Jos äitini agenda oli, että kenenkään mieltä ei saa pahoittaa, niin miksi sai pahoittaa minun mieleni?

Olet ap oikeassa. Jokainen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Jos minä sanon sinulle jotain asiallisesti oman mielipiteeni ilman, että syyllistän, solvaan ja tuomitsen sinua - ja sinä loukkaannut siitä - niin ongelma ja vastuu on sinulla.

Ennen kulttuuri oli sellainen, että mietittiin toisia. Minunkin äitini oli sellainen. Itsensä piti vääntää solmuun, jotta ei häiritse muita.

Olemme kaikki kulttuurimme tuotteita. Ei äitini sille mitään mahtanut, että oli sellaiseksi kasvatettu.

Agenda tarkoittaa enemmänkin esim. kokouksen aihetta. 

Ja lopeta jo. Lopeta. Oikeesti, lopeta. Olet jo osoittanut olevasi hirveä ihminen, joka ei osaa eikä halua käsitellä itse aiheuttamiaan ongelmia. 

Terapia on ainoa vaihtoehtosi.

Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap oikeassa. Jokainen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Jos minä sanon sinulle jotain asiallisesti oman mielipiteeni ilman, että syyllistän, solvaan ja tuomitsen sinua - ja sinä loukkaannut siitä - niin ongelma ja vastuu on sinulla.

Ennen kulttuuri oli sellainen, että mietittiin toisia. Minunkin äitini oli sellainen. Itsensä piti vääntää solmuun, jotta ei häiritse muita.

Olemme kaikki kulttuurimme tuotteita. Ei äitini sille mitään mahtanut, että oli sellaiseksi kasvatettu.

Minusta on ihan ok miettiä toisia, haluan vain, että jos minua siihen kasvatetaan, niin se koskee myös minua, eli että myös mun tunteita pitää äitini ja ympärilläolijoideni miettiä! Tiedän, että joku voi toki pahoittaa toisen mielen ajattelemattomuuttaan, mutta minusta on TODELLA LOUKKAAVAA, ILKEÄÄ JA TÖRKEÄÄ syyttää sellaisesta omaa lasta, että loukkasit toisia! Mitä sitten? Jos olin ymmärtämätön, SE ei oikeuta satuttamaan ja loukkaamaan minua ja pahoittamaan minun mieltäni, kuten äitini teki.

Minä en ota muiden toimintaa itseeni pahoin suunnattuna mielellään, vaan yritän aina miettiä, että toinen ei varmasti tarkoittanut pahaa.

Aivan kuin äitini olisi halunnut opettaa minulle minusta, että mä aina tarkoitin pahaa! Vaikka itse hän sellainen ihminen on ollut ainakin mua kohtaan.

Ap

Mietin usein äitiäsi ja lähetän hänelle paljon lämpimiä ajatuksia mielessäni. Vakavasti mielisairaan äitinä ei ole heppoa olla, vaikka miten ymmärtäisi, että kyse on lapsen sairaudesta yhdistettynä hankalaan luonteeseen.

Ja sama nillitys jatkuu jälleen kerran. Vuodesta toiseen. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.

No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein äitiäsi ja lähetän hänelle paljon lämpimiä ajatuksia mielessäni. Vakavasti mielisairaan äitinä ei ole heppoa olla, vaikka miten ymmärtäisi, että kyse on lapsen sairaudesta yhdistettynä hankalaan luonteeseen.

Etkä mieti ja lähetä 😃 Tai tietenkin, jos ilkeisiin narsisteihin samaistu, niin tietysti sitten.

Ap

Tuo on muuten jännä juttu. Minunkin äitini opetti saman että en saa pahoittaa muiden mieltä vaikkapa pitämällä omat rajani, sanomalla ei jne. Ja meni pitkään että oppi sanomaan jollekin ahdistelijallekin tai päälle kävijälle käskyn päästää irti ilman anteeksipyyntöä ja kiitosta. Siis kun omat vanhemmat jo opettaaettä olet pelkkä käyttöväline muille. No ei ihme sitten että kaikissa ihmissuhteissa olen ollut pelkkä rajaton hyödyke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.

No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.

