Miksi ei voi olla koulutusohjelmaa psykologi AMK
Mietin siis tuon psykologia-ketjun innoittama. Oon tänäkin vuonna lukenut sitä ketjua, vaikka en ole tänä vuonna hakemassa psykalle. Aiemmin olen hakenut useammankin kerran, tuloksetta. Psykologia oli koulussa lempiaineeni ja sain kiitettäviä arvosanoja. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua hakemisessa vaan aina jäi tilastotieteeseen ja varmaankin myös ihmeellisiin päättely/kompakysymyksiin.
Olen ymmärtänyt, että psykologian opinnot on tosi teoreettisia, tilastoa, psykologian teoriaa ja historiaa jne ja aika vähän käytännön asiakastyötä. En yhtään vähättele etteikö nuo olisi tärkeitä, etenkin jos tehdään tieteellistä tutkimusta. Mutta suurin osa psykologeista ei tee yliopistolla töitä vaan ihmisten parissa. Miksi ihmeessä ei voisi olla omaa erillistä psykologian koulutusohjelmaa AMK puolella, missä olisi vähemmän tilastoa, vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä ja vaikka 1/3-1/2 opinnoista työpaikalla käytännön oppimista? Väitän, että moni meistä psykalta karsiutuneista olisi tosi hyviä käytännön psykologeja!
Kommentit (167)
Jos mielenterveystyö kiinnostaa ja siinä nimenomaan se keskusteluhoito, niin tosiaan psykologi ei välttämättä ole paras suuntautumisvaihtoehto. Kerroit, että tunne-elämän tutkiminen kiinnostaa, mutta siinä nimenomaan käytetään niitä testimenetelmiä joita varten täytyy osata tilastoa. Psykologin työstä vain osa on keskustelua, hyvin iso osa taas tutkimista, tutkimustulosten tulkintaa, lausunnointia, kannanottoja, verkostotyötä jne jne.
Hakeudu mielenterveystyöhön eli vaikka psykiatrialle sh:ksi, tee sitä pari vuotta ja hae psykoterapeuttikoulutukseen. Se on varmaan lyhyin tie. Psykologian opintoja ja ammattia glorifioidaan ihan älyttömästi ja täytyy sanoa näin keski-ikäisenä alanvaihtajana, että jonkinlaisten ruusunpunaisten lasien läpi katsoen lähdin itsekin opiskelemaan. Työ on kaukana hohdokkaasta, vaikka äärimmäisen mielenkiintoista onkin.
Psykologi, töissä psykiatrialla
Ihan samalla tavalla voisi kysyä, miksei AMK:ssa voisi opiskella lääkäriksi tai vaikka arkkitehdiksi. Ei voi, koska kumpikin työ vaatii pitkän ja melko vaativan koulutuksen, joka suoritetaan yliopistossa tai korkeakoulussa. Sellainen työ ei tietenkään kaikkia kiinnosta, eikä ihan jokaisella olisi edes opiskeluun saati itse työn tekemiseen valmiuksia. Siksi opiskelijat karsitaan tiukan valintakoemenettelyn avulla.
Lähes jokaiselle alalle on eri tyyppisiä ja pituisia koulutusohjelmia valmistamaan vähän erilaisiin työntehtäviin, on esimerkiksi AMK-tutkintoja ja eri tasoisia ammatillisia tutkintoja. Sote-alalle valmistuu esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia, rakennusalalle esimerkiksi rakennusmestareita tai talonrakentajia. Kaikkia tarvitaan.
Voisi tietysti olla vaikka kaikki maailman ammatit siitää AMK puolelle. Tai jos haluaa tehdä toisin päin niin siirretään yliopistoihin kaikki AMK linjat.
Ihmisen tekemiä päätöksiä nämä on. Monessa maassa ei ole mitään eroa ammattikorkeakoulun ja yliopistojen välillä. Ihan samanlaisia korkeakouluja vaan kaikki. Minusta voisi olla ihan toimiva ratkaisu Suomessakin. Nykyisin kahtiajako on aika mielivaltainen ja ei oikein perustu mihinkään. Lähinnä jäänne menneiltä ajoilta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla voisi kysyä, miksei AMK:ssa voisi opiskella lääkäriksi tai vaikka arkkitehdiksi. Ei voi, koska kumpikin työ vaatii pitkän ja melko vaativan koulutuksen, joka suoritetaan yliopistossa tai korkeakoulussa. Sellainen työ ei tietenkään kaikkia kiinnosta, eikä ihan jokaisella olisi edes opiskeluun saati itse työn tekemiseen valmiuksia. Siksi opiskelijat karsitaan tiukan valintakoemenettelyn avulla.
Lähes jokaiselle alalle on eri tyyppisiä ja pituisia koulutusohjelmia valmistamaan vähän erilaisiin työntehtäviin, on esimerkiksi AMK-tutkintoja ja eri tasoisia ammatillisia tutkintoja. Sote-alalle valmistuu esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia, rakennusalalle esimerkiksi rakennusmestareita tai talonrakentajia. Kaikkia tarvitaan.
