Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK
18.03.2021 |
Mietin siis tuon psykologia-ketjun innoittama. Oon tänäkin vuonna lukenut sitä ketjua, vaikka en ole tänä vuonna hakemassa psykalle. Aiemmin olen hakenut useammankin kerran, tuloksetta. Psykologia oli koulussa lempiaineeni ja sain kiitettäviä arvosanoja. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua hakemisessa vaan aina jäi tilastotieteeseen ja varmaankin myös ihmeellisiin päättely/kompakysymyksiin.
Olen ymmärtänyt, että psykologian opinnot on tosi teoreettisia, tilastoa, psykologian teoriaa ja historiaa jne ja aika vähän käytännön asiakastyötä. En yhtään vähättele etteikö nuo olisi tärkeitä, etenkin jos tehdään tieteellistä tutkimusta. Mutta suurin osa psykologeista ei tee yliopistolla töitä vaan ihmisten parissa. Miksi ihmeessä ei voisi olla omaa erillistä psykologian koulutusohjelmaa AMK puolella, missä olisi vähemmän tilastoa, vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä ja vaikka 1/3-1/2 opinnoista työpaikalla käytännön oppimista? Väitän, että moni meistä psykalta karsiutuneista olisi tosi hyviä käytännön psykologeja!
Kommentit (167)
Tämä on vähän sama, kun olen sosiaalityötä opiskelevana kuulla, että miksen vaan mennyt AMK-sosionomiksi, kun käytännössä se on sama asia. Juu, ei ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Vierailija kirjoitti:
Psykologeja tarvitaan tekemään esim. erilaisia testejä alkaen koulukypsyydestä tai hahmotusäiriöistä. Mitä ihmeen virkaa olisi psykologeilla, joilla ei ole mitään pätevyyttä tällaiseen?
Ei ne niitä testejä itse jokaiselle erikseen keksi, vaan 80-luvulta samaa testiä käyttävät. Eli ei sen teettämiseen eikä tulkintaan tarvita koulutusta, sen kun lukee ohjeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Edelleenkään noissa esimerkeissä ei tarvita juurikaan tilastomatiikkaa, menee ihan peruskoulupohjalta. Sukulainen on koulupsykologi, opiskellut ysärillä ja hän itsekin sanonut ettei ole matikkaa tarvinnut töissään sitten opiskelujen ja nekin kuulemma meni rimaa hipoen ulkoa opettelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi tietysti olla vaikka kaikki maailman ammatit siitää AMK puolelle. Tai jos haluaa tehdä toisin päin niin siirretään yliopistoihin kaikki AMK linjat.
Ihmisen tekemiä päätöksiä nämä on. Monessa maassa ei ole mitään eroa ammattikorkeakoulun ja yliopistojen välillä. Ihan samanlaisia korkeakouluja vaan kaikki. Minusta voisi olla ihan toimiva ratkaisu Suomessakin. Nykyisin kahtiajako on aika mielivaltainen ja ei oikein perustu mihinkään. Lähinnä jäänne menneiltä ajoilta.
Nyt puhut kyllä vastoin parempaa tietoa. Selvitä ensin itsellesi esimerkiksi tutkimusyliopiston käsite. Kysehän ei ole siitä, että ammattikorkeakouluissa opetus vain kestäisi vähemmän aikaa tms., vaan se on erilaista. Ammattikorkeakoulujen koulutuksessa painottuvat käytännönläheisyys, jota AP:kin kaipaa, kun taas yliopistopetuksessa mennään syvemmälle teoriaan. Eivät ne ole "samanlaisia korkeakouluja", eikä niiden pidäkään olla, koska ne antavat valmiudet erilaisiin tehtäviin.
Esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa on olemassa myös käsitteet "vocational university" ja research university", jotka googlaamalla saat lisää tietoa aiheesta.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta koetapa nyt itse ymmärtää, että saarnaat itsestään selvyyksiä samalla ymmärtämättä mitä saarnaat. Peruspointti on se, että on olemassa eri sisältöisiä koulutuksia ja eri nimisiä kouluja. Se, mitä tutkinnot on sijoitettu mihinkin on nyt ihan hallinnollisesti tehty päätös. Ja tämä perustuu lopulta sattumaan.
