yms, mutta miettii rahapuolta, vaikka me vanhemmat olemmekin luvanneet tukea vuokrassa hieman ja aikoo ottaa opintolainaa ja saahan sitä muutakin tukea. Asunnonmetsästysprosessi siis alkamassa.

Ap

Antaisin pisteet lapsellenne ainakin ennakkoluulottomuudesta. - Välillä kun näet tuntuu, että osalla opiskelijoista on uskomattomia odotuksia ja vaatimuksia siitä, millaisen asunnon he ovat valmiita hyväksymään ensimmäisenä opintovuotenaan.  Muuttaminen on toki usein tylsää mutta ensimmäisen asunnon ei tarvitse olla se viimeinen. 

Omistusasuminen. Onko nuorella ASP- säästötiliä ensiasunnon ostamista varten? Oman ensiasunnon ostaminen on nuorelle tärkeä siirtymä kohti itsenäistä aikuisuutta.

Asuin yksin, koska vanhempani osti asunnon minulle opiskelupaikka kunnalta, samoin olemme omille lapsille tehneet ja teemme.

Asuin soluasuntolassa 15v-19v, se oli elämäni hirveintä aikaa. Viimesenä vuonna sain oman huoneen mutta 7 jätkää samassa kämpässä. Lopulta ostin huoneeseen oman jääkaapin ja mikron kun pojat sääti jääkaappia niin että ruuat jääty tai oli ihan lämpimiä, kaikki yleisissä tiloissa olevat eväät syötiin ja kokoajan jotain jäynää. Suihkuun uskaltanu mennä kun nopeasti kun piti roikkua samalla ovenkahvassa kun tiirikoivat lukon auki. Olin ujo ja hiljainen. Joka yö hirvee jytinä kun pelasivat jotain sotapeliä tai jyystivät.

N33

Vierailija kirjoitti:

Omistusasuminen. Onko nuorella ASP- säästötiliä ensiasunnon ostamista varten? Oman ensiasunnon ostaminen on nuorelle tärkeä siirtymä kohti itsenäistä aikuisuutta.

Miten arvelit lukiosta juuri valmistuvat rahoittavan sen omistusasunnon? Harvemmalla on siinä vaiheessa nykyisin töitä takana ainakaan kovin paljoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusasuminen. Onko nuorella ASP- säästötiliä ensiasunnon ostamista varten? Oman ensiasunnon ostaminen on nuorelle tärkeä siirtymä kohti itsenäistä aikuisuutta.

Miten arvelit lukiosta juuri valmistuvat rahoittavan sen omistusasunnon? Harvemmalla on siinä vaiheessa nykyisin töitä takana ainakaan kovin paljoa

Nuorelle kannattaa perustaa säästötili tulevaa ensiasunnon ostamista varten jo ennen lapsen syntymää ja myöhemmin esimerkiksi siirtää lahjarahat ja lapsilisät sinne tätä tulevaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusasuminen. Onko nuorella ASP- säästötiliä ensiasunnon ostamista varten? Oman ensiasunnon ostaminen on nuorelle tärkeä siirtymä kohti itsenäistä aikuisuutta.

Miten arvelit lukiosta juuri valmistuvat rahoittavan sen omistusasunnon? Harvemmalla on siinä vaiheessa nykyisin töitä takana ainakaan kovin paljoa

Nuorelle kannattaa perustaa säästötili tulevaa ensiasunnon ostamista varten jo ennen lapsen syntymää ja myöhemmin esimerkiksi siirtää lahjarahat ja lapsilisät sinne tätä tulevaa varten.

Ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Katsos, kun kaikki meistä ei synny kultalusikka suussa. 

Valmistuuko AP:n nuorista nyt keväällä lukiosta ja on jatkamassa heti syksyllä yliopistoon vai miksi on muuttamassa pois kotoaan? Tai ainakin voisi olettaa että AP:n nuori on tuleva syksyn yliopistolainen koska sitä nuoremman ei kuulu vielä muuttaa pois kotoa.

