Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK
18.03.2021 |
Mietin siis tuon psykologia-ketjun innoittama. Oon tänäkin vuonna lukenut sitä ketjua, vaikka en ole tänä vuonna hakemassa psykalle. Aiemmin olen hakenut useammankin kerran, tuloksetta. Psykologia oli koulussa lempiaineeni ja sain kiitettäviä arvosanoja. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua hakemisessa vaan aina jäi tilastotieteeseen ja varmaankin myös ihmeellisiin päättely/kompakysymyksiin.
Olen ymmärtänyt, että psykologian opinnot on tosi teoreettisia, tilastoa, psykologian teoriaa ja historiaa jne ja aika vähän käytännön asiakastyötä. En yhtään vähättele etteikö nuo olisi tärkeitä, etenkin jos tehdään tieteellistä tutkimusta. Mutta suurin osa psykologeista ei tee yliopistolla töitä vaan ihmisten parissa. Miksi ihmeessä ei voisi olla omaa erillistä psykologian koulutusohjelmaa AMK puolella, missä olisi vähemmän tilastoa, vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä ja vaikka 1/3-1/2 opinnoista työpaikalla käytännön oppimista? Väitän, että moni meistä psykalta karsiutuneista olisi tosi hyviä käytännön psykologeja!
Kommentit (167)
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Ei psykologi kuvittele, että hän olisi mikään ihmismielen taikuri. Mitä enemmän asioista tietää, sen paremmin hahmottaa, miten vähän tietää. Viestisi tuntuu katkeralta, miksi? Etkö päässyt opiskelemaan psykaa?
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Psykologia on siis käytännön työssä nippu erilaisia tutkimusvälineitä, jolla määritellään esim.sitä, että voiko Pirjo-Pekka hyötyä tukiopetuksesta tai mitä vahvuuksia tai herkkyyksiä ihmisellä on tai millainen hänen persoonallisuutensa on yhden tutkimusvälineen sanoilla sanoitettuna. Nämä tutkimukset voivat tukea psykiatrin diagnostisia tutkimuksia ja ovat joskus yksinään riittäviä tuen suunnitteluun.
Tutkimusalana taas psykologia on erilaisia menetelmiä ja teorioita, joiden avulla yritetään tuottaa uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja ajattelusta, kuten on tehty tuhansia vuosia mm.filosofian ja uskonnon parissa ja nykyään tehdään kaikissa sosiaalitieteissä ja humanistisissa tieteissä eri laitteilla ja välineillä.
Psykologia ei siis ole yhtä kuin ihmismieli, vaan yksi tapa lähestyä ihmismielen ilmiöitä. Psykologialla alana ei ole todellista yksinvaltaa muuhun kuin oman alansa testeihin esim.terveydenhuollossa sekä oman tiedekuntansa tutkimusvälineisiin, rahoitukseen jne. Lukuisat muut ammattilaiset tekevät jo huonommin, paremmin tai yhtä hyvin sitä työtä, mihin moni kuvittelee vain psykologin olevan pätevä. Kun nypitään villat ja höyhenet, psykologin omintakeiseksi erityisosaamiseksi jäävät erilaiset testit.
Käytännön työssä esim.poliisi, markkinoija tai sosiaalityöntekijä saattaa ymmärtää omaan alaansa liittyvistä henkisistä ilmiöistä paljon enemmän, kuin suurin osa psykologeista, mutta hän käyttää niiden kuvaamiseen eri kieltä kuin psykologi ja pahansisuinen psykologi mitätöi tämän ymmärryksen, koska hän ei puhu samaa kieltä, mutta järkevä psykologi ymmärtää, että eri koulutuksissa pintaraapaistaan sataa asiaa ja psykologin koulutukseen ei välttämättä liity monista aiheista yhtä ainutta kurssia saati käytännön työharjoittelua.
Käytännön työelämä ja erilaiset harrastukset antavat mahdollisuuden vertailla tieteen tuottamaa tietoa tosielämän tietoon; joskus tosielämän kokemus vahvistaa ja joskus kumoaa tieteen kuten psykologian.
Todistin esim.erästä somekeskustelua, missä joku keski-ikäinen psykologi lyttäsi erään yrityksen järjestämän virkistystoiminnon, koska hänen kuppikuntansa ei voinut vahvistaa tuloksia. Tämä näytti minusta aika lyhytnäköiseltä ja jopa säälittävältä, koska tämä psykologi ei tuntunut hahmottavan eroa keinotekoisten laboratorio-olosuhteiden ja tosielämän välillä ja hänen mielessään keinotekoinen koe menee tosielämän edelle; minä kyseenalaistan sen, että voiko koeolosuhteissa oikeasti replikoida hyvin henkilökohtaisia tunteita ja josko henkilöille merkityksellisiä tilanteita ja olosuhteita voi luoda yhdestä ja samasta sapluunasta. Sosiaalitieteet tuottavat myös paljon roskatutkimusta ja tutkimusmenetelmä ei ole sama asia kuin todellisuus itse, vaan yksi yritys hahmottaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Ei psykologi kuvittele, että hän olisi mikään ihmismielen taikuri. Mitä enemmän asioista tietää, sen paremmin hahmottaa, miten vähän tietää. Viestisi tuntuu katkeralta, miksi? Etkö päässyt opiskelemaan psykaa?
