***ELOisat perjantaina***

Nyt on noin tunnin ajan ollut tosi heikko olo. Huimaa ja on hutera olo. Välillä lähtee sormista tunto, ikään kuin puutuvat. Samoin suussa ihan outo olo. Ihan kuin ois saanut hammaslääkärissä puudutuspiikin ja huulia pistelee.



En viitsisi millään turhasta soitella synnärille. Neuvolasta tuskin saan ketään kiinni. Olen itsekseen kaksivuotiaan eskoisen kanssa ja mies tulee kotiin vasta huomenna ja sen takia vähän huolestuttaa, että mistä on kysymys. Olen jotenkin ihan poissaoleva.



Velho78 rv39+2

Mitenkäs olet saanut syötyä ja juotua tänään? Oletko koittanut syödä suolaista ja juoda reilusti?



Opemamma

Soitin polille ja käskivät heti tulemaan näytille!



Toivottavasti palaan vielä asiaan tämän illan puolella.



Velho78 39+2

Onnea jo nyyttinsä lunastaneille :)



Täällä vielä yhtenä kappaleena..



Ensiviikolle on varattuna aika käynnistykseen, jos paikat on valmiit siihen!



Välillä supistelee kipeästi ja säännöllisestikkin, mutta sit ne loppuu ku seinään..



Aivan en ollut varautunut että yli mennään, mutta vähitellen tässä alkaa jo taas nauttia olostaan!! Eihän tätä kuitenkaan enää kauaa kestä :)





Niamey ja tiiti rv 41+1

VELHOLLE onnea matkaan! Toivottavasti kaikki hyvin ja vauvakin jaksaisi odotella isukkia mukaan synnytykseen.



NEUVOLAKUULUMISIA: Paino noussut kahdessa ja puolessa viikossa 400 g viikko, verenpaine oli ihan jees, hemppa noussut 111->136, jotakin hyötyä mun persiljan puputtamisesta. :) Eipä siellä sit muuta erikoista, vauvan sykkeet hyvät ja uuden ajan sain kahden viikon päähän.



SAIRAALAKASSIIN pakkaan noiden samojen kamojen lisäksi mitä muutkin, nasolin nenäsumutteen, mulla jostain syystä menee sairaalassa nenä ihan tukkoon, ja sit vielä närästyslääkettä. Evästä en taida ottaa ollenkaan, luotan siihen että saan sairaalan puolesta ruokaa ja jos armoton makean himo iskee, saa mies hakee jostain..



Nyt syömään taas, mullakin on kauhee nälkä koko ajan..



Calathea 37+4

Meillä oli netti poikki keskiviikko iltapäivästä tähän aamupäivään asti ja kyllä oli orpo olo! Onneksi viikonlopuks saatiin toimimaan kun eilen väläyttelivät teknisestä tuesta et menee ens viikkoon!!!



ONNEA kaikille nyyttinsä saaneille jälleen kerran! Niitä tais olla jo useampi tän parin päivän aikana.



TERVETULOA vaan tänne heinäkuiset joiden vauvat vielä yksiössään majailee ;) Koittakaa jaksaa tekin!



SAIRAALAKASSI: En ole pakannu ja mitään herkkuja en valmiiksi mukaan taida ottaa. Mulla ne kyllä säilyis tod.näk. kassissa kun unohdan suklaat ym. karkit aina käsilaukkuun tai kaappiinkin. Mulle ei makeasta ole oikein muu kuin jätski maistunu nyt kesällä. Muutenkin ukko voi tuoda sit herkkuja sairaalaan kun synnytyksessä en voi syödä mitään kun kuitenkin taas vaan oksennan koko ajan :( MEIKKEJÄ en pakkaa muuta kuin naamarasvat ja putsarit. Viime pe kävin kulmien ja ripsien värjäyksessä ja ajattelin että ne saavat riittää.



Anoppi ehdotti että ottaisi kaikki lapset harjoittelukäynnille yökylään synnytystä silmällä pitäen. Tuo meidän nuorimmainen ei ole siellä vielä ollutkaan. Ja tottahan tuo mulle sopii :) Saadaan viettää ilta ukon kanssa kahden.