Ainakin Helsingissä on ylioppilaskoteja, jotka on kommuunien ja solujen välimuotoja, vähän niinku kodikkaita soluja. Suosittelen niitä, ite asuin vuosia ja sen jälkeenkin asunu kommuunissa sieltä saatujen ystävien kanssa! Niissä ei ole samanlaisia siisteys- ja vastuunjako-ongelmia mitä HOASn soluista oon joskus kuullut. Osakuntien soluista on kavereilla kans hyviä kokemuksia, nekin on vähän yhteisöllisempiä ja samalla paikat pysyy paremmassa kunnossa. Yhteisöasuminen on ollut tosi hyvä ratkaisu, halvempaa, seuraa saa jos kaipaa mut saa olla ihan rauhassa jos siltä tuntuu, apua saa kun tarvii ja jos avaimet unohtuu niin aina on joku, joka päästää sisään.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa on puolensa niin hyvä kuin huonot. Omasta kokemuksestani sanon, että luultavasti arvostan yksiössä asumista nyt enemmän kun ensin hankin kokemusta soluasumisesta. - Enkä sano, ettenkö vosi vielä josku asuakin solussa tai muussa yhteisäasumismuodossa, vaikka juuri nyt tuntuu sille, että aika aikaansa kutakin. 

Totta. Voisin kuvitella sitten joskus viihtyväni vaikka seniorisoluasunnossa mutta niin että olisi kuitenkin oma kylpyhuone ja pieni keittiö. Mielestäni kylppärin jakaminen on ehdoton ei.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Helsingissä on ylioppilaskoteja, jotka on kommuunien ja solujen välimuotoja, vähän niinku kodikkaita soluja. Suosittelen niitä, ite asuin vuosia ja sen jälkeenkin asunu kommuunissa sieltä saatujen ystävien kanssa! Niissä ei ole samanlaisia siisteys- ja vastuunjako-ongelmia mitä HOASn soluista oon joskus kuullut. Osakuntien soluista on kavereilla kans hyviä kokemuksia, nekin on vähän yhteisöllisempiä ja samalla paikat pysyy paremmassa kunnossa. Yhteisöasuminen on ollut tosi hyvä ratkaisu, halvempaa, seuraa saa jos kaipaa mut saa olla ihan rauhassa jos siltä tuntuu, apua saa kun tarvii ja jos avaimet unohtuu niin aina on joku, joka päästää sisään.

Täm on mielestäni just hyvä, ja sitten kukaan ei ole yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksin, koska vanhempani osti asunnon minulle opiskelupaikka kunnalta, samoin olemme omille lapsille tehneet ja teemme.

No hurraa.

Asuin 5 kk kolmen hengen solussa. Ekat 2,5 kk olivat varmaan elämäni hirveintä aikaa, koska toinen kämppis ei siivonnut jälkiään, saattoi pitää tiskejä altaassa päiväkausia, eikä osannut kunnolla siivota yhteistä kylpyhuonettamme. Lisäksi hän melusi myös hiljaisuusaikaan ja oli muutenkin ärsyttävä tyyppi. Kun hän muutti pois ja huoneensa jäi tyhjäksi, meillä oli kahdestaan ihan mukavaa. Tähän toki vaikuttaa se, että molemmilla oli omat kylpyhuoneet.

Ostetaan oma yksiö, tai siis ostettiin jo valmiiksi nyt alkuvuodesta, remonttia ensin vaan. Kivempi se on oma rauha olla.

Ommea tulevalle ylioppilaalle. Asuntoa kanttaa valita yliopiston läheltä niin matka ei ole liian pitkä. Kannattaa kuitenkin rauhassa pohtia nuoren kanssa onko oma yksiö vai vuokrattu soluasunto parempi ratkaisu tulevalle yliopisto-opiskelijalle.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa on puolensa niin hyvä kuin huonot. Omasta kokemuksestani sanon, että luultavasti arvostan yksiössä asumista nyt enemmän kun ensin hankin kokemusta soluasumisesta. - Enkä sano, ettenkö vosi vielä josku asuakin solussa tai muussa yhteisäasumismuodossa, vaikka juuri nyt tuntuu sille, että aika aikaansa kutakin. 

Tuo on hyvä pointti, että omaa asuntoa osaa arvostaa, jos on kokemusta muustakin. Itse sanoisin, että kun opinnot nuorella alkavat, ensin soluun. Sitten pikkuhiljaa, kun paikkakuntakin on ehkä tullut tutummaksi (tai vaikkapa saanut töitä), alkaa suunnitella muuttoa yksiöön. Toki voi olla, että solussa viihtyy ja siellä vierähtää sitten pidempi aika.