***ELOisat perjantaina***

ONNEA KIRPPU, LILLI, ELISAKU, MANTSE, VIOLA ja kaikki muut vauvan saaneet, joita en ole onnitellut!



Meille syntyi siis hurmuripoika tiistaina 8.8. klo 9.45 aamulla. Maanantainahan kävin neuvolan jälkeen tarkistuttamassa Kättärillä vauvan sydänääniä, kun olivat neuvolassa epätasaiset. Rytmihäiriötä oli, mutta normaalin kirjoissa. Illalla supisteli jonkun verran, muttei säännöllisesti eikä kipeästi, eikä sitä edellisistä synnytyksistä tuttua menkkakipuvannetta tuntunut alavatsalla ja-selällä. Miehen kanssa vielä vaakamamboiltiin ja loputkin supparit lopahtivat siinä touhussa, joten n. 12 pintaan yöllä nukahdin...



...kunnes heräsin pissalle klo3. Housuissa oli pieni läntti verta. Epäilin sen johtuneen tuosta iltapainista, mutta kun nousin ylös, olikin pönttö ihan verinen ja vielä reisillekin tuli lisää. APua, paniikkihan siinä tuli. Ennen en ole verta vuotanut raskauksien yhteydessä. Soitto Kättärille ja sinne vaan passitus tarkistamaan, ettei istukassa ole häikkää. EI supistellut tms. joten epäilin meidän tulevan kotiin taas käynnin jälkeen. Tuntui mälsältä herätellä " suotta" lähellä asuva kaverini katsomaan lapsia siksi aikaa, kunnes vanhempani ehtisivät paikalle kauempaa.



MAtkalla sairaalaan tuli muutama vaatimaton supistus, muttei mitään muuta. Sairaalassa vastaanotto oli tuolla inhoamallani päivystysosastolla juuri sellainen kuin odotinkin...ankea. " Niin, näytäpä side, just joo, no oottele nyt ni katotaan mitä lääkäri sanoo" ja kaikki sellaisella äänenpainolla että itku meinaa aina päästä. No, lääkärihän sanoi, että kohdunsuu on 4cm auki ja veri on avautumisvuotoa. Siinä samassa tärähti mennä lapsivesi. Miehen kanssa katsoimme toisiamme, että nyt sitten jäädäänkin tälle reissulle. Olo oli juuri sellainen, kuin etukäteen olin ajatellutkin: helpottunut, että nyt se sitten alkaa, mutta paniikinomainen, sillä en mitenkään odottanut synnytyskipuja ja epäilin, miten jaksan kolmen tunnin yöunien jälkeen tulevan koitoksen. Vielä tuo, että vedet meni alkuunsa, aiheutti henkistä tuskaa, sillä edellisten synnytysten perusteella hyvin (=siedettävillä kivuilla) on mennyt aina siihen asti, kun vedet on sisällä ja kun ne on mennyt, on alkanut hurja kipu.



Synnytys laitettiin alkaneeksi tuosta vesien menosta klo 4.30, sillä heti alkoivat myös ne kunnon supistukset. Kätilö haki ne kamalat sairaalaryysyt, eikä noteerannut mitenkään toivettani saada pitää omani päällä. ALoin myös kysellä, joko kohta saliin mentäisiin. Hän kysyi, haluanko todella Haikaranpesään, kun on ollut vuotoa ja rytmihäiriötä. Kun en kuitenkaan tarvinnut vielä kipulääkettä, en saanutkaan lähteä saliin vaan hän vielä päätti tehdä paperitöitä ja totesi myös, että hänellä on paljon muitakin töitä kuin hoitaa minun asiaani. Olin henkisesti ihan jumissa, sillä todellakin inhoan tuota osaston meininkiä. Toinen paikalla käynyt kätilö taas ihmetteli, miksi vielä osastolla notkuimme, kun kerta auki ollaan ja vedet menneet. Pyysin häntä hoitamaan meitä eteenpäin, mutta hän ei voinut, koska emme olleet hänen asiakkaitaan. miehelle sanoin, että pakko on kai alkaa kipulääkettä miettimään, jos en saliin muuten pääse. Sorgen nyt näin tarkka sepustus asiasta, mutta koska tämä oli se inhottavin vaihe, niin on vaan tarve käydä sitä läpi.



