Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK
18.03.2021 |
Mietin siis tuon psykologia-ketjun innoittama. Oon tänäkin vuonna lukenut sitä ketjua, vaikka en ole tänä vuonna hakemassa psykalle. Aiemmin olen hakenut useammankin kerran, tuloksetta. Psykologia oli koulussa lempiaineeni ja sain kiitettäviä arvosanoja. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua hakemisessa vaan aina jäi tilastotieteeseen ja varmaankin myös ihmeellisiin päättely/kompakysymyksiin.
Olen ymmärtänyt, että psykologian opinnot on tosi teoreettisia, tilastoa, psykologian teoriaa ja historiaa jne ja aika vähän käytännön asiakastyötä. En yhtään vähättele etteikö nuo olisi tärkeitä, etenkin jos tehdään tieteellistä tutkimusta. Mutta suurin osa psykologeista ei tee yliopistolla töitä vaan ihmisten parissa. Miksi ihmeessä ei voisi olla omaa erillistä psykologian koulutusohjelmaa AMK puolella, missä olisi vähemmän tilastoa, vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä ja vaikka 1/3-1/2 opinnoista työpaikalla käytännön oppimista? Väitän, että moni meistä psykalta karsiutuneista olisi tosi hyviä käytännön psykologeja!
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun olen sosiaalityötä opiskelevana kuulla, että miksen vaan mennyt AMK-sosionomiksi, kun käytännössä se on sama asia. Juu, ei ole...
Miksi ei ole? Aika moni sosionomi amk on sijaistanut epävirallisesti sosiaalityöntekijöitä ja ihan hyvin siellä pärjätty, kunnes yliopistosta valmistunut on vienyt paikan nenän edestä.
Oletpa hassu. Maisterin tutkinto on psykologeilla 330 opintopistettä ja sosiaalityöntekijällä 300. Sosionomilla ja sairaanhoitajalla tutkinto on 210. Mistä leikkaisit näiltä yliopistoaloilta sopiviin AMK-versioihin niin, että ne silti toteutuisivat antaen alkuperäisiin tutkintoihin verraten yhtä hyvän kompetenssin?
Pitäisi ottaa huomioon myös, että ammattikorkeakoulun ja yliopiston opintopisteet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Olen opiskellut kummassakin ja olen sitä mieltä, että yliopisto-opintojen työmäärä per opintopiste on suurempi. Toki kurssien välillä on eroja yo:ssakin. Joku 5 op:n kurssi saattaa viedä saman verran aikaa, kun joku oikein työläs 3 op:n kurssi, mutta noin keskimäärin.
Opiskelu on yliopistossa muutenkin vaativampaa. Mitään ei ole pureskeltu valmiiksi, eikä vaikeita asioita voi vain sivuuttaa helpoimman kautta. Niiden syvällinen hahmottaminen vaatii usein paljon työtä ja aikaa. Tämä toisaalta kouluttaa aktiiviseen tiedonhakuun ja tiedon kriittiseen analysointiin, mitä pidän erittäin hyvänä. Mutta siis 1:1 en lähtisi arvioimaan eri oppilaitosten opintopisteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ok, otan osaa! Psykologian koulutuksen käytännönläheiset osat, kuten esim. asiakasrajapintaan liittyvä koulutus olisi yhtä laajaa ja vaativaa kuin ennenkin ts. menee helposti amk-pohjaisesti. Tutkimus yms. matemaattispohjaiset osat kuuluvat yliopistoon, jossa matematiikkaa oikeasti ymmärtävät pystyvät niitä hallitsemaan, eli olkoon sitten tutkija-asiantuntijapsykologin nimike vaikka psykologin (AMK) ja psykiatrin välistä.
Siis pääsykokeiden pitäisi olla helpommat ja itse opiskelukokonaisuuksien sekä suppeammat että vähemmän vaativat kuin yliopistossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun olen sosiaalityötä opiskelevana kuulla, että miksen vaan mennyt AMK-sosionomiksi, kun käytännössä se on sama asia. Juu, ei ole...
