Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK

Kaffepulla kirjoitti:

Helsingin yliopistolla psykologien koulutus on käytännössä hyvin teoreettista ja tutkimuspainotteista. Sinne on kaikkein vaikein päästä.

Sinne on vaikeinta päästä siksi, että se on Helsingissä. Koulutuksen sisältöön sisäänpääsyvaikeus ei liity.

Paremmat kliiniset opit saa Jyväskylästä ja Joensuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyt ap sh pohjalta hakeutumaan jatko-opintoihin psykoterapeutiksi tai lyhytterapeutiksi 😊

Itseasiassa en. :( Psykoterapeuttiopintoihin Sh koulutus ei riitä vaan ensin olisi tehtävä alle vuoden kestävät psykoterapiaan valmentavat opinnot ja sen päälle vasta psykoterapeuttiopinnot. Kaikki maksaa, työnantaja korkeintaan pienen osan kustantaa. Lyhytterapeuttikoulutukseen varmaan pääsisin heittämällä mutta siihen en haluaisi enkä suosittele muillekaan, sillä siitä ei saa valviran eikä kelan pätevyyttä.

AP

Sinun tarvitsee tehdä 2 vuotta mielenterveystyötä ja psykologian perusopinnot (30 op) avoimessa. Avoimen opinnot maksavat varmaan muutaman satasen, psykoterapeuttikoulutus tietysti ihan hvetisti.

Sanoisin myös, että ajatus teorian ja käytännön erottamisesta ei ole mahdollinen. Ei sitä käytännön hoitotyötä ole mahdollista ottaa haltuun ilman teoreettista ymmärtämistä ihmisestä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena. Mitä siellä AMK:ssa oikein sitten opiskeltaisiin? Psykoterapiaa ilmeisesti, sitähän se käytännön hoitotyöt on? Siihen on jo se oma koulutus ja on katsottu, että jotta voi toimia terapeuttina, tulee olla hyvä pohjakoulutus psyko/sosio/somatiikasta ja tarpeeksi työkokemusta mielenterveystyöstä. Eri keskustelu sitten on, pitäisikö psykoterapeuttikoulutusta jotenkin perustavalla tavalla muuttaa.

No sitten sinne Jyväskylään tai Joensuuhun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös sairaanhoitajan ja toimintaterapeutin opinnoissa on psykologiaa. Ehkä fysioterapeutinkin?

Olen siis itse hiljattain valmistunut sh, mietin aikanaan sen ja sosionomin tutkinnon väliltä. Oli pettymys opiskelussa huomata miten vähän psykologiaa oli SH opinnoissa. Ei esim mitään lukion psykan kursseihin verrattavaa.

Ap

Ehkä psykiatria on lähempänä sairaanhoitajan ammattialaa kuin psykologia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentoijille! Ihan hyvää pohdintaa ja ymmärrän kyllä sen, ettei sairaanhoitajan ja psykologin työ voi mennä yksi yhteen. Pointtini oli, että jos psykan tutkijan/akateemiselle uralle voisi olla yliopistotason tutkinto ja jos käytännön työhön olisi parempi AMK tason tutkinto. Ainakin ne psykologit, joiden kanssa olen jutellut, kertoneet että etenkin Helsingin yliopistolta ovat saaneet vain hyvin vähän käytännön eväitä oikeaan asiakastyöhön kun opiskelu on ollut niin teoreettista.

Ap

Kävin vilkuilemassa muutaman yliopiston sivuilta mitä eri yliopistojen psykologian opinnot sisältää. Ei noissa missään ole ainakaan nopealla vilkaisulla mitenkään erityisen vähän itse psykologiaa. Psykologiaan tieteenä kuuluu vahvasti tilastotiede ja tutkimukseen liittyvät asiat, ilman niitä se olisi pelkkää pseudotiedettä ja näpertelyä. Vaikka opetus siirrettäisiin ammattikorkean puolelle tai siitä tehtäisiin AMK-versio, tilastolliset ja tutkimukselliset asiat pitäisi silti säilyttää osana tuota koulutusta. Eli ratkaisuna olisi ainoastaan lisätä asiakastyöhön valmistavaa koulutusta tuossa ns. AMK-versiossa, jolloin saataisiin vaan aikaan yksi pitkä ja turha koulutusala.

Vierailija kirjoitti:

Muilla aineilla seulotaan älykkäimmät jatkoon, pelkästään mukavuus, hyvät sosiaaliset taidot ja empaattisuus ei riitä. Hyvä niin.