Lopulta klo 6.40 saimme kätilön viemään meidät pesään ja heti kivutkin helpottivat, kun pääsin " perille" tuttuun, turvalliseen ja inhimilliseen paikkaan. Suihkussa lievittelin kipuja. 7.15 paikalle tuli ihana kätilömme Mimmi, joka oli aivan huipputyyppi! Hän kertoi, että päivystysosaston kätilö oli välittänyt viestin toiveestani saada spinaali. Vaikka se olikin alkuun keino päästä pois päivystyksestä, ajatus kivunlievityksestä ei ollut yhtään hullumpi ;-) Niin kömmin pois suihkusta, oli 6cm auki ja puudutusta alettiin valmistella. SAin sen 8 pintaan. Spinaali tosiaankin alkoi vaikuttaa heti, toisin kuin epiduraalissa vaikutus hieman kestää, joten sen siliän tien kaikki supistukset hävisivät kropastani näkyen vain käyrällä. Tunnin kuluttua Mimmi ilmoitti, että nyt olen kokonaan auki ja ku puudutteen teho vähän laskee, voidaan alkaa ponnistella. Huh, olin todellakin välttynyt tällä kertaa niiltä kakkosen syntymän kauhukivuilta juuri siinä loppuvaiheessa vesien menon jälkeen (en ehtinyt saada mitään lievitystä koko synnytyksen aikana). En todellakaan tuntenut olevani synnyttämässä, sillä en tuntenut kivun kipua tuon puudutteen ansiosta. Lääkäri tuli huoneeseen seuraamaan vauvan sydäntä ja vauvan päästä otettiin pari verinäytettä. Niiden mukaaan kaikki oli oikein hyvin, eikä nopeaan ulosottoon imukupilla ollut tarvetta. Niin sain ponnistella ihan rauhassa vauvaa ulos (tämäkin ihana asia, kun tokassa synnytyksessä vauva syöksyi ulos). Tuon imukuppivarauksen takia jouduin ponnistamaan puoli-istuvassa, mikä oli kaikkea muuta kuin mukava asento. Jotenkin tehottomalta tuntui siinä ponnistaa, mutta sieltä se suloisuus sitten pulpsahti tulla klo 9.45. Mitat olivat meidän pojista mahtavimmat, 4060g ja 53cm.



Meillä kävi sikälikin tuuri, että tiistaina ähti kotiin todella vähän porukkaa, mutta saimme kuitenkin perhehuoneen. Olisikohan ollut ElisaKu, kun meille sen vapautti kotiuduttuaan tiistaina? Perhehuoneessa sitten tuijotimme tätä ihanuutta, siihen tunteeseen ei totu kyllä ikinä, vaikka oltiinkin jo kolmatta kertaa asialla. Olo oli aivan loistava, kaikesta jännityksestä ja draamastakin huolimatta kaikki meni paremmin kuin hyvin, toipuminen on ollut nopeaa ja maito nousi heti keskiviikkona. Olisivat meidät laittaneet kotiin jo silloin, mutta päätimme jäädä täyshoitoon vielä toiseksi yöksi, kun kotonakin oli kaikki pojilla hyvin. Niin, niitä vauvan rytmihäiriöitä ei enää kuulunut noiden kahden vuorokauden aikana, kun vauvaa seurattiin sairaalassa, joten toivottavasti pysyvätkin poissa. Ilmeisesti liittyivät vain syntymään.



Poika on tissillä koko ajan, niinkuin nyt alkuun kuuluukin, ja nännit on hellänä ja toinen haavoillakin. Kun nämä alkusysteemit on ohi niin voi todella alkaa nauttimaan taas tästä kaikesta. Vetää aika herkäksi, kun katselee tätä ihanaa veljessarjaa...aivan ihania tyyppejä ollaan saatu ja kiitollisia ollaan, että kaikkien kolmen kohdalla on kaikki mennyt mallikkaasti.



Nyt tuli aivan valvavan pitkä sepustus, mutta rohkaisuksi vain Jamssalle ja kaikille muille synnytystä vielä jännityksellä odottaville, hyvin menee ihan varmasti! Pakko jälkikäteen myöntää, että ehkä kuitenkin kaikista synnytyksistä jännitin loppumetreillä eniten tätä kolmatta, ehkä juuri tuon kakkosen syntymän rajuuden takia.



VELHOLLE, ELOLLE ja kaikille muille " venyville" paljon voimia loppumetreille! Niin ja vinkiksi ELOLLE, varaapa nyt heti aika Leena Sirkalle vyöhyketerapiaan. Hänen käsittelynsä seurauksena saamasi supparit varmaan sen verran avaisivat kohdunsuutasi, että kalvot saataisiin tuikattua puhki. Ainakin itse kokeilisin kaikkia konsteja ja tuo vyöhyketerapiakäynnistely on aika tehokasta supistusten aikaansaajaa. Minäkin tosiaan olin sen lääkärin toteaman 4cm auki ilman sen kummoisempia suppareita.



