Lahjakas lapsi & eskari/koulu?

lapseni on melko lahjakas luullakseni sillä tavoin kuin tarkoitit. En ole sitä lapselle misään vaiheessa todellakaan korostanut ja päin vastoin olen pyrkinyt kasvattamaan lastani hyväksymään kaikenlaiset ihmiset. Olemme jutelleet paljon siitä, miten toiset osaavat toista, toiset toista ja voi olla että joku osaa jotakin vä' hän vähemmän, mutta kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia.



Lapseni osasi kouluun mennessään mm. lukea, osannut jo 4-vuotiaasta ja lukee mielellään pidempiäkin kirjoja. " ensimmäitä Potteriakin on jo lukenut ja 7 veljestä. Osasi myös kirjoittaa sujuvati ja rakastaa esim tarinoiden kirjoittamista ja kirjoittaa päiväkirjaa. Kaunoa ei kuitenkaan osannut, joten käsialaharjoitukset ovat hänelle erittäin hyviä. Laskea osasi sujuvasti suuremmillakin numeroilla ja myös kertolaskuja. Tykkää erityisesti maantieteestä ja osaa ainakin euroopan valtiot ja pääkaupungit ja tunnistaa paljon lippuja. Rakastaa kaikenlaisia ongelmanratkaisu ja päättelytehtäviä, Ja tekee paljon mm. ristikoita, sudokuita ja kaikenlaisa matemaattisia ongelmaratkaisutehtäviä.



Tyttö on lahjakas myös musikaalisesti ja liikunnallisesti. Mutta -ja tätä haluan korostaa- leikkii kuten muutkin hänen ikäisensä ja ehkä jopa enemmän. Paljon nukkekodilla, nukeilla, pehmoilla, pikkueläimillä jne. Mysö sosiaaliset taidot ovat hyvät. On välillä melkoinen täydellisyyteen pyrkijä ja opettelee sitkeästi uusia asioita.



Koulussa (ja jo eskarissakin) on otettu tyttäreni hyvin huomioon. Hän on saanut jonkin verran lisätehtäviä mm. äikässä ja matikassa (ja moni muukin luokalla on saanut, eli ei ole onneksi erottunut tässä mitenkään). Tyttö itse vaivaantuu jos hänen taitojaan liiaksi huomioidaan ja on itsekin snaonut opelle ettei saa esim. kauheesti iahstella jos hän tekee jonkun 6-luokkalaiselle tarkoitetun matikantehtävän tms. Tykkää koulunkäynnistä ja viihtyy koulussa. Ei oel juurikaan pitkästynyt vaan omaksi yllätyksekseni on tehnyt esim. eskarissa ihan mielellään muiden kanssa tehtäviä esim. liittyen kirjainten opetteluun ym, jotka jo hyvin osasi.



Opettajan (tai lastentarhan opettajan) kanssa kannattaa puhua lapsen taidoista ja yhdessä miettiä mikä on sopiva määrä esim. lisätehtäviä. Itse pyysin vältäämään liiallista lisätehtävien antoa ja toivoin ettei esim. anneta seuraavan vuoden kirjasta tehtäviä, koska sitten seuraavana vuonna lapsi tarvitee taas lisätehtäviä, kun on ko tehnyt ne.



Musta olisi muuten kiinnostavaa kuulla- jos vielä jaksat vastailla- että millä lailla olet huomannut lapsesi lahjakkuuden ja minkä ikäinen lapsesi on??

Kiva kun vastasit. Mukava kuulla kokemuksiasi ja erityisen kiva kuulla, että lapsi myös leikkii paljon ja ' on lapsi' !



Meillä aihe ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta syksyllä kyllä kun vanhin lapsi aloittaa eskarin. On myös ehkä vielä aikaista puhua lahjakkaasta lapsesta, mutta ehkä joitain viitteitä siihen suuntaan on olemassa. Tätä on vaikea kuvailla, mutta yritetään... On nokkela / nopea hoksaamaan kaikenlaista, laskee, lukee jne. On tehnyt läpi monet eskarikirjat, joita saa kirjakaupoista. Näistä hän tekee vain ns. haasteellisemmat tehtävät, jättää helpoimmat tekemättä. (kysyin miksi on jättänyt tämän tai tämän välistä, kohautti vain harteitaan) On kiinnostunut mekaniikasta ja tehnyt paljon Technic -sarjan legoja, jotka kai koululaisille tarkoitettuja? Lisäksi vaikuttaa joskus turhautuvan kanssakäymisessä muiden ikäistensä kanssa, jos nämä eivät heti ole samassa juonessa mukana ja oivalla samaa tahtia asioita.



