Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla voisi kysyä, miksei AMK:ssa voisi opiskella lääkäriksi tai vaikka arkkitehdiksi. Ei voi, koska kumpikin työ vaatii pitkän ja melko vaativan koulutuksen, joka suoritetaan yliopistossa tai korkeakoulussa. Sellainen työ ei tietenkään kaikkia kiinnosta, eikä ihan jokaisella olisi edes opiskeluun saati itse työn tekemiseen valmiuksia. Siksi opiskelijat karsitaan tiukan valintakoemenettelyn avulla.

Lähes jokaiselle alalle on eri tyyppisiä ja pituisia koulutusohjelmia valmistamaan vähän erilaisiin työntehtäviin, on esimerkiksi AMK-tutkintoja ja eri tasoisia ammatillisia tutkintoja. Sote-alalle valmistuu esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia, rakennusalalle esimerkiksi rakennusmestareita tai talonrakentajia. Kaikkia tarvitaan. 

Jos esimerkiksi arkkitehdin koulutusohjelma siirrettäisiin AMK puolelle niin miksi sen pitäisi samalla muuttua vähemmän vaativaksi? Sehän voisi sisällöltään pysyä täsmälleen samanlaisena.

Eikä rakennusarkkitehteja sitten enää valmistu?

Onhan insinöörit ja diplomi-insinööritkin yhä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.

Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Jos oletetaan (tai; kun tiedetään), että koulutus korreloisi edes jollain tavoin älykkyyden kanssa, niin kyllä sillä on väliä, millainen koulutus esimerkiksi psykologilla on. On parempi, että mielenterveyden asiantuntija on keskimäärin joko älykkäämpi tai yhtä älykäs kuin potilas. Jos asiantuntija on merkittävästi tyhmempi, tällä ei ole valmiuksia ymmärtää potilaan ajatuskulkuja eikä olla millään tavoin avuksi. 

Murheet voivat sinänsä olla samoja yleisinhimillisiä ongelmia niin korkeasti kuin vähemmänkin koulutetulla, mutta niiden käsittely ja prosessoinnin tarpeet ja tavat voivat poiketa ryhmien välillä paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.

Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?

Et kyllä tiedä psykologiasta etkä tilastoista hölkäsenpöläystä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Juu ja psykologit voisivat hoitaa keskiasteen koulutaustan omaavat ja psykiatrit sitten korkeakoulutaustaiset, pääsevät samalle aaltopituudelle helpommin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Jos oletetaan (tai; kun tiedetään), että koulutus korreloisi edes jollain tavoin älykkyyden kanssa, niin kyllä sillä on väliä, millainen koulutus esimerkiksi psykologilla on. On parempi, että mielenterveyden asiantuntija on keskimäärin joko älykkäämpi tai yhtä älykäs kuin potilas. Jos asiantuntija on merkittävästi tyhmempi, tällä ei ole valmiuksia ymmärtää potilaan ajatuskulkuja eikä olla millään tavoin avuksi. 

Murheet voivat sinänsä olla samoja yleisinhimillisiä ongelmia niin korkeasti kuin vähemmänkin koulutetulla, mutta niiden käsittely ja prosessoinnin tarpeet ja tavat voivat poiketa ryhmien välillä paljonkin.

Koulutus ei korreloi älykkyyden kanssa yksilötasolla. Vain isommalla otannalla voidaan sanoa koulutetumpien keskimäärin olevan älykkäämpiä. Yksilötasolla koulutettu voi olla tyhmä. Pelkkä koulutus ei kerro yksilön älykkyydestä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.

Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?

Joo, ei niistä tilastoista yleensä mitään lasketa. Vähän sama, kuin tässä kyseenalaistaisin että mihin rakennusarkkitehdit tarvitsevat jotain lujuuslaskelmia, kun eihän ne rakennukset matematiikalla pystyssä pysy ja Kalevi-enovainaakin rakensi omin käsin talon, joka oli paljon kestävämpi, kuin mitkään arkkitehtien suunnittelemat. Kun asioista ei tiedä mitään, voi olla hyvä pitää suunsa hetken aikaa kiinni ja perehtyä asiaan edes auttavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Jos oletetaan (tai; kun tiedetään), että koulutus korreloisi edes jollain tavoin älykkyyden kanssa, niin kyllä sillä on väliä, millainen koulutus esimerkiksi psykologilla on. On parempi, että mielenterveyden asiantuntija on keskimäärin joko älykkäämpi tai yhtä älykäs kuin potilas. Jos asiantuntija on merkittävästi tyhmempi, tällä ei ole valmiuksia ymmärtää potilaan ajatuskulkuja eikä olla millään tavoin avuksi. 