Nyt taas oman lauman pariin. Vauvan ollessa pois tissiltä ei tule kyllä ihan heti tultua koneelle vaan kaiken mahdollisen huomion antaa väkisinkin isoille pojille ja koirille. Käyn kyllä täällä välillä vilkuilemassa. kirjoittelu vain on vaikeaa yksikätisenä ja tällaisena lörpöttelijältä ei lyhyet ja ytimekkäät viestit onnistu..kuten huomaatte ;-)



Pumpuli ja pikku-E

Ei siis mitään ihmeempiä tänne kuulu.



Violalle ja Mantselle OIKEIN paljon onnea!!!



Minä en oikein pysty koneella käymään pojan ollessa hereillä. Tuo kun on repimässä kaikki mahdolliset johdot irti ja kääntämässä vaikka mitä nappuloita+isin Lego-kokoelma kiinnostaa ihan liikaa. Päivisin olen vetänyt päikkäreitä, oten melkein tämä ilta täällä koneella menee, jos en intoudu tekemään jotakin hyödyllistä...



Sairaalakassiin ei ole vielä päätynyt mitään herkkuja, kun ne ovat paaaaljon ennen sinne menoa hävinneet ;) Onneksi sairaalasta löytyy kioski, että jos ei sitten sinne kassiin mitään ehdikään menemään ;)



Kiva Pubu, että pullat onnistui. Olen itse miettinyt tuota leipomista, mutta en vaan saa aikaiseksi ja kun poju kaipaa kovasti seuraa nyt kipeenä. Olisi ollut kyllä hyvin koko päivä aikaa muuten.



Niin ja nyt mietin taas sitä, että miten pystyy huomioimaan molemmat lapsoset tarpeeksi ja silti pysymään järjissään. Meinaan tuo väsymys on mulla ihan hirvittävää. Lääkärissä eilen kuitenkin arvot kaikki ok.



Huoh, no menenpäs sitten pikaisesti laittamaan pyykit koneeseen, että ehtii tänään vielä kuivumaan. Koskakohan saan aikaiseksi päättää tuosta kuivausrummusta...



Air 36+6 ja poika 12/04

Päivä on menny kotona laiskotellessa. Illasta sentään kävin lasten kanssa puistossa ja naapureita moikkaamassa. Kovasti kyselivät, että missäs ne vaunut on?? No, varastossahan ne vielä on ja taitaavat siellä vielä viikon pysyäkin. Nyt iltalenkin jälkeen kyllä vähän on supistellu, mut koko päivässä ei oo tuntunu kerrassaan mitään.



Violalle ja Mantselle onnittelut!



Velho: Onneks pelottavan kuuloset oireet ei olleet mitään vakavaa. Mie meinasin eilen kauppareissulla yht' äkkiä pyörtyä ja sen jälkeen oli reilun tunnin ajan heikko olo ja käet täris. Mistä lie johtu? Jospa se miullakin ois vaan liittyny lähestyvään synnytykseen? Esikoinen oli miun kanssa kaupassa ja kun sanoin sille, et nyt pyörryttää ja pitelin maitokaapin kahvasta kiinni, ni se tokas vaan:" Nyt et kyllä käy istumaan!" Se tottu edellisen raskauden aikaan siihen, että minuu pyörrytti tosi usein ja istuin aina millon kotona lattialla tai kaupassa jossain tuolilla. Sen mielestä se ois varmaan ollu tosi noloa, jos äiti ois istunu kaupan lattialle :)



Sit unohinkii jo, mitä muuta ajattelin kirjottaa. Joten öitä ja mahollisimman monelle kunnon napakoita supistuksia!!



Hipsuhiiri ja Pipana 40+5

minä vielä yhdessä koossa kotona odottelemassa vuoroani!!!!!



minttu rv 39+5

Varmasti ollut kurjaa se meininki alkuun. Epäempaattinen kätilö on kyllä yksi niistä ikävistä seikoista, mitä synnytyksessä voi " kohdata" . Onneksi sitten kuitenkin pääsitte haikaranpesään ja kaikki meni hienosti. Ja onneksi vauvan sydänäänet ovat ihan normaalit.



Jamssa

Onnittelut Mantselle ja Violalle tyttönyyteistä :)



Pumpuli onnittelut vielä kerran pojasta. Kuten jo aiemmin kirjoitin niin ei ole minussa ennustajan vikaa ;)



Velho, hyvä kun kävit näytillä. Antaa ehkä hieman mielenrauhaa nyt kun olette kahden lapsen kanssa kotona. Mulla on näin loppu metreillä verenpaineet hieman heitelleet, välillä joutuu seinistä ottamaan tukea. Toivottavasti itlanne teillä helpottuu kun miehesi tulee kotiin avuksi.