Miksi ei ole? Aika moni sosionomi amk on sijaistanut epävirallisesti sosiaalityöntekijöitä ja ihan hyvin siellä pärjätty, kunnes yliopistosta valmistunut on vienyt paikan nenän edestä.
Oletpa hassu. Maisterin tutkinto on psykologeilla 330 opintopistettä ja sosiaalityöntekijällä 300. Sosionomilla ja sairaanhoitajalla tutkinto on 210. Mistä leikkaisit näiltä yliopistoaloilta sopiviin AMK-versioihin niin, että ne silti toteutuisivat antaen alkuperäisiin tutkintoihin verraten yhtä hyvän kompetenssin?
Pitäisi ottaa huomioon myös, että ammattikorkeakoulun ja yliopiston opintopisteet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Olen opiskellut kummassakin ja olen sitä mieltä, että yliopisto-opintojen työmäärä per opintopiste on suurempi. Toki kurssien välillä on eroja yo:ssakin. Joku 5 op:n kurssi saattaa viedä saman verran aikaa, kun joku oikein työläs 3 op:n kurssi, mutta noin keskimäärin.
Opiskelu on yliopistossa muutenkin vaativampaa. Mitään ei ole pureskeltu valmiiksi, eikä vaikeita asioita voi vain sivuuttaa helpoimman kautta. Niiden syvällinen hahmottaminen vaatii usein paljon työtä ja aikaa. Tämä toisaalta kouluttaa aktiiviseen tiedonhakuun ja tiedon kriittiseen analysointiin, mitä pidän erittäin hyvänä. Mutta siis 1:1 en lähtisi arvioimaan eri oppilaitosten opintopisteitä.
Erinomainen pointti :)
Samaa on sanonut vastaavassa tilanteessa ollut ystäväni. Eli psykologien AMK-tutkintoa kannattavien pitäisi karsia vielä enemmän opintokokonaisuuksia, yksinkertaistaa niitä, mutta samaan aikaan kouluttaa aktiiviseen tiedonhakuun kriittisen analysoinnin ohella.
Onkohan tässä tullut tarpeeksi pointteja tähän ketjuun? Tai ketjun vakiotrollille riittävästi provoilusta saatuja kiksejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ok, otan osaa! Psykologian koulutuksen käytännönläheiset osat, kuten esim. asiakasrajapintaan liittyvä koulutus olisi yhtä laajaa ja vaativaa kuin ennenkin ts. menee helposti amk-pohjaisesti. Tutkimus yms. matemaattispohjaiset osat kuuluvat yliopistoon, jossa matematiikkaa oikeasti ymmärtävät pystyvät niitä hallitsemaan, eli olkoon sitten tutkija-asiantuntijapsykologin nimike vaikka psykologin (AMK) ja psykiatrin välistä.
Edelleen, matemaattiset osat ovat yhä tärkeä osa sitä itse psykologiaa samalla tavalla kuin muissakin tieteissä. Matematiikkaa oikeasti ymmärtävät? Eli johtuuko tämä allergia matikkaa kohtaa nyt siitä että se nähdään jonain superhyperälykkäiden juttuna joka pitää vaan luonnostaan ymmärtää syvällisesti, eikä samanlaisena tylsänä päntättävänä aineena kuin historia, englanti, kemia tai vaikkapa maantiede?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ok, otan osaa! Psykologian koulutuksen käytännönläheiset osat, kuten esim. asiakasrajapintaan liittyvä koulutus olisi yhtä laajaa ja vaativaa kuin ennenkin ts. menee helposti amk-pohjaisesti. Tutkimus yms. matemaattispohjaiset osat kuuluvat yliopistoon, jossa matematiikkaa oikeasti ymmärtävät pystyvät niitä hallitsemaan, eli olkoon sitten tutkija-asiantuntijapsykologin nimike vaikka psykologin (AMK) ja psykiatrin välistä.