Murheet voivat sinänsä olla samoja yleisinhimillisiä ongelmia niin korkeasti kuin vähemmänkin koulutetulla, mutta niiden käsittely ja prosessoinnin tarpeet ja tavat voivat poiketa ryhmien välillä paljonkin.

Koulutus ei korreloi älykkyyden kanssa yksilötasolla. Vain isommalla otannalla voidaan sanoa koulutetumpien keskimäärin olevan älykkäämpiä. Yksilötasolla koulutettu voi olla tyhmä. Pelkkä koulutus ei kerro yksilön älykkyydestä yhtään mitään.

Kyllä muuten korreloi yksilötasollakin, tyhmä ei taatusti pääse läpi vähänkään korkeampaa matemaattista osaamista vaativasta tutkinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työssä tarvitaan pohjaksi tilastotieteen ymmärtämistä ja psykologiset testimenetelmät perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Ei voi toimia psykologina, jos ei kykene ymmärtämään mihin työssä käytetyt menetelmät perustuvat. Pelkkä empatia ja sosiaaliset taidot eivät riitä. Psykologin työssä tarvitaan paljon matemaattisloogista päättelyä ja siksi sitä ei voi opiskella kuka tahansa missä tahansa opistossa. Minusta vaikuttaa siltä, että et ihan ymmärrä ja tiedä mitä psykologit oikeasti työssään tekevät. Toki se on ihan ymmärrettävää. Aika harva tietää ja psykologin työhön liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Huomautan myös, että psykologin työ on raskaampaa kuin moni käsittääkään. Se ei ole ihan sellaista mitä haavekuvissa ihmiset luulevat. Ei siis kannata murehtia, jos psykologian opinnot yliopistolla jäävät haaveeksi. Et menetä mitään. Ehkä säästyt burnoutilta ja kyynistymiseltä.

Mihin esimerkiksi koulupsykologi tai muu kliininen ihmisten kanssa tekemisissä oleva psykologi oikeasti tarvitsee korkeampaa matikkaa? Se on ymmärrettävää että yliopiston psykologian tutkija tarvitsee esim. tilastomenetelmiä/ simulointia, mitkä tosin usein lasketetaan matemaatikolla tms.

Miten esimerkiksi ysärillä opiskelleet psykologit pärjäävät töissään, silloihan matematiikan painoarvo oli tosi pieni?

Siitä olen samaa mieltä että ala voi olla hyvin raskas, varsinkin juuri kliininen psykologia. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella päivät pitkät masentuneiden ajatuksia kuolemasta tai skitsofreenikkojen sinnikkään vääristynyttä maailmankuvaa tmv.. 

Ei ne psykologian tilastotieteen opinnot edes ole mitään ihan hirveän korkeaa matematiikkaa ainakaan sen perusteella mitä netissä sanotaan noista opintoihin kuuluvista kursseista. Ne käydään että ymmärretään tilastollisia termejä, tilastotieteen peruslaskuja ja mitä ne saadut tulokset sitten edes tarkoittaa. Vaikeaa laittaa se tilastotieteilijä laskemaan mitään jos et osaa edes selittää mitä niistä tilastoistasi pitäisi laskea tai olet merkinnyt tulokset miten sattuu.

Edelleenkin mitä jonkun koulupsykologin pitäisi laskea tilastoista?

Joo, ei niistä tilastoista yleensä mitään lasketa. Vähän sama, kuin tässä kyseenalaistaisin että mihin rakennusarkkitehdit tarvitsevat jotain lujuuslaskelmia, kun eihän ne rakennukset matematiikalla pystyssä pysy ja Kalevi-enovainaakin rakensi omin käsin talon, joka oli paljon kestävämpi, kuin mitkään arkkitehtien suunnittelemat. Kun asioista ei tiedä mitään, voi olla hyvä pitää suunsa hetken aikaa kiinni ja perehtyä asiaan edes auttavasti. 

Äärimmäisen typerä esimerkki, siinäkin mielessä että arkkarit eivät niitä lujuuslaskelmia tee...

Kyllä psykologin täytyy olla tarpeeksi älykäs ja ymmärtää esim. tilastollisia syy-seuraussuhteita. Ja olla laajasti sivistynyt omalta alaltaan! Hyvä, että seula on tiukka.

Tuttavani on kouluttautunut seksuaaliterapeutiksi lähäripohjalta, ja esim. itse en voisi kuvitellakaan meneväni hänelle terapiaan, koska vaikka on tosi herttainen ja empaattinen, on myös mielestäni melko yksinkertainen. Haluaisin ehdottomasti, että terapeuttini on minua älykkäämpi tai vähintäänkin yhtä älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Jos oletetaan (tai; kun tiedetään), että koulutus korreloisi edes jollain tavoin älykkyyden kanssa, niin kyllä sillä on väliä, millainen koulutus esimerkiksi psykologilla on. On parempi, että mielenterveyden asiantuntija on keskimäärin joko älykkäämpi tai yhtä älykäs kuin potilas. Jos asiantuntija on merkittävästi tyhmempi, tällä ei ole valmiuksia ymmärtää potilaan ajatuskulkuja eikä olla millään tavoin avuksi. 