Air, meillä poika on kanssa kiinnostunut koneesta niin etten voi ajatellakaan piipahtavani täällä kun hän on hereillä. Joskus isi antaa äidille " nettiaikaa" pojan ollessa hereillä ja silloin roikun täällä viimeiseen minuuttiin asti. Muullpoin joudun odottamaan pojan uniaikaa.



pubu ja Unski

Pumpuli: Olipas melkoinen synnytyskertomus! Ja ikävää kun tuollaisia kätilöitä on.Onneksi loppu meni kuitenkin noin hyvin. Nähtävästi jokainen synnytys on todella erilainen. Aika vähillä kivunlievityksillä selvisit. Kiitos vaan tuosta vyöhyketerapiavinkkauksesta, mutta kun minä olen ihan asunnon vanki. Ainut osoite jonne voin matkata on synnäri. Ja tosiaan mulla on ma eka aika ja ke sitten se käynnistys tai jos ei se onnaa niin ehkä leikkaus. Mutta vyöhyketerapia on kyllä tuttua minulle ja todellakin toimii, ainakin migreeniini.



Öitä kaikille vielä langoilla oleville, ja toivottavasti nukkumatti heittää meille synnytyksestä haaveileville paljon kivuliaita suppareita yöllä ;)

Minen ainakaan.. ei tunnu missään mitään ja olokin on semmonen nykyään että näin jatketaan aina jouluun :) (jos me nyt saatas se joulun lapsi kun ei viimeks onnannu).



Onneksi PUMPULI pääsit sinne turvallisen kätilön hellään huomaan, etkä joutunu kammokätilön käsittelyyn!!!



Ja JOENSUUN poika se toi kultaa suomelle!! *ylpee*

Täällä sitä vielä notkutaan, eilen oli laskettu aika. Mitään oikeita suppareita ei ole, kovasti vaan vihloo kun tuo asukki möyrii masussa. Nivusia vihloo todella kovasti aina välillä, pitää kirota isoon ääneen, ihan kun se helpottaisi...On se vaan niin, että tää ylimenevä aika käy eniten korvien väliin, muuten olo on nimittäin hyvä. Kävelykin on onnistunut hyvin, tosin kostautuu sitten häpyluun vihlonnalla iltasella.



Jaksellen taasen seuraavaan päivään ja uusien vauvojen syntymistä odotellen!! Ja isot onnittelut kaikille vauvansa saaneille, perästä (luultavasti) tullaan!



Muumu

niin kukahan mahtaa lähtee tänä yönä synnyttää..mä synnytän jotain muuta täällä kun vauvaa,ku vetäsin taas mukavan olosen herne pussin naamaani :D ;)

äsken tuli taas " kipee" supistus joka tarkottaa menkka juilimista ja pikkasen alaselkäänkin otti..

huoh,nyt on sentään elämää ku ukko mölyy tuolla :D

Ja ikävä kyllä yhtenä kappaleena vielä, salissa kyllä tuli jo käytyä.



Lähdettiin tuossa kuuden aikaan testiin kun epäilin lapsivesien tihkumista, mut ei se mitään lapsivettä ollut, kuhan vaan tosi vetistä limaa...

Kaula hävinnyt kokonaan ja paikat 3 cm auki. Käyrälle menin sit päivystyksessä ja suppareita edelleen aina vaan viiden minuutin välein. Kätilön mielestä sydänkäyrässä oli häikkää kun laski niin paljon ja synnytyskin kuulemma käynnissä. Ei antanut mun saliin edes itse kävellä vaan vei pyörätuolilla ja salissa takas käyrälle.

Sydänkäyrän häikkä olikin sit sitä että käyrä näytti välillä mun omia sydänääniä joten vauvan äänissä ei siis mitään vikaa loppujen lopuks.

Supistuksia kyllä koko ajan ja muutamat oikein kipeitä mut myöhäinen kellonaika ja lääkärin potilasjono esti synnytyksen vauhdittamisen tipalla joten kotiin pääsin taas...



Salin kätilön kanssa kyllä ihmeteltiin tän päivystyksen kätilön saliin passitusta, oli täysin tarpeeton, koska jos siellä päivystyksessä olisivat ottaneet käyrää vähän kauemmin kuin 20 min niin ei olis tarvinnut mennä saliin käyrälle kolmeks tunniks ennenkuin lääkäri ehti paikalle.



Osastoa tarjosivat jälleen kerran mut en tahtonut kun ei supparit kuitenkaan koko aikaa oo niin kipeitä et kivunlievitystä ainakaan toistaiseks tarttisin. Joten edelleen kotona odotellaan. Keskiviikolle sain jo nyt valmiiks ajan yliaikaisuuskontrolliin jos ei oo vauva vielä halunnut tulla ulkoilmaan.



Ja tuskin on, mä haudon tätä varmaan vielä ens vuonna...



Onnittelut kaikille vauvansa saaneille!



Mä lähden kokeilee jos saisin unen päästä kiinni.



LEM 40+6