Jos esimerkiksi arkkitehdin koulutusohjelma siirrettäisiin AMK puolelle niin miksi sen pitäisi samalla muuttua vähemmän vaativaksi? Sehän voisi sisällöltään pysyä täsmälleen samanlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Muilla aineilla seulotaan älykkäimmät jatkoon, pelkästään mukavuus, hyvät sosiaaliset taidot ja empaattisuus ei riitä. Hyvä niin.
Psykologeista on järkyttävä pula, että ehkä ei kuitenkaan hyvä niin. Jotain muutoksia olisi ainakin syytä tehdä. Tuntuu olevan kovin varjeltu ja säädelty ammatti- ehkä hivenen turhaankin.
Psykiatrinen sh on amk-tutkinto ja siitäkin pohjalta voi kouluttautua esim. psykoterapeutiksi.
Psykologi tekee paljon esim. testauksia ja siksi tilastotiede on tärkeä osa koulutusta.
Jos haluaa tehdä pelkkää keskustelutyötä niin psyk.sh voi olla parempi valinta.
🇺🇦🇮🇱
Kiitos kommentoijille! Ihan hyvää pohdintaa ja ymmärrän kyllä sen, ettei sairaanhoitajan ja psykologin työ voi mennä yksi yhteen. Pointtini oli, että jos psykan tutkijan/akateemiselle uralle voisi olla yliopistotason tutkinto ja jos käytännön työhön olisi parempi AMK tason tutkinto. Ainakin ne psykologit, joiden kanssa olen jutellut, kertoneet että etenkin Helsingin yliopistolta ovat saaneet vain hyvin vähän käytännön eväitä oikeaan asiakastyöhön kun opiskelu on ollut niin teoreettista.
Ap
Jokin aika sitten täällä vaadittiin erillistä koulutusohjelmaa psykiatreille (ei siis yleislääkärin opintoja pohjalle) ja nyt sitten kevyt versiota psykologeille.
Selvästi mielenterveys kiinnostaa ja alan ammattilaisia tarvitaan. Toki aina voidaan pohtia, millaisia ammatteja tarvitaan ja miten näihin voidaan kouluttaa, mutta en kuitenkaan usko, että nämä "kevyt" versiot olisivat oikea ratkaisu yhtään mihinkään.
Kaffepulla kirjoitti:
Psykiatrinen sh on amk-tutkinto ja siitäkin pohjalta voi kouluttautua esim. psykoterapeutiksi.
Psykologi tekee paljon esim. testauksia ja siksi tilastotiede on tärkeä osa koulutusta.
Jos haluaa tehdä pelkkää keskustelutyötä niin psyk.sh voi olla parempi valinta.
Kuten AP jo kirjoittikin, nykyään ei ole psyk sh tutkintoa eikä lisäkoulutusta. On vanhaa aikaa. Loppujen lopuksi monet sh:t, jotka tekee psykiatrian puolella töitä, tekevät sitä varsin pienellä psykiatrian koulutuksella ja psykologiaa hyvin hyvin vähän ollut opinnoissa. Jotkut sh,:t ovat käyneet lyhyitä/keskipitkiä menetelmäkoukutuksia etenkin työnantajan kustantamana (esim depressiohoitaja) ja nuo lisäkoulutukset ovat varmasti tärkeitä ammattitaidon ja käytännön työn kannalta
Helsingin yliopistolla psykologien koulutus on käytännössä hyvin teoreettista ja tutkimuspainotteista. Sinne on kaikkein vaikein päästä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentoijille! Ihan hyvää pohdintaa ja ymmärrän kyllä sen, ettei sairaanhoitajan ja psykologin työ voi mennä yksi yhteen. Pointtini oli, että jos psykan tutkijan/akateemiselle uralle voisi olla yliopistotason tutkinto ja jos käytännön työhön olisi parempi AMK tason tutkinto. Ainakin ne psykologit, joiden kanssa olen jutellut, kertoneet että etenkin Helsingin yliopistolta ovat saaneet vain hyvin vähän käytännön eväitä oikeaan asiakastyöhön kun opiskelu on ollut niin teoreettista.
Ap
Psykologien eväät asiakastyöhön voivat olla heikot, mutta tämä tuskin ratkeaa sillä, että koulutetaan psykologeja, joiden teoreettiset valmiudet on heikot.
Aika tyypillinen ongelma on se, että käytäntö ja teoria nähdään erillisinä asioina, joilloin tulee esiin juuri tämä, että käytännön työ ja akateeminen työ vaativat eri valmiuksia. Ei perusmaisteri työssään vie tiedettä eteenpäin (riippumatta alasta), mutta siitä huolimatta joutuu turvautumaan menetelmiin. Esim. erilaisien testien (oli se sitten soveltuvuustesti tai masennusseula) teettäminen vaatii ymmärrystä sekä tulosten analyysista ja mielellään testin taustaoletuksista.