Mulla oli vajaa viikko sit useampana päivän kipakampia supistuksia muutama päivässä mut nekin on nyt hävinneet jonnekin.... Ei ole kävelytkään auttaneet.



Mies aloitti eilen tekemään kotisivua jonne laittaa sit juttua Nelkun syntymästä. Teki tuosta nuorimmaisesta saman jutun ja laitto sinne heti tuoreeltaan kuvat kun sairaalasta pääsi ja tutuille/sukulaisille osoitteen tiedoksi josta nuo löytyi. Oli ihan kiva päästä kattelemaan kuvia ja niitä sepostuksia mitä mies sinne oli laittanut <3 Vieraskirjakin siellä oli ja nyt ne kaikki kirjoitukset on muistona nuorimmaiselle :)



Nyt poistun takavasemmalle... supistussäteitä kaikille niitä tarvitseville!!



Peeveli rv 39+0

hanneli80: mä oon ainaski täällä,varmaan pitkään..:D

ostin muuten sairaalakassiin suklaapatukan,ja pari pillimehuu :P,toivottavasti ne pysyykin siellä ettei joku käy napsii..

lääh..ompa tylsää,tyttö mummolassa ja ukko töissä.

nooh meen syömään jotain,moro taas..

Olen kirjoitellut tänne elokuisiin joskus ihan alkuaikoina, sen jälkeen olen laiskotellut ja taustapalstaillut.



Meille syntyi tyttö 3.8. (la 4.8.) pituus 49,5 ja paino 3670 g.

Synnytys oli rankka kokemus ja olen ollut tosi kiepeä ja väsynyt. Tänään alkaa taas elämä voittaa. Pystyn jopa istumaan ja jaksan tehdä muutakin kuin nukkua, syödä ja imettää. Menin synnytyksen aikana jonkinlaiseen kipushokkiin,joka veikin sitten voimat niin pahasti että alan nyt vasta palailla tähän maailmaan.

En ole koneelle ehtinyt, tyttö syntyi 3.8. eli on jo viikon vanha. Mitat olivat 3205 g ja 49 cm. Silloin oli rv 38+4.

Supistukset alkoivat yhden aikaan yöllä. Ajattelin, että onkohan nämä nyt niitä varsinaisia, vai loppuuko nämä ja alkaa joku toinen yö uudestaan. Eihän ne loppuneet, vaan kivut tulivat koko ajan kovemmiksi. Valitin ja kävelin edestakaisin. Mielessä oli neuvolan ohje: olkaa kotona niin kauan kuin pystytte, ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi kestää todella kauan. Kipu alkoi olla sietämätöntä, mikään asento ei tuntunut enää hyvältä. Soitin sairaalaan ja sanoivat että voi lähteä tännepäin, ei kuitenkaan tarvetta ajaa ylinopeutta. Halusin käydä vielä suihkussa ennen lähtöä. Siellä huusin ja kirosin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen synnytykseni. Jotenkin sain miehen avulla vaatteet päälle ja pääsin auton takapenkille.

Automatka oli tuskaa, vääntelehdin ja huusin, ja lapsivedet menivät matkalla. Tunsin jo tarvetta ponnistaa. Mies toi mut sairaalaan ja lähti viemään autoa parkkiin. Kun hän palasi, olin jo täydessä touhussa ponnistamassa. Sairaalassa olimme aamulla kuuden aikoihin ja tyttö syntyi klo 6.33. Mitään kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan. Kätilö oli ihanan kannustava, antoi ohjeita ponnistamiseen ja käski lopettaa huutamisen. Mitään repeämiä ei tullut ja kun tyttö oli ulkona, oli pahin kipukin poissa. Napanuorassa oli täydellinen solmu, onneksi ei ollut jäänyt nuora lapsen ympärille. Ensi kerralla tiedän lähteä sairaalaan vähän aikaisemmin. Hyvä mieli jäi synnytyksestä, kun hyvin meni ja lopputulos on ihana. Ehkä sittenkin voin tehdä sen joskus vielä uudestaan.

Nyt elämä on vaipanvaihtoa ja imetystä. Lisäksi täytyy pumpata maitoa pois, ärsyttävää hommaa, mutta pakko tehdä kun maitoa pakkautuu liikaa. Palailen myöhemmin lukemaan kuulumisianne.