Tottahan on tuo, että ei kukaan ole kaikissa asioissa erityisen hyvä, meillä taidot kallistuvat ehkä ns. matemaattiselle ja loogisen päättelykyvyn puolelle. Liikunnallisesti lapsi on normaalia keskitasoa ja tarinoiden keksiminen itse on tosi hankalaa. Joten kyllä opettelemista riittää. Ajattelin tätä kysyessäni myös omaa historiaani eli olen ollut ns. yleislahjakas ja arveltavasti tämä on jonkin verran periytyvää, joten ehkäpä joku lapsistanikin on.



Uutisista yms. saa nykyisin sellaisen kuvan, että alisuoriutujia on yhä enemmän, ja opetuksessa kaikki resurssit kohdistuvat sitten näiden tukemiseen. Toki ymmärrettävää, mutta toivoisi myös että skaalan toiseen päähän asettuvat lapset saisivat saman verran tukea. Olen samalla kannalla kuin sinäkin siinä, että ei kannata korostaa lapselleen erityislahjakkuuksia vaan tukea ' huomaamattomasti' . Lisätehtäviä muistan tehneeni paljon lapsena, ja valitettavasti myös siten, että tein seuraavien lukukausien kirjoista... sitten oli seuraavana lukukautena taas tumput suorana. Opettajasta tämäkin varmasti riippuu, ihmisiähän hekin vain ovat : )



Mukava oli myös kuulla, että tyttösi on jaksanut tehdä samoja tehtäviä muiden kanssa, vaikka periaatteessa osaa jo asiat.

Meillä esikoisen (ihan normaali oppija) luokalla on esim. lukemisessa lapset jaettu jo alkuun 5 eri ryhmään (ja senkin jälkeen pystyi lapsi vaihtamaan ryhmästä toiseen mm. niin että vanhempien toiveita kuunneltiin), jonka mukaan esim. lukuläksyt tulivat. Siis ne jotka osasivat todella hyvin saivat ihan eri tasoisia, kuin ne jotka eivät osanneet tai osasivat jotenkin. Joulun jälkeen ryhmät supistuivat 3:een, joissa sitten yksi ryhmä on edelleen nämä todella hyvin osaavat (vain 2 lahjakasta lasta luokassa). Kirjoitusharjoitukset kirjainten osalta ovat sitten olleet käsittääkseni yhteisiä kaikille (toisaalta vaikka lapsi osaisi kirjoittaa voi tuota käsialaa hioa siistimmäksi). Mutta luulisi että nopeimmin tekijät saavat kyllä lisätehtäviä.



Matematiikan kirjasta tekevät sitten kaikki perujutut, mutta sen lisäksi nopeimmille on lisätehtäviä. Lisäksi sarjasta on käytössä erillinen tuumavihko, joka itseni mielestä on hyvä (enemmän matemaattisesti kehittävä ja todella jo päättelyä ja hahmotusta vaativia tehtäviä enemmän) josta sitten saavat vielä tarvittaessa lisätehtäviä.



Eli vaikka osittain kirjoittamisessa ja matematiikassa tekevätkin kaikki perusjuttujakin, niin lahjakkaat pääsevät tekemään myös tasolleen paremmin sopiviakin tehtäviä. Ja luulisi opettajan aktiivisuudesta riippuvan vielä mahdollisesti itse (kirjasarjojen ulkopuolelta) annettavat vaikeammat lisätehtävät. Minusta ainakin tuntuu että meidän esikoisen luokalla opettaja antaa aika hyvin vaativampia tehtäviä niitä osaaville ja tarvitseville. Tehtävistä siis huomioidaan, mutta luultavasti aika menee eniten juuri niihin heikosti oppiviin eniten, eli ei jakaudu tasan (osaaville kun voi antaa itsekseen tehtäväksi hommia, heikoimmin osaavat sitten sitten tarvitsevat enemmän apua). Toisaalta kaverin kanssa jutellessa heillä lapsen osalta toisessa koulussa ekalla luokalla oli alun alkaen lukuryhmiä vain 2 (ne jotka osasivat ja ne jotka eivät osanneet), eli ei erikseen sitten otettu huomioon niitä todella lahjakkaita. On siis varmasti koulukohtaisia ja sielläkin opettajakohtaisia eroja.