Edelleen, matemaattiset osat ovat yhä tärkeä osa sitä itse psykologiaa samalla tavalla kuin muissakin tieteissä. Matematiikkaa oikeasti ymmärtävät? Eli johtuuko tämä allergia matikkaa kohtaa nyt siitä että se nähdään jonain superhyperälykkäiden juttuna joka pitää vaan luonnostaan ymmärtää syvällisesti, eikä samanlaisena tylsänä päntättävänä aineena kuin historia, englanti, kemia tai vaikkapa maantiede?
Ei ole, esim. ysärillä matikkavaatimukset olivat paaljon höllemmät, nyt ne on otettu sinne mukaan jonkinlaiseksi karsintahöyläksi. Kemia on muuten oikeasti suureksi osaksi pelkkää matematiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä, jos olet sairaanhoitaja, sinä voit kouluttaa ja kehittää itseäsi loputtomiin. Voit hankkia vaikka mitä lisätutkintoja, koulutuksia ja titteleitä ja mikä tärkeintä, syventää osaamistasi ihmisten hoitamisessa.
Voit oppia loputtomasti uusia asioita työryhmäsi psykologilta, psykiatreilta, sosiaalityöntekijöiltä, toimintaterapeuteilta sekä erityisesti eri työnohjauksista ja mentoreilta.
Sinusta voi tulla arvostettu tiimin jäsen, joka osaa tuoda oman tärkeän kortensa kekoon tärkeässä työssä.
Ja voit tosiaan kouluttautua psykoterapeutiksi, jos haluat esim perustaa yksityisvastaanoton.
Tässä nyt vain muutamia ajatuksia psyk sh:lta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Siellä on paljon turhaa, jota suurin osa psykologeista ei ikinä tarvitse, esim. juuri tilastomatiikka, jota on painotettu vasta viime aikoina.
Sinun mielestäsi psykologeilla pitäisi ilmeisesti olla vähintään matikan kandi suoritettuna, jotta ymmärtäisivät syvällisemmin niitä tilastollisia tapahtumia ja pääsykokeet sen mukaiset?
Luulenpa että jossain vaiheessa amk ja yliopisto yhdistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap:n maailmassa tarkoittaa ”käytännön psykologi” siis erotuksena niistä yliopistosta valmistuvista teoreettisista? :o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Siellä on paljon turhaa, jota suurin osa psykologeista ei ikinä tarvitse, esim. juuri tilastomatiikka, jota on painotettu vasta viime aikoina.
Sinun mielestäsi psykologeilla pitäisi ilmeisesti olla vähintään matikan kandi suoritettuna, jotta ymmärtäisivät syvällisemmin niitä tilastollisia tapahtumia ja pääsykokeet sen mukaiset?
Et edelleenkään ole perustellut, mitä sieltä sitten pitäisi lisäksi poistaa ja yhtenäistää AMK-opintoihin.
”Paljon turhaa” = tilastomatikka, jota erään yliopiston opinto-oppaan mukaan on huimat 8 opintopistettä, jos valitset laadullisen tutkimuksen sijaan määrällisen, niin 5 vielä päälle.
AMK-opinnot 210 opintopistettä, psykan opinnot ilman tilastotieteitä kliinistä psykologiaa korostavassa yliopistossa ilman tilastotieteitä 317-322 opintopistettä. Mistä vähennetään seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä mun kysymys ei ihan suoraan ole ap:n kaltainen, mutta liippaa kuitenkin sen verran läheltä, joten laitan sen tähän samaan.
