Jos äitini agenda oli, että kenenkään mieltä ei saa pahoittaa, niin miksi sai pahoittaa minun mieleni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.

No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.

Ap

”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.

Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?

Ap

Ehkäpä meillä täällä on vuosien ajalta kokemusta sinusta. Siitä, miten yllytät itsesi raivoon ja solvaat kaikkia muita, kunnes huudat täällä itseksesi.

Me ei jakseta sinua, kuten ei äitiparkasikaan tarvitse jaksaa.

Voi sua pientä tyhmää reppanaa, luuletko, että asut kanssani? Mikset lue muita ketjuja, idari, jos et jaksa fiksua ja rikasta perijätärtä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).

Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.

Pystytkö kuvaamaan tuollaista toimintaa tarkemmin? Minua on satuttanut erityisen paljon se, että muut vaikuttivat aina menevän minun edelleni. Olen miettynyt, että se on siksi, että äitini ajatteli minussa olevan pelkkää vikaa.

Ap

Muistutitko maneereiltasi kenties liikaa äitisi anoppia, joka kenties tahallaan äitisi mieltä pahoitti ja satutti vuosikaudet? Mummo ylpeili äidillesi, kuinka olet tullut häneen etkä äitiisi? Kunhan huvikseni heittelen uskalikon kärjistettyjä ehdotuksia arvoitusta helpottamaan. Elämä joskus on taruakin ihmeellisempää.

No en todellakaan, ja mun mummini ei satuttanut äitiäni. Ja millainen vellihousuvauva (äitini) sellaiseen alistuisi, eikä asettaisi rajoja, jos joku lähipiirissä kiusaisi? Mun äitini ei ollut varakkaalle mummilleni minkäänlainen uhka, pikku mitättömyys, jolle suodaan aina ystävällinen hymy ja apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha etsiä ap:sta syytä miksi asia tapahtui. Teko on aina tekijästä lähtöisin.

Surullista on se, ettei ap voi luovuttaa vaan pilaa elämänsä jäämällä uhrin rooliin. Pitäisi tietoisesti rakentaa ja vahvistaa omaa identiteettiään.

Tämä on se viesti, jota tarvitsen. Niin kauan, kun on ihmisiä, jotka väittävät tätä minun syykseni, eikä minulla ole tarpeeksi auttajia ja tukijoita, jotka syyttävät äitiäni, joka on tekijä, jankutan asiasta. Hassua, että jankuttamiseni häiritsee eniten niitä, jotka haluavat sitä ylläpitää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asian ymmärtäminen EI ole avain eteenpäin, ANTEEKSIANTO ON AINUT KEINO.

Vaikka asia kuinka kristilliseltä kuulostaakin, se on oikeasti sinun omaksi parhaaksesi. Märehtiminen on myrkkyä.

Syyttäisit tekijää ja kertoisit, ettei äitini käytös ollut mun syyni, jos haluaisit jotenkin ”auttaa”.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha etsiä ap:sta syytä miksi asia tapahtui. Teko on aina tekijästä lähtöisin.

Surullista on se, ettei ap voi luovuttaa vaan pilaa elämänsä jäämällä uhrin rooliin. Pitäisi tietoisesti rakentaa ja vahvistaa omaa identiteettiään.

No, tää jälkimmäinen on helppoa teille, joille ei sanottu, että äitinne käytös on teidän viallisuudestanne johtuvaa.

Muutenkin ihan turha sanoa, että olen jumissa ja kärsin vapaaehtoisesti. En ole jumissa asian kanssa, VAAN HALUAN SEN SELVÄKSI. Eihän se ole asian selvittämistä, että unohtaa. Silloin kärsiminen jatkuisi aivan samalla tavalla ja ilkeys muita kohtaan. Vasta sitten vapautuu vihasta ja ilkeydestä viattomia kohtaan, kun oma kärsimyskin asian takia loppuu. Se ei lopu siihen, että unohtaa.

En halua satuttaa ketään tarkoituksellisesti, vaan satutan toisia, koska kärsin siitä, mitä minulle tehtiin. Silloin ei halua ymmärtää id i oott eja. Jos en kärsisi, en haluaisi satuttaa i d ar eitakaan. Eli teitä, jotka ette jaksa mun juttuja. Teitähän satuttaa se, mikä mä olen. Ei teillä muuten ois tarvetta koittaa satuttaa minua.