Sitten liikunnassa, käsitöissä ja kuvaamataidossa meillä ei huomioida erikseen lahjakkaita. Kaikki tekevät samat jutut ja lisähommia ei taida olla. Ehkä käsitöissä ja kuvaamataidossa voi saada tehdä jo seuraavaa tehtävää jos ehtii, mutta liikunnassa kaikki tekevät kuperkeikkaa pitkään osasivat tai ei.



Eskarissa en sitten usko että lahjakkaita huomioitiin erikseen. Ainakaan en saanut sellaista kuvaa tai kuullut mitään sitä tukevaa.





Eli oman kokemuksen mukaan koulussa huomioidaan kohtalaisen hyvin lahjaakkaat lapset varmaankin resurssien mukaan (meillä esikoisen luokassa jossa ei täyttä määrää oppilaita on sekä äidinkielessä että matematiikassa puolen luokan jakotunteja paljon, sekä kahden opettajan tunti ja avusta, jolla omassa kotimaassaan opettajan tutkinto auttavat). Ihan tarkkaan en välttämättä tiedä noiden lahjakkaiden lasten huomioimisesta, koska oma lapseni " tavallinen" perusoppija. Enemmän minua itseäni kuitenkin mietityttää tuo esikoulu oppimisen kannalta, vaikka esikoulussa se painopiste on ihan muussa toiminnassa, eli kai sitten sivuseikka. Näin siis esikoisen kokemuksen jälkeen juuri sieltä eskarista jonne kakkonenkin menee ja juuri siitä opettajasta joka kakkosellekin pitäisi tulla ekan luokan opettajaksi.



Tästä eskarin osalta osaavan lapsen kanssa kyselin aikaisemmin yhdessä ketjussa ja sain hieman tylyjäkin vastauksia. Ehkä sitten " kaivoin verta nenästäni" tai ilmaisin itseäni huonosti. Hieman kakkosen kohdalla tuleva eskari ensi syksystä huolettaa tuon oppimisen osalta, koska hän on lapsi joka osaa jo ennakkoon aika paljon (siis lukea vielä hitaasti, mutta eiköhän taito kehity ja kirjoittaa, laskea eskarilaskut ja hitusen vaikeampiakin ja motorisesti on aika hyvin kehittynyt) ja mietin miten tuota voisi huomioida eskarissa. Eskarissa tunnutaan painottavan enemmän sosiaalisia taitoja ja voisi ajatella että oppimisen osalta voisi sitten kotona tehdä paremmin lapsen tasoisia tehtäviä, jos lapsi on kiinnostunut. En siis ehkä odotakaan että eskarissa tulisi tehtävätasolla toiselle lapsemmelle oikean tasoisia tehtäviä, vaan odotan ihan muita asioita sosiaalisen oppimisen kannalta. Kyseinen lapsi kun leikkii kyllä miellellään ja tulee vapaa-aikana hyvin toimeen toisten tuttujen lasten kanssa, ehkä on jossakin seurassa vähän itsepäinen ja varma (ja toisaalta hieman epävarma), mutta ei aina maailman toista huomioivin. Toisaalta tiedän että on joitakin paljon kovempiakin tapauksia noissa lapsissa ja mietin miten pärjää näiden kanssa, niin että silti olisi empaattinen ja toisia huomioivakin. Eli meillä pääpainoa taitaa eskarissa olla nämä asiat ja sopivat tehtävät tehdään sitten kotona.

aista palautetta lapsestani=(. Aina puhutaan vaan koko ryhmästä tai jopa toisten lasten oppimisesta ja mahdollisista oppimisvaikeuksista (ei tietenkään vaikeuksista nimillä). Tyttö oppi lukemaan 4 vuotiaana ja tuntee hyvin kaikki kirjaimet ja numerot, kirjoittelee omia pikku tarinoitaan, päiväkirjaa tms. On hirmu kiinnostunut asioista kausittain kuten liikennemerkeistä, autojen rekisterikilvistä tai eri maista tai lipuista. Muistaa helposti asioita vuosienkin takaa yms. On reipas ja sosiaalinen, mutta ei tuo itseään erityisemmin esille, kun haluaa olla kiltti ja totella sääntöjä. Luulen että on eskarissakin jäänyt tämmöisenä helppona tapauksena varjoon ja tätien aika menee vilkkaampia lapsia hoitaessa. Tytön luku- tai kirjoitustaitoa ei ole kertaakaan kommentoitu mitenkään. Joten valitettavasti on sanottava että ainakaan meidän eskarissa ei lapsen lahjakkuutta tueta mitenkään, ei lisätehtäviä tms huomiointia. Toki kirjainharjoitukset ovat lapselleni käsialan takia hyödyllisiä, mutta muut tehtävät tuntuvat tytölleni todella helpoilta, kuten riimitehtävät ja laskutehtävät esineillä. + ja - merkkejä ei käytetä vielä lainkaan.