Eli olisikohan mahdollista suorittaa psykologin tms. vastaavanlainen tutkinto kirjekurssilla? Tähän voisi toki sisältyä sellaista rupattelua, kahvittelua ja jutustelua tuttavien ja tutun tuttujen kanssa. Eli kuunneltaisiin heidän ongelmiaan ja tarjottaisiin sitten erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Jos näitä siis vaan tulisi mieleen. Tämä voisi olla sellaisen 50 tai 80 opintopistettä. Tilastomatematiikat ym. huuhaat voisi jättää tästä tutkinnosta pois. Enemmän toimintaa ja keskustelua ihmisten kanssa!
Meillä on tällä hetkellä huutava pula mielenterveyden ammattilaisista, joten tämänlaiselle koulutukselle olisi nyt varmasti tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Ja palkkataso ja arvostus sama kuin yliopistotutkinnoilla. Oikeastaan vielä korkeampi, koska kyseessähän on se "käytäntö".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Siellä on paljon turhaa, jota suurin osa psykologeista ei ikinä tarvitse, esim. juuri tilastomatiikka, jota on painotettu vasta viime aikoina.
Sinun mielestäsi psykologeilla pitäisi ilmeisesti olla vähintään matikan kandi suoritettuna, jotta ymmärtäisivät syvällisemmin niitä tilastollisia tapahtumia ja pääsykokeet sen mukaiset?
Et edelleenkään ole perustellut, mitä sieltä sitten pitäisi lisäksi poistaa ja yhtenäistää AMK-opintoihin.
”Paljon turhaa” = tilastomatikka, jota erään yliopiston opinto-oppaan mukaan on huimat 8 opintopistettä, jos valitset laadullisen tutkimuksen sijaan määrällisen, niin 5 vielä päälle.
AMK-opinnot 210 opintopistettä, psykan opinnot ilman tilastotieteitä kliinistä psykologiaa korostavassa yliopistossa ilman tilastotieteitä 317-322 opintopistettä. Mistä vähennetään seuraavaksi?
En jaksa vängätä sinun kanssasi, kun et näköjään tiedä psykasta mitään, pelkkään kandiin kuuluu pakoliisina 20 op... Joka tapauksessa, näin laajoja kokonaisuuksia ei ennen vaadittu, eikä niitä edelleenkään tarvita suurimmassa osassa psykologien ammateista. Ennen kaikkea pääsykokeet ovat kohta matikan suhteen kuin insinöörialoilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Siellä on paljon turhaa, jota suurin osa psykologeista ei ikinä tarvitse, esim. juuri tilastomatiikka, jota on painotettu vasta viime aikoina.
Sinun mielestäsi psykologeilla pitäisi ilmeisesti olla vähintään matikan kandi suoritettuna, jotta ymmärtäisivät syvällisemmin niitä tilastollisia tapahtumia ja pääsykokeet sen mukaiset?
Viime vuonna yliopistoihin päässeet 250 uutta psykologianopiskelijaa ovat matematiikassa varmasti aika hyviä, kun saivat opiskelupaikan 14500 hakijan jäädessä rannalle. Voi tietysti olla niinkin, että pääsykokeiden matematiikalla ei varsinaisesti mitatakaan matemaattisia kykyjä, vaan motivaatiota.
Minä halusin lukioaikoinani kauan sitten lukemaan psykologiaa, mutta juuri matematiikka sai minut hakeutumaan muualle, vaikka lukion psykankokeiden keskiarvoni oli pyöreä kymmenen. Lukion psykologia on hauskaa ja helppoa ihmismielen ihmettelemistä, ja valintakokeissa olisi tarkastajillakin ihmettelemistä, kun eroja ei saataisi erinomaiseen hakijalaumaan millään. Eroja syntyy, kun:
"Tehtävät edellyttävät valintakoevaatimuksena olevan ennakkomateriaalin ja kokeessa jaettavan aineiston ymmärtämistä ja soveltamiskykyä, tieteellisen ajattelutavan ja menetelmien ymmärtämistä, aineistojen tulkintaa sekä päättely- ja oivalluskykyä siinä laajuudessa kuin asiat on esitetty valintakokeen ennakkomateriaalissa ja/tai kokeessa jaettavassa aineistossa. Valintakokeessa voi olla myös laskemista vaativia tehtäviä."