Ap

Kukaan ei voi parantua ilman ulkoista inputtia vatvomalla vain omia ajatuksiaan vuosia ja taas vuosia. Se on vain kansituolien järjestelemistä Titanicilla. Olet lukuisia kertoja antanut täällä esimerkkejä siitä miten ammattilaiset ovat yrittäneet ohjata sinua oikeaan suuntaan mutta sinä kerrot tapaukset täällä esimerkkeinä heidän ammattitaidottomuudestaan ja pöyristelet että kaikkea kanssa. Narsistin muurin läpi on lähes mahdoton päästä.

Enkä mä ole asian kanssa mitenkään jumissa. Asia vain on niin, että elämässäni tulee toistuvasti eteen tilanteita, joissa kärsin siitä, että äitini kohteli minua noin. Käytän esim. aivan turhaan energiaa siihen, että pahoittuukohan nyt jonkun mieli, kun teen jotain, mihin mulla on TÄYSI OIKEUS.

Palstakiusaajathan eivät tällaista mieti koskaan, siksi heidän on helppo huudella, että asia pitää unohtaa. Asia pitää RATKAISTA, ettei tarvitse aina miettiä muiden mielenpahoittumista, kun pidän oikeuksistani kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi parantua ilman ulkoista inputtia vatvomalla vain omia ajatuksiaan vuosia ja taas vuosia. Se on vain kansituolien järjestelemistä Titanicilla. Olet lukuisia kertoja antanut täällä esimerkkejä siitä miten ammattilaiset ovat yrittäneet ohjata sinua oikeaan suuntaan mutta sinä kerrot tapaukset täällä esimerkkeinä heidän ammattitaidottomuudestaan ja pöyristelet että kaikkea kanssa. Narsistin muurin läpi on lähes mahdoton päästä.

Kirjoituksesi on ristiriitainen. Sen alku on ihan oikein, mutta sitten harhaudut luulemaan, että ammattilaisen ohjaus hoitaisi asian. Ei hoida, itsehän juuri kirjoitat, että itsekseen vatvominen ei auta eteenpäin. Ammattilaisen OHJAUS ei ole asian käsittelyä toisen henkilön kanssa, vaan ammattilaisen ohjausta. Miten he tietää, miten ohjata, jo eivät osaa keskustella asiasta? Et sanonut keskustelu ammattilaisen kanssa, vaan ohjaus. Väärin. Heidän ei kuulu ”ohjata”, eiväthän he tiedä kysymättä, mitä mä haluan. Kukaan ei ole ohjannut sellaiseksi, mikä mä haluan olla,kukaan ei ole ohjannut vapautumaan muiden mielen pahoittamisen miettimisestä, jos asia ei edes mulle kuuluisi miettiä, mutta mitä mietin, koska äitini kohteli minua väärin.

Ap

Oletko yrittänyt houkutella äitiä Vauva-palstan lukijaksi? Ei se asian selviäminen ole vieraiden kanssa nahistelemalla yhtään lähempänä. 

Mulla sama.

Äiti haluaa suojella itseään. Ei minua.

Jos isän kanssa juttelet näistä lapsuusmuistoista, niin sieltäkin voi tulla näkökulmaa asioihin. Jospa isä myöntäisi äidin psta, etteihän se kasvatus ihan putkeen mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha etsiä ap:sta syytä miksi asia tapahtui. Teko on aina tekijästä lähtöisin.

Surullista on se, ettei ap voi luovuttaa vaan pilaa elämänsä jäämällä uhrin rooliin. Pitäisi tietoisesti rakentaa ja vahvistaa omaa identiteettiään.

Tämä on se viesti, jota tarvitsen. Niin kauan, kun on ihmisiä, jotka väittävät tätä minun syykseni, eikä minulla ole tarpeeksi auttajia ja tukijoita, jotka syyttävät äitiäni, joka on tekijä, jankutan asiasta. Hassua, että jankuttamiseni häiritsee eniten niitä, jotka haluavat sitä ylläpitää.

Ap

Huomaathan, ettet reagoi mitenkään niihin, jotka ymmärtävät mistä paha olosi johtuu ja ehdottavat ratkaisuja. Sen sijaan jäät taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Teet sen vieläpä ajoin hyvin epäystävällisesti, niin ettet varmasti saa mitään vastakaikua.

Olet ilmeisesti jo pitkään halunnut takertua omaan toimimattomaan ratkaisumalliisi, joten jatka toki valitsemallasi tiellä. Ennenkin on  aina samoin toimittu  ja silti odotettu eri lopputulosta. Kenties olet se ensimmäinen onnekas, jolle metodi toimii.