Toivon että koulussa sitten opetusta eriytettäisiin enemmän. En väitä että lapseni olisi superlahjakas, mutta tässä vaiheessa eron huomaan selvästi, ainakin jos vertaa oppimisvaikeuksisiin lapsiin, joiden mukaan opetuksessa edetään. Mielenkiinnolla seuraan tätä viestiketjua, on kiva jakaa kokemuksia! Olen onnellinen että lapseni pärjää, mutta palautettakin olisi ammattilaisilta välillä saada. En vaan osaa itsekään tytön lailla olla suuna päänä...

Ensinnäki pakko sanoa, että luin äsken tuon oman aikaisemman tekstini ja luulenpa etten itse taida olla kovin lahjakas tuossa oikeinkirjoituksessa ja huolellisuudessa, kun oli ihna kamala määrä kirjoitusvirheitä! =) Huvittavaa kyllä, olen yleensä tosi tarkkaa kaikissa kielioppiasioissa, mutta koneella kun nopeasti kirjoittaa, niin tulee ihan hirveesti virheitä. Ja olenhan toki myös ruotsinkielinen äidinkieleltäni, joten sekin saattaa vähän vaikuttaa.. välillä on ihan omia sanoja väleissä.. =)



Mutta siis asiaan, eli lahjakkaisiin lapsiin. Tehillan (toivottavasti muistin nyt vielä alkujaarittelujenkin jälkeen nimimerkin oikein) tytär kuulosti pitkälti samanlaiselta kuin omani. Meilläkin ollaan kausiluonteisesti kiinnostuneita eri asioista. Maantieto ja biologia tuntuvat kiinnostavan eniten. Historiastakin kyselee välillä paljon ja usein joudun lähettämään hänet isäni luo, koska en enää itse osaa vastata kysymyksiin. Historia ei koskaan ole ollut vahva aineeni =). Mutta muuten olen kyllä ollut itsekin melko lahjakas, ala-ja yläasteen todistuksista löytyi aina 9 ja 10, tosin huolellisuudessa taisi olla 8. =) Ja etenkin ongelmanratkaisutehtävistä olen anuttinut aina ja vieläkin ratkon kaikenlaisia pulmatehtäviä.



Tärkeintä mun mielestä olisi että koulu pystyisi tarjoamaan jokaiselle sopivatsi haastetta. Lapsi (niin kuin aikuinenkin) kyllästyy totaalisesti jos haasteita on liian vähän (tai vastaavasi liikaa). Siksi en pidä pahana sitä että oppilaat luokan sisällä jaetaan ryhmiin taitotasojen mukaan. Toki joka aineessa ei tule näin tehdä, eikä lapsille tule korostaa että ryh,äjaot menevät taitojen mukaan. Mutta jos kaikki opiskelevat yhdessä että tässä on a ja tässä on i ja sitten kun ne sanoo peräkkäin se on ai, niin eihän sitä kukaan taitavasti jo lukea osaava lapsi jaksa sellaista opetusta seurata. Niinpä osasta lahjakkaita lapsia tulee myös niitä häirikköjä tai niitä joiden koulumotivaatio on jatkossa nolla.



Yksi tärkeimmistä asioista olisi saada joka luokkaan opettajalle avustaja. (näin jo esim. Ruotsissa onkin) On täysin ymmärrettävää ettei 1 opettaja voi panostaa lahjakkaampiin lapsiin, jos luokassa on 20 oppilasta, joista 15 olisi ensin saatava oppimaan ne aat ja iit. Tyttäreni luokassa tämä toteutuu hienosti, kun oppilaita on 18 ja opettajalla avustaja, joka on paikalla muuten paitsi perjentaisin. (jolloin ei olekaan muuta kuin musiikkia ja liikuntaa)



Esikoulun ei ole tarkoituskaan olla koulumainen, joten sen ymmärrän paremmin ettei siellä aina niin kovin paljon huomioida lahjakkaita lapsia. Mutta sitä en kyllä lainkaan ymmärrä ettei lapsista anneta henkilökohtaista palautetta. Palautekeskustelujen, vanhempainvarttien ym. tehtävänähän olisi juuri saada palautetta siitä omasta lapsesta. Ja kyllä ihmettelen jos siinä tilanteessa ei ole esiopettaja sanonut mitään esim. lapsen luku- ja kirjoitustaidosta.