Tunne siitä, että viesti tuntuu katkeralta on sinun tulkintasi ja syntynyt sinun sisälläsi.
Mitään vasta-argumenttia en nähnyt tekstissäsi, vaan henkilökohtaisuuksiin menemistä, vaikka vain lievää sellaista. Kirjoitin faktaa ja sinun mielestäsi se kuulosti katkeralta, mutta faktapitoista asiavastausta en saanut. Minä olen opiskellut paljon yliopiston psykologiaa, mutta en halua suinkaan 'psykologisoida' sinun tekstiäsi, vaikka sinä teit niin juuri minulle.
Olen kirjoittanut tässä paljastuksia, jotka toivottavasti parhaillaan voivat säästää vuosia ihmisten elämästä, kun filosofinen ymmärrys omista toiveista ja sanojen takana piilevistä ilmiöistä toivon mukaan kehittyy. Joitakin ihmisiä tämä tietysti harmittaa syistä, jotka olen tuossa jo ainakin välillisesti kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Psykologia on siis käytännön työssä nippu erilaisia tutkimusvälineitä, jolla määritellään esim.sitä, että voiko Pirjo-Pekka hyötyä tukiopetuksesta tai mitä vahvuuksia tai herkkyyksiä ihmisellä on tai millainen hänen persoonallisuutensa on yhden tutkimusvälineen sanoilla sanoitettuna. Nämä tutkimukset voivat tukea psykiatrin diagnostisia tutkimuksia ja ovat joskus yksinään riittäviä tuen suunnitteluun.
Tutkimusalana taas psykologia on erilaisia menetelmiä ja teorioita, joiden avulla yritetään tuottaa uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja ajattelusta, kuten on tehty tuhansia vuosia mm.filosofian ja uskonnon parissa ja nykyään tehdään kaikissa sosiaalitieteissä ja humanistisissa tieteissä eri laitteilla ja välineillä.
Psykologia ei siis ole yhtä kuin ihmismieli, vaan yksi tapa lähestyä ihmismielen ilmiöitä. Psykologialla alana ei ole todellista yksinvaltaa muuhun kuin oman alansa testeihin esim.terveydenhuollossa sekä oman tiedekuntansa tutkimusvälineisiin, rahoitukseen jne. Lukuisat muut ammattilaiset tekevät jo huonommin, paremmin tai yhtä hyvin sitä työtä, mihin moni kuvittelee vain psykologin olevan pätevä. Kun nypitään villat ja höyhenet, psykologin omintakeiseksi erityisosaamiseksi jäävät erilaiset testit.
Käytännön työssä esim.poliisi, markkinoija tai sosiaalityöntekijä saattaa ymmärtää omaan alaansa liittyvistä henkisistä ilmiöistä paljon enemmän, kuin suurin osa psykologeista, mutta hän käyttää niiden kuvaamiseen eri kieltä kuin psykologi ja pahansisuinen psykologi mitätöi tämän ymmärryksen, koska hän ei puhu samaa kieltä, mutta järkevä psykologi ymmärtää, että eri koulutuksissa pintaraapaistaan sataa asiaa ja psykologin koulutukseen ei välttämättä liity monista aiheista yhtä ainutta kurssia saati käytännön työharjoittelua.
Käytännön työelämä ja erilaiset harrastukset antavat mahdollisuuden vertailla tieteen tuottamaa tietoa tosielämän tietoon; joskus tosielämän kokemus vahvistaa ja joskus kumoaa tieteen kuten psykologian.
Todistin esim.erästä somekeskustelua, missä joku keski-ikäinen psykologi lyttäsi erään yrityksen järjestämän virkistystoiminnon, koska hänen kuppikuntansa ei voinut vahvistaa tuloksia. Tämä näytti minusta aika lyhytnäköiseltä ja jopa säälittävältä, koska tämä psykologi ei tuntunut hahmottavan eroa keinotekoisten laboratorio-olosuhteiden ja tosielämän välillä ja hänen mielessään keinotekoinen koe menee tosielämän edelle; minä kyseenalaistan sen, että voiko koeolosuhteissa oikeasti replikoida hyvin henkilökohtaisia tunteita ja josko henkilöille merkityksellisiä tilanteita ja olosuhteita voi luoda yhdestä ja samasta sapluunasta. Sosiaalitieteet tuottavat myös paljon roskatutkimusta ja tutkimusmenetelmä ei ole sama asia kuin todellisuus itse, vaan yksi yritys hahmottaa sitä.