Mantse ja kullannuppu 8 päivää

Velholle onnea matkaan!!



Opemamma jälleen...(alkaa jo ihan nolottaa, olen minä muutakin tänään tehnyt kuin roikkunut täällä...:)

Hanneli: Ei oo täältäkään vielä tositoimiin päästy! =) Tää kaveri on päättäny vaan sitkeesti pysyä yksiössään! =)



Joku puhui et on himo salaattiin(jos nyt en väärin muista)...! Mulla on kurkku! Voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon päivässä! =) Onneks on näitä terveellisempiäkin himoja, ettei pelkkää makeeta...! =D



Nyt alkaa tulla se vaihe eteen, että on tylsää... Vaikka oishan täälä siivoiltavaa(papereita mitä tarttis käydä läpi ja kaikkee muuta yhtä mukavaa), mut ei jaksa keskittyä niihin...! Nyt sitä vaan on koko ajan valmiudessa, että JOS se lähtö joskus sattuis tuleen! =)



Nyt poistun kattoon josko tuolta kaapeista löytys jotain mistä sais tälle päivälle loihdittua ruokaa...! =)



-Mömmeli06 rv41+0-

kotona vielä roikkuvien kerhoon, ettei vaan kuvitella, että tästä olisi synnyttämään lähdetty. Kivuttamia suppareita tulee neljättä päivää (ja yötä), mutta ei täällä muuten mitään tapahdu. Paitsi että ihmiset soittelee ja lähettelee tekstiviestejä kysellen joko suoraan tai kauttarantain, että joko jotain tapahtuu. Ei tapahdu!



Onnittelut kaikille uusille syntyneille!



Nyt voisi ruveta imuroimaan, kun on saunailta tiedossa. Päivän muut uroteot: astianpesukoneen tyhjennys ja lakanoiden vaihto. Johan siinäkin on aika paljon yhdelle päivälle... :)



Ja kaikki, joiden suklaat ja keksit katoaa - voitte tuoda ne turvasäilöön meille, ei tee sitten vähäänkään mitään herkkuja ja makeuksia mieli. Ei kyllä ruokaa muutenkaan näin kuumalla, mutta pakkohan sitä on jotain kuitenkin yrittää syödä, ettei vallan ala näivettyä.



Jaksamista odottajille - hyvää kannattaa odottaa!

t. Picapica ja Peukaloinen, joka ei aio syntyä puoliraakana, vaan mediumina tai ylikypsänä (39+2)

Velholle tsemppiä!!! Ei kuulostanut kovin hääville.. Kävi het mielessä joku raskausmyrkytys, mutta mut onkin sillä peloteltu nyt loppuajaks, et se vaan mielessä pyörii.



Onnittelut Violalle ja Mantselle tyttövauvoista! Melkoinen suoritus ensisynnyttäjältä pysytellä noin pitkään kotosalla, ollappa itsekin yhtä kärsivällinen. En ole sairaalan ystävä ja synnyttäisin kotona jos vaan siihen olisi mahdollisuus.



Meillä se vaan mykkäkoulu jatkuu. Oon jo niin turta, etten jaksa enää ees rääkyä. No, huomattu on sekin että kyllä sitä yksinkin pärjää ku on pakko. =)

Sain koulun sähköpostinkin pelittään ja mietiskelin tässä, että pitäisköhän mennä pariks ekaks päiväks kouluun, mikäli (todennäköisesti) yliajalle mennään, kun ei näitä vaivoja näytä ilmaantuvan.



Yöllä sateli vettä ja aamulla olikin ihanan raikasta hetken aikaa, mutta nyt taas sama vanha hiostava ilmasto on iskenyt päälle. se on omiaan lisämään mun ärtyisyneisyyttä.



Mutta mä lähen nyt pelaan kukkivaa puutarhaa. Oon jo niin tylsistynyt, että siihen oon koukuttunut.



Niin ja odellehan piti vielä kommentoida, että mullakin on peruspullan tekeminen ollut aina hieman hankalampaa, kunnes pari vuotta sitten kokeilin semmosta ohjetta jolla onnistuu AINA!! Se on kertakaikkiaan semmonen ohje, että taikinasta tulee helposti leivottavaa ja pullat on pehmeitä ku mitkä.