Mutta niin niitä vaan on kouluja ja eskareita, opettajia ja esiopettajia monenlaisia.. Mutta muistaa kannattaa kuitenkin että myös vanhemmalla on oikeus vaatia jotakin. Ja lapsella on oikeus laadukkaaseen ja sopivatsi haasteelliseen koulunkäyntiin!!



ps. en taaskaan jaksa koko kirjoitusta lukea, eli niitä kirjoitusvirheitä varmasti taas kyllä luikahti.. pahoittelen....

ehkä sitten vaatimukset lisääntyvät. Yksilökeskustelu vanhempien kanssa on myös nyt kevätlukukaudella ja jospa sitten kuulisin jotain kommenttia tuosta lukutaidostakin. Tähän asti se on ollut jostain syystä vaiettu aihe. Onko sitten niin että ei halutakkaan että tyttö oppisi enemmän, äiti ylpistyisi (hauska ajatus) tai halutaanko panostaa vaan siihen että kaikki lapset pääsisivät suunnilleen samalle tasolle koulun alkaessa. Ehkä tuo viimeinen tuntuisi järkevimmältä selitykseltä isossa eskariryhmässä. Kiva kuulla teiltä muilta miten koulussa oppiminen tapahtuu. Noissa tasoryhmien määrissäkin on varmasti eroja, vähintään kolme ryhmää tuntuisi hyvältä.

mutta yleislahjakkaan lapsen ' ongelmat' koulussa eivät ehkä ole ihan niitä keskeisimpiä opettajan kannalta. On aika paljon tärkeämpää saada ne oppimishäiriöiset ja -vaikeuksiset oppimaan ne aat ja iit. Se on yhteiskunnalliselta kannaltakin olennaisempaa kuin ensimmäiseksi eriyttää hyvin pärjääviä lahjakkaita. Lisätehtävät ovat oikeastaan se, mihin opettaja pystyy, jos niitä valmiina saa oppikirjoista tai oheismateriaaleista. Tämänkin ketjun teksteistä näkee, että lahjakkaista lapsista myös lasten omat lahjakkaat vanhemmat pitävät usein esimerkillisesti huolta.

on oppimisvaikeuksia ja tärkeää esim. ekalla on saada kaikki lukemaan.



Mutta ehkä kaikkein tärkein tehtävä ykkösluokan opettajalla olisi saada kaikki viihtymään koulussa ja nauttimaan oppimisesta!! =)



Mutta ei todellakaan ole helppoa opettajan homma... ei etenkään tänä päivänä kun luokkakoot hipovat kolmeakymmentä!!



Pitää olla tosi kiitollinen että oma lapsi on pienellä luokalla, jossa opettaja ja avustaja ja kaikenlaiset ja -tasoiset oppijat on pystytty huomioimaan melko tasapuolisesti. Ja kyllä ne lisätehtävätkin ovat jo suuri plussa ja meillä ainakin tärkeää on lapselle ollut se että opettaja on ehtinyt tarkistaa ja antaa palautetta myös niistä ylimääräisistä tehtävistä.

En usko, että eskarissa ja koulussa välttämättä on aikaa kehittää lahjakkaita lapsia. Kun resurssit ovat vähissä, luulisin, että opetus keskittyy niihin, jotka eivät kehity samaa vauhtia muiden kanssa. Toisaalta, tuleehan lapselle hyvä itsetunto siitä, että selviytyy koulutehtävistä helposti? Ja eskarissa ja koulussa annetaan muuta tekemistä niille, jotka ovat nopeita, en tiedä sitten ovatko piirustus ja lukutehtävät sitä kehittämistä jota peräänkuulutat. Ehkäpä taitoja ja innostusta (?) voisi kehittää vapaa-aikana esim. kerhoissa, tiedeleireillä (ainakin Heureka järjestää), vanhempien itse hankkimilla kirjoilla, peleillä, jne. Ja toisaalta, jos lapsi selviytyy oppimisesta hyvin, hänelle jää ehkä aikaa kehittää sosiaalisia taitojaan? Itsenäisyyttä, käyttäytymistä, jne. Tärkeintä kai on se, että innostus oppimiseen säilyy...