Onko sinulla henk.koht. jotakin hampaankolossa jotain psykologia kohtaan? Tunnut kovin kapeakatseisesti näkevän tämän asian. Eivät psykologit mitään kaikkivaltiaita ole eivätkä kuvittele olevansa. Jos olet yhteen sellaiseen törmännyt, se ei ole koko totuuus alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä psykologiahomma on esimerkki tapauksesta, jossa käytetty kieli ihastuttaa ja aiheuttaa voimakkaita mielikuvia.
1800-luvulla tietyt tutkijat nappasivat itselleen sanan "psykologia" ja se on nyt heillä patentoituna. Tämän takia nuoret hakevat yliopistoon vielä 2020-luvulla, koska sana 'psykologia' kuulostaa hirveän mahtipontiselta ja tiettyjen historiallisten tapahtumien kautta länsimainen yhteiskunta kehittyi siihen suuntaan, että tietyt uskonnot ja kuppikunnat saivat tietynlaiset valtaoikeudet todellisuuden sanoittamiseen toisille. Ketäpä ei kiinnostaisi ajatus ihmismielen taikurina olemisesta ja kukapa pienisieluinen ihminen ei haluaisi riidassa alakynteen jäädessään vedota siihen, että "minä olen ihmismielen taikuri Itä-Suomen yliopistosta ja näen, että sinulla on traumoja ja siksi olet väärässä!" Kärjistettyä mutta vain vähän. Korona-aikana psykologeja on käytetty kansalaisille vittuilemiseen uutisissa, joissa on puhuttu ajatusvääristymistä ja yritetty tehdä aasinsilta rokoteskeptisyyden ja "ajatusvääristymien" välille Neuvostoliittotyyliin.
Jos minä olisin elänyt 1800-luvulla ja perustanut yhdistyksen "kansanmusiikin parhaat ymmärtäjät ry", niin noin teoriassa voisin olla siinä tilanteessa, että ihmiset yrittäisivät yliopistoon ja saada paperit, että voisivat olla kansanmusiikin ylitietäjiä. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tuota kansanmusiikkia olisi jo 1800-luvulla opiskeltu vuosisadat tai tuhannet eri kulttuureissa ja ajatus siitä, että minun kuppikunnallani pitäisi olla yksinoikeus sanoittaa noinkin laajaan aihepiiriin liittyvät totuudet tuntuisi naurettavalta.
Mutta ajatelkaapa miten paljon laajempi asia ihmismieli on ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Ajatus siitä, että psykologien kuppikunta tai viiden vuoden pintaraapaisu useammasta eri aiheesta tekisi ihmisestä ihmismielen taikurin on erittäin houkutteleva, mutta myös epärealistinen.
Iso osa siitä, mitä ihmisen käytöksestä tiedetään perustuu tuhansien vuosien kokemusperäiseen tietoon ja osa tästä tiedosta on ja sitä tuottavat muut kuppikunnat erilaisissa taiteissa ja tieteissä kuten sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, historiassa, antropologiassa, teologiassa ja tietysti filosofiassa.
Psykologiasta puhuessa me helposti sekoitamme tutkimusmenetelmän ja kohteen. Minun mielestä tätä eroa pitäisi korostaa enemmän ja ihmisten pitäisi lopettaa sanojen, kuten "psykologinen ilmiö" käyttö, koska se luovuttaa lisää valtaa psykologien nuorelle kuppikunnalle. Minulla ei ole mitään psykologiaa ja psykologeja vastaan, mutta täytyy olla realistinen ja ymmärtää, että ihmiset rakastavat rahaa ja valtaa ja jokainen kuppikunta tavoittelee valtaoikeuksia asioiden sanoittamiseen toisille.
Psykologia on siis käytännön työssä nippu erilaisia tutkimusvälineitä, jolla määritellään esim.sitä, että voiko Pirjo-Pekka hyötyä tukiopetuksesta tai mitä vahvuuksia tai herkkyyksiä ihmisellä on tai millainen hänen persoonallisuutensa on yhden tutkimusvälineen sanoilla sanoitettuna. Nämä tutkimukset voivat tukea psykiatrin diagnostisia tutkimuksia ja ovat joskus yksinään riittäviä tuen suunnitteluun.
Tutkimusalana taas psykologia on erilaisia menetelmiä ja teorioita, joiden avulla yritetään tuottaa uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja ajattelusta, kuten on tehty tuhansia vuosia mm.filosofian ja uskonnon parissa ja nykyään tehdään kaikissa sosiaalitieteissä ja humanistisissa tieteissä eri laitteilla ja välineillä.