Yllä olevan perusteella olisi kiva kuulla, mitä sinä jättäisin AMK-psykologin valintakokeista ja opinnoista pois. Kerropa. Ja jos ensimmäisenä päähäsi pompahtaa matematiikka, mieti, millaista ajattelua matematiikan ymmärtämiseen vaaditaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun kysymys ei ihan suoraan ole ap:n kaltainen, mutta liippaa kuitenkin sen verran läheltä, joten laitan sen tähän samaan.
Eli olisikohan mahdollista suorittaa psykologin tms. vastaavanlainen tutkinto kirjekurssilla? Tähän voisi toki sisältyä sellaista rupattelua, kahvittelua ja jutustelua tuttavien ja tutun tuttujen kanssa. Eli kuunneltaisiin heidän ongelmiaan ja tarjottaisiin sitten erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Jos näitä siis vaan tulisi mieleen. Tämä voisi olla sellaisen 50 tai 80 opintopistettä. Tilastomatematiikat ym. huuhaat voisi jättää tästä tutkinnosta pois. Enemmän toimintaa ja keskustelua ihmisten kanssa!
Meillä on tällä hetkellä huutava pula mielenterveyden ammattilaisista, joten tämänlaiselle koulutukselle olisi nyt varmasti tarvetta.
Toivottavasti ei. Ammattilaiseksi en kutsuisi ketään, joka on käynyt noin vuoden opintopisteiden kirjekurssin. Mihin ajattelisit, että sinut palkattaisiin? Kuka hakeutuisi sinun juoksesi rupattelemaan ja maksaisi siitä, kun voisi mennä oikeaan psykoterapiaan tai muun asianmukaisesti koulutetun ammattilaisen luo?
Voithan mennä jonnekin vapaaehtoiseksi, jos ihmisten kanssa haluat jutella. Tosin tässä miettiessäni ehkä jotakin enkeliterapeutteja, kristallihoitajia ja mentaalivalmentajia saisi vähäisellä koulutuisella ja opintopistemäärällä. Tai ehkä lyhytterapiakoulutus, mutta useissa niissäkin on vaatimuksena työkokemus joko sosiaali-, kasvatus- tai terveysalalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, jotka haluaisivat psykologien, lääkärien, arkkitehtien yms. koulutuksen ammattikorkeakouluun: pysyisivätkö pääsykokeet ja itse koulutus yhtä laajoina ja vaativina kuin nykyisin?
Rakennusarkkitehtejä koulutetaan AMK:ssa, psykologeja voisi myös valmistua AMK:sta, mutta lääkärien täytyy hallita luonnotieteitä ja matematiikkaa syvällisesti, joten he kuuluvat yliopistoon.
En kysynyt mitään sellaista, johon sinä nyt vastasit.
Kyllä vastasin et vain ymmärtänyt.
Voi että, en tosiaan ymmärtänyt. Väännä rautalangasta, ole kiltti.
Ei tähän sitten tullut sitä pyydettyä rautalangasta vääntämistä,
Pidän siis sen käsityksen, joka minulla on ollut siitä lähtien, kun ammattikorkeat keksittiin: eräitä yliopistotutkintoja haluttaisiin ammattikorkeakouluun sen vuoksi, että siellä pääsykokeet eivät olisi niin vaikeat, opiskeluvuosia olisi vähemmän ja ennen kaikkea opiskeleminen olisi helpompaa. En kerta kaikkiaan näe toiveille mitään muuta syytä.