No, mä meen



Ikarus

Opemamma, MÄ en oo tehny koko päivänä mitään muuta.. ;)

Suurin uroteko tälle päivälle, ruan laitto, vaati äärimmäisiä tahdon ponnistuksia..

Mun taas piti ODELLE sanoo et oon hengessä mukana ton sun flunssan kanssa! Koita jaksaa ja toivottavasti menee nopeesti ohi. Mulla kesti tuo kamala flunssa kaks viikkoo, nyt alkaa oleen jo ohi menossa, vähän enään yskittää ja niiskututtaa. Mietin kans kun oikein pahana oli, et ei ois hääppöstä lähtee synnyttämään räkätaudissa..



Calathea

Onneksi! Kaikki arvot kohdallaan ja vauva voi hyvin. Supistuksia tuli käyrälle säännöllisesti noin 10 minuutin välein, mutta eivät olleet oikein kipeiksi laskettavia. Epäilivät, että kysymyksessä olisi joko punkinpurema, josta tämän tyyppiset oireet alkavat 2-3 viikon sisään tai sitten vain lähenevä synnytys, jonka vuoksi verisoluissa tapahtuu jotain muutoksia. En oikein täysin ymmärtänyt lääkärin selitystä. Punkkiasiaa ei nyt kuulemma kannata tutkia enempää, vaan uudestaan näytille, jos oireet pahenevat. Pitäisi siis ilmetä voimakasta päänsärkyä ja selkeää tunnottomuutta käsissä tai jaloissa.



En oikein usko, että punkki minua olisi purrut, koska olen tarkkaan päivittäin tutkinut, ettei ihossa ole kiinni salamatkustajia. Ehkä synnytys sitten ilmoittelee lähenemisestään tällä tavoin. Ehtii tuo mieskin vielä kotiin, mikä tuntuu helpottavalta.



Sain eilen vähän ruokia tehtyä pakkaseen synnytyksen jälkeistä elämää ajatellen. Täällä kotona pitäisi todellakin siivota, mutta en kyllä nyt ala rehkimään. Nurmikkokin on leikkaamatta ja hävettää, kun molemmat naapurit leikkasivat omansa eilen ja meidän rehottaa rumistamassa maisemaa. No, huomenna sitten, kun mies on kotona.



TUNTEMUKSISTA: Minulla on myös noita k.h.p:n kuvaamia puukoniskuja alakertaan. Välillä varsin kivuliaita nyt viimeisen viikon ajan. Välillä vauva pönkeää itseään alaspäin sellaisella voimalla, että todella sattuu ja tulee myös jalan hermoon " sähköiskuja" . Iltaisin supistelee ja on menkkamaista kipuilua, mutta kipeiksi itse suppareita ei voi sanoa.



SYNNYTYKSESTÄ: Mietin kovasti uskaltaako epiduraalia tällä kertaa ottaa, kun viimeksi pitkittyi ponnistusvaihe huonojen ponnistustarpeiden vuoksi. Ponnistusvaihe kesti 1 1/2 tuntia ja oli ihan karsea. Lopuksi tyttö autettiin ulos imunkupilla heikentyneiden sydänäänien vuoksi. Eppari oli iso ja tikkejä liikaa. Epiduraali kyllä helpotti kipuja todella tehokkaasti ja on vaikea ajatella kestävänsä ilman sitä. Jotenkin jännittää osaanko tälläkään kertaa ponnistaa lasta ulos, kun viimeksi meni ihan metsään koko touhu.



Olin vielä viime tinkaan kampaajalla, kun sitten ei vauvan syntymän jälkeen hetkeen pääse. Oli kyllä nautinto.



ONNITTELUT TAAS UUSILLE NYYTTINSÄ NOUTANEILLE. En millään muista tällä päällä kaikkia nimimerkkejä, joten parempi olla nimeämättä ketään erikseen.



Velho78 rv39+2

Onnea Mantse ja Viola!



MILLOIN ON MUN VUORO?!



Mömmeli porskuttaa jo kunnolla yliaikaisena. Jaksamista sinulle ja kaikille muillekin 40rv:n rajapyykin ylittäneille.