Psykologia ei siis ole yhtä kuin ihmismieli, vaan yksi tapa lähestyä ihmismielen ilmiöitä. Psykologialla alana ei ole todellista yksinvaltaa muuhun kuin oman alansa testeihin esim.terveydenhuollossa sekä oman tiedekuntansa tutkimusvälineisiin, rahoitukseen jne. Lukuisat muut ammattilaiset tekevät jo huonommin, paremmin tai yhtä hyvin sitä työtä, mihin moni kuvittelee vain psykologin olevan pätevä. Kun nypitään villat ja höyhenet, psykologin omintakeiseksi erityisosaamiseksi jäävät erilaiset testit.
Käytännön työssä esim.poliisi, markkinoija tai sosiaalityöntekijä saattaa ymmärtää omaan alaansa liittyvistä henkisistä ilmiöistä paljon enemmän, kuin suurin osa psykologeista, mutta hän käyttää niiden kuvaamiseen eri kieltä kuin psykologi ja pahansisuinen psykologi mitätöi tämän ymmärryksen, koska hän ei puhu samaa kieltä, mutta järkevä psykologi ymmärtää, että eri koulutuksissa pintaraapaistaan sataa asiaa ja psykologin koulutukseen ei välttämättä liity monista aiheista yhtä ainutta kurssia saati käytännön työharjoittelua.
Käytännön työelämä ja erilaiset harrastukset antavat mahdollisuuden vertailla tieteen tuottamaa tietoa tosielämän tietoon; joskus tosielämän kokemus vahvistaa ja joskus kumoaa tieteen kuten psykologian.
Todistin esim.erästä somekeskustelua, missä joku keski-ikäinen psykologi lyttäsi erään yrityksen järjestämän virkistystoiminnon, koska hänen kuppikuntansa ei voinut vahvistaa tuloksia. Tämä näytti minusta aika lyhytnäköiseltä ja jopa säälittävältä, koska tämä psykologi ei tuntunut hahmottavan eroa keinotekoisten laboratorio-olosuhteiden ja tosielämän välillä ja hänen mielessään keinotekoinen koe menee tosielämän edelle; minä kyseenalaistan sen, että voiko koeolosuhteissa oikeasti replikoida hyvin henkilökohtaisia tunteita ja josko henkilöille merkityksellisiä tilanteita ja olosuhteita voi luoda yhdestä ja samasta sapluunasta. Sosiaalitieteet tuottavat myös paljon roskatutkimusta ja tutkimusmenetelmä ei ole sama asia kuin todellisuus itse, vaan yksi yritys hahmottaa sitä.
Onko sinulla henk.koht. jotakin hampaankolossa jotain psykologia kohtaan? Tunnut kovin kapeakatseisesti näkevän tämän asian. Eivät psykologit mitään kaikkivaltiaita ole eivätkä kuvittele olevansa. Jos olet yhteen sellaiseen törmännyt, se ei ole koko totuuus alasta.
Piikittelyä tulee, mutta et ole tarttunut mihinkään varsinaiseen asiaan, vaan henkilöön.
Olen ehkä itsekin vähän karrikoivasti kirjoittanut; en tarkoittanut kaikkien psykologien ajattelevan tietyllä tavalla, vaan yritin selittää sitä, että miksi psykologia (koulutusala, ei ihmismieli) kiinnostaa ihmisiä niin paljon ja osittain selitin myös sitä, että miksi tuota AMK:hon siirtämistä ei sallita. Lisäksi käsittelin sitä, että tutkimusmenetelmä ja kohde eivät ole sama asia. Oletko eri mieltä jostain näistä asioista ja haluatko keskustella asiasta etkä spekuloida minun henkilökohtaisilla ominaisuuksillani?
Olen kohdannut monenlaisia psykologeja ja suurin osa on ollut OK, mutta on ollut myös sellaisia, joiden puhe aukeaa vain heille itselleen. Joskus alaikäisenä minulle kerrottiin, että piilouduin johonkin älyllisyyden verhoon ja että on "vaikea hahmottaa kokonaisuuksia" tms. ja sitä ei koskaan avatattu, että mitä näillä tarkoitettiin, mihin tämä perustui ja mitä hyötyä meille oikein on näistä lausunnoista eli minulle ja perheelleni. Minulle nuo onnenkeksimäiset liibalaaba-puheet jättivät vain valjun olon varsinkin, kun tällä psykologilla oli jatkuvasti voitonvarma ja itserakas ilme naamalla. Olin silloin terveydenhuollon asiakas mm.koulukiusaamisen takia.
Sen sijaan ymmärrän erikoislääkärin puheesta kaiken omien terveysalan ja kieliopintojen pohjalta, vaikka erikoislääkärin koulutus on kaksi kertaa pitempi.
Niin siinäpä sinulle mietittäväämiksiköhän