Kappas vaan et todellakaan ymmärtänyt. Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä. Samasta syystä psykologilta ei vaadita lääkärintutkintoa (toisin kuin psykiatreilta), vaikka se olisi monissa tapauksissa hyödyllinen. Psykologin tutkinnosta/ pääsyvaatimuksista voidaan sen sijaan hyvinkin irroittaa esim. vaativat matematiikat, niitä eivät ihmisrajapinnassa olevat juurikaan tarvitse. Samalla loppuisi psykologipula.
Sinun mielestäsi siis pääsykokeet tosiaan ovat liian vaikeat, opiskelu kestää liian pitkään ja aineisto on liian vaikeaa.
Jos halutaan lisää psykologeja ja muita yliopistotutkinnon suorittaneita, helpoin tapa on antaa tarpeellinen määrä opiskelupaikkoja paremmuusjärjestyksessä niille, jotka ovat pääsykokeissa jääneet nipin napin ulos. Viime vuonna pelkästään Helsingin yliopiston kandiohjelmaan haki 3241 henkilöä, joista 50 sai paikan. Jos resursseja piisaa, voidaan ottaa sisään vaikka toiset viisikymmentä, eikä opiskelijoiden laatu kärsi yhtään. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä luomaan AMK-pohjaista kakkosluokan koulutusohjelmaa niille, joiden eväät eivät riitä yliopistoon pääsemiseen.
"Ammattikorkeat tulivat sen takia että on turha ylikouluttaa ihmisiä."
Ammattikorkeat keksittiin monipuolistamaan opistotason koulutusta, ei tuottamaan helpotettua opinahjoa niille, jotka eivät pääse yliopistoon.
Siellä on paljon turhaa, jota suurin osa psykologeista ei ikinä tarvitse, esim. juuri tilastomatiikka, jota on painotettu vasta viime aikoina.
Sinun mielestäsi psykologeilla pitäisi ilmeisesti olla vähintään matikan kandi suoritettuna, jotta ymmärtäisivät syvällisemmin niitä tilastollisia tapahtumia ja pääsykokeet sen mukaiset?
Et edelleenkään ole perustellut, mitä sieltä sitten pitäisi lisäksi poistaa ja yhtenäistää AMK-opintoihin.
”Paljon turhaa” = tilastomatikka, jota erään yliopiston opinto-oppaan mukaan on huimat 8 opintopistettä, jos valitset laadullisen tutkimuksen sijaan määrällisen, niin 5 vielä päälle.
AMK-opinnot 210 opintopistettä, psykan opinnot ilman tilastotieteitä kliinistä psykologiaa korostavassa yliopistossa ilman tilastotieteitä 317-322 opintopistettä. Mistä vähennetään seuraavaksi?
En jaksa vängätä sinun kanssasi, kun et näköjään tiedä psykasta mitään, pelkkään kandiin kuuluu pakoliisina 20 op... Joka tapauksessa, näin laajoja kokonaisuuksia ei ennen vaadittu, eikä niitä edelleenkään tarvita suurimmassa osassa psykologien ammateista. Ennen kaikkea pääsykokeet ovat kohta matikan suhteen kuin insinöörialoilla...
Olen koulutukseltani psykologi, joten väittäisin tietäväni. Katsohan useamman eri yliopiston opintosuunnitelmia. Minun aikanani kävin muistaakseni 18 opintopistettä tilastotieteitä, sisältäen kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamisen.
Alue: Aihe vapaa
Ok, otan osaa! Psykologian koulutuksen käytännönläheiset osat, kuten esim. asiakasrajapintaan liittyvä koulutus olisi yhtä laajaa ja vaativaa kuin ennenkin ts. menee helposti amk-pohjaisesti. Tutkimus yms. matemaattispohjaiset osat kuuluvat yliopistoon, jossa matematiikkaa oikeasti ymmärtävät pystyvät niitä hallitsemaan, eli olkoon sitten tutkija-asiantuntijapsykologin nimike vaikka psykologin (AMK) ja psykiatrin välistä.