Ei auta, olen ollut psykologilla ja nainen oli kamala. Ei mitenkään ihmisläheinen ja tunneälykäs ihminen, jotenkin päässyt kouluista kyllä läpi hommaansa.

Itseäni kiinnostaa ihmismieli mutta psykologin ammatti voi olla aika karu. Näkee psyykelääkkeiden haitat konkreettisesti, joutuu kuuntelemaan ihmisten vaikeimpia kokemuksia ja näkee varmasti todella surullisia ihmiskohtaloita. Ajatuksena kiva mutta todellisuus hieman erilainen. Toki työstä varmasti saa myös merkitystä mutta kyllä se ottaa myös paljon. 

Psykologia ja psykiatria on niin turhia huuhatieteitä. En usko että siellä opetetaan mitään mitä ei maalaisjärjellä empiirisesti oppisi. Itse en tuhlasi sekuntiakaan enää moiseen tylsyyteen että puhuisin ongelmistani ammattilaiselle. Ajan tuhlausta!

Kaikki alan lääkkeetkin on ihan paskoja hurjine sivuvaikutuksineen.

Tai miksi ammattikoulusta ei valmistu lääkäreitä?

Vierailija kirjoitti:

Psykologia ja psykiatria on niin turhia huuhatieteitä. En usko että siellä opetetaan mitään mitä ei maalaisjärjellä empiirisesti oppisi. Itse en tuhlasi sekuntiakaan enää moiseen tylsyyteen että puhuisin ongelmistani ammattilaiselle. Ajan tuhlausta!

Kaikki alan lääkkeetkin on ihan paskoja hurjine sivuvaikutuksineen.

Psykiatria luottaa liikaa siihen, että kaikki peräytyisi aivoihin. Luotan kuitenkin siihen, että systeemi tulee muuttumaan parissa kymmenessä vuodessa.

Psykologilla tosiaankin täytyy olla laajat tiedot teoriasta ja valmiudet soveltaa niitä tietoja käytännössä. Psykologin työn keskeinen osa-alue on tilastojen hallinta. En näe, että on mitään järkeä erottaa AMK psykologin oppisuunta omaksi kokonaisuudekseen. Mitä sisältöjä tämä koulutus pitäisi sisällään? Et voi toimia psykologin ammatissa ilman riittävää teoreettista ymmärtämystä ja eri tutkimusmenetelmien hallintaa ja näitä asioita opetetaan yliopistossa. Ihmisten kohtaamisen käytännön opettelu on psykologin omalla vastuulla, sitä ei yliopistossa opeteta. Tutkintoja kehitetään koko aika ja voisikin olla paikallaan, että psykologian opintoihin lisättäisiin käytännön hoitotyön opettelua. Mutta jos kiukuttaa, että ei pääse yliopistoon sisään niin sen takia ei tarvitse koko psykologian oppialaa muuttaa. Pitää vain yrittää tarpeeksi monta kertaa ja jos ei pääse sisään niin pitää todeta, että okei minulla ei nyt rahkeet riitä tähän. Jos aina jää pääsykokeissa yli 5 pisteen päähän sisäänpääsystä (jos on useamman kerran jo hakenut) niin silloin kyse ei ole huonosta tuurista vaan siitä, että valmiudet pärjätä kyseisissä opinnoissa ei vaan ole riittävän hyvät ja tuskin tulevat koskaan olemaan. Kommenttini on hiukan raaka, mutta näin se vain on.

Yliopistojen tarkoitus ei ole pelkästään tarjota ammattiin johtavaa tutkintoa vaan tehdä ja viedä eteenpäin tieteellistä tutkimusta. Tässä on suurin ero yliopistotutkintojen ja amk-tutkintojen ja opintosisältöjen välillä.

Ap:han on nimenomana sen "psykologi AMK"-koulutusohjelman suorittanut. Sairaanhoitaja, jonka pakeille voi mennä juttelemaan arjen murheista.

Kun ongelma on vähänkin vaikeampi, tarvitaan psykologia, jolla on paljon enemmän tietämystä alasta.

Nykyään on tehty melkein mahdottomaksi päästä opiskelemaan psykologiaa, jos on jo 1 korkeakoulututkinto, ja ei ole huippuhyvät paperit. Viime vuonnakin otettiin 90% yo-papereilla, jihuu.

Psykologeja tarvittaisiin paljon enemmän, ja varsinkin psykoterapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Muilla aineilla seulotaan älykkäimmät jatkoon, pelkästään mukavuus, hyvät sosiaaliset taidot ja empaattisuus ei riitä. Hyvä niin.

Harvoin se puhtaasti älykkyydestä kiinni on. Toinen vaan jaksaa päntätä enemmän kuin toinen.