Kaffepulla kirjoitti:
Helsingin yliopistolla psykologien koulutus on käytännössä hyvin teoreettista ja tutkimuspainotteista. Sinne on kaikkein vaikein päästä.
Juuri tämä minua ihmetyttää ja turhauttaa.
Ap
Pystyt ap sh pohjalta hakeutumaan jatko-opintoihin psykoterapeutiksi tai lyhytterapeutiksi 😊
Vierailija kirjoitti:
Voisi tietysti olla vaikka kaikki maailman ammatit siitää AMK puolelle. Tai jos haluaa tehdä toisin päin niin siirretään yliopistoihin kaikki AMK linjat.
Ihmisen tekemiä päätöksiä nämä on. Monessa maassa ei ole mitään eroa ammattikorkeakoulun ja yliopistojen välillä. Ihan samanlaisia korkeakouluja vaan kaikki. Minusta voisi olla ihan toimiva ratkaisu Suomessakin. Nykyisin kahtiajako on aika mielivaltainen ja ei oikein perustu mihinkään. Lähinnä jäänne menneiltä ajoilta.
Nyt puhut kyllä vastoin parempaa tietoa. Selvitä ensin itsellesi esimerkiksi tutkimusyliopiston käsite. Kysehän ei ole siitä, että ammattikorkeakouluissa opetus vain kestäisi vähemmän aikaa tms., vaan se on erilaista. Ammattikorkeakoulujen koulutuksessa painottuvat käytännönläheisyys, jota AP:kin kaipaa, kun taas yliopistopetuksessa mennään syvemmälle teoriaan. Eivät ne ole "samanlaisia korkeakouluja", eikä niiden pidäkään olla, koska ne antavat valmiudet erilaisiin tehtäviin.
Esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa on olemassa myös käsitteet "vocational university" ja research university", jotka googlaamalla saat lisää tietoa aiheesta.
Yliopisto-opinnot antavat yhä ENSISIJAISESTI valmiudet psykologian TUTKIJAN ammattiin ja toissijaisesti käytännön asiakastyöhön. Tästä syystä määrälliset menetelmät, tilasto-osaaminen ja muutenkin laaja-alainen sivistys kuuluu tutkinnon keskiöön. Jos käytännön töihin haluaa niin amis tai amk on oikea valinta.
Olen käynyt samasta ongelmavyyhdistä keskustelemassa pitkiä rupeamia psykoterapeutin ja toisaalta psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Voin sanoa että ero ammattivalmiuksissa on kuin yöllä ja päivällä, psykologin eduksi. Sh on hieno ja tarpeellinen tutkinto, mutta käyttöaiheet ovat rajatut, kun on tosi kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Pystyt ap sh pohjalta hakeutumaan jatko-opintoihin psykoterapeutiksi tai lyhytterapeutiksi 😊
Itseasiassa en. :( Psykoterapeuttiopintoihin Sh koulutus ei riitä vaan ensin olisi tehtävä alle vuoden kestävät psykoterapiaan valmentavat opinnot ja sen päälle vasta psykoterapeuttiopinnot. Kaikki maksaa, työnantaja korkeintaan pienen osan kustantaa. Lyhytterapeuttikoulutukseen varmaan pääsisin heittämällä mutta siihen en haluaisi enkä suosittele muillekaan, sillä siitä ei saa valviran eikä kelan pätevyyttä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä minua ihmetyttää ja turhauttaa.
Ap
Miksi sitten edes pyrkisit sinne, jos koulutuksen sisältö ei ole se, mistä olet kiinnostunut?
Oletko miettinyt muita yliopistoja?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa en. :( Psykoterapeuttiopintoihin Sh koulutus ei riitä vaan ensin olisi tehtävä alle vuoden kestävät psykoterapiaan valmentavat opinnot ja sen päälle vasta psykoterapeuttiopinnot. Kaikki maksaa, työnantaja korkeintaan pienen osan kustantaa. Lyhytterapeuttikoulutukseen varmaan pääsisin heittämällä mutta siihen en haluaisi enkä suosittele muillekaan, sillä siitä ei saa valviran eikä kelan pätevyyttä.
AP
Myös ne psykologit ja psykiatrit käyvät nuo yliopiston jälkeen ja maksavat ne itse.
🇺🇦🇮🇱
Psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin työt ovat tietysti erilaisia, koska kyseessä on ihan eri ammatti ja koulutus. Niin kuin tuossa on jo aikaisemmin kerrottu.
Eikö sinun kannattaisi hakeutua sairaanhoitajan tehtäviin juurikin psykiatrian puolelle tai muuhun yksikköön, jossa voit käyttää hyödyksesi kiinnostustasi psykologiaan. Entä jatkokouluttautuminen psykoterapeutiksi? Ja eihän psykologia ole missään nimessä suljettu pois! Hae uudestaan ja uudestaan. Moni hakee monta kertaa ennen kuin tärppää. Psykologia on suosittu ala. Jos ovi ei aukene heti, menet töihin ja saat arvokasta kokemusta.