Ap

”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten jännä juttu. Minunkin äitini opetti saman että en saa pahoittaa muiden mieltä vaikkapa pitämällä omat rajani, sanomalla ei jne. Ja meni pitkään että oppi sanomaan jollekin ahdistelijallekin tai päälle kävijälle käskyn päästää irti ilman anteeksipyyntöä ja kiitosta. Siis kun omat vanhemmat jo opettaaettä olet pelkkä käyttöväline muille. No ei ihme sitten että kaikissa ihmissuhteissa olen ollut pelkkä rajaton hyödyke.

Niinpä. Tuo on todella tuhoisaa sille oman lapsen elämälle, millainen äiti haluaa haukkua omaa lastan ja suosia toisten lapsia? Aivan kuin se toisten mielipaha olisi paljon oman lapsen mieltä tärkeämpi, ja varsinkin, kun vanhemmilla on harvoin oikea käsitys siitä, kuka siinä pahoittikaan ja kenen mielen. Ja siis äitini uskoi minun pahoittavan myös hänen ystäviensä mielet, ja ei siinä olisikaan ollut mitään, jos hän ei olisi loukannut minua sanoessaan siitä.

Nyt ei pysty pyytämään loukkauksiaan anteeksi —-> itse pahoitti toisen, eli minun, mielen. Eli minkä ”arvoinen” se hänen opetusmetodinsa oli, kun siinä sai aina loukata minua? En mä koskaan kenenkään mieltä halunnut pahoittaa. Hän suhtautui minuun kuin johonkin röyhkimykseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.

No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.

Ap

”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.

Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein äitiäsi ja lähetän hänelle paljon lämpimiä ajatuksia mielessäni. Vakavasti mielisairaan äitinä ei ole heppoa olla, vaikka miten ymmärtäisi, että kyse on lapsen sairaudesta yhdistettynä hankalaan luonteeseen.

Etkä mieti ja lähetä 😃 Tai tietenkin, jos ilkeisiin narsisteihin samaistu, niin tietysti sitten.

Ap

Miltä sinusta tuntuu kun tiedät, että me kaikki olemme äitisi puolella ja sinua vastaan, vaikka emme edes ole lukeneet äitisi kantaa koko asiaan. Pelkkä sinun kertomasi on osoittanut, että hän on tarinan uhri, et sinä.

Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).

Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).

Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.

Kyllä se on kuule ap, jolla se luonnevika on. Paha.

Kuulostaa sairaalloisen manipulatiiviselta. Joskus sitä tosin on vaikea erottaa vähä-älyisyydestä, joka lähentelee jo vammaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).

Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.

Pystytkö kuvaamaan tuollaista toimintaa tarkemmin? Minua on satuttanut erityisen paljon se, että muut vaikuttivat aina menevän minun edelleni. Olen miettynyt, että se on siksi, että äitini ajatteli minussa olevan pelkkää vikaa.

Ap

Ihmisille vain muodostuu käsityksiä kasvatuksesta, ja asenteet voi loppujen lopuksi olla aika vammaisia vaikka jotain hyvää niillä mukamas ajetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein äitiäsi ja lähetän hänelle paljon lämpimiä ajatuksia mielessäni. Vakavasti mielisairaan äitinä ei ole heppoa olla, vaikka miten ymmärtäisi, että kyse on lapsen sairaudesta yhdistettynä hankalaan luonteeseen.

Etkä mieti ja lähetä 😃 Tai tietenkin, jos ilkeisiin narsisteihin samaistu, niin tietysti sitten.

Ap

Miltä sinusta tuntuu kun tiedät, että me kaikki olemme äitisi puolella ja sinua vastaan, vaikka emme edes ole lukeneet äitisi kantaa koko asiaan. Pelkkä sinun kertomasi on osoittanut, että hän on tarinan uhri, et sinä.

Sinua ei ainakaan ole kasvatettu olemaan pahoittamatta kenenkään mieltä ja ajattelemaan ja uomioimaan toisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).

Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.

Pystytkö kuvaamaan tuollaista toimintaa tarkemmin? Minua on satuttanut erityisen paljon se, että muut vaikuttivat aina menevän minun edelleni. Olen miettynyt, että se on siksi, että äitini ajatteli minussa olevan pelkkää vikaa.

Ap

En pysty kuvailemaan, näillä tiedoilla.

Tulee vain sellainen vaikutelma, että äiti kokee sinut uhkana sille, kuinka paljon hänestä pidetään. Eli jotain ongelmaa erillisyyden kokemisessa ja vastuun ottamisessa.