Murheet voivat sinänsä olla samoja yleisinhimillisiä ongelmia niin korkeasti kuin vähemmänkin koulutetulla, mutta niiden käsittely ja prosessoinnin tarpeet ja tavat voivat poiketa ryhmien välillä paljonkin.

Koulutus ei korreloi älykkyyden kanssa yksilötasolla. Vain isommalla otannalla voidaan sanoa koulutetumpien keskimäärin olevan älykkäämpiä. Yksilötasolla koulutettu voi olla tyhmä. Pelkkä koulutus ei kerro yksilön älykkyydestä yhtään mitään.

Sivuutat tässä nyt täysin sen faktan, että korkeampi koulutus nimenomaan merkitsee suurempaa todennäköisyyttä korkeampaan älykkyysosamäärään. Ilmiöitä tutkitaan nimenomaan väestöryhmissä. Mitä arvoa sellaisella tutkimuksella olisi, jossa vertailtaisiin kahta satunnaista kaduntallaajaa ja pyrittäisiin siten luomaan jotain teoriaa?

Tietysti yksilötasolla on poikkeuksia, eihän sitä kukaan ole kyseenalaistanut. Kuitenkin voidaan sanoa, että korkeammin kouluttautuneet ovat ryhmänä keskimäärin älykkäämpiä kuin vähemmän kouluttautuneet. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Osa tk-psykologeista voisi hyvin olla amk:n käyneitä niin olisi sama epäakateeminen tausta asiakkaiden kanssa. Pääsee helpommin samalle aallonpituudelle ja ymmärtää matalasti koulutetun ihmistyypin huolia ja murheita.

Miten matalasti koulutetulla olis eri murheet kuin korkeasti koulutetulla?

Jos oletetaan (tai; kun tiedetään), että koulutus korreloisi edes jollain tavoin älykkyyden kanssa, niin kyllä sillä on väliä, millainen koulutus esimerkiksi psykologilla on. On parempi, että mielenterveyden asiantuntija on keskimäärin joko älykkäämpi tai yhtä älykäs kuin potilas. Jos asiantuntija on merkittävästi tyhmempi, tällä ei ole valmiuksia ymmärtää potilaan ajatuskulkuja eikä olla millään tavoin avuksi. 

Murheet voivat sinänsä olla samoja yleisinhimillisiä ongelmia niin korkeasti kuin vähemmänkin koulutetulla, mutta niiden käsittely ja prosessoinnin tarpeet ja tavat voivat poiketa ryhmien välillä paljonkin.

Koulutus ei korreloi älykkyyden kanssa yksilötasolla. Vain isommalla otannalla voidaan sanoa koulutetumpien keskimäärin olevan älykkäämpiä. Yksilötasolla koulutettu voi olla tyhmä. Pelkkä koulutus ei kerro yksilön älykkyydestä yhtään mitään.

Ai ei kerro _yhtään_ mitään...? Mietipä uudestaan nyt, ihan oikeasti. Ihan kuka tahansa tampio ei pääse vähänkään kilpaillummille aloille yliopistoon, kyllä siinä yksinkertaisemmat karsiutuvat aika tehokkaasti. Tämähän taas ei tarkoita, ettäkö jokainen yliopistokoulutettu olisi jotenkin SUPERälykäs, mutta tietty taso kyllä täyttyy. Ja tottakai moni älykäs hakeutuu myös muualle kuin yliopistoon, eli tietenkin on myös älykkäitä amiksia yms. (Ennenkuin joku vetää herneen nenään...)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä psykologin täytyy olla tarpeeksi älykäs ja ymmärtää esim. tilastollisia syy-seuraussuhteita. Ja olla laajasti sivistynyt omalta alaltaan! Hyvä, että seula on tiukka.

Tuttavani on kouluttautunut seksuaaliterapeutiksi lähäripohjalta, ja esim. itse en voisi kuvitellakaan meneväni hänelle terapiaan, koska vaikka on tosi herttainen ja empaattinen, on myös mielestäni melko yksinkertainen. Haluaisin ehdottomasti, että terapeuttini on minua älykkäämpi tai vähintäänkin yhtä älykäs.

Tämän vuoksi valitsen aina psykiatrin psykologin sijaan, koska terapeutin täytyy olla älykäs!

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt samasta ongelmavyyhdistä keskustelemassa pitkiä rupeamia psykoterapeutin ja toisaalta psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Voin sanoa että ero ammattivalmiuksissa on kuin yöllä ja päivällä, psykologin eduksi. Sh on hieno ja tarpeellinen tutkinto, mutta käyttöaiheet ovat rajatut, kun on tosi kyseessä.