Ei tarvitse luennoida, mikä on tiedeyliopisto. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jo nyt yliopistoissa osa tutkinnoista on kuitenkin jokseenkin ammatillisia. Tämä hokema muutenkin että AMK on käytännöllisempi ja yliopistossa mennään syvälle teoriaan riippuu loppuviimein siitä mitä opiskelet.
Näin ollen ei ole mitään universaalia luonnonlakia, ettei sairaanhoitajia voida siirtää yliopistoon tai miksei ammattikorkeakoulut voisi kouluttaa psykologeja. Eikä ole mitään syytä, etteikö sairaanhoitjan työ voisi sillionkin olla käytännöllistä tai psykologiaan kuulua tilastomatematiikkaa.
Mikä sinua nyt sitten loppujen lopuksi nyppii siinä, että eri ammatteihin opiskellaan eri nimisissä oppilaitoksissa? Ja jos edelleen olisi ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, niin miksi psykologeja pitäisi yhtäkkiä kouluttaa edellisissä ja sairaanhoitajia jälkimmäisissä? Arvaan kyllä syyn, mutta kerro sinä itse?
Mikä siinä matematiikassa ja tilastotieteessä on niin pelottavaa että ne pitäisi karsia tuosta koulutuksesta pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Toisin sanoen, kokeeko joku, että noilla aloilla on säännönmukaisesti liian osaavaa porukkaa ja että vähempikin tietotaito riittäisi?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Edelleenkään noissa esimerkeissä ei tarvita juurikaan tilastomatiikkaa, menee ihan peruskoulupohjalta. Sukulainen on koulupsykologi, opiskellut ysärillä ja hän itsekin sanonut ettei ole matikkaa tarvinnut töissään sitten opiskelujen ja nekin kuulemma meni rimaa hipoen ulkoa opettelemalla.
Tämä oli toivottavasti huono vitsi tai provoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Edelleenkään noissa esimerkeissä ei tarvita juurikaan tilastomatiikkaa, menee ihan peruskoulupohjalta. Sukulainen on koulupsykologi, opiskellut ysärillä ja hän itsekin sanonut ettei ole matikkaa tarvinnut töissään sitten opiskelujen ja nekin kuulemma meni rimaa hipoen ulkoa opettelemalla.
Lopeta jo. Psykologia on tiede, ja vaikka kaikista psykologeista ei tutkijoita tulisikaan, pitää yliopistossa opiskella myös miten tätä omaa tiedettä ”tehdään.” Tilastomatematiikkaan törmää ihan artikkeleissa ja eri koulutusten materiaaleissa.
Psykologian kenttä on todella laaja. Olen opiskellut myös vanhemmuuden tukemista pikkulapsiaikana sekä vanhuspsykologiaa, vaikka olen tehnyt lähes koko urani psykiatrialla aivan eri ryhmien kanssa. Laaja yleistietämys kuuluu alan opiskeluun, eikä siitä ole haittaa, jos joskus vaihtaisinkin työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Edelleenkään noissa esimerkeissä ei tarvita juurikaan tilastomatiikkaa, menee ihan peruskoulupohjalta. Sukulainen on koulupsykologi, opiskellut ysärillä ja hän itsekin sanonut ettei ole matikkaa tarvinnut töissään sitten opiskelujen ja nekin kuulemma meni rimaa hipoen ulkoa opettelemalla.
Tämä oli toivottavasti huono vitsi tai provoamista.
Näin hän itse sanoi, kun hermoilin matikoiden kanssa. Oletko muka itse psykologi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun olen sosiaalityötä opiskelevana kuulla, että miksen vaan mennyt AMK-sosionomiksi, kun käytännössä se on sama asia. Juu, ei ole...
Miksi ei ole? Aika moni sosionomi amk on sijaistanut epävirallisesti sosiaalityöntekijöitä ja ihan hyvin siellä pärjätty, kunnes yliopistosta valmistunut on vienyt paikan nenän edestä.