Velhollako niitä kamalia oireita oli? Onneksi ei ollut mitään pahempaa. Odelle jaksamista flunssan kourissa.



Minä saavutan sen 40 viikkoa huomenna. Huomenna olisi siis hyvä päivä synnyttää. Pitäisköhän vaikka viekotella tota ukkoa vielä tänään...? En kyllä tiedä, että kiinnostaako itseä enää tällä mahalla. Mutta tartteeko sitä olla niin kiinnostunut ;D. Jospa tähänkin tepsii se vanhan kansan juttu: " sillä se lähtee millä on tullutkin" .



Eilen oli niin hyvä ja pirteä päivä. Tänään vaan väsyttää ja kiukuttaa. Päätäkin vähän särkee. Ihmeellistä mielialavuoristorataa.



Jamssa

siis ei voi olla totta että täällä koneella vaan notkun :D

pitäs mennä vähän kämppää laittaa ja astiatkin koneeseen ettei ala haisee,mut kun ei millään jaksais..oon ihan yssinään ni joteski sitä haluu lahnaa vaan,mut sitte ärsyttää kun makaa vaan..

en viittis paljoo kävelläkkään kun tosiaan vihloo johki ku ottaa askeleen,ihan iisisti,mut ehkä jos menisin kummiskin touhuu niin voin palkita itteni herkuilla mm. tiikerijädellä ja nekrunsuukoilla :P

palaillaan..

JEEE mie en jäänykään tänne yksin, vähän jo ehdin säikähtää :).



VELHO: onneksi ei mitään vakavaa! Mie otin ekas synnytykses epiduralin ja voi että se oli ihana, mutta sitten ku alko ponnistusvaihe ni meni n 20 min ja supparit loppui/ tai en tuntenut niitä lainkaan, kaiken lisäksi ponnistin vielä kyleltään (mikä hidastaa vauhtia entisestään). Mie olin niin väsyny että oikeesti meinasin nukahtaa kunnes kätilö alkoi ihmetellä kun ei suppareita kuulu, ponnistin sitten lopun 25 min ilman mitään tuntemuksia, omalla painolla. eli miula ei tuo ponnistusvaihe sinällään ollu hirmu pitkä mutta se kyl oli tosiaan hankalaa kun niitä supistuksia ei enää vaan tullu....



Mie täällä kudon tytölle hahtuvapökiä, kun ei muutakaan tekemistä keksinyt.... niin ja mie kyl roikun tääl netis ihan päivät pitkät, mulla on tietyt sivustot jotka tasasin väliajoin käyn tsekkaamassa ja tähän kierrokseen menee aikaa vaikkei sivustoja niin paljon olekaan :). Tulee varmaan vierotusoireita sitten kun on vauvakin tässä eikä aikaa enää niin paljoo :).

Hanneli; tuo on hyvä idea.. pantteripussi ja ylimääräinen suklaalevy on pitäneet suklaavarkaan loitolla sairaalakassista! :D



Joku eilen mainitsi, että oli sairaalakassissa Digikamera, meilläkin on se ja läjä varavirtaa! Se on yks tärkeimmistä tavaroista mikä pitäs muistaa ottaa sairaalaan. :)



MEIKKAUKSESTA; Mä meikkaan päivittäin jos jonnekin lähden, mutta kotona en jaksa yleensä. Tykkään kovasti meikkauksesta, joten kaikki perusmeikit lähtee mukaan sairaalaankin, saa sitte nähdä tuleeko meikattua siellä ollenkaan, jos olo on hirveä. Kokemusta ku ei ole aiemmin moisesta tilanteesta.. Pelottaa, että vauva ei mahdu ulos, kun en saanu mitää kokoarviota ym. No, toisaalta ei noille millekkään voi mitään, ja ammattilaisten käsissä siellä ollaan joten turha kai pelätä etukäteen...



VIHLAISUJA on mullakin alapäässä kamalia välillä. Henki salpaantuu ja ei pysty liikkumaan. Onko muillakin virtsatiehyen tuntumassa vihlaisuja, siis ihan kävellessä? Mulla taitaa rakko olla aika lytyssä ja vauva painaa sitä joskus kovilla jysäyksillä...



Villa