Siis hetkonen. Olet käynyt psykoterapeutin ja psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja tästä vedät johtopäätökset psykologien ammattitaidosta. Eikö sinun olisi pintänyt myös psykologilla voidaksesi verrata?

Psykoterapeutilla voi olla psykologin pohjakoulutus, mutta yhtä hyvin se voi olla se psykiatrinen (vaikka erikoistumissuuntaa ei enää ole) sairaanhoitaja. 

Pelottava ajatus, että tyhmienkin vaan pitäisi päästä esim. psykologeiksi tai lääkäreiksi, kun ne kerran tahtoo.

Kuule ap, jos olet niin tyhmä, että et sinne kouluun pääse, niin ei sinusta sitten siihen ole. Kuten sanottu, voit opiskella psykologiaan liittyviä asioita monilla eri aloilla, esim. erikoistumalla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Psykoterapeuttikoulutus tosiaan on pitkä ja kallis, mutta se on aivan yhtä pitkä ja kallis niillekin, jotka ovat jo hankkineet sen akateemisen pätevyyden - mikä sekään koulutus ei btw ole halpa eikä lyhyt: psykiatri esim. on opiskellut ensin kuusi vuotta lääkäriksi, sitten vähintään kuusi vuotta erikoislääkäriksi, ja sen jälkeen vielä joutuu opiskelemaan sen terapeuttitutkinnon. Jos tämä matka näyttää sinusta jo tuossa vaiheessa liian pitkältä, niin hyvästele homma mielessäsi saman tien. Ilmeisesti haluat vain istuskella ja höpötellä ihmisten kanssa, koska olet omasta mielestäsi hyvä keittiöpsykologi. Jatkat vaan sitä hommaa, semmoisiakin aina maailmassa tarvitaan...

Tai voihan ruveta toimittajaksi. Semmoisiksi ryhtyy ne, jotka tykkää päteä joka paikassa, ja olettavat aina tietävänsä kaiken paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Jokin aika sitten täällä vaadittiin erillistä koulutusohjelmaa psykiatreille (ei siis yleislääkärin opintoja pohjalle) ja nyt sitten kevyt versiota psykologeille. 

Selvästi mielenterveys kiinnostaa ja alan ammattilaisia tarvitaan. Toki aina voidaan pohtia, millaisia ammatteja tarvitaan ja miten näihin voidaan kouluttaa, mutta en kuitenkaan usko, että nämä "kevyt" versiot olisivat oikea ratkaisu yhtään mihinkään. 

Onhan täällä ehdoteltu yleislääkäreidenkin koulutukseen vaihtoehtoa, jossa voisi opiskella itse netistä ja kirjoista ja valmistua näyttötutkinnon avuin; töihin voisi mennä jo varhaisessa vaiheessa, kun olisi omaohjaaja valvomassa. Näitä kevytversioista haaveilevia yhdistää se, että he eivät millään pääse pääsykokeista läpi. Yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Pelottava ajatus, että tyhmienkin vaan pitäisi päästä esim. psykologeiksi tai lääkäreiksi, kun ne kerran tahtoo.

Kuule ap, jos olet niin tyhmä, että et sinne kouluun pääse, niin ei sinusta sitten siihen ole. Kuten sanottu, voit opiskella psykologiaan liittyviä asioita monilla eri aloilla, esim. erikoistumalla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Psykoterapeuttikoulutus tosiaan on pitkä ja kallis, mutta se on aivan yhtä pitkä ja kallis niillekin, jotka ovat jo hankkineet sen akateemisen pätevyyden - mikä sekään koulutus ei btw ole halpa eikä lyhyt: psykiatri esim. on opiskellut ensin kuusi vuotta lääkäriksi, sitten vähintään kuusi vuotta erikoislääkäriksi, ja sen jälkeen vielä joutuu opiskelemaan sen terapeuttitutkinnon. Jos tämä matka näyttää sinusta jo tuossa vaiheessa liian pitkältä, niin hyvästele homma mielessäsi saman tien. Ilmeisesti haluat vain istuskella ja höpötellä ihmisten kanssa, koska olet omasta mielestäsi hyvä keittiöpsykologi. Jatkat vaan sitä hommaa, semmoisiakin aina maailmassa tarvitaan...

Tai voihan ruveta toimittajaksi. Semmoisiksi ryhtyy ne, jotka tykkää päteä joka paikassa, ja olettavat aina tietävänsä kaiken paremmin.

Juuri näin psykoterapeutiksi kannattaa valita vain psykiatripohjainen henkilö, joka on siis aito lääkäri. Psykologi tms. hömppätutkintojen omaavat kannattaa kiertää kaukaa...