Psykologian ala ei kaipaa amiksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.
Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.
Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.
Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?
Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv..
Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.
Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?
Tilastotieteen ymmärtämistä ainakin jollain tasolla tarvitaan vaikka kun arvioidaan ovatko jotkut oppilaille teetetyn hyvinvointikyselyn tulokset linjassa alueen muiden koulujen samanlaisen kyselyn kanssa. Vaikka kyseisen koulun psykologin ei tarvitsisikaan itse laskea mitään, tuosta kyselystä jonkun muun koostamien tulosten ja vertailujen arviointiin on paremmat eväät kun ymmärtää mitä ne tarkoittavat. Ilmeisesti koulupsykologeille kuuluu myös erilaisen datan kerääminen oppilaiden menestymisestä, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen ja oppilaiden motivaatioon, ennakoivatko jotkut taustatekijät oppilailla vaikkapa ongelmia kavereiden saamisessa, muuta tuollaista.
Edelleenkään noissa esimerkeissä ei tarvita juurikaan tilastomatiikkaa, menee ihan peruskoulupohjalta. Sukulainen on koulupsykologi, opiskellut ysärillä ja hän itsekin sanonut ettei ole matikkaa tarvinnut töissään sitten opiskelujen ja nekin kuulemma meni rimaa hipoen ulkoa opettelemalla.
Tämä oli toivottavasti huono vitsi tai provoamista.
Näin hän itse sanoi, kun hermoilin matikoiden kanssa. Oletko muka itse psykologi?
En, mutta olen joutunut käymään opinnoissani tilastotieteen kursseja. Kävin niitä itseasiassa enemmän kuin opinnoissa vaaditaan pakollisena, koska huomasin että tämähän on hyödyllistä tietoa ja tästä saattaa olla joskus etua työelämässä. Siksi tämä aikuisten kiukuttelu sen turhuudesta vaikuttaa aika keskenkasvuiselta. Jos olennainen osa omaa alaa ei kiinnosta niin mikäs siinä, kukin tavallaan, mutta en ainakaan kehuskelisi sillä tai mainostaisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun olen sosiaalityötä opiskelevana kuulla, että miksen vaan mennyt AMK-sosionomiksi, kun käytännössä se on sama asia. Juu, ei ole...
Miksi ei ole? Aika moni sosionomi amk on sijaistanut epävirallisesti sosiaalityöntekijöitä ja ihan hyvin siellä pärjätty, kunnes yliopistosta valmistunut on vienyt paikan nenän edestä.
Oletpa hassu. Maisterin tutkinto on psykologeilla 330 opintopistettä ja sosiaalityöntekijällä 300. Sosionomilla ja sairaanhoitajalla tutkinto on 210. Mistä leikkaisit näiltä yliopistoaloilta sopiviin AMK-versioihin niin, että ne silti toteutuisivat antaen alkuperäisiin tutkintoihin verraten yhtä hyvän kompetenssin?
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo, jolle vastasit, mutta koetapa nyt itse ymmärtää, että saarnaat itsestään selvyyksiä samalla ymmärtämättä mitä saarnaat. Peruspointti on se, että on olemassa eri sisältöisiä koulutuksia ja eri nimisiä kouluja. Se, mitä tutkinnot on sijoitettu mihinkin on nyt ihan hallinnollisesti tehty päätös. Ja tämä perustuu lopulta sattumaan.
Ei tarvitse luennoida, mikä on tiedeyliopisto. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jo nyt yliopistoissa osa tutkinnoista on kuitenkin jokseenkin ammatillisia. Tämä hokema muutenkin että AMK on käytännöllisempi ja yliopistossa mennään syvälle teoriaan riippuu loppuviimein siitä mitä opiskelet.
Näin ollen ei ole mitään universaalia luonnonlakia, ettei sairaanhoitajia voida siirtää yliopistoon tai miksei ammattikorkeakoulut voisi kouluttaa psykologeja. Eikä ole mitään syytä, etteikö sairaanhoitjan työ voisi sillionkin olla käytännöllistä tai psykologiaan kuulua tilastomatematiikkaa.