Mitä korkeammalle tasolle olen opiskellut, sitä selkeämmin olen alkanut ymmärtää että koulutuksella saatu viisaus on vain kirjaviisautta. Jokainen on voinut tämän asian huomata kun on käynyt asiattomalla lääkärillä. Koulutus ei takaa sitä, että osaat toimia ihmisten kanssa. Voit tietää teoriaa mutta käytännössä asiat menee usein hyvin toisin.

Miksi kaiken pitää olla teoria vs. käytäntö?

Ainakin meillä oli etenkin maisterivaiheessa paljon molempia. Ensin opiskeltiin taustaa, teoriaa ja sitten tehtiin harjoituksia joko toistemme tai koulutuspotilaiden kanssa. Esimerkiksi tutkimuksien ja keskusteluhoitojen kannalta on oleellista olla riittävästi tietoa kehityshistorian merkityksestä sekä psykopatologian että normaalikehityksen kannalta, tietoa erilaisista mielenterveydenhäiriöistä, niiden arvioinnista, erilaisista hoidoista sekä vaikkapa muutosprosessista. Tätä listaa voisi jatkaa monella asialla.

Koitan sanoa, että psykologi on mielen asiantuntija, jolloin opintojen pitää heijastaa tätä vaatimusta. AMK-tutkintoon ei mahdu riittävästi opintoja tähän kaikkeen.

Voit kuitenkin aina hakea lukemaan psykologiaa, tai sitten tosiaan olla pari vuotta töissä, opiskella psykoterapiaan valmistavat opinnot ja hakea psykoterapiakoulutukseen. Tosin psykologin tutkinnossa toki on se etu, että valmistavia opintoja ei tarvitse käydä. Itse olen tällä hetkellä psykoterapeuttikoulutuksessa, joka on kyllä jokaisen euron arvoinen :)

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä korkeammalle tasolle olen opiskellut, sitä selkeämmin olen alkanut ymmärtää että koulutuksella saatu viisaus on vain kirjaviisautta. Jokainen on voinut tämän asian huomata kun on käynyt asiattomalla lääkärillä. Koulutus ei takaa sitä, että osaat toimia ihmisten kanssa. Voit tietää teoriaa mutta käytännössä asiat menee usein hyvin toisin.

Ai että kun olisi kiva päästä sellaiselle AMK-aivokirurgille, joka ei olisi turhaan päntännyt esimerkiksi ihmisen anatomiaa tai muuta kirjaviisautta. Pääasia, että osaisi käyttää sahaa ja tietäisi miten toimia ihmisten kanssa!

Jotenkin ihmeellistä tuo "kirjaviisauden" ja teorian merkityksen vähättely. Kysehän on pelkästään tiedosta, joka liittyy opiskeltavaan alaan. Tietoa voidaan jakaa erilaisia määriä: vaikka vain pintaraapaisu lyhyellä kurssilla tai sitten voidaan mennä asiassa hyvinkin syvälle, kuten yliopistoissa tohtorin tutkintoon saakka tai vielä senkin yli.

Käsiteltävä aihe voidaan myös rajata isommaksi tai pienemmäksi, esimerkkeinä vaikka lääkärin ja lähihoitajan opinnot. Kummassakin käsitellään pääpiirteissään samoja asioita eli ihmisen terveyttä, sairauksia ja niiden hoitoa. Lääkärin tutkinto on kuitenkin moninkertaisesti laajempi kuin lähihoitajan tutkinto. Kyse ei nimittäin ole siitä, että yhdessä vuodessa käsiteltäisiin oppilaitoksesta riippumatta sama määrä saman vaativuustason asioita, vaan esimerkiksi juuri lääkiksessä heitetään heti ensimmäisenä vuonna ns. syvään päähän ja opintojen kanssa saa kympin oppilaskin tehdä töitä. Lähihoitajakoulutuksen opiskeltava tietomäärä ei vastaa kahta vuotta lääketieteellisessä, ehkä pikemminkin kahta kurssia.

On ammatteja, jotka ovat niin vaativia ja vastuullisia, että oletamme niiden harjoittajilla olevan suuri tietomäärä kyseisestä asiasta. Emme halua mennä kirjekurssikirurgille tai toivo, että meitä edustaisi oikeudessa "asianajaja", joka olisi opiskellut kansanopistossa vuoden oikeustiedettä. Sen sijaan voimme varsin hyvin maalauttaa talomme maalarilla, joka ei ole tutkinut viittä vuotta pintakäsittelyaineiden kemiaa laboratoriossa. Koulutus ja tietomäärä vaativuuden mukaan.